Haluaisin tietää mikä on pahin paikka minne olette vaunu vetäneet ettekä enää halua sitä kokea?
Eli onko joku nähtävyys tai jokin muu paikka jonne olette menneet tai yrittäneet mennä vaunu perässä. Tämä ihan vain sen vuoksi, että olen aloitteleva vaunun vetäjä ja tahtoisin tietää minne ei kannata kokeilla. Esim. onko kukaan käynyt Puijolla vaunu perässä? Millainen vetoauto ja vaunu oli kyseessä?
Eli onko joku nähtävyys tai jokin muu paikka jonne olette menneet tai yrittäneet mennä vaunu perässä. Tämä ihan vain sen vuoksi, että olen aloitteleva vaunun vetäjä ja tahtoisin tietää minne ei kannata kokeilla. Esim. onko kukaan käynyt Puijolla vaunu perässä? Millainen vetoauto ja vaunu oli kyseessä?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Olen käynyt vaunuperässä Puijolla ja jouduin pysäyttämäänkin yhdistelmän parkkipaikan kohdalle ylämäkeen. Parkkipaikalta tuli auto eteeni. Vaunu Matkaaja 8000 ja vetoauto Ford Sierra 2.0 GL. Toistekertaa en ole halukas menemään sinne, ainakaan jos joutuu pysäyttämää tiukimpaanmäkeen. Mutta olen Norjassa ajanut ainakin yhtäjyrkkiä nousuja eikä ole ollut ongelmaa.
teidentukko!!!!!!!
Löytyy JKL-suurajoista, ounivaarasta.
Sitä saatanan kinttupolkua, joka tulee jkl:stä tre suuntaan.
Kesäinen päivä ja asuntovaunun kanssa Keskisen pihaan vaunun kanssa - jees! Sitä onnea kun ei tarvii olla yksin.
Sieltä huoltoaseman liittymästä ja autoliikeen luota ajelet jokisillan yli keskisen uuden linnapuodin etupihalle parkiin..
se perus sisääntulo on aina täysi tumpuloita,uskallanko,tukinko,nyt iski paniikki ratin takana!
Ittelle ei onneksi ole mitään mainittavaa, ainakaa vielä, sattunu.
Mutta joskus -70 luvulla näin tilanteen, jota en soisi pahimmalle vihamiehellenikään.
Sielä pohjois Norjassa, vuoristotiellä, jossa oli vielä tietyö menossa, jono mateli ylämäkeen hitaammin ja hitaammin, pysähtyen sitten lopulta kokonaan.
Pikkuhiljaa paljastu mutkan takaa syykin. Pienehkö henkilöauto, en muista merkkiä, mäkeen uupuneena ja vaunu perässä...
Olen usein miettinyt jälkeen päin, että mitä olis itte tehny. Mieti: jyrkkä ylämäki, kapea soratie, olematon näkyvyys, ojan syvyys ehkä kymmenen metriä, perässä jono, ja auto hyytyy vaunun perässä...? Onko ideoita?
Tarinan loppua en tiedä. Ohitimme paikan muiden perässä, meidän -64 recordista ei olis paljo apua ollu : )
Oltiin 3v sitten Valkealassa ja iltahämärissä ajeltiin eräälle leirintäalueelle. Alueella hotelli ja karavan-alue vieressä.
Olimme vaihtaneet pitkä akselivälisestä hlö.autosta lyhyt-akseliväliseen ja vetokoukkukin oli lähempänä taka-akselia.
Noista edellä mainituista tekijöistä vaunu ei enään seurannutkaan niin tunnollisesti auton renkaanjälkiä, vaan jyrkän käännöksen tehtäessä oikaisi huomattavasti enemmän, kun aikaisemmalla ajopelillä vedettäessä.
Eräässä u-käännöksessä mentäessä leisintäalueen nurtseille, putosi vaunun oikea regas ojaan. Ihmettelin, mitä tapahtui, kun kova rysäys kuului. 5-v. poikani katsoi olkansa yli taakse ja totesi kylmänrauhallisesti; vaunu kaatui!
Tostesi saman, katsottuani takaikkunasta vaunun kummallista asentoa. No, ei se vaunu kokonaan kaatunut. Oli n. 30 asteen kulmassa oikealla kyljellä. Oikea pyörä oli isonpuoleisessa ojassa, akseli oli jäänyt kiinni oja-rumpuun, sellaiseen petoniseen isoon putkeen.
Oli kusinen paikka. Ihmisiä ei maillahalmeilla. Oma tunkki väärän tyyppinen. Onneksi oli yhdessä asuntovaunussa paikalla vielä eräs vanhempi pariskunta, joilta löytryi ns. hallitunkki.
Hallitunkin ja puukapuloitten avulla saattiin pikkuhiljaa kammettua vaunu ylös ojasta.
Aamulla tarkemmin tutkittuamme todettiin, että heinät oli ajettu ko. kohdasta niin, että hämärässä kohta näyttää tasaiselta.
Apuun tullut vanhempi pariskunta kertoi samaan kohtaan jo useamman muunkin ajaneen vaununsa edellisen kesän aikana.
Oltiin jo syys-lokakuun vaihteessa, yöpakkaset alkamassa, lapset pieniä. Kyllä meinasi sisu loppua kesken. Autoakaan ei kannattanut irroittaa koukusta, kun vaunu väänsi vetokoukusta autonperää oikealle kylelle jonkin verran. Eli, jos olisi irroittanut vetoauton, olisi se takaisin kytkeminen ollut niillä kleinoin mahdotonta.
Ja yksi tekijä lisää sopassa oli se, että sattui olemaan kännykässä sellainen liittymä, jonka kuuluvuusaluen ulkopuolella olimme. Liikennettä ei ollut laisinkaan, että sellainen oli se pattitilanne!
Suuret kiitokset sille vanhemmalle karavaanari-pariskunnalle, jonka avun turvin pääsimme irti siitä ojasta ja yöpymään pahasti yliväsyneitten lasten kanssa.
Opetus oli se, että kannattaa aina olla tarkkana ja tietoinen siitä, millaista latua myöten se vaunu tulee perässä niissä tiukissa käännöksissä.
Mulle kävi joitakin vuosia sitten samantapainen tilanne, peruutin vaunua piha-alueelle ajotieltä ja hiekkainen ajoluiska antoi periksi toisesta reunasta ja vaunun vasemmanpuoleinen rengas vajosi ojaan ja vaunu jäi pohjastaan kiinni toisenpuolen etu ja takajalkojen varaan. Veturina oli etuvetoinen henkilöauto, ja sen verran jumissa vaunu oli ettei yhdistelmä liikkunut milliäkään ei eteen eikä taakse.
Lähistöllä oli onneksi iso paku, joka tuli kiskomaan vaunun väkisin ylös. Ihme kyllä mitään vaurioita ei tullut, vaikka ylösvedettäessä ääni oli aika paha kun tukijalat raapivat tietä vaunun koko painon ollessa niiden päällä.
Olisko ollut Alankomaissa, Edamin pienessä kaupungissa, huomasin joutuneeni keskelle suurta ulkoilmaravintolaa. Siis matkailuautolla. Arvaa: a.hävettikö, b.naurattiko, c.ketuttiko. Vastaus: Asiakkaita nauratti, minua ketutti, hävetti, lopulta nauratti.
Hauska tarina, tapahtuma. Heh!
Varmaan nolotti pahan kerran.
Tekevälle sattuu ja tapahtuu.
Oltiin hiihtoreissua viettämässä eräässä hiihtokeskuksessa ja tultuamme leirintäalueelle, olisko ollut torstai tai keskiviikko, kuitenkin hiljainenaika.
Niin leirintäalueen virkailia pyysimeitä jostain syystä viemään vaunumme siitä seuraavasta risteyksestä oikealle. Sanoen, "kunhan vain otatte vapaanpaikan. Tulkaa sitten sanomaan mikä on tolppannumero niin kytken sähköt päälle".
Kokopäivän oli satanut ja kaikkialla oli noin 25 -30cm märkäälunta ja me tietysti lähdettiin siitä seuraavasta risteyksestä oikealle ja pääsimmekin juuri ja juuri vapaalle paikan. Tietysti ongelmana oli 30 cm lumi ja veturina meillä oli takavetoinen 740:n.
siinä kun rupesimme peruuttaan/työntämään vaunua paikalle niin virkailija tuli ilmoittamaan meille, miten olis jos siirtyisitte vaunualueen vasemmalle puolelle. Nämä paikat on varattu kausipaikkalaisille. No mikäpä siinä ei kun hommiin. Varmaan koko touhu kesti noin 4 tuntia ja iltakin oli kääntynyt yön puolelle.
Lopulta, kun saimme vaunun paikoilleen totesimme vain, että autossa olleet takarenkaat taisi sitten olla kitkoja. Kun ei nastoista ollut jäljellä muuta kuin kollot. Saapuihan se aurauskalusto paikalle juuri kun oltiin pästy nukkumaan.
Talvella nää hommat on hauskoja...Tosin nykyään M-autolla...
Joskus 80-luvun lopulla mentiin yötämyöten Tampereelle. Pispalanharjuhan on oikein hieno paikka mennä keskellä yötä oottamaan Särkänniemen avautumista, siis eikun sinne. Autona Toyota HJ 60 ja vaunu Kafi 642. Puolessa välissä rinnettä sateet oli vieneet osan tiestä varmaan Näsijärveen, joten ei kun tekemään u-käännöstä Pispalan bulevardilla. Jonkun aikaa siinä nenä tuhisi ja kädet vatkasi ennen kuin oltiin huvipuiston parkkipaikalla silmällään. Ja sitten rekkaralli alkoi varmaan joskus neljän kantturoilla, aika mukavasti tuli desibelejä vaunuun saakka,kun rahtarit pani ylämäessä ameriikankiehisiä pesään. Kivaa kuitenkin oli. Ainakin kun aika kultaa muistot.
Kävimmä kaverin kanssa kattomassa erään mettäautotien, siellä hyvä kääntöpaikka päässä, rauhallinen paikka olla viikko korvessa. No seuraavalla viikolla samaan paikkaan vaunun kanssa, matkaa isommalta tieltä n. 4,5 km. Ihanaa, perilla olikin joku hömötiainen tehnyt kepposen, pöllipinon perkules kääntöpaikalla; ei kun perä erellä pois koko 4,5 km, meni aikaa, meni tupakkia. Ei muuta kääntöpaikkaa, ei kiitos enää ikinä!
Seuraavalla kerralla pelkällä veturilla ensin tarkastamaan paikka ettei tartte perruutella vaunun kanssa, heh oma moka, kärsimmä itte!
Luontoaktivisti