Minua rupeaa kiinnostamaan uskovien oma seksielämä.
Minä tulin uskoon viime vuonna ja poikaystäväni on myös uskossa jo kauan, mutta aiomme harrastaa
seksielämää (olen ollut seksielämässä ennen kuin tapasin nykyisen kullani,
mutta poikaystäväni ei ollut koskaan yhdynnässä) vasta naimisiinmenon jälkeen.
Olen usein miettiny millaista muiden uskovien seksielämä oikein on?
Liian villiä, mielikuvitusta ja leluja seksikaupasta vai vain tavallinen ja kiltti seksielämä,
siis yhdyntää ja suuseksiä, eikä muuta vai kuinka??
Rupes vain kiinnostamaan...Anteeksi kovasti, jos tämä loukkaa jotakuta!
Ei ollut tarkoitus loukata ketään, vaan halusin vain utella hieman.
Minä tulin uskoon viime vuonna ja poikaystäväni on myös uskossa jo kauan, mutta aiomme harrastaa
seksielämää (olen ollut seksielämässä ennen kuin tapasin nykyisen kullani,
mutta poikaystäväni ei ollut koskaan yhdynnässä) vasta naimisiinmenon jälkeen.
Olen usein miettiny millaista muiden uskovien seksielämä oikein on?
Liian villiä, mielikuvitusta ja leluja seksikaupasta vai vain tavallinen ja kiltti seksielämä,
siis yhdyntää ja suuseksiä, eikä muuta vai kuinka??
Rupes vain kiinnostamaan...Anteeksi kovasti, jos tämä loukkaa jotakuta!
Ei ollut tarkoitus loukata ketään, vaan halusin vain utella hieman.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Toisinaan tehdään jopa arvaillun seksielämän perusteella päätelmiä siitä, kuka on Siinä Oikeassa Uskossa ja kuka ei...
Uskovilla on seksuaalisia haluja siinä kuin muillakin. Raamatulla perusteltava seksuaalimoraaliajatelu on kauhean yhdyntäpainotteista. Niinpä yhdyntää vältellään, mutta muu seksuaalinen kanssakäyminen voi olla hyvinkin tavallista. Tilanne ei välttämättä ole niin kaksinaamainen kuin ainakin itse ennen ajattelin.
Yhdyntää koskevilla rajoituksilla on nähdäkseni kaksi tarkoitusta:
1)Esiaviollisen yhdynnän kiellolla suojellaan fyysisiltä ja henkisiltä vahingoilta. Seksihän levittää sairauksia, ja lisäksi rakastuminen ja seksi kulkevat useimmiten käsi kädessä. Rakastumiseen ja siihen mahdollisesti liittyvät pettymykset voivat johtaa vakaviin seurauksiin.
2)Yhdyntäkiellolla varjellaan yhteisön sosiaalista ja taloudellista tasapainoa. Kun moraali edellytti aviottoman lapsien vanhempia avioitumaan, ja yhteisön omaisuuden periytyminen oli riippuvainen avioliitoista, haluttiin valvoa omaisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle. Lisäksi lapsi muutti naisen asemaa. Häntä pidettiin huorintekijänä tai sitten se yksinkertainen seikka, että vasta synnyttänyt äiti lapsineen jäi muiden huollettavaksi aiheutti sosiaalisia ongelmia.
Jumalan Sanaa pidetään lakina, eikä sen kyseenalaistamista aina katsota suopeasti. Sen verran kannattaa kuitenkin kysyä, että saa selvitettyä, miksi Sanassa kielletään erinäisiä asioita. Ehkä se sama pohdinta auttaa niissä tilanteissa, joissa Raamatun käskyjä ei kertakaikkiaan voi toteuttaa kirjaimellisesti.
Toisaalta pitää muistaa että seurustelevat haluavat osoittaa hellyyttä toisilleen, ja seksuaalisen toiminnan ja muun hellyyden erottaminen on vaikeaa. Seurusteluiässä ollaan siirtymässä pois kotoa - jossa toivottavasti on osoitettu hellyyttä. Avioliittoonkin seksin ja hellyyden ajatellaan kuuluvan. Mutta kyllä siinä välissä elävätkin tarvitsevat kosketusta ja hyväilyjä. Joten seurusteleville seksi sallittakoon - kunhan sille on rajat. Yksi raja sopii hyvin olemaan yhdyntäkielto.
Viestistäsi kuvastuu, että haluat noudattaa Jumalan sanan opetusta, kunhan itse ymmärrät sen tarkoituksen. Päällisin puolin se kuulostaa järkevältä ja oikealta tavalta toimia. Raamatun opetusten valossa en silti olisi aivan samoilla linjoilla kanssasi.
Mielestäni meidän ei välttämättä pidä ymmärtää, miksi Jumala jonkin asian meiltä kieltää. Raamattu sanoo, etteivät Jumalan ajatukset ole meidän ajatuksiamme ja herran tiet ovat tutkimattomat.
Toisaalta myöskään halujen olemassaolon tiedostaminen ei tarkoita sitä, että niiden tyydyttäminen olisi oikein. Me elämme syntiin langenneessa ruumiissa, ja on tärkeää koetella Jumalan sanalla meidän halujemme todellinen lähde.
Raamattu kertoo heti alussa syntiinlankeemuksesta, joka mielestäni sopii pohjaksi tähän tilanteeseen.
Jumala kielsi ihmistä syömästä, eikä ihminen varmasti ymmärtänyt tarkalleen, miksei hän niin saisi tehdä. Saatana vietteli ihmisen, jolloin ihmisessä heräsi halu ottaa kielletty hedelmä. Tässä tapauksessa ihminen ei siis ymmärtänyt kiellon syytä ja hänellä oli halu tehdä tekonsa, mutta kumpikaan kyseisistä asioista ei oikeuttanut tekoon.
Itse ymmärrän avioliiton kuuluvan juuri naimisissa oleville yhteiseksi lahjaksi. Seurusteluaikana mielestäni järkevä periaate on pitää läheisyys sellaisena, ettei se herätä halua yhdyntään. Tiedän, että määritys on todella hatara, mutten sitä sen paremmin osaa sanoa.
oon ite uskossa ja haluan säästää seksin avioliittoon !! molemmilla on hyvä näkökanta asiasta...ja kannatan niitä
Isaskar, kiitos vastauksestasi!
Oikeassahan sinä olet. Aina ei voi tietää, miksi jokin käsky on. Ajattelen kuitenkin että käskyt jotka ymmärtää ovat helpompia noudattaa. Jotkut käskythän eivät ole noudatettavissa - kuten Mooseksen kirjassa mainittava homoseksuaalien 'poistaminen'. 5. käskyhän kieltää tappamisen. (Nyt ei keskustella luterilaisesta kirkosta ja homoseksuaalisuudesta enempää.)Kyllähän niitä hurskaita kommentteja kuulee, että Raamatussa ei ole sisäisiä ristiriitoja. Ja kommenteille näppäriä perusteluita. Uskovat.. me olemme maailman taitavimpia sanaseppoja ajaessamme omia näkemyksiämme.
Mutta minä kun otan Biblian, niin jo vain on ristiriitoja. Lakihenkisyydellä ja oman ajattelun kieltämisellä ei tätä maallista eloa paranneta. Ja maallisen elon ruodussapitämiseen moraaliohjeet kai ovat. Tai kai tähänkin joku hurskas tulee kertomaan, että oikeasti käskyt auttavat ihmistä olemaan Jumalan kaltainen. Onneksi me uskovat tiedämme kaiken paremmin.
Niin... millainen läheisyys ei herätä halua yhdyntään? Joskus pelkkä toisen ihmisen olemus riittää herättämään halun, ja toisaalta seksuaalinen viehätys on yksi voima joka saattaa parin yhteen ja pitää liittoa yllä. Voisiko asian nähdä niin, että jos seksuaalista halua tai yhdyntähalua ei voi olla herättämättä, tarvitaan ehdoton kielto itse aktille?
" Mielestäni meidän ei välttämättä pidä ymmärtää, miksi Jumala jonkin asian meiltä kieltää. Raamattu sanoo, etteivät Jumalan ajatukset ole meidän ajatuksiamme ja herran tiet ovat tutkimattomat."
Jos Raamattu on Jumalan sanaa ja sanoo että sitä ei voi kukaan ymmärtää niin millä perusteella ne kiellot sitten on ymmärretty?
Eiköhän iskariot sentään tarkoittanut, että emme voi ymmärtää kaikkien kieltojen kaikkia perusteita. Voimme ilmeisesti hänenkin mukaansa ymmärtää Raamatun tekstin sisältämät moraalohjeet. Raamatun tekstiä siis voi ymmärtää.
Mutta toisaalta... kannattaako meidän selittää pois raamatuntulkintaan aivan ilmeisesti liittyviä ongelmia väittämällä, että emme edes voi ymmärtää kaikkea. Eiköhän Raamattu sentään ole Jumalansanaa ihmisille ymmärrettäväksi tarkoitetussa muodossa.
Uskon kyllä, että voimme ymmärtää myös kieltojen takana olevia perusteita, mutta oma ymmärryksemme ei voi olla kriteeri kieltojen noudattamiseen, kuten aiemmin sanoin. Tähän ymmärrykseen tarvitsemme silti jotain muuta, kuin oman ymmärryksemme. Opetuslapset eivät usein ymmärtäneet Jeesusta, vaikka kulkivat kolme vuotta hänen kanssaan päivittäin. Vasta Pyhän Hengen saatuaan kirjoitukset todella avautuivat heille. Ei tänäkään päivänä kukaan ymmärrä Raamatun hengellisiä totuuksia ilman Pyhän Hengen apua.
Jumalan sana erottaa ihmisen inhimillisen ja Jumalan ymmärryksen toisistaan. Oikeastaan se tekee niistä vastakohdat, toinen ymmärrys on puhdasta ja totuudellista, toinen on luonteeltaan sokeaa ja harhaanjohtavaa.
Sananlaskut 3:5 sanoo: "Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi, äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi"
Ef 4:17-18 "Älkää enää vaeltako, niinkuin pakanat vaeltavat mielensä turhuudessa, nuo, jotka pimentyneinä ymmärrykseltään ja vieraantuneina Jumalan elämästä..."
Uskovan ihmisen ymmärrys ei ole täydellistä. Se voi olla lähellä sitä tai kaukana siitä. Paavali kehotti meitä olemaan ymmärryksessä lapsen sijasta täysi-ikäisiä. Mitä lähinnä tarkoitat noilla Raamatun tulkinnallisilla ongelmilla, ehkäpä annat esimerkkejä?
"Ajattelen kuitenkin että käskyt jotka ymmärtää ovat helpompia noudattaa. Jotkut käskythän eivät ole noudatettavissa - kuten Mooseksen kirjassa mainittava homoseksuaalien 'poistaminen'. 5. käskyhän kieltää tappamisen. (Nyt ei keskustella luterilaisesta kirkosta ja homoseksuaalisuudesta enempää.)Kyllähän niitä hurskaita kommentteja kuulee, että Raamatussa ei ole sisäisiä ristiriitoja. Ja kommenteille näppäriä perusteluita. Uskovat.. me olemme maailman taitavimpia sanaseppoja ajaessamme omia näkemyksiämme."
Sanon omat mielipiteeni, mutten väitä niiden olevan ehdottomia totuuksia. Sanot uskovien olevan taitavia asioiden kääntelijöitä, mikä tavallaan pitää paikkaansa. Toisaalta näen sen positiivisenakin, koska järjen vastaiset kääntelyt kertovat osaltaan siitä, että halutaan uskoa Jumalan sanaan, vaikkei järki aina pysyisikään mukana.
Mitä tulee noihin VT:n käskyihin, joista itse mainitsit tuon homojen poiston, antaa Jeesus itse aika selvän ohjeen niiden noudattamisesta.
Johannes 8: 1-12 Fariseukset sanoivat Jeesukselle "Opettaja, tämä nainen on tavattu itse teosta, aviorikosta tekemässä. Ja Mooses on antanut meille käskyn, että tuommoiset on kivitettävä. Mitäs sinä sanot?"
Jeesus vastasi: "Joka teistä on synnitön, se heittäköön ensimmäisellä kivellä...En minäkään sinua tuomitse, mene, äläkä tästä lähtien syntiä tee"
"Mutta minä kun otan Biblian, niin jo vain on ristiriitoja. Lakihenkisyydellä ja oman ajattelun kieltämisellä ei tätä maallista eloa paranneta. Ja maallisen elon ruodussapitämiseen moraaliohjeet kai ovat. Tai kai tähänkin joku hurskas tulee kertomaan, että oikeasti käskyt auttavat ihmistä olemaan Jumalan kaltainen. Onneksi me uskovat tiedämme kaiken paremmin."
Ilmeisesti minä olen tälläinen kuvaamasi hurskas, josta sinulla ei kovin hyviä käsityksiä näytä olevan. Mutta vilpittömästi voin sanoa, että Jumalan käskyjen noudattamisesta olen saanut niin suuren siunauksen, että niiden rikkominen ei pitäisi tulla edes mieleen. Mutta tuleepa silti, ja rikonkin niitä. Silti tiedän ja tunnen, että Jumalan tahdossa pysyminen on parasta elämää, mitä itse olen ikinä saanut elää.
"Niin... millainen läheisyys ei herätä halua yhdyntään? Joskus pelkkä toisen ihmisen olemus riittää herättämään halun, ja toisaalta seksuaalinen viehätys on yksi voima joka saattaa parin yhteen ja pitää liittoa yllä. Voisiko asian nähdä niin, että jos seksuaalista halua tai yhdyntähalua ei voi olla herättämättä, tarvitaan ehdoton kielto itse aktille?"
No se oli minulta heikko teoria, ja on oikein vaatia jotain selitystä. Mutta enpä sitä oikein osaa antaa. Halua on pakko olla, muuten suhteesta ei voi mitään kehittyä, se on täysin luonnollista. Tarkoitin lähinnä tilannetta, jossa sitä luonnollista halua kasvatetaan tarpeettomasti. Suomeksi sanottuna esileikkiä. Mutta jokainen tietää asiat parhaiten omantuntonsa kautta, ja Herransa edessä jokainen seisoo tai kaatuu.
Tätähän minä odotin, että minua lyödään Kirjalla päähän lukematta mitä sanon.
Otetaas vielä kerran: Mooseksen laissa langetetaan kuolemantuomiota yhdestä ja toisesta asiasta. Käsky kuitenkin kuuluu: Älä tapa! Onko kyseessä ristiriita vai ei?
Ymmärrystä ei todentotta ole annettu hyllylle laitettavaksi. Näyttää siltä että Veljet ja Sisaret ovat kauhean helpolla työntämässä päätä pensaaseen. Paljon hyvää on saatu aikaan käyttämällä tuota järjen lahjaa - jos tosin pahaakin kun on luultu että ollaan fiksuja.
Nähdäkseni meillä on eri lähtökohdat: käsittääkseni sinä lähdet siitä, että on asioita joita sinun ei edes tarvitse ymmärtää. Hyvä niin. Minun nähdäkseni meidän tulee miettiä niitä asioita joihin uskomme järkemme riittävän. Ja kun kertakaikkiaan emme pysty käsittämään jotain, meillä on lupa nöyrtyä ja myöntää että järki ei riitä. Pääasiassa tarkoitan perimmäisiä kysymyksiä olemassaolon luonteesta, kaikkeuden alkuperästä, hyvän ja pahan olemassaolosta jne. Siis asioita joihin ei kertakaikkiaan saada ymmärryksen avulla vastauksia.
Kuten aikaisemmassa viestissä sanoit, Herran tiet ovat tutkimattomat. Mutta aika monia asioita sentään voidaan tutkiakin. Muunmuassa seksuaalimoraalia.
"Otetaas vielä kerran: Mooseksen laissa langetetaan kuolemantuomiota yhdestä ja toisesta asiasta. Käsky kuitenkin kuuluu: Älä tapa! Onko kyseessä ristiriita vai ei?"
Oma näkemykseni on, ettei tuossa ole ristiriitaa. Yllättäen, voit tietysti todeta, mutta yritän perustella sitä hieman ja voit sitten vapaasti olla toista mieltä.
On erotettava laki ja rangaistus. Kukaan ei sano esimerkiksi Suomen lakia ristiriitaisesti, vaikka se rangaistuksessaan syyllistyy laittomuuteen. Esimerkiksi: kukaan ei ole oikeutettu sulkemaan toista ihmistä huoneeseensa ja pitämään häntä talossaan kuin orjaa. Eikö oikeuslaitos kuitenkin tee juuri näin niille, joille se tuomitsee vankilatuomion?
Raamatussa lain asetti Mooses Jumalan välikappaleena. Se, että hän määrää tuomioita myöskin Jumalan välikappaleena on näin mielestäni aivan normaalia. Lain säätäjä on myös tuomari, jota laki itsessään ei sido. Muutenhan laki olisi turha ja tehoton.
"Nähdäkseni meillä on eri lähtökohdat: käsittääkseni sinä lähdet siitä, että on asioita joita sinun ei edes tarvitse ymmärtää. Hyvä niin. Minun nähdäkseni meidän tulee miettiä niitä asioita joihin uskomme järkemme riittävän. Ja kun kertakaikkiaan emme pysty käsittämään jotain, meillä on lupa nöyrtyä ja myöntää että järki ei riitä. Pääasiassa tarkoitan perimmäisiä kysymyksiä olemassaolon luonteesta, kaikkeuden alkuperästä, hyvän ja pahan olemassaolosta jne. Siis asioita joihin ei kertakaikkiaan saada ymmärryksen avulla vastauksia."
Sanot viestissäsi, etten ymmärrä sinua, mutta samoin tulkitset minua väärin. Ei se mitään, selitetään enemmän.
Puhuin ymmärryksen merkityksestä suhteessa siihen, mitä teemme. Kantani oli siis yksinkertaisesti, että kaikkea Jumalan käskyjä ei tarvitse ymmärtää, ennen kuin niitä noudattaa. Mutta aivan samoin kuin sinä, haluan tietää kaikkeen vastauksia niin hyvin kuin mahdollista.
Näyttää tosiaan siltä että olet miettinyt näitä juttuja pitemmälle kuin minä. Mutta mainitsemani ristiriita vallitsee.
Vaikuttaa absurdilta kun sanon, että oikeus tosiaan toimii lain- tai oikeudenvastaisesti sulkemalla ihmisiä komeroihin. Meillä se on hyväksyttävää, ja onhan se nykymuotoisen yhteiskunnan ylläpitämiseksi välttämätöntäkin. Joitakuita kun ei uskalla pitää vapaalla jalalla. Se ei poista sitä, että on väärin sulkea ihmisiä koppiin.
Kärjistetäänpä hieman. Isäni ystävä, joka on kiistellyn Paavalin synodin jäsen, kannattaa kuolemantuomiota. Hänen mukaansa esimerkiksi huorintekijät pitäisi siis tappaa. Kysyin häneltä, että kuka ryhtyisi pyöveliksi. Kommenttina oli, että joko siihen voitaisiin tuomita joku, tai sitten pyöveli olisi yksinkertaisesti virka.
Käsitykseni - jälleen perusteettoman - mukaan pyövelit eivät olleet järin valoisaa väkeä. Ihmisten tappaminen päivätyökseen tuskin tekee lopulta hyvää oloa. Tuen väitettäni kahdella lähipiirini tapauksella. Isoisäni, veteraani, näki painajaisia kuolemaansa asti. Hän joutui Summassa tappamaan ihan tietoisesti. Ja hänellä siihen oli yleisen moraalin oikeutus. Se vain ei riittänyt poistamaan pahaa oloa. Toisaalta tunnen haudankaivajan, joka on alkoholisti. Juomakierteeseen hänet ajaa työ: luiden löytyminen järkyttää häntä. Yleensäottaen kuoleman kanssa tekemisissä oleminen on ihmiselle ahdistavaa. Väite perustuu käsitykseeni, että kukaan ei lopulta täysin tiedä mitä kuolemassa tapahtuu. (En usko edes niitä uskovia, jotka väittävät etteivät pelkää kuolemaa.)
Näkemykseni mukaan pahan torjuminen toisella pahalla ei johda hyvään. Jeesuksellakin taisi olla jotain sanottavaa tästä.
Sanottakoon nyt, että en usko rangaistuksiin. Jumalahan rankaisee, mutta oman kokemukseni mukaan ihmisten langettamista rangaistuksista ei ole paljon iloa. Seuraamuksia pahoista töistä on toki langetettava, mutta en elämäänkyynistyneenä jaksa uskoa pelotteisiin. Samat kuljettajat käryävät kerran toisensa jälkeen juopumuksesta, samat miehet lyövät kerran toisensa jälkeen vaimojaan ja niin edelleen. Rangaistus näyttää usein lähinnä kostolta, jolla ei ole mitään eheyttävää tai parantavaa tarkoitusta. Ja kostostahan seuraa helpolla kierre, joka johtaa vain syvempiin ongelmiin. Seuraamusten olisi syytä pyrkiä muuttamaan jotain paremmaksi. Minun mielestäni esimerkiksi ymmärtäväiset kasvattajat toimivat niin, että kun lapsi tekee väärin, he ohjaavat (tai pakottavat) lapsen tilanteeseen jossa joutuu kohtaamaan oman tekonsa seuraukset. Jos jumala on hyvä, miksi hän kostaisi ihmisille ilman mitään parantavaa tarkoitusta?
Uskoakseni lakeja totellaan koska siihen motivoidutaan - joko ymmärryksen perusteella tai ilman. Ihmiset myös rikkovat lakeja uhasta huolimatta. Minä ajan ylinopeutta, naapuri ehkä on kiinnostunut lapsipornosta. Rangaistus ei pelota, eikä ehkä pelota kärähtämisen jälkeenkään.
Kristus ei löytänyt ainoatakaan vapaaehtoista pyöveliä, kun tappamisen aloittamisesta olisi pitänyt ottaa henkilökohtainen vastuu.
Tuomitsijoita riitti ja kiviä lieni tarjolla. Tai ainakin hiekkaa... (Reunahuomautus: mitä Jeesus kirjoitti siihen hiekkaan?)
Olemmepa eksyneet kauas seksiin liittyvistä laeista. Muutenkin olen huolissani siitä että teemme keskustelijoiden ikuisen mokan. Asian käsittelyn sijasta pyrimme olemaan mahdollisimman näppäriä perustelijoita. Kuten aikaisemmin sanoin, me uskovat olemme näppäriä tässä.
(Minä kun en näköjään jaksa uskoa samoin kuin monet muut, taidan vast'edes kutsua itseäni toivovaksi tai toivovaiseksi. Kun kuolemastakaan en ole varma niin kuin muut, mutta toivon että asiat menevät kuten Kirjassa luvataan.)
Kai töissä pitää tehdä töitäkin, vaikka uskon että tästä kirjoittelusta koituu enemmän hyvää kuin näistä päivätöistäni. Joten palaillaan asiaan huomenissa jos olet vastannut, Iskariot.
Siunausta!
Kun pitäydytte seksistä, koska suhde on hyvä rakentaa muiden elementtien varaan, kuin seksin. Kunnolla tutustuessa se ensimmäinen kertakaan ei tule yllätyksenä, eikä pettymyksenä kummallekaan, eikä kumpikaan ole toisen kanssa vain seksin vuoksi, kuten nyt on maailmassa.
Raamattukin neuvoo nimen'omaan naimattomia menemään naimisiin, etteivät "palaisi himon tulessa". Itse olen monet suhteet käynyt läpi ja toiset on seksillä aloitettu - se romanttinen kuva, jonka elokuvat ym. asiasta antavat on täyttä huijausta. Enemmän surua ja itsensä ja toisen hajoittamista on siinä, että rynnätään liian aikaisin sänkyyn. Ja kukaan ei vakavissaan voi väittää jostain koeajasta olevan hyötyä ajattelulla, että "pitäähän sitä kokeilla toimiiko seksielämä", ennen elämänpituista liittoa. Seksielämä toimii, jos rakkaus on kahden ihmisen välillä - se on jämpti.
Niitä asioita on vielä kaikenlisäksi vaikea jälkeenpäin korjata. Jos olette molemmat uskovia, niin päätös on varmaan helppo.
Kun kysyit uskovien avioelämästä, niin ei se eroa muiden seksielämästä, paitsi että ehkä siinä että uskovat ei tarvitse kuin kaksi ihmistä ilman apuälineitä, koska se riittää. Sitä ei ole mitenkään kielletty tietenkään.
Jumala on antanut seksin lahjan ihmiselle ja toki sitä saa käyttää häpeilemättä. Adam Ja Evakin käyskenteli paratiisissa, Jumalan edessä ilman rihman kiertämää, vailla häpeätä - synti teki siitä vasta häpeällistä.
Eiköhän se riipu kunkin pariskunnan luovuudesta, ideoista ja mieltymyksistä, miten tykkää seksiä harrastaa, sillä eihän sillä ole mitään tekemistä uskon kanssa, muuten kun, että vakaat kristityt tahtovat jakaa sen vain oman puolisonsa kanssa.
Eikö suuseksi ole syntiä?
Mielestäni seksi kuuluu avioliittoon, sillä sitoutumalla toisiinsa osapuolet myöskin sitoutuvat jakamaan seksin vain ja ainoastaan toistensa kanssa. Kaikki muu onkin puolisoiden välistä eli mielikuvitusta saa käyttää.. ei tarvitse tyytyä vain samoihin asentoihin ja siihen sänkykammariin.
Meillä ainakin homma pelaa (tietty joskus niitä tyveniäkin kausia) mitä hurjimmin fantasioin. Niitä en lähde kertomaan, ne kuuluvat vain meille.
Toivon teille siunausta avioliittoonne ja siihen arkielämään joka kuitenkin joskus ennenpitkää koittaa. Silloin mitataan puolisoiden välistä kunnioitusta ja välittämistä.
Niinkuin täällä on todettu, seksi, silloin kun puhutaan esim. yhdynnästä kuluu avioliittoon.Se mitä kahden ihmisen välillä tapahtuu/tehdään on tasan heidän välinen asia.Lähtö kohtana olkoon kuitenkin, ei mitään mikä loukkaa, tai mitä toinen ei halua tehtävän, kaikki muu sallittakoon, kunhan molemmat haluavat, eikö?
Ainakin laestadiolaiset menevät sänkyyn vasta papin aamenen jälkeen, sen jälkeen he naivat joka päivä ja lapsia tulee 9 kuukauden välein. Aivan puistattaa!