Murrosiässä on vain 1 hyvä puoli:
Nuori kasvaa ja muuttaa kohta pois kotoa! Tämä on ainut positiivinen seikka, joka auttaa murrosikäisten vanhempia jaksamaan arjessa.
Murroikäisten kasvattaminen on yhtä helvettiä ja pahempaa. Kun olet tehnyt noin 10 vuotta työtä oman lapsen parhaaksi, kaikki työ valuu yläasteelle siirryttäessä hukkaan.
Kapinointi alkaa jo ala-asteen 5- ja 6-luokilla. Yläasteelle pitää saada paljon nykyistä kovempi kuri! Opettajat lepsuilevat ja lapset saavat käyttäytyä koulussa röyhkeästi. Opettajia ja koulun henkilökuntaa haistatellaan ja homotellaan. Iso osa vanhemmista tukee lepsulla ja välinpitämättömällä kotikasvatuksellaan koulujen sallivaa kasvatuslinjaa. On se kumma, kun nuorille ei saada enää mitään kuria!
Kotona 17-vuotias ja 12-vuotias tytär käyttäytyvät kuin Helvetin enkelit! Äidille jankutetaan vastaan joka asiasta. Kaverin lepsu äiti on aina parempi kuin oma äiti, joka laittaa rajat. Olen sanonut lapsille, että niin kauan kuin asutte tässä talossa, uskotte äidin ja isän sääntöjä. Kun muutatte omillenne ja maksatte itse elämisenne, eläkää sitten niin kuin pellossa!
Omasta äidistä kaivetaan esiin kaikki viat. Milloin äiti pukeutuu rumasti, milloin äidin hiukset ovat huonosti, milloin äidin ajatukset edustavat mennyttä aikaa.
Taitaa kieli kääntyä kellossa, jos tyttäristä tulee äitejä joskus! Onkohan äidin mielipiteet vielä perseestä, kun on oma lapsi, joka tinttaa ja kapinoi vastaa?
Palstalaisten kokemuksia toivon:
Ovatko tytöt hankalampia kasvattaa kuin pojat? Oletteko huonoissa väleissä aikuisten lastenne kanssa, jos heillä on ollut vaikea murrosikä?
Murrosiän ainut hyvä puoli!
28
14816
Vastaukset
- ....jukka
koulukurin lisääminen auttaa, kyllä kasvatus lähtee kotoa. Miksi puhut joistain vanhemmista jotka lepsuilevat kun omasikin käyttäytyvät noin huonosti.
Tuleeko murkuillenne mitään seuraamuksia moisesta käytöksestä ja kielenkäytöstä vai saavatko mellastaa mielinmäärin.
Itselläni on 16 ja 19 vuotiaat poika ja tyttö eikä olisi tullut kuulonkaan, että meillä kukaan puhuttelee toisiaan epäkunnioittavasti, eivät vanhemmat eivätkä lapset toisilleen. Kodissa on samat säännöt kaikille ja kodin viihtyvyys on kaikkien asia.
Ihminen opettaa muille miten minua saa kohdella ja jos antaa nimitellä rauhassa ilman seuraamuksia niin ehkä olisi syytä katsoa peiliin. Vanhemman pitää olla aikuinen ja suoraselkäinen eikä alentua murkun tasolle.- v.äiti
ei meillä vaan tuollaisia ongelmia ole ollut. Lapsesta on välitetty koko ajan, ohjattu ja opastettu, ilman huutoa ja kälätystä. Hyvä on tullut,kohtelias, asiallinen, ei pihtaroi itsesäälissä, ei haistattele, elää kuin muutkin, pukeutuu tavallisesti, ei vähättele,ei pullistele, mukava,iloinen nuori,päämäärä selvillä, ei ajelehdi paikasta toiseen, luotettava, no, kiroilee joskus, mutta niinhän me joskus kaikki teemme.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudat!
Kaiku ja peili. - äiti4
v.äiti kirjoitti:
ei meillä vaan tuollaisia ongelmia ole ollut. Lapsesta on välitetty koko ajan, ohjattu ja opastettu, ilman huutoa ja kälätystä. Hyvä on tullut,kohtelias, asiallinen, ei pihtaroi itsesäälissä, ei haistattele, elää kuin muutkin, pukeutuu tavallisesti, ei vähättele,ei pullistele, mukava,iloinen nuori,päämäärä selvillä, ei ajelehdi paikasta toiseen, luotettava, no, kiroilee joskus, mutta niinhän me joskus kaikki teemme.
Niin metsä vastaa kuin sinne huudat!
Kaiku ja peili.kyllä nuoriin vaikuttaa kaveripiiri ja kaikenlaiset muut ympärillä olevat asiat.Jokainen lapsi on yksilö. Uskon että normaalit vanhemmat välittävät lapsistaan ja opastavat ja ohjaavat mutta silti voi tulla ongelmia.Murrosikä on normaalia kehitystä jos ja kun se tulee niin sen kanssa on vaan elettävä.Tiedän tapauksen että murrosikä tuli vasta yli 20v.Ei murrosikä ole vanhempien syy, käsitinkö oikein sinä vähän syyllistät vanhempia joilla on ongelmia murkkujensa kanssa.Minkähän ikäinen lapsesi on? Tuntuu vähän liian hyvältä ollakseen murkkuiässä.
- Konservatiivinen äiti
"Mitä se koulukurin lisääminen auttaa, kyllä kasvatus lähtee kotoa. Miksi puhut joistain vanhemmista jotka lepsuilevat kun omasikin käyttäytyvät noin huonosti."
Kasvatus lähtee kotoa. Näin on! Murrosikäisen kasvatus on henkisesti erittäin raskasta. Iso osa esimurrosikäisten ja murrosikäisten vanhemmista on aivan uupuneita ja loppuunpalaneita, lapsen ja nuoren käytökseen.
Osa äideistä ja isistä eroaa, kun vanhin lapsi on murrosiässä. Äidit ja isät eivät saa mistään tukea murrosikäisen kasvattamiseen. Hankalan nuoren äiti ja isä syyllistetään, vaikka vanhemmat yrittäisivät parhaansa. "Kiltin" murrosikäisen äiti ja isä kehutaan maasta taivaaseen, vaikka helpon nuoren kanssa pääsisi vähällä. Tätä tarkoitin!
"Tuleeko murkuillenne mitään seuraamuksia moisesta käytöksestä ja kielenkäytöstä vai saavatko mellastaa mielinmäärin."
Meillä lapset eivät saa mellastaa mielin määrin. Meillä 17-vuotias ja 12-vuotias tyttö ovat kovia väittämään vastaan. Äitiä arvostellaan, mutta isää ei. Tuo ominaisuus on heillä murrosiässä vain kasvanut. Minä en tiedä, mistä tyttären "äitiviha" johtuu?
Olen tavannut äitejä ja isiä, jotka jopa väittävät, että heidän nuorellaan ei ole ollut minkäänlaista murrosikää! Olenkin miettinyt, olenko hoitanut ja kasvattanut omat nuoreni väärin, kun he väittävät minulle vastaan?
"Vanhemman pitää olla aikuinen ja suoraselkäinen eikä alentua murkun tasolle." Tätä olen yrittänyt parhaani mukaan. Vaan aina sekään ei auta. On kurjaa, kun nuoren ajatusmaailma on "minä itse, kaverit, meikit, hiukset, vaatteet, muut hömpötykset!" Ei ole äidin osa helppo - ei!
Minä en alennu murkun tasolle. En kuuntele omilta lapsiltani tai muiltakaan lapsilta/nuorilta haistattelua, huorittelua tai kiroilua!
Koulukurin lisäämisellä tarkoitin nykyajan sallivia periaatteita. Kouluissa ei ole kuria, koska osa vanhemmista on sitä mieltä, että yläasteikäisten pitää saada kapinoida koulussakin. Ja kapina alkaa jo ala-asteen 5-6-luokilla.
Kouluissa ei uskalleta puuttua esim. nuorten tupakointiin ja seksistiseen pukeutumiseen, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Äiti ja isä eivät voi valvoa lapsensa käytöstä koulussa. Yläasteella on vain vähäistä ja kehnoa yhteydenpitoa koteihin. Ajatellaan, että nuoret hoitavat itse asiansa, koska ovat niin "isoja". Miksi yläasteet haluavat sulkea vanhemmat pois koulun arjesta?
Onko tytöllä vaikeampi murrosikä kuin pojilla? Kapinoivatko pojat vähemmän vanhempiaan vastaan kuin tytöt? Tuleeko vaikeasta tytöstä epätasapainoinen, narsistinen aikuinen? Nämä ajatukset kiinnostavat. - äitee66
Konservatiivinen äiti kirjoitti:
"Mitä se koulukurin lisääminen auttaa, kyllä kasvatus lähtee kotoa. Miksi puhut joistain vanhemmista jotka lepsuilevat kun omasikin käyttäytyvät noin huonosti."
Kasvatus lähtee kotoa. Näin on! Murrosikäisen kasvatus on henkisesti erittäin raskasta. Iso osa esimurrosikäisten ja murrosikäisten vanhemmista on aivan uupuneita ja loppuunpalaneita, lapsen ja nuoren käytökseen.
Osa äideistä ja isistä eroaa, kun vanhin lapsi on murrosiässä. Äidit ja isät eivät saa mistään tukea murrosikäisen kasvattamiseen. Hankalan nuoren äiti ja isä syyllistetään, vaikka vanhemmat yrittäisivät parhaansa. "Kiltin" murrosikäisen äiti ja isä kehutaan maasta taivaaseen, vaikka helpon nuoren kanssa pääsisi vähällä. Tätä tarkoitin!
"Tuleeko murkuillenne mitään seuraamuksia moisesta käytöksestä ja kielenkäytöstä vai saavatko mellastaa mielinmäärin."
Meillä lapset eivät saa mellastaa mielin määrin. Meillä 17-vuotias ja 12-vuotias tyttö ovat kovia väittämään vastaan. Äitiä arvostellaan, mutta isää ei. Tuo ominaisuus on heillä murrosiässä vain kasvanut. Minä en tiedä, mistä tyttären "äitiviha" johtuu?
Olen tavannut äitejä ja isiä, jotka jopa väittävät, että heidän nuorellaan ei ole ollut minkäänlaista murrosikää! Olenkin miettinyt, olenko hoitanut ja kasvattanut omat nuoreni väärin, kun he väittävät minulle vastaan?
"Vanhemman pitää olla aikuinen ja suoraselkäinen eikä alentua murkun tasolle." Tätä olen yrittänyt parhaani mukaan. Vaan aina sekään ei auta. On kurjaa, kun nuoren ajatusmaailma on "minä itse, kaverit, meikit, hiukset, vaatteet, muut hömpötykset!" Ei ole äidin osa helppo - ei!
Minä en alennu murkun tasolle. En kuuntele omilta lapsiltani tai muiltakaan lapsilta/nuorilta haistattelua, huorittelua tai kiroilua!
Koulukurin lisäämisellä tarkoitin nykyajan sallivia periaatteita. Kouluissa ei ole kuria, koska osa vanhemmista on sitä mieltä, että yläasteikäisten pitää saada kapinoida koulussakin. Ja kapina alkaa jo ala-asteen 5-6-luokilla.
Kouluissa ei uskalleta puuttua esim. nuorten tupakointiin ja seksistiseen pukeutumiseen, harvoja poikkeuksia lukuunottamatta. Äiti ja isä eivät voi valvoa lapsensa käytöstä koulussa. Yläasteella on vain vähäistä ja kehnoa yhteydenpitoa koteihin. Ajatellaan, että nuoret hoitavat itse asiansa, koska ovat niin "isoja". Miksi yläasteet haluavat sulkea vanhemmat pois koulun arjesta?
Onko tytöllä vaikeampi murrosikä kuin pojilla? Kapinoivatko pojat vähemmän vanhempiaan vastaan kuin tytöt? Tuleeko vaikeasta tytöstä epätasapainoinen, narsistinen aikuinen? Nämä ajatukset kiinnostavat.Olen kolmen murkun yh-äiti. Pojat ovat 17- ja 15-vuotiaita ja tytär 13-vuotias.Kauhulla odotan, kun tytär menee kahdeksannelle. On kuulemma rankka vuosi murkulle, varsinkin tytöille paha. Yritän ennaltaehkäistä tukemalla ja kannustamalla rakkassa hevosharrastuksessa ja olemalla jämpti, ettei tule annettua turhia uhkauksia. Pojat ovat olleet/ovat suhtkoht kilttejä, ei ongelmia tupakoinnissa tai alkoholissa ja kotiintuloajat pelaa. MUTTA kaikki kolme ovat koko ajan toistensa kimpussa, nälvimistä, jäkätystä jne. Ei meinaa jaksaa... Kai tämä jossain vaiheessa helpottaa.
- Äiti 5lle
Meillä lapset asuvat vielä kotona, vaikka vanhin on jo aikuinen. Murrosiässä on 3.
En kyllä koe kovin vaikeana, vaikka noita murkkuja onkin. Eivät haistattele toisilleen, eivätkä muille. Kun haluavat olla yksin niin menevät ulos tai ovat omissa huoneissaan. Kiroilua "harrastaa" yksi nuoristamme silloin kun on "paha päivä", mutta onneksi vain kotioloissa(omien sanojensa mukaan).
Koulu sujuu, eikä mitään ongelmia siellä ole.
Oman kokemukseni pohjalta voin sanoa, että poikien murkkuikä on helpompi kuin tyttöjen. Enkä tarkoita pelkästään omia lapsiani, vaan tuttavaperheiden lapset mukaanlukien. - äiti4
jonkinlainen murrosikä, myös meillä vanhemmilla jotka nyt painimme murkkujemme ongelmien kanssa. Minun neljästä lapsesta 2 on aikuisia ja elävät omaa elämäänsä. Molempiin on hyvät välit ja monesti kysyvät neuvoa elämän kiemuroihin.Tuntuu että tytöt ovat vaikeimpia murkkuiässä tai sitten ongelmat ovat erilaiset kun poikien kanssa.Koskaan meillä ei kuitenkaan ole haistateltu tai haukuttu minua tai miestäni. Vaikeatahan murkun kanssa on elää mutta olen ajatellut että aikansa kutakin kyllä edestään löytävät kun omat lapset ovat siinä iässä, niin kävi minullekkin.Kaveripiiri vaikuttaa paljon murkun käyttäytymiseen, harmi että toiset saavat kotonaan sellaisia vapauksia joita itse ei murkulleen anna eikä pidä sopivana. Meillä jokaisella on omanlaisensa kasvatus tyyli ja se aiheuttaa ristiriitoja.Onneksi meillä vanhin poika miehistyi armeijassa ja nyt toivon samaa kohta armeijaan menevältä nuoremmalta pojalta.Vanhin tyttö aikuistui kun muutti opiskelemaan toiselle paikkakunnalle ja perusti perheen, toivon että jaksamme nuoremman tytön (12v) kanssa vielä muutaman vuoden vääntää kättä.Tuntuu varmaan autuaalliselta kun on saanut jälkikasvunsa omilleen ja tarvitsee huolehtia vaan itsestään, tosin siihen on vielä aikaa mutta kyllä sekin aika vielä koittaa.
- Äippis
Just luin täällä viestin jossa luultavasti joku murkku tyty ihmi että miksi murkut ovat nykyjään kuin joku sairaus ainahan niitä murkkuja on ollut ja tulee olemaan.
Minä kanssa mietin tätä. Onko niin että ME vanhemmat emme halua taikka kykene muistamaan omaa murkkuikää ???
Minä ainkin muistan ;)
Olenko siis liian lepsu kun tyttäreni 14 vuotias saa kokeilla asioita ja olla kavereiden kanssa menossa. Aina olen tiennyt missä mennään ja kenen kanssa. Tyty tietää että jos luottamus ei pelaa nii eipä enään mennäkkään.
Just perjantaina hain tytyn Hesasta. Kaverinkin piti tulla yöksi mutta ei tullutkaan koska hain liian aikaisin jäi kuulemma vielä sinne assalle hillumaan. Autossa tyt tuumasi mulle että kamalaa kun likat laittaa kännykät kiinni jotta vanhemmat ei saa soitettua siis nyt ei tarvii mennä kotiin.
Minusta olisi kamalaa jos en saisi tyty kiinni vaan olisi neiti teillä tietämättömillä.
Ja kyse on siis minun 14 vuotiaasta msutiin pukeutuvasta tytöstä.
Kyllä meidän vanhenpien pitää välillä luottaa murkkuihimme ja muistella sitä aikaa kun olimme itse nuoria.- meillä
Saattaapi se murrosikä olla hiukka vaikeampaa tyttöjen kuin poikien kanssa.
Meidän viisikosta ei ole kukaan nimitellyt meitä vanhempiaan, toisiaan kyllä joskus haukkuvat tyhmiksi tai idiooteiksi, mutta eivät kuitenkaan sen rumemmilla nimillä - eivätkä kiroile!!
Saavat kyllä raivokohtauksia joskus, kun asiat eivät mene heidän mieluisellaan tavalla, mutta kotiintuloaikojen kanssa ei ole ollut mitään ongelmaa, toisin kuin tyttöjen kanssa aikoinaan oli. Tytöt ovat jo muuttaneet kotoa pois, ja toisella on jo perhekin. Hyvissä väleissä ollaan heidän kanssaan, ja kysyvät usein neuvoja arjen askareisiin. Nyt neuvot kelpaavat, vaan eivätpä kelvanneet heidän asuessaan vielä kotona. Ollaan ehkä läheisempiä nyt, kun ei asuta saman katona laa. Tietenkin murrosikäkin alkaa olla jo takanapäin. - äiti4
täyttä asiaa ja totta. Luottamus on kaiken a ja o.Kyllä murkut tietävät rajansa kun ne tehdään selväksi.Ei meillä ole ikinä tarvinnut pelätä missä nuoret ovat kun ovat aina ilmoittaneet mihin menevät.Aina olen pyrkinyt luottamaan ehkä minua on vedätetty en vaan ole tajunnut sitä.Monet vanhemmat luulevat että he saavat pettää lupauksensa, yhteisellä luottamuksella homma toimii ja murkkummekin ovat avoimempia kun tietävät että asioista voi puhua. Tuskin huudosta ja uhkailusta on paljoakaan hyötyä.Mennäämpä kaikki katsomaan peiliin ja mietitään kuinka samanlaisia lapsemme ovat kun me olimme heidän ikäisenä.
- ei ole ollut
selvää eroa, onko pojat olleet helpompia kuin tytöt. Tapauskohtaista. Ja olen hyvissä väleissä niidenkin lasten kanssa, joitten kanssa oli vaikeaa heidän ollessaan murrosiässä. Aika korjasi haavat, ainakin meidän tapauksessa. Meillä ei kylläkään ole ollut tämänkaltaisia kertomiasi ongelmia; "Omasta äidistä kaivetaan esiin kaikki viat. Milloin äiti pukeutuu rumasti, milloin äidin hiukset ovat huonosti, milloin äidin ajatukset edustavat mennyttä aikaa." Meillä on ollut kädenvääntöä rahan antamisesta, kotiintulo ajoista, kaikenmaailman menoihin pääsemisestä sekä tietenkin polttamisesta ja juomisesta. Jostain syystä lapsemme eivät ole käyneet meidän vanhempien henkilökohtaisuuksiin kiinni, ei sanoin eikä teoin.
- maria V.
Ihmettelet miksi lapset arvostelevat vain äitiä, mutta kirjoituksista paistaa läpi muutama mahdollinen syy. Kerrot että lasten pois muuttaminen on murrosiän ainoa hyvä puoli, tällaiset mielipiteet yleensä paistavat käytöksen läpi, lapset ymmärtävät enemmän kuin luuletkaan. Oma äitini kertoi aikoinaan että on ihanaa kun meistä ei tarvitse enää huolehtia, ilmoitti ettei koskaan halunnutkaan äidiksi jne. Ei hän varmaan koskaan tajunnut kuinka paljon tuollainen voi sattua, vaikkakin mainittuna muuten positiivisessa keskustelussa.
Kerrot vielä nuorten maailmasta jossa ainoat tärkeät asiat ovat kaverit, vaatteet, meikit jne. Olet ilmeisesti tehnyt selväksi kuinka turhia nämä asiat ovat, mutta eikö olisikin surullista jos nuori olisi kiinnostunut vain niistä asioista mistä äiti on? Nuo "turhat" asiat kuuluvat nuoruuteen, eivät ne ole silloin tyhmiä, eikä nuoresi ole tyhmä koska on nuori jolla on nuoren ajatukset!- Konservatiivinen äiti
Minä olen aina halunnut äidiksi. Ja olen hoitanut lapseni ja kotini parhaani mukaan. Koen, että kasvatustyöni on murrosikäisten osalta mennyt täysin hukkaan. Tyttäret ovat erittäin vaikeita luonteita. He kapinoivat noin 95 % minulle ja noin 5 % isälle? Onko se kohtuullista??? Äitikin on vain ihminen.
En vaadi, että lapseni olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Ihmettelen nuorten tyttöjen pinnallista arvomaailmaa. Arvot ovat: Minä itse, kaverit, vaatteet, kengät, muoti, meikit, hiukset, seksi, pojat ja Cosmopolitan-lehti! Tunnen äitinä suurta epäonnistumista, kun tyttärieni arvot ovat näin pinnallisia!
Murrosikäiset arvostelevat kotiaan, äitiään ja pienempiä sisaruksiaan. Isä pääsee kuin koira veräjästä. Pienempiä sisaruksia käy sääliksi. Puutun aina selvään kiusaamiseen ja pienempien sisarusten haukkumiseen.
Kuinkahan monta murrosikäistä olet itse kasvattanut? Ainakin teoriassa Sinä osaat lapsia kasvattaa vaan entäpä käytännössä?
Minäkin ajattelin ennen, että jos yläasteikäisten kanssa on vaikeuksia on vika meissä vanhemmissa. Enpä ajattele enää. Kyllä Siperia opettaa!
Varmasti jokainen äiti ja isä ajattelee vaikeimpina hetkinä, että elämä helpottuu, kun nuoret aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa! Ihmettelen, kun joillakin nuorilla ei ole vanhempien mukaan murrosikää ollenkaan! Lapset eivät kapinoi kotona äitiä ja/tai isää vastaan eivätkä arvostele pienempiä sisaruksiaan. Ovatko nämä äidit ja isät mestarikasvattajia ja mitä he ovat tehneet paremmin, kun lapsilla ei kapinaa ole?
Vaikka vanhemmat parhaansa tekevät ei sekään aina riitä. - ris-ta
Konservatiivinen äiti kirjoitti:
Minä olen aina halunnut äidiksi. Ja olen hoitanut lapseni ja kotini parhaani mukaan. Koen, että kasvatustyöni on murrosikäisten osalta mennyt täysin hukkaan. Tyttäret ovat erittäin vaikeita luonteita. He kapinoivat noin 95 % minulle ja noin 5 % isälle? Onko se kohtuullista??? Äitikin on vain ihminen.
En vaadi, että lapseni olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Ihmettelen nuorten tyttöjen pinnallista arvomaailmaa. Arvot ovat: Minä itse, kaverit, vaatteet, kengät, muoti, meikit, hiukset, seksi, pojat ja Cosmopolitan-lehti! Tunnen äitinä suurta epäonnistumista, kun tyttärieni arvot ovat näin pinnallisia!
Murrosikäiset arvostelevat kotiaan, äitiään ja pienempiä sisaruksiaan. Isä pääsee kuin koira veräjästä. Pienempiä sisaruksia käy sääliksi. Puutun aina selvään kiusaamiseen ja pienempien sisarusten haukkumiseen.
Kuinkahan monta murrosikäistä olet itse kasvattanut? Ainakin teoriassa Sinä osaat lapsia kasvattaa vaan entäpä käytännössä?
Minäkin ajattelin ennen, että jos yläasteikäisten kanssa on vaikeuksia on vika meissä vanhemmissa. Enpä ajattele enää. Kyllä Siperia opettaa!
Varmasti jokainen äiti ja isä ajattelee vaikeimpina hetkinä, että elämä helpottuu, kun nuoret aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa! Ihmettelen, kun joillakin nuorilla ei ole vanhempien mukaan murrosikää ollenkaan! Lapset eivät kapinoi kotona äitiä ja/tai isää vastaan eivätkä arvostele pienempiä sisaruksiaan. Ovatko nämä äidit ja isät mestarikasvattajia ja mitä he ovat tehneet paremmin, kun lapsilla ei kapinaa ole?
Vaikka vanhemmat parhaansa tekevät ei sekään aina riitä.Kaippa tämä pinnallinen arvomaailma kuuluu murrosikään :) Et sinä epäonnistunut ole! Itse olin joskus siinä yläasteen alussa vaikea nuori (olen kyllä varmaan vieläkin), kuvioihin tuli tupakka, siideri, vloppu "kännit", kaverit, meikkaaminen ym. Pikkuveljeni on nyt 14, ja hän vielä pelaa vloppuisin kotona tietokonetta ja tulee kotiin silloin kuin pitääkin. En sitte tiedä mistä se johtuu, että joskus jopa sisarukset ovat näin erilaisia. Ja mutsini on valittanut samaa, enemmän äidille tulee kapinoitua ja huudettua kuin isälle, ehkäpä johtuen siitä että äiti ne rajat pistää.
- äiti kans
Konservatiivinen äiti kirjoitti:
Minä olen aina halunnut äidiksi. Ja olen hoitanut lapseni ja kotini parhaani mukaan. Koen, että kasvatustyöni on murrosikäisten osalta mennyt täysin hukkaan. Tyttäret ovat erittäin vaikeita luonteita. He kapinoivat noin 95 % minulle ja noin 5 % isälle? Onko se kohtuullista??? Äitikin on vain ihminen.
En vaadi, että lapseni olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Ihmettelen nuorten tyttöjen pinnallista arvomaailmaa. Arvot ovat: Minä itse, kaverit, vaatteet, kengät, muoti, meikit, hiukset, seksi, pojat ja Cosmopolitan-lehti! Tunnen äitinä suurta epäonnistumista, kun tyttärieni arvot ovat näin pinnallisia!
Murrosikäiset arvostelevat kotiaan, äitiään ja pienempiä sisaruksiaan. Isä pääsee kuin koira veräjästä. Pienempiä sisaruksia käy sääliksi. Puutun aina selvään kiusaamiseen ja pienempien sisarusten haukkumiseen.
Kuinkahan monta murrosikäistä olet itse kasvattanut? Ainakin teoriassa Sinä osaat lapsia kasvattaa vaan entäpä käytännössä?
Minäkin ajattelin ennen, että jos yläasteikäisten kanssa on vaikeuksia on vika meissä vanhemmissa. Enpä ajattele enää. Kyllä Siperia opettaa!
Varmasti jokainen äiti ja isä ajattelee vaikeimpina hetkinä, että elämä helpottuu, kun nuoret aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa! Ihmettelen, kun joillakin nuorilla ei ole vanhempien mukaan murrosikää ollenkaan! Lapset eivät kapinoi kotona äitiä ja/tai isää vastaan eivätkä arvostele pienempiä sisaruksiaan. Ovatko nämä äidit ja isät mestarikasvattajia ja mitä he ovat tehneet paremmin, kun lapsilla ei kapinaa ole?
Vaikka vanhemmat parhaansa tekevät ei sekään aina riitä.ainakaan tunne olevani huono äiti jos murkkuikäinen kapinoi kaikkea vastaan. Tuntuu että murkuilta on aivot kateissa kuulo ja näkö mennyt kun ei edes suostuta ajattelemaan muuta kun itseänsä.Onneksi hekin vielä aikuistuvat ja toivottavasti perustavat perheen ja saavat kaikki bumerangina takaisin omilta murkuiltaan.Minä en todellakaan syyllistä itseäni sen vuoksi että olen parhaan kykyni mukaan pyrkinyt kasvattamaan lapseni rehelliseksi ja toisia kunnioittavaksi ihmiseksi, sille en voi mitään jos kykyni ei sitten ole riittänyt.Kuka voisi kuvitella että siitä ihanasta hampaattomasta kääröstä jota olit valmis suojelemaan vaikka hengelläsi, kasvaakin koko perhettä terrorisoiva, vanhempiaan väheksyvä olio, jota ei omaksi lapsekseen edes tunnista.
- äiti43v
Konservatiivinen äiti kirjoitti:
Minä olen aina halunnut äidiksi. Ja olen hoitanut lapseni ja kotini parhaani mukaan. Koen, että kasvatustyöni on murrosikäisten osalta mennyt täysin hukkaan. Tyttäret ovat erittäin vaikeita luonteita. He kapinoivat noin 95 % minulle ja noin 5 % isälle? Onko se kohtuullista??? Äitikin on vain ihminen.
En vaadi, että lapseni olisivat kiinnostuneita samoista asioista kuin minä. Ihmettelen nuorten tyttöjen pinnallista arvomaailmaa. Arvot ovat: Minä itse, kaverit, vaatteet, kengät, muoti, meikit, hiukset, seksi, pojat ja Cosmopolitan-lehti! Tunnen äitinä suurta epäonnistumista, kun tyttärieni arvot ovat näin pinnallisia!
Murrosikäiset arvostelevat kotiaan, äitiään ja pienempiä sisaruksiaan. Isä pääsee kuin koira veräjästä. Pienempiä sisaruksia käy sääliksi. Puutun aina selvään kiusaamiseen ja pienempien sisarusten haukkumiseen.
Kuinkahan monta murrosikäistä olet itse kasvattanut? Ainakin teoriassa Sinä osaat lapsia kasvattaa vaan entäpä käytännössä?
Minäkin ajattelin ennen, että jos yläasteikäisten kanssa on vaikeuksia on vika meissä vanhemmissa. Enpä ajattele enää. Kyllä Siperia opettaa!
Varmasti jokainen äiti ja isä ajattelee vaikeimpina hetkinä, että elämä helpottuu, kun nuoret aikuistuvat ja muuttavat pois kotoa! Ihmettelen, kun joillakin nuorilla ei ole vanhempien mukaan murrosikää ollenkaan! Lapset eivät kapinoi kotona äitiä ja/tai isää vastaan eivätkä arvostele pienempiä sisaruksiaan. Ovatko nämä äidit ja isät mestarikasvattajia ja mitä he ovat tehneet paremmin, kun lapsilla ei kapinaa ole?
Vaikka vanhemmat parhaansa tekevät ei sekään aina riitä.Rajussa murkkuvaiheessa olevien kaksospoikien äitinä tunnen suurta myötätuntoa kaikkien murkkujensa kanssa taistelevien vanhempien kanssa. Meillä pojat ovat osanneet olla todella hermoja repiviä. Ja kaikki tulee tuplana, kun on identtiset kaksospojat, ja sama meininki molemmilla.Kotiintuloajoista taistellaan rajusti, koulupinnausta harrastetaan, (kuraattoreiden kanssa asioidaan), viikonloppukaljottelua on, tupakka haisee, ja sitä jatkuvaa hermoja niin suuresti repivää rajojen koettelua.Vähän kaikessa. Sellainen -so what- asenne koko ajan vastassa, oli asia mikä tahansa.
Murkut ne tietävät kaikki asiat paremmin kuin vanhempansa.Oli asia mikä vaan, niin meillä vanhemmillahan on se ihan vanhentunut kivikautinen tieto..Emmehän me vanhemmat ymmärrä tästä ajasta mitään.
Olen iloinen ja ylpeä omista lapsistani, mutta arjen puristuksessa tulee ajoittain päinvastaisiakin tunteita.
Ymmärrän täysin sen ajatuksen, että on helpotus kun sitten joskus muuttavat pois kotoa, niinkuin joku tässä sanoi.Väärin on sellaisista ajatuksista ketään syyttää, tai huonoksi vanhemmaksi leimata.Kyllä sitä väsyy tähän jatkuvaan vääntämiseen, ja toive että se joskus loppuu on kyllä ihan ymmärrettävää. Jos joku siitä syyllistää, ei ole kokenut samaa. Eikä se sitä tarkoita, etteikö lapsiansa koko sydämestään rakastaisi ja heille kaikkea parasta toivoisi, mitä elämä voi antaa.
Todella paljon tsemppiä kaikille murkkujen vanhemmille!Rajat ovat rakkautta ja luovat turvaa, siis jaksakaamme jauhaa ja vääntää nuortemme kanssa. Se nyt vaan on se tehtävämme vanhempina tällä hetkellä. Periksi ei anneta, eihän?
- helvetti irti
miten uskallan edes ajatellakaan millaista kaikki on sitten taas kun vauva tulee murkkuikään, kun meidän 17 v poika on kuin saatanan esikartanosta äidilleen. isälle ei voi asiasta valittaa eikä edes ilmoittaa, vaikka poika on samanmoinen kuspää kuin isänsä aikoinaan. siellä kotityrannia hoitaa puolestamme tämän asian. ja kaikki, ihan kaikki nyhdetään äidiltä pois ja äiti nyhtää hiukset päästään vaikka pitää jaksaa vaativaa pientä lastakin hoitaa sujuvasti kellon ympäri viikosta toiseen. ja keneltäkään on turha pyytää apua, aina päätyy siihen totuuteen että kukaan ei oikeasti välitä eikä tee mitään asian eteen, totuus on se että aina tarvitaan kaikkeen hitosti rahaa että asiat pyörisivät ja saisi sen tärkeimmän asian tapahtumaan, saisi pennun tiehensä kiusaamasta ja köyhdyttämästä. tupakat, viinat, musiikkivehkeiden mäiske, jatkuva häirintä ja häiriköinti, jatkuva kaverijono kotona yötä päivää, auton lainailu käyttäen jos jonkinlaista veruketta, lintsaaminen koulusta poispotkinnan uhalla, varastelu jne. lopputulos aina sama. ei pidetä lupauksia eikä totella mitä sanotaan, ei edes silloin kuin sanon ettei meille tule porukkaa yhdeksän jälkeen illalla, kun vanhemmat haluaisivat jo levätä pitkän työteliään päivän jälkeen. ja kaiken kukkuraksi muut sukulaiset suojelevat tuota pirttihirmua ja antavat tälle tuhailurahaa, vaikka rahaa tarvittaisiin koko perheelle ruokaan. liian moni äiti saa kärsiä nykyaikana kohtuuttomasti ja tulee kaltoinkohdelluksi jos ei saa pentua tai pentuja kuriin, ihan kuin se olisi niin yksinkertaista tehdä. jaksamista sulle, äiti. mulla voimat on liian usein loppumaisillaan tässä kolmen vuoden helvetissä, jossa kukaan ei oikeasti auta eikä osaa puuttua.
- helvetti irti
poika osaa käyttätyä ja on rauhallisesti, antaa itsestään fiksunkin kuvan ja osaa olla myös sitä, sillähän hän saakin kaikki kiedottua pikkurillinsä ympärille, sukuliaset ja kaverit. käyttää henkisiä keinoja häikäilemättömästi saadakseen haluamansa ja on erittäin taitava siinä. mutta silti ei tottele yhtään mitään, nukkuisi päivät ja juoksisi ulkona yöt tai kotona aina kavereiden kanssa. kuvitelkaa itsellenne sellainen lapsi!
ja epäilenpä että tytöt on suustaan pahempia ja häijympiä, ei siinä sen kummempaa eroa ole varmaankaan.
- kaks murkkua kotona
Kait se on välillä aikea muistaa, että nuoruus/murkkuikä on yhtä arvokas ja tärkeä elämän vaihe kuin mikä muu tahansa. Miten ihminen voisi olla lapsena tai aikuisena, vanhuksena eri arvoinen kuin murkkuiässä. Olen samaa mieltä murkkuiän vaikeudesta.
Muistaako kukaan muu sitä murrosiän ahdistusta mikä liittyi tietämättömyyteen, pelkoon aikuisuudesta jne. Toisaalta elämä on tuossa vaiheessa parhaimmillaan huoletonta vailla aikuisuuden velvollisuuksia.
opettajalehden ammattiliitteessä oli hyvä kirjoitus ammattikouluopiskelijoiden puolesta. Suomessa kun vieläkin arvostetaan lukiota ja akateemista koulutusta. Kirjoitus päättyi jotenkin näin: Miksi Suomessa on edelleen hyväksyttyä että 25-vuotias korkeakouluopiskelija voi tulla hiihtolomalla pyykkisäkkinsä kanssa äidin luokse, mutta 19-vuotiaan amislaisen pitäisi olla valmis työelämään, ja muihin yhteiskunnan vaatimuksiin...- kirjoja
Alkuperäiselle: Tuo pinnallinen arvomaailma, jossa ollaan hyvin itsekeskeisiä, kuuluu nimenomaan teini-ikään. Kannattaa lukea psykologiaa ja nuoruutta käsittelevää kirjallisuutta. Oletko unohtanut millainen itse olit 12-17-vuotiaana? Kannattaa myös katsoa sellaista tv-sarjaa kuin Teinitytön kasvatusopas :) (sellainen kirjakin taitaa olla)
- Konservatiivinen äiti
kirjoja kirjoitti:
Alkuperäiselle: Tuo pinnallinen arvomaailma, jossa ollaan hyvin itsekeskeisiä, kuuluu nimenomaan teini-ikään. Kannattaa lukea psykologiaa ja nuoruutta käsittelevää kirjallisuutta. Oletko unohtanut millainen itse olit 12-17-vuotiaana? Kannattaa myös katsoa sellaista tv-sarjaa kuin Teinitytön kasvatusopas :) (sellainen kirjakin taitaa olla)
Kiitos vinkistä! Olen lukenut lastenkasvatusta ja murrosikää käsitteleviä kirjoja ja osallistunut monenlaisiin kasvatusluentoihin. Täytyy todeta, että enpä ole tullut niistä hullua hurskaammaksi! TV-sarjojen oppeja en juurikaan noudata. Joskus tulee hyviäkin ohjelmia, mutta saippuasarjojen ohjeita lastenkasvatukseen en katsele. Temppuilevia murrosikäisiä ei kirjoja lukemalla ja TV-sarjoja katsomalla kasvateta!
Minä olin murrosikäisenä kiinnostunut aivan eri asioista kuin omat tyttäreni nyt. En meikkaillut 12-17-vuotiaana kouluun. Olin kotona viihtyvää tyyppiä ja iltamenoja oli harvoin.
Oma 17-vuotias on neuroottinen vaatteiden, kenkien, meikkien ja hiusten suhteen. Järkevää rahankäyttöä ja säästäväisyyttä ei tytär meinaa oppia, ei hyvällä eikä pahalla.
Tytär lukee Cosmopolitan-lehteä, joka on aivan täyttä törkyä! Olen tutustunut ko. lehteen ja lehden antama maailmankuva ei todellakaan ole alle 18-vuotiaille tarkoitettu. Tutustupa ko.lehteen ja kerro, onko tämä suosittu "nuorten naisten" lehti Sinusta alaikäisille tytöille tarkoitettu?
Nykyajan kasvatuarvot ovat hyvin sallivia ja pinnallisia. Moni äiti ja isä sallii alaikäiselle alkoholinkäytön, tupakanpolton, seksisuhteet ja alaikäisten yökyläilyt poika/tyttöystävän luona. Meillä ei anneta tyttärelle lupaa esim. yökyläilyyn poikaystävän luona alaikäisenä.
Olemme sitä mieltä, että vakava seurustelu ja seksi kuuluvat vasta aikuisuuteen. Ihmettelen, miten jo yläasteikäiset nuoret harrastavat lyhyitä, yhden yön seksisuhteita? Mahtavatko äidit ja isät tietää lastensa ja nuortensa puuhista mitään?
Monet äidit ja isät juoksevat vain rahan perässä eivätkä ole koskaan kotona. Joten onko ihme, jos lasten ja nuortenkin elämänarvot ovat niin materialistiset? Minä olen perinteinen kotiäiti ja haluan opettaa lapsilleni perinteisiä perhearvoja. Rehellisyys, ahkeruus, säästäväisyys, perhearvot ja kunnolliset elämäntavat. Minä kärsin suunnattomasti tästä murrosikäisen narsistisesta ja materialistisesta elämänasenteesta. Mahtaako tytär olla aikuisena velkakierteessä kulutusluottojen takia, kun uusia kenkiä ja vaatteita on ihan pakko saada?
Rahankäyttö, meikkaus, vaatteet, kotiintuloajat, käytös kotona äitiä, isää ja sisaruksia kohtaan sekä seurustelu ovat niitä asioista, joista otetaan meillä kovasti yhteen. Helpommalla pääsisin, jos olisin kaikensalliva lässyn-lässy, kaveri-äiti, joka antaa aina periksi!
Haluaisin tietää, millainen narsistisuus ja itsekeskeisyys on murrosikäisillä vielä ns. normaalin rajoissa ja milloin pitäisi hakea apua? - kahden murrosikäisen äiti
Minusta lasten murrosikä kasvattaa myös meitä vanhempia. Vaikka joskus onkin vaikeaa, niin kyllä sitä valoa aina jostain pilkahtaa. Itse en antaisi näitä hetkiä mistään hinnasta pois!
- teiniq21413
kannattaisi ehkä mennä hermojenhallinta kurssille kun on noin vaikeaa
- MUSHROOMMACHINE
Ja tuli muuten taas tosi hyvä mieli tuostakin sun tekstistä. Toivataan ettei munkin äiti oo tuota mieltä. Jos tuommoista ajattelet ja osoitat tyttärillesi niin ei ihme että noin käyttäydytään. Mulla tosin saattaa nyt tässä ''murrosikäisenäongelmanuorena'' olla teidän mielestä aivan sama mielipide kuin teidän murkuilla, mutta tulipa sanottua toisenkin osapuolen mielipide.
- Haastavaakyllä
Yleensä ( ainakin tytöillä ) on silleen että äitiin puretaan yleensä melko paljon.
Se johtuu siitä, että äidit ovat yleensä lepsumpia, ja muutenkin tavallaan läheisimpiä..
Sitä on vaikea selittää..
Mutta eihän se lasten vika ole, että heillä on murkku ikä, sekin on pakko läydä läpi. - kgfdo
Mä olen ite 13-vuotias, enkä oo kiukutellu äidille mitään tai mitään semmostakaan. Äitini käyttää mielestäni ihan kivoja vaatteita, joskus vaan väitelly vastaan oon, mutten muuten. En mitenkää riidelly ainankaan tai huutanut.
- yhtä vääntöä
Löysin tämän vanhan viestiketjun ja ajattelinpa laittaa mukaan oman kommenttini. Itsellä 13v. tytär kasvatettavana ja todella koville ottaa. Vääntö on 24/7 ja voimat tahtoo loppua. Mutta yritän muistaa omaa nuoruuttani eli: normaalin murrosikäni ohitin "kilttinä tyttönä", aina kuuliaisena ja helppona tapauksena. Itsekin ihmettelin ja kauhistelin kavereideni huonoa käytöstä vanhempiaan kohtaan. Minä sain kuulla vanhemmiltani kehuja siitä kuinka olin niin ihanan kiltti! Aikuistuin ja noin 25v. minuun iski "myöhäismurrosikä" tai siis kävin silloin läpi sen minkä olisi pitänyt tapahtua paljon aiemmin. Sisälläni alkoi jyllätä sellainen tunteiden hornankattila, että kuvainnollisesti olin tulla hulluksi. Pistin välit poikki vanhempiini eli puoleen vuoteen en ollut heihin missään yhteydessä. Erityisesti tarvitsin irtiottoa äitiin jonka olin kokenut pitävän minua kiinni "esiliinan nauhoissaan". Samalla kyseenalaistin kaikki lapsuuden kodin arvot ja tavat. Tuon puolen vuoden aikana testasin ja pureskelin uudelleen elämän arvoja löytäen lopulta omani. Monet niistä olivat edelleen samoja kuin lapsuuden kodissa, mutta nyt ne oli itse puntaroitu ja löydetty. Tämän jälkeen etsin uudelleen yhteyden vanhempiini. Jossain syvällä sisimmässään vanhempani olivat tajunneet (ensihätääntymisensä jälkeen) mitä vaihetta kävin lävitse ja hyväksyneet sen. Tämän murkkuikäni jälkeen suhteeni vanhempiin löysivät aivan uuden tasapainoisen tason. Siispä te helppojen murkkujen vanhemmat älkää ihmeessä syyllistäkö sellaisia vanhempia, jotka taistelevat teiniensä kanssa!!!! Eivät heidän murkkunsa käyttäydy niin vanhempien väärän kasvatuksen vuoksi. Murrosikään kuuluu kapinointi ja irtiotto vanhemmista ja heidän arvoistaan. Muutenhan itsenäisyyttä ei pääse tapahtumaan, vaan roikutaan henkisesti vanhemmissa kiinni. Ellei se tapahdu ns. normaalin aikataulun mukaan niin edessä se on kuitenkin ennemmin tai myöhemmin!! Tietysti on olemassa mahdollisuus, että kaikki tunteensa tukahduttaa ja jatkaa kiltin tytön/pojan rooliaan kunnes ei enää jaksa.... Se on se huonoin vaihtoehto. Joten annetaan murkuillemme se tila ja aika kulkea vähän etäämmälle meistä katsomaan uudesta perspektiivistä asioita. Sen jälkeen matka voi jatkua kanssamme rinta rinnan, mutta kukin omilla jaloillaan astellen. Joten tsemppiä jokaiselle vanhemmalle, joka tällä hetkellä painii murkkunsa kanssa!!! Helppoa se ei ole, mutta siitä voi selvitä hengissä. Eikä tarvitse jaksaa kuin päivän ja hetken kerrallaan!!!!
- Onnellinen äiti
Luin omaksi huvikseni tätä sivustoa: Murrosikäisen kanssa voi selvitä hengissä. Kaikki mitä luin kuulosti niin tutulta, mutta nyt voin vain lohduttaa teitä joilla on se vaikea teini kotona, että murrkku kasvaa ja aikuistuu.
Olen yh- äiti ja ihan hirveän vaikeaa oli jossain vaiheessa, ja nyt kanssani asuu mitä viehättävin nuori nainen 17v pian 18v ja hän on niin suloinen ja ihana. Olen jopa haikealla mielellä välillä sillä ei hän varmaan enää monta vuotta kotona asu, vaikka saisi asuakin, mutta hän käy jo toista kesää kesätöissä, talvet opiskelee lukiossa, ja kavereita ja harrastuksia riittää.
iloitsen hänestä ja hänen elämänsä seuraamisesta. Kannustan ja arvostan häntä kovasti. Fiksu tyttö. mutta kyllä meilä välillä vieläkin riidellään kovasti, ja sitten taas sovitaan, ja ollaan pitkään ystävällisissä väleissä. Koettakaa jaksaa tosiaan päivä kerrallaan. Teette arvokasta työtä;)
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1201767
Noniin rakas
Annetaanko pikkuhiljaa jo olla, niin ehkä säilyy vienot hymyt kohdatessa. En edelleenkään halua sulle tai kenellekään mi991578Lasten hyväksikäyttö netissä - Joka 3. nuori on saanut seksuaalisen yhteydenoton pedofiililtä
Järkyttävää! Lapsiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö verkossa on yhä pahempi ongelma. Ulkolinja: Lasten hyväksikäy481099Kumpi vetoaa enemmän sinuun
Kaivatun ulkonäkö vai persoonallisuus? Ulkonäössä kasvot vai vartalo? Mikä luonteessa viehättää eniten? Mikä ulkonäössä?43974Multa sulle
Pyörit 24/7 mielessä, kuljet mun mukana, mielessä kyselen sun mielipiteitä, vitsailen sulle, olen sydän auki, aitona. M29929Nainen, olen tutkinut sinua paljon
Salaisuutesi ei ole minulle salaisuus. Ehkä teimme jonkinlaista vaihtokauppaa kun tutkisimme toisiamme. Meillä oli kumm50856Mies, eihän sulla ole vaimoa tai naisystävää?
Minusta tuntuu jotenkin, että olisit eronnut joskus, vaikka en edes tiedä onko se totta. Jos oletkin oikeasti edelleen s44812Olet myös vähän ärsyttävä
Tuntuu, että olet tahallaan nuin vaikeasti tavoiteltava. En tiedä kauanko jaksan tätä näin.37780Okei nyt mä ymmärrän
Olet siis noin rakastunut, se selittää. Onneksesi tunne on molemminpuolinen 😘56778Onko sulla empatiakykyä?
Etkö tajua yhtään miltä tämä tuntuu minusta? Minä ainakin yritän ymmärtää miltä sinusta voisi tuntua. En usko, että olet37760