Pyyhkimet päällä

Tämä on hyvä tapa käydä kekustelua:
- teen avauksen
-> vastaan itse siihen
-> jos vieläkään ei kukaan vastaa, vastaan jälleen
-> eiköhän siinä vaiheessa jo joku tartu aiheeseen
> jolloin voin vastata.....ja ketju alkaa

Leikkiä sikseen kirjoitti:

Tämä on hyvä tapa käydä kekustelua:
- teen avauksen
-> vastaan itse siihen
-> jos vieläkään ei kukaan vastaa, vastaan jälleen
-> eiköhän siinä vaiheessa jo joku tartu aiheeseen
> jolloin voin vastata.....ja ketju alkaa

hihiihihihihihihi.

Leikkiä sikseen kirjoitti:

Tämä on hyvä tapa käydä kekustelua:
- teen avauksen
-> vastaan itse siihen
-> jos vieläkään ei kukaan vastaa, vastaan jälleen
-> eiköhän siinä vaiheessa jo joku tartu aiheeseen
> jolloin voin vastata.....ja ketju alkaa

Tuskin sitä kaveria kuitenkaan nauratti joka poistatti toimitukseen ilmoittamalla tiettyä de fakto tietoa sisältäneet viestit. Ei hän niitä olisi poistattanut, jos ne olisivat naurattaneet.

Toivottavasti hän kuitenkin ymmärtää näiden (3) viestien sisällön.

Kyse on kutenkin vakavasta asiasta, olenko minä rehellinen itseni ja ympäristöni suhteen? Saanko yleensä ollakaan rehellinen, tulematta yhteisössäni hylätyksi?

Käytänkö/olenko pakotettu käyttämään paksua maskia identiteettini ja sosiaalisen ympäristöni (uskonto) suojana, keinolla millä hyvänsä, mutta olemalla epärehellinen itselleni ja muille kuitenkin. Valkoisia valheita on maailma täynnä,
eikä vähiten uskonnoissa.

Uskonto on aina raaka jäsenistön tarpeet mitätöivä
ja voimakkaasti ihmisten elämää kontrolloiva,
mutta usko Jeesukseen rakastaa lähimmäistään sellaisena kun hän on todellisena itsenä. Siinä se pääasiallinen ero onkin uskon ja uskonnon välillä. Usko ei epäile eikä teeskentele uskonto saa näistä eliksiirinsä.

Uskp pn täydellinen luottamus Jumalan armoon epäilemättä. Usko on kuin pieni vauva äidin sylissä, tisu suussa ja rakastavat äidinkasvot silmien edessä. Minun luonnollinenkin rakas äitini oli tällainen. Jeesus ympäröi ja täytti erityisellä tavalla minut Hengellään v. -88
(Jeesuksen rakkaus oli sellainen kokemus jota ei kukaan sanoin kuvata voi, kun se täyttää sydämen).

Usko ei ole siis ymmärtämistä, tai jotakin sokeata ihmisten tottelemista, jossa on pelon ja häpeän ja rangaistuksen ilmapiiri, eikä se ole monimutkainen järjestelmä sisäisen hataran rahan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi inhimillisin ponnistuksin.

Usko on Pyhän Hengen väkevä voima, joka tulee meihin Pyhän Hengen täyttymyksessä, se on Jumalan rakkauden sisällinen tunteminen Kristuksen pohjattoman rakkauden kautta. Tätä voimaa ei voi kukaan ottaa itse eikä opiskella, sitä ei voi yhteisön säännöstöjen mukaan eläminenkään antaa, sen voi vain Jumala yksin antaa ihmiselle. Sitä ei voi myöskään mikään ottaa pois, mikä lihasta syntynyt on.

2. Kor. 3:14   Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
2. Kor. 3:15   Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;

2. Kor. 3:16   mutta kun heidän sydämensä KÄÄNTYY HERRAN TYKÖ, otetaan peite pois.

2. Kor. 3:17   Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, SIINÄ ON VAPAUS.

2. Kor. 3:18   Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

2. Kor. 4:1   Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2. Kor. 4:2   vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
2. Kor. 4:3   Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
2. Kor. 4:4   niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista VALKEUS, joka lähtee KRISTUKSEN KIRKKAUDEN EVANKELIUMISTA, hänen, joka on Jumalan kuva.

2. Kor. 4:5   Sillä me emme julista itseämme, vaan KRISTUSTA JEESUSTA, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

Aivan kirjoitti:

Tuskin sitä kaveria kuitenkaan nauratti joka poistatti toimitukseen ilmoittamalla tiettyä de fakto tietoa sisältäneet viestit. Ei hän niitä olisi poistattanut, jos ne olisivat naurattaneet.

Toivottavasti hän kuitenkin ymmärtää näiden (3) viestien sisällön.

Kyse on kutenkin vakavasta asiasta, olenko minä rehellinen itseni ja ympäristöni suhteen? Saanko yleensä ollakaan rehellinen, tulematta yhteisössäni hylätyksi?

Käytänkö/olenko pakotettu käyttämään paksua maskia identiteettini ja sosiaalisen ympäristöni (uskonto) suojana, keinolla millä hyvänsä, mutta olemalla epärehellinen itselleni ja muille kuitenkin. Valkoisia valheita on maailma täynnä,
eikä vähiten uskonnoissa.

Uskonto on aina raaka jäsenistön tarpeet mitätöivä
ja voimakkaasti ihmisten elämää kontrolloiva,
mutta usko Jeesukseen rakastaa lähimmäistään sellaisena kun hän on todellisena itsenä. Siinä se pääasiallinen ero onkin uskon ja uskonnon välillä. Usko ei epäile eikä teeskentele uskonto saa näistä eliksiirinsä.

Uskp pn täydellinen luottamus Jumalan armoon epäilemättä. Usko on kuin pieni vauva äidin sylissä, tisu suussa ja rakastavat äidinkasvot silmien edessä. Minun luonnollinenkin rakas äitini oli tällainen. Jeesus ympäröi ja täytti erityisellä tavalla minut Hengellään v. -88
(Jeesuksen rakkaus oli sellainen kokemus jota ei kukaan sanoin kuvata voi, kun se täyttää sydämen).

Usko ei ole siis ymmärtämistä, tai jotakin sokeata ihmisten tottelemista, jossa on pelon ja häpeän ja rangaistuksen ilmapiiri, eikä se ole monimutkainen järjestelmä sisäisen hataran rahan ja turvallisuuden ylläpitämiseksi inhimillisin ponnistuksin.

Usko on Pyhän Hengen väkevä voima, joka tulee meihin Pyhän Hengen täyttymyksessä, se on Jumalan rakkauden sisällinen tunteminen Kristuksen pohjattoman rakkauden kautta. Tätä voimaa ei voi kukaan ottaa itse eikä opiskella, sitä ei voi yhteisön säännöstöjen mukaan eläminenkään antaa, sen voi vain Jumala yksin antaa ihmiselle. Sitä ei voi myöskään mikään ottaa pois, mikä lihasta syntynyt on.

2. Kor. 3:14   Mutta heidän mielensä paatuivat, sillä vielä tänäkin päivänä sama peite, vanhan liiton kirjoituksia luettaessa, pysyy poisottamatta, sillä vasta Kristuksessa se katoaa.
2. Kor. 3:15   Vielä tänäkin päivänä, kun Moosesta luetaan, on peite heidän sydämensä päällä;

2. Kor. 3:16   mutta kun heidän sydämensä KÄÄNTYY HERRAN TYKÖ, otetaan peite pois.

2. Kor. 3:17   Sillä Herra on Henki, ja missä Herran Henki on, SIINÄ ON VAPAUS.

2. Kor. 3:18   Mutta me kaikki, jotka peittämättömin kasvoin katselemme Herran kirkkautta kuin kuvastimesta, muutumme saman kuvan kaltaisiksi kirkkaudesta kirkkauteen, niinkuin muuttaa Herra, joka on Henki.

2. Kor. 4:1   Sentähden, kun meillä on tämä virka sen laupeuden mukaan, joka on osaksemme tullut, me emme lannistu,
2. Kor. 4:2   vaan olemme hyljänneet kaikki häpeälliset salatiet, niin ettemme vaella kavaluudessa emmekä väärennä Jumalan sanaa, vaan julkituomalla totuuden me suositamme itseämme jokaisen ihmisen omalletunnolle Jumalan edessä.
2. Kor. 4:3   Mutta jos meidän evankeliumimme on peitossa, niin se peite on niissä, jotka kadotukseen joutuvat,
2. Kor. 4:4   niissä uskottomissa, joiden mielet tämän maailman jumala on niin sokaissut, ettei heille loista VALKEUS, joka lähtee KRISTUKSEN KIRKKAUDEN EVANKELIUMISTA, hänen, joka on Jumalan kuva.

2. Kor. 4:5   Sillä me emme julista itseämme, vaan KRISTUSTA JEESUSTA, että hän on Herra ja me teidän palvelijanne Jeesuksen tähden.

En ymmärrä, mitä tarkoitat viestien poistamisella?
Kuka, missä, milloin, mihin liittyen?

Frank Gorilla kirjoitti:

En ymmärrä, mitä tarkoitat viestien poistamisella?
Kuka, missä, milloin, mihin liittyen?

Ymmärrän. Tämä on tarkoituksella hieman mystinen. Tarkoituksella en liiaksi idetifioinut
tuota lausumaani, koska arvaan tämän henkilön ymmärtävän, jolle viestini kirjoitin.