Ongelma nimeltä Iran.
Eikä mikään vähäpätöinen ongelma. Ajatollat pitävät jatkuvasti pilkkanaan sekä IAEA:ta että YK:ta, pallottelevat ydinohjelmansa kanssa tavalla, joka muistuttaa hiekkalaatikkojen juupas-eipäs leikkiä. Tänään he ovat yhteistyöhalukkaita, huomenna kiistetään kaikki, ylihuomiseksi luvataan sitä sun tätä, jne. Viimeksi heille annettiin 30 päivää aikaa muuttua kilteiksi pojiksi, muutoin iso ja paha turvallisuusneuvosto antaa tukkapöllyä, juuri muuta se ei näy saavankaan aikaan, jos edes sitäkään. Kiina ja Venäjä kun voivat veto-oikeudella mitätöidä ja siirrellä hamaan tulevaisuuteen mitä tahansa päätöksiä.
Tosiasia on kuitenkin se, että maa aseistautuu koko ajan, venäläisten, kiinalaisten ja Pohjois-Korean suosiollisella avustuksella. Sen viimeisin ylpeys on Shebab 3 – monikärkiohjus, jonka venäläiset ovat maalle toimittaneet. Ohjuksen hyviin puoliin kuuluu ennenkaikea mirv-tekniikka, joka tarkoittaa yhtäaikaista laukaisua ja maaliin etsiytymistä, Shebabissa taistelukärkiä lienee peräti 48 kpl. Ohjus on varustettu melko hyvällä stealth-tekniikalla, joka tarkoittaa että sitä on vaikea havaita tutkassa. Vaikea, mutta ei mahdoton. Ainakin Israelilla on tarvittava tekniikka ja valmius havaitsemaan Shebab 3:n laukaisun ja tuhoamaan sen taistelukärjet.
Iranilainen ongelma on eskaloitunut myös USA:n ja IAEA:n välisiin suhteisiin. USA ei tunnu tuntevan suurtakaan luottamusta IAEA:n johtajaan, Mohammaed ElBaradeihin ja hänen kykyynsä pitää huolta ja arvioida Iranin ydinase ja teknologiaporojekteja. USA ilmoitti että se ei enää anna Irania koskevia tiedustelutietoja IAEA:lle, pelätäänkö mahdollisia vuotoja vai mistä on kyse? Kolumnisti arvioi itse että juuri niistä saattaa olla kyse, tämä on tosin vain oma arvioni. Mutta jostain syystä niinkin merkittävä ja äärimmäisen tarpeellinen tiedusteluyhteistyö on toistaiseksi poikki.
Iranille ilmaantui odottamattomia ongelmia ydintuotantonsa suhteen. Natanzin rikastamolaitokseen asennettiin 1500 kpl uusia P1 sentrifugeja, joissa ilmeni vakava toimintahäiriö, niiden vauhti laski lähes nollaan ja rikastamisprosessi hyytyi samalla. Kyse on melko vakavasta asiasta, sillä se tarkoittaa sitä että valmiin asemateriaalin tuotanto on samalla keskeytynyt ja uudet arviot ovat että Iran kykenee tuottamaan aseluokan ydinmateriaalia vasta noin vuoden kuluttua. Aikaisemmat arviot viittasivat jo ensi kesään. Oliko kyseessä sabotaashi, vain jokin muu inhimillinen vika, sitä selvittää ainakin Iran kuumeisesti. Samaan aikaan he ovat kuitenkin ostamassa Kiinalta lisää uusia P2 sentrifugeja, joita asennetaan toiseen, salaiseen rikastamolaitokseen, Natanzin ulkopuolella, sekä edelleen, Arakin raskasvesilaitoksen toimintaa ollaan tehostamassa. Kilpajuoksu iranilaiseen ydinpommiin sen kun kiihtyy, samalla länsi ja Israel joutuvat arvioimaan tilannetta yhä uudelleen, mitä tehdään, tehdäänkö mitään, jos tehdään niin milloin?
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
Eikä mikään vähäpätöinen ongelma. Ajatollat pitävät jatkuvasti pilkkanaan sekä IAEA:ta että YK:ta, pallottelevat ydinohjelmansa kanssa tavalla, joka muistuttaa hiekkalaatikkojen juupas-eipäs leikkiä. Tänään he ovat yhteistyöhalukkaita, huomenna kiistetään kaikki, ylihuomiseksi luvataan sitä sun tätä, jne. Viimeksi heille annettiin 30 päivää aikaa muuttua kilteiksi pojiksi, muutoin iso ja paha turvallisuusneuvosto antaa tukkapöllyä, juuri muuta se ei näy saavankaan aikaan, jos edes sitäkään. Kiina ja Venäjä kun voivat veto-oikeudella mitätöidä ja siirrellä hamaan tulevaisuuteen mitä tahansa päätöksiä.
Tosiasia on kuitenkin se, että maa aseistautuu koko ajan, venäläisten, kiinalaisten ja Pohjois-Korean suosiollisella avustuksella. Sen viimeisin ylpeys on Shebab 3 – monikärkiohjus, jonka venäläiset ovat maalle toimittaneet. Ohjuksen hyviin puoliin kuuluu ennenkaikea mirv-tekniikka, joka tarkoittaa yhtäaikaista laukaisua ja maaliin etsiytymistä, Shebabissa taistelukärkiä lienee peräti 48 kpl. Ohjus on varustettu melko hyvällä stealth-tekniikalla, joka tarkoittaa että sitä on vaikea havaita tutkassa. Vaikea, mutta ei mahdoton. Ainakin Israelilla on tarvittava tekniikka ja valmius havaitsemaan Shebab 3:n laukaisun ja tuhoamaan sen taistelukärjet.
Iranilainen ongelma on eskaloitunut myös USA:n ja IAEA:n välisiin suhteisiin. USA ei tunnu tuntevan suurtakaan luottamusta IAEA:n johtajaan, Mohammaed ElBaradeihin ja hänen kykyynsä pitää huolta ja arvioida Iranin ydinase ja teknologiaporojekteja. USA ilmoitti että se ei enää anna Irania koskevia tiedustelutietoja IAEA:lle, pelätäänkö mahdollisia vuotoja vai mistä on kyse? Kolumnisti arvioi itse että juuri niistä saattaa olla kyse, tämä on tosin vain oma arvioni. Mutta jostain syystä niinkin merkittävä ja äärimmäisen tarpeellinen tiedusteluyhteistyö on toistaiseksi poikki.
Iranille ilmaantui odottamattomia ongelmia ydintuotantonsa suhteen. Natanzin rikastamolaitokseen asennettiin 1500 kpl uusia P1 sentrifugeja, joissa ilmeni vakava toimintahäiriö, niiden vauhti laski lähes nollaan ja rikastamisprosessi hyytyi samalla. Kyse on melko vakavasta asiasta, sillä se tarkoittaa sitä että valmiin asemateriaalin tuotanto on samalla keskeytynyt ja uudet arviot ovat että Iran kykenee tuottamaan aseluokan ydinmateriaalia vasta noin vuoden kuluttua. Aikaisemmat arviot viittasivat jo ensi kesään. Oliko kyseessä sabotaashi, vain jokin muu inhimillinen vika, sitä selvittää ainakin Iran kuumeisesti. Samaan aikaan he ovat kuitenkin ostamassa Kiinalta lisää uusia P2 sentrifugeja, joita asennetaan toiseen, salaiseen rikastamolaitokseen, Natanzin ulkopuolella, sekä edelleen, Arakin raskasvesilaitoksen toimintaa ollaan tehostamassa. Kilpajuoksu iranilaiseen ydinpommiin sen kun kiihtyy, samalla länsi ja Israel joutuvat arvioimaan tilannetta yhä uudelleen, mitä tehdään, tehdäänkö mitään, jos tehdään niin milloin?
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
Vastaukset 2
Vanhimmat
Pekka Sartola ymmärtää selvästikin Iranin ja IAEA:n väliset ongelmat. Korjaisin kuitenkin Sartolan kommenttia:
''Ohjus on varustettu melko hyvällä stealth-tekniikalla, joka tarkoittaa että sitä on vaikea havaita tutkassa. Vaikea, mutta ei mahdoton. Ainakin Israelilla on tarvittava tekniikka ja valmius havaitsemaan Shebab 3:n laukaisun ja tuhoamaan sen taistelukärjet.''
-Yksikäään nykypäivän ballistinen ohjus ei sisälllä ''Stealth''-teknologiaa. Iranilaisten Shebab 3-ohjuksenkin suorituskyky perustuu pitkälti sen nopeuteen (lähes mahdoton ampua alas), ja MIRV-tekniikkaan (kuten Sartola mainitsikin). Todelliset stealth-materiaalit ovat erittäin kalliita ja vaativat jatkuvaa huoltoa.
Mielestäni iranilla on oikeus ydinaseeseen, sillä monella muullakin maalla on kyseinen pelote!
Ja jos heillä on ydinase saavat varmasti olla usa:lta turvassa.
Ja usahan on se maa joka eniten on sitä kieltämässä iranilta koska se horjuttaa heidän valtaansa maailmalla. Mutta huvittavinta on se että ainut maa joka on antanut käskyn ja käyttänyt tuota asetta siviilejä vastaan on juuri usa.
olen aivan hermona tuosta usan kaksinais moraalista.
He levittävät vapauden demokratiaa maailmalla ja kuitenkin asiat kotimaassa ovat monilla osa alueilla päin honkia. Rikollisuus suurinta, mielenterveys ongelmat valtavia.