Tässä kun pohtii että mitä se sielu/mieli/tietoisuus oikeastaan onkaan, niin tulee lopulta siihen johtopäätökseen että se taitaa olla loppujen lopuksi vain aivojen kemiaa ja sähköpulsseja, eli maasta ihminen on tehty ja maaksi jälleen tulee, sille ei voi yhtikäs mitään.
Siispä kaikki uskonnot taitavat olla ihmisten keksimiä oljenkorsia tähän elämän toivottomuuteen, että olisi edes jotakin millä jaksaa eteenpäin, kaikki eivät toki tarvitse tällaista lääkettä vaan hyväksyvät tosiasiat eivätkä taistele vastaan.
Siispä kaikki uskonnot taitavat olla ihmisten keksimiä oljenkorsia tähän elämän toivottomuuteen, että olisi edes jotakin millä jaksaa eteenpäin, kaikki eivät toki tarvitse tällaista lääkettä vaan hyväksyvät tosiasiat eivätkä taistele vastaan.
Vastaukset 5
Vanhimmat
En tarvitse oljenkorsia sillä minulla on elävä taivastoivo. Minulla on hyvä Jumala, joka asuu taivaassa ja jokaisen uskovan sielussa ja sydämessä. Jumala on rakkaus, kun Jumala minuakin rakastaa, minun elämäni ei ole toivotonta vaan minulla on taivas sydämessä jo täällä maan päällä.
hyp hyp hyp hyp olen iloinen demoni summoned
Kyllä sinulla hymy hyytyy kunhan joudut pitkään iankaikkisuuteen katumaan anteeksisaamattomia syntejäsi.
Saarn 12:7
Kun ihminen kuolee, niin:
"tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin."
"Saarn 12:7 Kun ihminen kuolee, niin: "tomu palajaa maahan, niinkuin on ollutkin, ja henki palajaa Jumalan tykö, joka sen on antanutkin.""
Näinhän tässä elämässä lopulta käy, eli maaksi muuttuu aivan jokainen, uskoi sitten vaikka minkälaiseen kaikkivoipaan Jumalaan, siinä ei usko auta…rajallinen on ihmisen elo ja olemassaolo.
Parasta mitä ihminen voi itselleen tehdä on unohtaa kaikenmaailman uskonnot ja palvonnat, mutta sensijaan ottaa sellainen elämänasenne että rakastaa lähimmäistään niin kuin itseään, jotta tähän pystyisi niin ensin tietenkin täytyy olla oma pääkoppa kunnossa ja oikeudentaju,moraali kohdallaan ja tietenkin halu toteuttaa tätä , sillon kun ihminen on terveesti itsekäs, hän ei unohda myöskään lähimmäisiään.
Terveen itsetunnon, kunnioituksen ja positiivisen elämänasenteen omaava ihminen ei halua astua lähimmäisensä ”varpaille”, ei halua loukata lähimmäistään, ja mitä tapahtuukaan kun kaikki maailman ihmiset ajattelevat samoin….sodat loppuvat kansakuntien välillä koska ei ole enään mitään syytä sotia, murhat, raiskaukset, varkaudet loppuvat koska ihmisellä ei ole enää mitään syytä tai tahtoa tehdä moisia järjettömiä tekoja,välinpitämättömyys katoaa maailmasta, ahneutta ei enää ole, ihmiset pyrkivät automaattisesti rakentaviin eli hyvinvointia ylläpitäviin ratkaisuihin….ihmiskunta alkaa parantumaan automaattisesti, maailma on nyt paljon parempi paikka elää aivan jokaiselle….voisiko sanoa että olemme maanpäällisessä paratiisissa !….nyt jo Jumalakin varmasti hymyilee ihmisille, eikä ainakaan vitsauksia nakkele ihmisten niskaan.
Vaikka ihminen yksilönä lopulta kuolee ja palaa Luojansa tykö, niin se ei merkitse etteikö ihmisen hyvät teot jatkaisi vaikuttamistaan tässä maailmassa, ja jos tietoisuus/mieli kerta palaa sinne mistä se on lähtenytkin , niin silloinhan ihmisen sielu jatkaa olemassaoloaan, vaikka ei ehkä tässä maailmassa, tai kuka tietää vaikka tänne vielä saisi palatakkin ja elää uuden onnellisen ihmiselämän entistä lähempänä oikeaa todellista Luojaansa, ilman kuolemanpelkoa.