Suru suuri, ettei sanomaan pysty... Olimme lähdössä katsomaan mummaa seuraavana päivänä, mutta emme keriinneet, mumma nukkui aamusta pois. Kestin sen jotenkin, sain peitellä mumman kun kävimme katsomassa sitten viellä, niinkuin meinasinkin. Meni vajaa pari vkoa, äitini soitti ja kertoi että toinenkin mumma oli nukkunut pois.. Emmehän olleet edes haudanneet ketään, talvi hautaan viety ja hautajaiset sovittu. Nyt toinen mumma on haudattu ja toinen haudataan. Tämä suru on liian kovaa, luimme adressia, tuska ja suru, siellä oli viellä toisen mumman osan-otto. Suru joka pitäisi kestää mutta vaikeinta on tehdä surutyö molemmista mummista. Molempia mummia suunnaton ikävä, he olivat molemmat rakkaita... Viikottain (melkein) nähtiin.. Suru on niin suuri ettei asiaa osaa ymmärtää, hyväksyä... mun molemmat mummat... Ei sanat riitä...
Parissa vkossa
molemmat mummat!
3981
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
En osaa kuvitella kuinka suurelta suru tälläisessä tuntuu. Hautasimme kk.si sit isoäidin, ja siinä jo suru tuntui valtavalta. Osaan vain sanoa: Otan osaa suureen suruusi, voimia sinulle päästä surussa eteenpäin!
osanottoni täältä, menetin aikoinani molemmat isovanhemmat vuoden sisällä, ja ikävä oli kova.Nyt heistä on muistot jäljellä sekä opetuksensa että neuvonsa. Ikivanha klisee, ajalla on merkitystä.
Voimia sinulle.
menetin itsekin mummuni aivan vähän aikaa sitten. Huomenna on hautajaiset ja suru on valtava. Ei sitä edes ymmärrä...
Mummu oli elämäniloinen ja virkeä loppuun asti, sairastuminen tuli yllätyksenä. Viikot teholla ja terveyskeskuksessa antoivat aikaa sanoa kaiken, mitä halusimme ja jättää hyvästit. Joka ikinen päivä viiden viikon ajan olin mummun luona. Ja joka ikinen ilta sanoin, että nähdään huomenna. Monta huomenta saimmekin, mutta eräänä aamuna ei enää lähdettykään terveyskeskukseen.
Äitini oli aivan hajalla mummun sairaalassaolo ajan, eikä hän kyennyt tekemään mitään. Minun piti unohtaa oma suruni, työntää se taka-alalle ja ottaa ohjat, että myös tavallinen elämä pyörisi. Nyt, kun minullakin on tilaisuus surra, asia tuntuu aivan liian isolta käsiteltäväksi.
Mummu oli minulle esikuva, hän oli sellainen ihminen kuin itse haluaisin olla. Nämä viikot ovat opettaneet paljon elämästä ja siitä, mikä on oikeasti tärkeää.
Voimia sinulle paljon, tiedän, että niitä kaivataan. Yritä muistella hyviä hetkiä ja pidä ne mielessäsi ja kanna niitä sydämessäsi suurena aarteena. Niin oma oloni on helpottanut ja olen saanut myös omalle elämälleni tarkoituksen.