"Mitä lähemmäksi kesäkuuta ratkaisu venyy, sitä todennäköisempää on, että alat päätyvät yleiskorotuksiin naisvaltaisten alojen palkkarakenteiden korjaamisen sijaan."
Olisihan se nyt ollut kamalaa, jos miesvaltaiset alat olisi jätetty korotusten ulkopuolelle.
Olisihan se nyt ollut kamalaa, jos miesvaltaiset alat olisi jätetty korotusten ulkopuolelle.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Ei miesvaltaisuus takaa hyvää ansiotasoa. Miesvaltaisilla palvelualoilla palkat eivät ole suhteessa naisvaltaisia aloja parmpia. Jos haluttaisiin puhua oikeilla termeillä, pitäisikin puhua esim. matalapalkka-aloista.
Matalapalkka-alot ja naisvaltaiset alat ovat täysin eri asia. Naisvaltaiset alat eivät ole matalapalkka-aloja sinänsä, matala palkkataso on niissä suhteelista. On harmittavaa, että termistöä sotkemalla pyritään vähättelemään naisten palkkatason korottamistarpeita. Naisvaltaisten (silloin kun puhutaan palkkojen tasoittamisesta) alojen vaatimustaso on vähintäänkin keskiasteen tutkintoa vaativa. Miesaloja, joilla vaaditaan keskitason tutkintoa, ei kenenkään mieleen tulisi kutsua matalalpalkka-aloiksi.
Naisalat on pidettävä erillään yleisestä palkkaneuvotteluista, koska siellä piilee todellinen palkkauksellinen aliarvostus. Naisalojen korotustarve on viimeistään nyt havaittava, muuten aloille ei ihmisiä tulevaisuudessa saada. Työntekijäpula on pahentunut koko ajan terveydenhuolto ja sosiaalitoimessa, nämä alat ovat kuitenkin laskettu kuuluviksi yhteiskunnan kannalta kriittisiin aloihin. Miehillä vastaava ongelma on palomiehillä, palkkauksellinen alijäämä on siellä selkeästi nähtävissä.
"Naisalojen korotustarve on viimeistään nyt havaittava, muuten aloille ei ihmisiä tulevaisuudessa saada."
Entäpä jos juuri tuo luonnollinen mekanismi nostaisi suhteellisesti näitä matalia palkkoja. Juuri tällä tavallahan mm. julkisella puolella toimivien lääkäreiden palkat ovat nousseet.
Pitäisikö korotukset mielestäsi kohdistua kaikkiin määrätyllä alalla työskenteleviin vai ainoastaan naisiin? Entäpä sitten nämä julkisen puolen miesvaltaiset alueet (jotka likipitäen on jo ulkoistettu). Miten mielestäsi ulkoistaminen/yksityistäminen vaikuttaa/vaikuttaisi pitkällä aikavälillä palkkoihin?
..on kallis ja eikä ole toteutunut toivotulla tavalla, missään tunnetussa länsimaassa. Ruotsissa joduttiin pakon sanelemana nostamaan tärkeiden naisalojen palkkoja, tästä huolimatta siellä ei esim. hoitajia saada riittävästi koulutukseen. Englannissa on tilanne sama. Hoitoala on yhteiskunnallisesti tärkeä ja alan yksityistäminen ei helpotusta toisi.
Ammattialan menettäessä statuksensa on lähes mahdotonta saada vetovoima takaisin. Miesten aloilla esim. metallialojen työvoimapulaa voidaan selittää tällä mekanismilla.
Käytän mielelläni hoitoaloja esimerkkinä, koska tämä on alue josta tiedän. Sosiaalilautakunnissa Etelä-Suomessa pähkäillään näiden ongelmien kanssa päivittäin.
Tottakai naiserien täytyy kohdistua molenpiin sukupuoliin, jotka näillä aloilla työskentelevät.
Julkisen puolen miesvaltaisia aloja yksittyttäessä ei ole havaittu palkkauksen notkahtamista ja väkeäkin on riittänyt.
Jospa syynä ei olekaan palkkataso. Trendien muutoksia ei ole aina edes järjellisesti selitettävissä. Esim. hoitoalojen statusta on syöty kiitettävän nagatiivisella markkinoinnilla. En väitä, etteikö tähän syitäkin löydy, mutta työtahti ja olosuhteet ovat muuttuneet "huonompaan suuntaan" työntekijän näkökulmasta, alalla kuin alalla. Miksi sitten juuri hoitoala on saanut mediassa näin voimakkaasti negatiivista näkyvyyttä? Ehkä sitäkään ei ole täysin faktoilla perusteltavissa.
Saattaa olla, että yksityistäminen tulee entistä enemmän eteen myös julkisella hoitosektorilla. Uskon, että yksityinen sektori kykenee reagoimaan nopeammin muuttuviin tilanteisiin.
Hoitoalojen yksityistäminen lisäisi, nykyisen lainsäädännön ollessa voimassa, merkittävästi terveydenhuollon kuluja. Kunnilla on oltava valmius huolehtia väestönsä terveydenhuollosta, tämä vaatimus on vaikka palveluja yksityiseltä ostetaankin. Palveluja yksityttäessä siistit, nopeat, helppohoitoisen tapaukset päätyisivät yksityiseen hoitoon, kunta huolehtisi lopuista. Kunnallisten hoitolaitosten raskaus lisääntyisi merkittävästi, samoin hoitopäivämaksut. Lisäksi valmius on oltava siihen, että yksityisten laitosten lopettaessa, kunta hoitaisi myös heidän potilaansa.
Yksityisen terveydenhuollon mahdollisuudet palkkakilpailuun ovat merkittävästi paremmat, kuin tarkoin säädellyllä julkisella puolella.
_ ovat vuosikymmeniä olleet osa pohjoismaista "luonnollista mekanismia", pelkkä raaka kysynnän ja tarjonnan markkinapeli jyllää vain alikehittyneissä talouksissa.
Mutta edes palkkasopimuksia ei noudateta, naispalkkaratkaisut (ne vähäisetkin) valutetaan perinteisesti yleiskorotuksiksi kaikille. Tietääkseni yli kolmen vuosikymmenen aikana on sovittu vain kolme kertaa erityisistä, pienenpienistä naislisistä. Ensimmäinen sopimus tuotti lompsaan n. 60 fmk, se häipyi seuraavassa tehtävänmuutoksessa (sama yritys), muut kaksi on tasattu kaikille tessin alaisille sukupuolesta ja tehtävästä riippumatta.
Ainoa "luonnollinen" tie on työvoimapula ja sen tuottamat tyhmät paniikkiratkaisut (tyyliin "laman lähestyminen, laman syventäminen, roskapankit, kansalaisten rökittäminen"). Ikävä kyllä, kansalaiset joutuvat kohtaamaan katkoksen kärsimykset, lyhytnäköiset päättäjät turvaavat kyllä omat palvelutarpeensa.
... yksityistäminen on päivän trendi. Puhutaan organisaation ydintoiminnoista ja yksityistämällä pyritään pääsemään rönsyistä eroon. Mikä sitten on kunnan ydintoimintaa? Mielestäni se on hallinnointi. Tästä syystä uskon yksityistämisen jatkuvan. Mitä sitten ei voitaisi järkevästi yksityistää? Mielestäni kaikki muu voidaan yksityistää ja ostaa ulkoa, paitsi ne hallinnolliset ydintoiminnat ja olennainen päätöksen teko.
Tähän loppuun lisään vielä oman mielipiteeni. En ole varauksetta yksityistämisen kannalla. Parempi vaihtoehto olisikin kehittää julkisia organisaatioita joustavammiksi ja enemmän yksityisten org. suuntaan. Tulosseuraantaa voitaisiin tarkentaa ja tämän pitäisi korreloida myös palkkojen kanssa.
... ensimmäiset miinusmerkkiset tulosopimukset.
Toisaalta liittotasolla sovitaan palkkoihin liittyen lähinnä minimipalkoista ja minimipalkankorotusten tasosta (tavallaan vahvistetaan indexikorotus).
Itse luotan näissä asioissa liittokohtaisia sopimuksia enemmän markkinavoimien vaikutukseen.
Kuntien ydintoimminoiksi voidaan määritellä myös lakisääteiset toiminnat. Kunnalla on nykyään varsin vähän toimintaa, jota ei ole pakko tehdä, rönsyjä on karsittu. Opetustoimen, terveydehuollon ja sosiaalitoimen tehtäviä on vaikea yksityistää tai ulkoistaa, etenkään näin ei saavuteta merkittäviä säästöjä. Lainsäädännöllä on nämä alat sementoitu varsin kattavasti.
Vanhustenhoito on eräs osa-alue, jossa voitaisiin yksityisellä puolella toimia. Ongelmaksi on muodostunut vuorokausimaksujen suuruus, ihmisillä ei vain ole varaa palveluja yksityisiltä ostaa. Kuntien susbventiollakaan ei kovinkaan paljoa asioita pystytä parantamaan, ongelmaksi muodostuu tällöin tasa-arvoisuus.
Jos markkinavoimat vaikuttaisivat minkään estämättä, olisi Suomi kehitysvaltio, takapajuinen luokkayhteiskunta. Onneksi on muitakin voimia, ja viisautta käyttää niitä.
1900-luvun historia kertoo pitkästä tiestä, joka 60 ensimmäistä vuotta kulki läpi matalien palkkojen ja työväen ammatillisen järjestäytymisen vaikeiden vuosien. Työolot saatiin paranemaan, ansiotasoa kohotettua, vapaa-aikaa kasvatettua.
Markkinavoimilla se ei olisi koskaan tapahtunut, eikä Suomi olisi sivistysvaltio. Ay-toiminta juuri on vaikuttanut matalan palkkauksen petraukseen, toiminta vain on ollut korostetun miesvaltaista, naiset on jätetty jalkoihin. Tänäkin päivänä.
... vaikuttaa olennaiselta osalta juuri markkinavoimat, etenkin nyt (kohta saatetaan tehdä niitä miinusmerkkisiä tulosopimuksia). Se, että sekä työnantajat että työntekijät ovat järjestäytyneet, helpottaa molempia ja itse kannatan Suomalaista mallia. Neuvostoliitto oli lähes täydellisesti sopimusyhteiskunta ja tulokset ovat kaikkien nähtävissä. Kysynnän ja tarjonnan laki on kuitenkin hyvä lähtökohta, joka oikein ohjailtuna toimii suhteellisen tehokkaasti, myös työmarkkinoilla. Mikäli ohjailua ei olisi, tuloerot saattaisivat olla vieläkin räikeämmät. Suomi on kuitenkin vs. länsimaihin vertailtaessa pienien tuloerojen maa. Palkkatason määräytyminen on monimutkainen juttu. Hyvin harva työntekijä tai työntekijäryhmä on tyytyväinen palkkaansa. Solidaaristahan se olisi puhua jollekin toiselle palkansaajaryhmälle palkankorotuksia omalla kustannuksella, mutta ihmiset eivät toimi näin. Eräs homma on myös se, että kuka on oikea henkilö määrittämään kullekin oikean palkkatason, sanopa se? Feministitkö? Minusta ainoa puolueeton taho on markkinat.
Tottakai kansantalouksissa taloudelliset edellytykset ja vaikutussuhteet raamittavat sopimismahdollisuuksia. "Taloudelliset lainalaisuudet" eivät ole lakeja, vaan empiiris-laskennallisia todennäköisyysmalleja. Ennusteet osuvat melko harvoin nappiin, perinnäiset "lainalaisuudetkin" voivat toimia "järjenvastaisesti". Viittaan vain mm. pitkin 90-lukua Amerikoissa ihmeteltyyn (Greenspan & "sons", keskuspankin ja muiden) korkotason, rahanarvon ja osakekurssien liikkeiden väliseen "epäloogisuuteen". Ei noudata monetaristisia oppeja.
Neuvostoliitto EI ollut sopimusyhteiskunta, vaan pakkojärjestelmä, diktatuuri. Sopimusyhteiskunta tarkoittaa sitä, että lukemattomat erilaiset tahot solmivat keskenään vapaaehtoisia sopimuksia ja pääsääntöisesti pyrkivät noudattamaan niitä. Sopimusyhteiskunta on tyypillisesti demokraattinen, tiettyjen yhteisesti jaettujen raamien (arvojen, normien) puitteissa itsenäisesti ohjautuva malli.
Työmarkkinajärjestöjen väliset sopimukset ovat yksi ilmentymä sopimusyhteiskunnasta, korporatiivisesta haiskahduksesta huolimatta. On aika luonnollista, että kaikenlaiset etujärjestöt yrittävät vaikuttaa päätöksentekijöihin, tätä tapahtuu kaikissa maissa. Lobbauskohteiden on itse päätettävä, mihin on järkevää suostua, mihin ei. Miksi Suomi olisi poikkeus. Suomessa kummankaan puolen liitot eivät ole koskaan olleet osa mafiaa.
Markkinat eivät ole puolueettomia, ne ovat ehdottoman puolueellisia oman edun tavoittelussa. Väliin on aina tarvittu ohjaavia mekanismeja.
Se on totta, että N-liitto ei ollut sopimusyhteiskunta, myönnän virheellisyyden. Oikeastaan viittasin siihen, että se oli valtio, jossa lähes kaikesta sovittiin valtion sisällä eli ulkopuolisilla vaikuttimille ei juurikaan annettu painoarvoa (dynamiikka puuttui).
Tasa-arvon kannalta kommunismi on järjestelmänä varmaankin lähimpänä feministien peräänkuuluttamaa tasa-arvoa. Markkinatalous johtaa aina siihen, että hyvinvointi (mitä se sitten onkin) jakaautuu epätasaisesti. Toisaalta jos lähdetään ajatuksesta: "kullekin ansionsa mukaan".. kommunismi on tässä mielessä vähintäänkin epätasa-arvoinen järjestelmä.
Toistankin vielä kysymyksen jonka tuossa aikaisemmin esitin. Kuka tai mikä on se instanssi/mekanismi, joka olisi oikea määrittämään kullekin alalle oikean palkkatason? Ja lisään vielä pari pähkinää. Puuttuuko meiltä sellainen järjestelmä? Onko joku toinen ammattikunta väärässä tai ylipäänsä väärässä puolustaessaan etujaan, mm. ansioidensa kehitystä?
Ennen täydellisyyttä pidän aivan kelvollisena sitä, että lähennytään parempaa asiaintilaa. Feminismin kannalta se merkitsee, että naisten keskimääräiset ansiot ammateittain ja ammatialoittain eivät erityisemmin eroaisi miesten vastaavasta ja että naisten urakehitys ei poikkea miesväen vastaavasta ja että "naisalojen" ja "miesalojen" palkkaukset asettuvan vaativuusluokituksen mukaisesti, ei sukupuolettuneesti.
Tai että edes lähennytään mainitsemaani tavoitetilaa. Suomessa ei kehitystä ole juurikaan tapahtunut ainakaan pariinkymmeneen vuoteen. Julkisella vallalla on mahdollisuus vaikuttaa (valtio, kunnat), samoin yksityisellä elinkeinoelämällä (EK) jo aiemmin esillä olleiden työmarkkinajärjestöjen ohella. Muutos tapahtuu, joko hitaammin ja hallitusti tai rysähtäen.
Feminismi ei tarkoita tasapäisyyttä, ei sisällä tietääkseni ohjelmallista yleistä tuloerojen tasoittamista, ei hyväksy yksinvaltiutta, feminismi kyseenalaistaa "johtavat" eliitit. Feminismin valtavirta on ajatuksellisesti kaukana kommunismista ja totalitaristisista liikkeistä. Jos joitain ääriliikkeitä on, ovat ne vailla kannatusta.