Oravannahat takaisin
Kun kunta kuihtuu -otsikolla kirjoitti HS 28.1.2001. Hyvin laaditusta jutusta pisti silmään kainuulaisten virkamiesten avuttomuus parantaa tilannetta. Väki vähenee, kylät autioituvat, ei kannata yrittää kun mikään ei enää kannata, ei ole rahaa. Johtajatkaan eivät tiedä mitä tehdä, ihmettä odotellessa he laativat kehittämisohjelmia ja projekteja.
Miten Kainuunmaa, aikoinaan mahtava Kvenland, on painunut niin alas. Kveenit, nykyisten kainulaisten esi-isät, hallitsivat ajanlaskumme alkuaikoina puolta Pohjolaa, Pirkanmaalta Lappiin ja Vienasta Atlantille asti.
Pohjanlahti oli kveenien sisämeri, jota pitkään kutsuttiinkin Kainuunmereksi. Kveenit olivat metsästäjiä, kauppiaita ja merenkävijäkansaa siihen aikaan. Kainuun kuninkaan poika Noreg yhdisti Norjan maat ja nimitti sen itsensä mukaan Norjaksi. Myöhemmin kainulaisten kuningas Kaukomieli (Faravid) solmi norjalaisten kanssa talousliiton 800-luvulla.
Tuhatluvun jälkeen alkoi Kainuun alamäki. Venäläiset ja ruotsalaiset toivat tietysti hävitystä, mutta pitkällä tähtäyksellä ehkäpä suurin vaikutus oli vieraalla valuutalla ja talousjärjestelmällä. Kainulaisten oma hallinto ja rahajärjestelmä romahtivat ja se aloitti Kainuun heikkenemisen.
Kainuun nousu yli 2000 vuotta sitten johtui monesta tekijästä. Varmaan tärkein tekijä oli kainulaisten oma aktiivisuus monella alalla. Talouselämässä kiistatta tärkein kainulaisten innovaatio oli oma valuutta, oravannahka. Oma valuutta keräsi vaurautta Kainuuseen.
Jo siihen aikaan roomalaisilla oli selkeä käsitys rahan olemuksesta: raha tulee rahan luo ja rahalla on ikävä kotiin. Tämähän näkyy, Rooman raha virtasi Roomaan, Suomen markka hakeutuu Helsinkiin, dollarit virtaavat Valtoihin, euro ei tule viihtymään kylmässä.
Nykyisin globaalissa markkinataloudessa eläessä jos minulla ei ole rahaa, en voi ostaa uusia keittiökalusteita enkä teettää. Käytettävissä on kuitenkin kaikki tarvittavat resurssit: Minulla on aikaa ja taitoa tehdä tarpeellista työtä ja sillä maksaa ostokseni, kylässä on työttömiä puuseppiä, materiaalikin on tarjolla. Valtakunnallinen raha estää keittiön remontoinnin mutta paikallisraha toisi ratkaisun. Seuraavassa esimerkkejä sen soveltamisesta:
Mustonen tekee Keskiselle remonttia viikon. He sopivat, että tuntihinta on 50 kainuunmarkkaa. Aikaa menee 30 tuntia. Työn valmistuttua he ilmoittavat siitä kirjanpitäjälle, joka kirjaa Mustosen tilille plussaa 1500 ja vastaavan summan miinuksena Keskiselle. (Oravannahatkin olivat aikoinaan tilivaluutta, ei niitä kanniskeltu repussa kauppamatkoilla.)
Työttömällä Moilasella olisi hyvää aikaa tehdä kaikenlaista, hän voisi aurata teitä, siivota, kuskata mummoja kauppaan, pilkkoa puita, tehdä remonttia. Näistä töistä voisi osan ottaa paikallisrahana. Tilille kertyneillä saamisillaan Moilanen voisi ostaa vaikkapa elintarvikkeita viljelijöiltä.
Mielenkiintoinen esitys kaikenkaikkiaan ...
Kun kunta kuihtuu -otsikolla kirjoitti HS 28.1.2001. Hyvin laaditusta jutusta pisti silmään kainuulaisten virkamiesten avuttomuus parantaa tilannetta. Väki vähenee, kylät autioituvat, ei kannata yrittää kun mikään ei enää kannata, ei ole rahaa. Johtajatkaan eivät tiedä mitä tehdä, ihmettä odotellessa he laativat kehittämisohjelmia ja projekteja.
Miten Kainuunmaa, aikoinaan mahtava Kvenland, on painunut niin alas. Kveenit, nykyisten kainulaisten esi-isät, hallitsivat ajanlaskumme alkuaikoina puolta Pohjolaa, Pirkanmaalta Lappiin ja Vienasta Atlantille asti.
Pohjanlahti oli kveenien sisämeri, jota pitkään kutsuttiinkin Kainuunmereksi. Kveenit olivat metsästäjiä, kauppiaita ja merenkävijäkansaa siihen aikaan. Kainuun kuninkaan poika Noreg yhdisti Norjan maat ja nimitti sen itsensä mukaan Norjaksi. Myöhemmin kainulaisten kuningas Kaukomieli (Faravid) solmi norjalaisten kanssa talousliiton 800-luvulla.
Tuhatluvun jälkeen alkoi Kainuun alamäki. Venäläiset ja ruotsalaiset toivat tietysti hävitystä, mutta pitkällä tähtäyksellä ehkäpä suurin vaikutus oli vieraalla valuutalla ja talousjärjestelmällä. Kainulaisten oma hallinto ja rahajärjestelmä romahtivat ja se aloitti Kainuun heikkenemisen.
Kainuun nousu yli 2000 vuotta sitten johtui monesta tekijästä. Varmaan tärkein tekijä oli kainulaisten oma aktiivisuus monella alalla. Talouselämässä kiistatta tärkein kainulaisten innovaatio oli oma valuutta, oravannahka. Oma valuutta keräsi vaurautta Kainuuseen.
Jo siihen aikaan roomalaisilla oli selkeä käsitys rahan olemuksesta: raha tulee rahan luo ja rahalla on ikävä kotiin. Tämähän näkyy, Rooman raha virtasi Roomaan, Suomen markka hakeutuu Helsinkiin, dollarit virtaavat Valtoihin, euro ei tule viihtymään kylmässä.
Nykyisin globaalissa markkinataloudessa eläessä jos minulla ei ole rahaa, en voi ostaa uusia keittiökalusteita enkä teettää. Käytettävissä on kuitenkin kaikki tarvittavat resurssit: Minulla on aikaa ja taitoa tehdä tarpeellista työtä ja sillä maksaa ostokseni, kylässä on työttömiä puuseppiä, materiaalikin on tarjolla. Valtakunnallinen raha estää keittiön remontoinnin mutta paikallisraha toisi ratkaisun. Seuraavassa esimerkkejä sen soveltamisesta:
Mustonen tekee Keskiselle remonttia viikon. He sopivat, että tuntihinta on 50 kainuunmarkkaa. Aikaa menee 30 tuntia. Työn valmistuttua he ilmoittavat siitä kirjanpitäjälle, joka kirjaa Mustosen tilille plussaa 1500 ja vastaavan summan miinuksena Keskiselle. (Oravannahatkin olivat aikoinaan tilivaluutta, ei niitä kanniskeltu repussa kauppamatkoilla.)
Työttömällä Moilasella olisi hyvää aikaa tehdä kaikenlaista, hän voisi aurata teitä, siivota, kuskata mummoja kauppaan, pilkkoa puita, tehdä remonttia. Näistä töistä voisi osan ottaa paikallisrahana. Tilille kertyneillä saamisillaan Moilanen voisi ostaa vaikkapa elintarvikkeita viljelijöiltä.
Mielenkiintoinen esitys kaikenkaikkiaan ...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Perinteinen kainuulainen juhla-ateria on myös levinnyt koko maailmaan: silliä ja kuravettä
Mielenkiintoinen kirjoitus paikallisvaluutan käytöstä. Jos haluat lukea koko artikkelin se löytyy kotisivultani:
http://www.kolumbus.fi/leo.mirala/Tutkimuksia/valuutta.htm