Aloin tässä miettimään, että miksi Vanhan Testamentin ja Uuden Testamentin syntikäsitykset ovat niin erilaisia. Jumala salli VT:n aikana esimerkiksi moniavioisuuden, mitä nykyään pidetään syntinä. Oliko tarkoituksena se, että israelin kansan oli lisäännyttävä ja pysyttävä elossa (miehiä kuoli paljon esim. sodissa ja naisia oli ilmeisesti enemmän)? Avioero oli sallittu VT:ssa, Jeesus tosin kielsi sen myöhemmin.
Onko synti Jumalalle absoluuttinen, muuttumaton asia, vai voiko Jumalan käsitys synnistä muuttua?
Onko synti Jumalalle absoluuttinen, muuttumaton asia, vai voiko Jumalan käsitys synnistä muuttua?
Vastaukset 33
Vanhimmat
Terve vaan
Synti on nykyään ja aina ennenkin ollut Jumalan tahdon rikkomista. Mehän voidaan keskenään sopia vaikka millaisia määräyksiä ja sääntöjä, mutta silti kaikki meidän teot ovat synnin värittämiä. Mietitäänpäs nyt, "älkää syökö tästä puusta" No ompas tyhmä sääntö, mitäs pahaa siinä nyt muka voi olla? Syödään pois vaan. Mutta samalla asetetaan itsemme Jumalan sanaa korkeammalle.
Jumalan tahto taas on rakkaus Jumalaa, itseä ja lähimmäistä kohtaan. Ja se ei muutu.
Jumala loi ihmisen yksiavioiseksi, mutta VT:n aikana patriarkaalisessa kulttuurissa oli naisen elannon kannalta tärkeää päästä naimisiin. Siksi kai useamman vaimon ottaminen oli sallittua, mutta hylkääminen mahdollista ainoastaan tietystä syystä, "sydämen kovuuden tähden".
sai mistä syystä hyvänsä jos erota halusi, älä sekoita UT:n ohjeita VT:n avioliittokäytäntöön.
Missä VT:ssa noin sanotaan, että erota sai mistä syystä tahansa jos erota halusi? Odotan vastausta.
eron joihinkin tiettyihin syihin? Avioliitto oli sopimus johon mentiin vapaaehtoisesti (nainen ei ehkä aina)ja joka myös voitiin haluttaessa purkaa.
VT (Toora, Profeetat ja Kirjoitukset) on juutalaisuuden pyhä kirja. Koska Jeesus oli juutalainen, samoinkuin Paavali ja Jeesuksessa tulkittiin VT:n saavan täytymyksensä, kristityt omaksuivat VT:n UT:n ohella kaanoniinsa. Juutalaiskristityillä oli tietysti alusta alkaen "VT", toisin kuin pakanakristityillä joilla ei ollut juutalaista lakia. Pakanakristityille saarnattiin aluksi Kristusta ilman Moosesta, niin sanoakseni.
Vanhan Testamentin kirjoitukset saivat täyttymyksensä Kristuksessa. Jeesus ei perustanut uutta uskontoa. Hän tuli ilmoittamaan meille VT:n Jahven Isänämme sekä tien Jahven luokse. "Minä olen tie", sanoi Jeesus.
>>> Vanhan Testamentin kirjoitukset saivat täyttymyksensä Kristuksessa.
oikeassa, kristittyjen tulkintaa tuo edellinen vastaus.
Jeesus tulkitsi myös Moosesta, profeettoja ja psalmin kirjoittajia näin: "Ja hän sanoi heille: "Tätä tarkoittivat minun sanani, kun minä puhuin teille ollessani vielä teidän kanssanne, että kaiken pitää käymän toteen, mikä minusta on kirjoitettu Mooseksen laissa ja profeetoissa ja psalmeissa". Silloin hän avasi heidän ymmärryksensä käsittämään kirjoitukset. Ja hän sanoi heille: "Niin on kirjoitettu, että Kristus oli kärsivä ja kolmantena päivänä nouseva kuolleista" (Lk. 24:44s). Juutalaisille kirjanoppineille Hän sanoi: "Te tutkitte kirjoituksia, sillä teillä on mielestänne niissä iankaikkinen elämä, ja ne juuri todistavat minusta...Älkää luulko, että minä olen syyttävä teitä Isän tykönä; teillä on syyttäjänne, Mooses, johon te panette toivonne. Sillä jos te Moosesta uskoisitte, niin te uskoisitte minua; sillä minusta hän on kirjoittanut. Mutta jos te ette usko hänen kirjoituksiaan, kuinka te uskoisitte minun sanojani?" (Joh. 5:39,45-47).
kristillistä UT:n tekstiä, VT ja juutalaisuus ovat eri asia. Myös islam tulkitsee sekä UT:n että VT:n omalla tavallaan, mutta niilläkään tulkinnoilla ei merkitystä muille, islamille ainoastaan.
...
Ortodoksijuutalaisuus (VT:n ohella Talmud, rabbiinien kirjoitukset, jne.) on eri kuin kristillisyys. Ei sitä kukaan ole tässä väittänytkään että olisi kyseessä yksi ja sama. Siinä mielessä kyseessä on kaksi eri uskontoa. Juutalaisuus ei tunnusta UT:ta koska he eivät tunnusta Jeesusta vaan odottavat VT:ssa ilmoitettua Messiasta ja messiasprofetioiden täyttymystä edelleen.
Kristittyinä uskomme että Jeesus täytti VT:n messiasprofetiat. Siksi meillä on sekä VT että UT. Näin ollen Vanha Testamentti kuuluu olennaisesti SEKÄ juutalaiseen uskontoon ETTÄ MYÖS kristillisyyteen.
Kun ortodoksijuutalainen, joka on tunnustanut ainoastaan VT:n ja pitänyt Uutta Testamenttia lähinnä Jumalan pilkkaamisena, tulee uskoon ja sen myötä löytää myös VT:n syvemmin, hänelle on aivan selvää että nämä puhuu samasta Jumalasta, sekä VT että UT. Ei hän hylkää Vanhaa Testamenttia eikä omaa juutalaista taustaansa vaan päinvastoin löytää juutalaisuutensa syvemmin.
Sen lisäksi että hän juutalaisena kuuluu omaan kansaansa, jolle Jumalalla on erityinen suunnitelma maailmanhistoriallisessa tarkoituksessa ja kunniansa osoittamisessa, hän kristittynä (messiaanisena juutalaisena) on yhtä kaikkien kristittyjen kanssa.
Israelissa on nähty srk:ssa kuinka erilaisista taustoista ja vihamielisistä ääriryhmistä tulevat yhdistyvät siunaamaan ja rakastamaan toisiaan Kristuksessa. Juutalaiset, arabit ja pakanakristityt sulassa sovussa yhtenä perheenä Raamatun ilmoittaman Jumalan sovintotyössä: Jumalan lapsina Jeesuksen veren kautta.
On älytöntä vaatia että VT voi soveltua yhteen UT:n kanssa vasta kun ortodoksijuutalaisetkin hyväksyy UT:n. He ei tule Uutta Testamenttia hyväksymään ennen kuin hyväksyvät Jeesuksen. Vasta silloin heidän silmänsä avautuvat ja he pääsevät todellisesti tuntemaan Jumalansa.
juutalaisuus ei tunnusta kuin omat kirjoituksensa ja traditionsa eikä sillä tietenkään ole kantaa muiden uskontojen oppeihin. Juutalaisia on kääntynyt ja kääntyy muihin uskontoihin, mutta silloin on kyse yksittäisistä ratkaisuista kuten aina uskontoa vaihdettaessa. Juutalaisuutta sen paremmin kuin muutakaan uskontoa ei tietenkään voi löytää "syvemmin" mistään toisesta uskonnosta.
Tässä ei voi erottaa ortodoksijuutalaisuutta muista suunnista , juutalaisuus kaikkine suuntineen on eri asia kristillisyys.
UT sopii yhteen heprealaisten kirjoitusten kanssa siinä kuin UT Koraanin, kahta eri uskontoa ja toisistaan syvästi poikkeavaa uskonnollisista näkemystä ei voi yhdistää. Ei ole kyse mistään "kunhan näkevät että" asiasta. Kunhan kristityt hyväksyvät Muhammedin Koraani ja UT sopivat yhteen - onko näin?
voi tietysti katsoa.
Homma nyt kuitenkin on niin että kristittyjen mielestä Vt ja Ut kuuluvat kristinuskoon. Tässä on kyse kristittyjen näkemyksestä. Ei heidän tarvitse lähteä kyselemään juutalaisilta oikeutusta että saammeko uskoa teidän Kirjoituksiinne tämän meidän Uuden Testamentin lisäksi.
Suurin osa kristityistä on sitä mieltä että Ut on Vt:n täyttymys ja että sama Jumala joka ilmoitti itsensä Vt:ssä saa täyden ilmauksensa Kristuksessa ja tulee Hänessä tunnetuksi ja läheiseksi. Vt on täynnä vertauskuvia ja symboliikkaa jotka viittaavat eteenpäin, tulevaan. Juutalaiset itsekin myöntävät tämän ja Messiaan odotus kuuluu heidän uskontoonsa mutta he eivät vain hyväksy että Jeesus on tuo Messias.
Uuden testamentin kirjoituksissa ilmoitetaan selkeästi tämä asia. Jos siis uskoo Ut:n on pakko uskoa myös Vt. Vanha testamentti kuuluu kristillisyyteen mutta ei ole sen keskus. Jeesus Kristus on keskus. Hänestä käsin kaikki tulkitaan.
Uusi testamentti on se ohjekirja joka on kristitylle annettu. Emme elä Vanhan testamentin vaan Uuden liiton mukaan. Uuden liiton hengessä tulkitsemme myös vanhaa ja kunnioitamme sitä, koska sekin on Jumalan sanaa, sanaa jota luemme kristittyinä, armosta käsin.
Ymmärrän kyllä sinun pointtisi, mutta kristityillä on asiaan oma näkökantansa.
Vaikka juutalaisuus ei hyväksyisi kristinuskoa siitä huolimatta kristinusko hyväksyy juutalaisten Vt:n ja vieläpä ilmoittaa olevansa Vt:n täyttymys ja että ainoastaan Kristuksessa Vt:n iankaikkinen Jahve tulee läheisesti tunnetuksi ja läsnäolevaksi Isäksi. Tietysti tällainen suututtaa perinteisellä tavalla uskovia juutalaisia.
* *
Monelle juutalaisista asia on kuitenkin uusi!
Tässä olisi tarpeen tuntea historiaa, erityisesti juutalaisvainojen historiaa. Juutalaisethan luulevat (ei kaikki, mutta monet) että juuri kristityt vainosivat heitä ja että kristillisyyteen KUULUU juutalaisten vainoaminen. Ei ihme että he vastustavat Jeesusta ja Uutta testamenttia koska kuvittelevat että Uusi testamentti ja kristillisyys opettaa juutalaisten vainoamista.
Moni juutalainen on tullut uskoon alettuaan itse ennakkoluulottomasti lukea Uutta testamenttia ja kun ovat huomanneet että ei tässä kirjassa hyökätä juutalaisuutta ja Kirjoituksia vastaan vaan päinvastoin vedotaan niihin. Silloin nämä on alkaneet kysellä sisimmässään että hetkinen, voisiko olla niin että se Messias jota uskonnossani odotan ja jonka tulemista toivon, olisi oikeasti tämä Jeesus, kirjoitusten täyttymyksenä?
Olen kuullut että Jesaja 53, joka puhuu Messiaan kärsimyksestä, oli pitkään vaiettu ja suljettu kirja rabbiinien ylläpitämissä kouluissa, joissa juutalaisille nuorille opetettiin Kirjoituksia. Erityisesti huolehdittiin ettei kukaan lähtisi lukemaan tuota lukua omin päin koska hän saattaisi eksyä luulemaan että siinä puhutaan Jeesuksesta ja voisi jopa kääntyä kristityksi! Näin on monen juutalaisen kohdalla käynytkin. He ovat löytäneet Jeesuksen Vt:stä käsin, siis niistä ennustuksista, jotka viittavaat Ut:n tapahtumissa toteutuneisiin pelastuksen asioihin.
Jostain luin sellaisenkin tiedon, jota en vielä ole tarkistanut, että alunperin vanha rabbiininen kirjallisuus ennen Jeesusta ymmärsi Jes.53:n nimenomaan Messiasta kuvaavaksi, mutta myöhemmin kohta on alettu selittää vertauskuvallisesti kuvaamaan juutalaisen kansan kärsimystä, ei Messiaan kärsimystä, koska on tahdottu välttää analogia Jeesukseen.
* *
Ja tuosta että Vt Ut on ihan sama kuin Koraani Ut?
Näin ei suinkaan ole. Vt ja Ut eivät ole toisistaan poikkeavaa uskontoa KRISTITTYJEN mielestä. Sen sijaan Koraani ja Ut ovat.
Ja kristinuskostahan tässä on kyse. Emme me ole yhdistäneet toisiinsa kahta toisistaan poikkeavaa uskontoa, vaan - alleviivaan ja korostan vielä: olemme nimenomaan sitä mieltä että Jeesuksessa Kristuksessa nämä kaksi yhdistyvät ja Vt tulee tulkita Ut:sta käsin.
Ut ja Vt voivat olla poikkeavaa uskontoa juutalaisen mielestä, mutta kristityn näkökulmasta tämä johtuu vain siitä ettei tuo juutalainen tunne omaa Messiastaan.
Kristityt eivät voi hyväksyä Muhammedia profeetakseen eikä Koraanissa ole sellaista ilmoitusta jonka voitaisiin tulkita saaneen täyttymyksensä Jeesuksessa. Muhamettilaisuus uskontona on kristinuskoa nuorempi. Muhammed otti vaikutteita juutalaisuudesta ja jopa kristinuskosta mutta teki niistä täysin oman keitoksensa. Ut on syntyisin Vt:n pohjalta, mutta Koraani ei ole samalla tavalla syntyisin Vt:n eikä Ut:n pohjalta, vaikka ottaa kummastakin aineksia. Koraanin ilmoitus on olennaisesti sekä juutalaisuuden että kristinuskon ilmoituksen vastainen.
Koraanin ja Uuden testamentin välillä ei siis ole analogiaa, samankaltaisuutta, yhdistäviä tekijöitä, mutta Vanhan testamentin ja Uuden testamentin välillä niitä tekijöitä on paljonkin.
tarkastelemaan juutalaisuutta ja kristinuskoa mahdollisimman viileän objektiivisesti, vaan hänen lähtökohtansa olisi ennakolta kristillinen totuus VT:n tulkinnassa.
tode-tätikö siellä mymistelee partaansa
hah
Lainaamani sanat olivat itsensä Vanhan Testamentin Jahven lausumat. VT:ssä ja UT:ssa puhuu yksi ja sama Herra.
niin kuin uskoo, mutta entä tuo avioero, olit ilmeisesti sitä mieltä että heprealaisten kirjoitusten mukaan mies ja vaimo(t) eivät saa erota kuin jossain erityistapauksessa. Perustuu mihin?
toisen puolison pettämisestä
Matteus 19
3 Ja fariseuksia tuli hänen luoksensa, ja he kiusasivat häntä sanoen: "Onko miehen lupa hyljätä vaimonsa mistä syystä tahansa?"
4 Hän vastasi ja sanoi: "Ettekö ole lukeneet, että Luoja jo alussa 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'
5 ja sanoi: 'Sentähden mies luopukoon isästänsä ja äidistänsä ja liittyköön vaimoonsa, ja ne kaksi tulevat yhdeksi lihaksi'?
6 Niin eivät he enää ole kaksi, vaan yksi liha. Minkä siis Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako."
7 He sanoivat hänelle: "Miksi sitten Mooses käski antaa erokirjan ja hyljätä hänet?"
8 Hän sanoi heille: "Teidän sydämenne kovuuden tähden Mooses salli teidän hyljätä vaimonne, mutta alusta ei niin ollut.
9 Mutta minä sanon teille: joka hylkää vaimonsa muun kuin huoruuden tähden ja nai toisen, se tekee huorin; ja joka nai hyljätyn, se tekee huorin."
Aviorikos katsotaan ainoaksi syyksi eroon ja alussa Jumala 'loi heidät mieheksi ja naiseksi'. Moniaviollinen suhde ei ole eikä ollut UT:n aikaan Jumalan hyväksymä vaan ihmisten aikaan saama tapa.
>>>> Jos joku ottaa vaimon ja nai hänet ja vaimo ei häntä enää miellytä, sentähden että mies on tavannut hänessä jotakin häpeällistä (ärvat dabar), ja hän kirjoittaa hänelle erokirjan ja antaa sen hänen käteensä ja lähettää hänet pois talostaan,
oli että jos mies ei enää välittänyt vaimostaan, silloin jokainen vaimon pieninkin virhe ärsytti jolloin liiton sai purkaa, sen jatkamisessa ei ollut mieltä.
"Jos avioliiton solminut mies lakkaa pitämästä vaimostaan havaittuaan hänessä jotakin epämieluista, hän voi kirjoittaa vaimolleen erokirjan ja lähettää hänet luotaan" (5.Moos.24:1)
Tässähän Torah varsinaisesti käsittelee tiettyä tapausta, jossa pari on eronnut, nainen mennyt uusiin naimisiin ja eronnut/jäänyt leskeksi, silloin mies ei enää saa naida tätä naista uudelleen. Ero on sallittua, se on tässä lähtökohta, ei määräys tai ohje avioerosta.Tämä on yksi niistä kohdista joihin myöhempi juutalainen tulkinta perustui koska muuten Torah ei määrää miten erota tai edes miten avioitua .
kyllä antaa määräyksiä miten eri vaimoihin on suhtauduttava, uusien otosta jne miksi se näin tekee jos ei olisi saanut olla useampia vaimoja?Oli jopa tilanteita joissa mies määrättiin ottamaan toinen vaimo. UT ei ehkä hyväksy moniavioisuutta, mutta ei sitä silti voi julistaa "ihmisten aikaansaamaksi tavaksi", jos heprealaiset kirjoitukset sen hyväksyvät ja jopa toisinaan määräävät.
on analogia:
Juutalaiset eivät voi hyväksyä Jeesusta messiaaksi (eikä tietenkään Jumalaksi) koska VT:ssä ei ole sellaista ilmoitusta jonka voitaisiin tulkita saaneen täyttymyksen Jeesuksessa.
Kristityt ovat ottaneet VT:n kirjoitukset omikseen, mutta tehneet niistä täysin oman keitoksen.
>"Ut ja Vt voivat olla poikkeavaa uskontoa juutalaisen mielestä, mutta kristityn näkökulmasta tämä johtuu vain siitä ettei tuo juutalainen tunne omaa Messiastaan>" kristityn näkökulmasta... VT:n näkökulmasta on mahdotonta ettei messiasta tunnettaisi kun hän tulee, maailmahan muuttuu tuolloin juutalaisille turvalliseksi eivätkä muunuskoiset enää opeta juutalaisia vaan juutalaiset muita. Messiaaseen ei tarvitsekaan "uskoa" hänhän tekee säädetyt asiat uskoi siihen tai ei. Tässä vain muutama huomio.
ei olla tode. vain minä tode olen tode.
to... on.. enpäs paljastakaan.
Jeesuksen mukaan Mooses salli avioeron kansan kovasydämisyyden takia.
Synti on aina synti ja Jeesus on synnin sovittanut ja yksikään uudestisyntynyt ei tietoista syntiä tee, sillä omatunto ei salli. Niin suuri on Jumalan kunnioitus heillä, jotka Häneen uskovat.
olisi jos olisi pakko pysyä liitossa vain koska sen kerran on solminut olivatpa myöhemmät olosuhteet tai tunteet mitkä hyvänsä. Elinkautisrangaistus -miksi? Kuka voittaa jos kaksi ihmistä pidetään väkisin yhdessä ?
kumpikin on uskossa ja valmiit nöyrtymään Jumalan edessä niin luulisi Hänen pystyvän vaikuttamaan ettei liitossa pysyminen ole väkisin pysymistä. Siis jos tehdään parannus Jumalan edessä ja hyväksytään että nyt ollaan avioliitossa, ja sitten odotetaan Jumalalta apua niihin tilanteisiin kapinoimatta vastaan.
Kuulin kuvaavan tapauksen kun eräs lähetystyöntekijä ja hänen poika olivat riidelleet ja sitten käytiin päivällispöytään, niin isä käski poikaa istumaan pöytään ruokailemaan muiden kanssa mutta poika uhmasi vastaan ja sanoi en istu. Isä muutaman kerran kehoitti ja lopulta ärjäisi vähän kovemmin että nyt poika istu ruokapöytään ja heti. Lopulta poika tottelee ja istuu, mutta tokaisee kohta: istun, mutta siltikin vielä seison.
Ulkonainen totteleminen ei vielä ole Jumalan kunnioittamista. Toisistaan erilleen kasvaneet kristityt voivat pysyä yhdessä pelkästään sen tähden kun tahdotaan totella Jumalaa, mutta totteleminen ei ulotu sydämen tasolle. Ulkonaisesti kyllä pidetään kulissit yllä mutta sisäisesti ollaan kapinassa.
Jos ja kun uskova suostuu käsittelemään ongelmansa Jumalan kanssa ja luopuu maailmallisista päiväunista, silloin asiat lähtevät liikkeelle sydämen tasolla, että voi uudelleen lähentyä puolisoaan josta on erilleen kasvanut.
En sano ettei missään tapauksessa voi erota. Kritisoin kuitenkin sitä maailmallista käyttäytymismallia joka on uskovienkin suhteisiin luikerrellut. Ikäänkuin avioliitto olisi pelkästään jokin tunnejuttu. Rakastumisen ei anneta kasvaa rakastamiseksi. Kun ristiriitoja ja vaikeuksia tulee ja ensirakkauden huuma hiipuu, aletaan heti ajatella eroa ja elätellään kuvitelmia uudesta suhteesta. Tämä jos mikä on julmaa...
Kun ihminen kovettaa sydämensä Jumalan hyvälle tahdolle ja antaa irralleen päässeiden viettiensä viedä on seurauksena aina syntiä ja rikkinäisyyttä. Juuri sen mitä ihminen eniten tavoittelee (läheinen, intiimi suhde jossa voi kokea olevansa rakastettu, hyväksytty) hän tuhoaa kun metodit onnen saavuttamiseen ovat järkyttävällä tavalla väärät.
Ongelman ydin on epäluottamus Jumalaa kohtaan. Tehdään omia sovellutuksia himojen mukaan.
Ymmärrän kyllä että poika voi kapinoida isäänsä vastaan ruokapöydässä. Sanoohan UT että isämme kurittivat meitä oman ymmärryksensä mukaan, ja ihmisen ymmärrys on aina vajavainen. Sama kohta kuitenkin jatkaa että tämä (Jumala) kurittaa meitä tosi parhaaksemme. TOSI PARHAAKSEMME. Jumalan ymmärrys ei ole vajavainen kuten ihmisen.
Siksi olisi syytä aina etsiä Hänen tahtoaan rehellisellä sydämellä.
Mielettömyyden huippu on sanoa Jumalalle:
- Istun, kun kerran Sanassasi niin käsket, mutta tiedä se, että sisäisesti kuitenkin seison.
Hyvä vertaus pojasta joka joutuu
väkisin istumaan vaikka haluaisi seisoa
ja kokee että hänen rajojensa yli
astutaan
Tätä haluankin kysyä:
että missä menee avioliiton rajat?
onko ne vasta kun toinen kuolee
vai onko se uskottomuus / väkivalta
Paljon on uskovia naisia
jotka eivät voi erota
vaikka mies lyö tai on uskoton, kun
Raamattu sanoo: että Jumala vihaa hylkäämistä
itse ajattelen, että jos mies tai nainen esim.lyö
niin se on JO hylkäämistä...
vai onko se samaa kun nainen lyö?
mies on kuitenkin usein fyysisesti vahvempi
VT ja UT eli vanha ja uusi liitto.
Eli vanhassa testamentissahan on enimmäskeen sääntöjä ja ennustuksia ja kertomuksia historiasta. Kun taas uusi testamentti kertoo Kristuksesta ja uskon leviämisestä.
Vanhan testamentin aikaan ei ollut ketään, jolla olisi ns sisäpiirin tietoa, profeetat saattoivat tietää jotain tulevaisuudesta ja jotkut jopa saattoivat puhua jualan kanssa, jossain muodossa. Muta UTssa Jeesus tiesi mitä Jumala tahtoi. Hän kirkastutti Jumalan tahtoa ihmisille.
Näin ollen siis, jos joku VTn asia kumotaan Jeesuksen toimesta se on kumottu. UTsta ja VTstä kannattaa valita mieluummin UT, siis kun keskustellaan mikä on oikein ja väärin
muuttumaton, mutta Hänen tahtonsa ihmiseen nähden voi muuttua.
Koska Jumala on muuttumaton on tiettyjä peruslinjoja jotka pysyvät muuttumattomina. Ihminen ja ihmisen tilanteet kuitenkin muuttuvat.
Jokaiseen tilanteeseen pitäisi saada muuttumattomalta Jumalalta sopiva neuvo, ja kun tilanteet ovat muuttuvia on myös Jumalalla erilaisia neuvoja eri tilanteisiin. Nämä neuvot eivät silti koskaan voi sotia Hänen pyhyyttään ja siihen perustuvia peruslinjoja ja pääperiaatteita vastaan, jotka Hän ilmaisee sanassaan.
On ihan turha sanoa että Pyhä Henki johtaa tekemään sitä ja tätä, jos asiat joihin "Henki" johtaa ovat selkeästi Jumalan ilmoitusta vastaan. Silloin ei ole kyseessä Jumalan Henki.
Siksi on tärkeää:
1. Oppia tuntemaan Jumalan sanaa.
2. Oppia tuntemaan JUMALAA ITSEÄÄN. Tämä on henkilökohtaisen antautumisen ja seurustelun, rukouselämän tulosta. Siihen kuuluu halu oppia tuntemaan itseään Jumalan valossa, ristin juurella. Ei voi kasvaa Jumalan tuntemisessa jos ei suostu tuntemaan itseään. Henkilökohtaisessa seurustelussa Jumalan kanssa herkistymme kuulemaan Hänen yksilöllistä johdatustaan.
Kun luemme Raamattua sillä mielellä että haluamme oppia tuntemaan Jumalaa, silloin juuri Raamatun kautta saamme viisautta eivätkä sanat jää teoriaksi, meille avautuu se sisällinen Jumalan tuntemisen maailma, jossa Sana oikeasti ruokkii ja ravitsee, puhdistaa ja parantaa. Jumala on se joka näin tekee ja Hän tekee sanansa kautta.
Samoin:
Kun tahdomme rukouselämässämme keskittyä Jeesukseen itseensä, ei ainoastaan Hänen lahjoihin ja rukousvastauksiin vaan todellakin elävään Persoonaan, etsien syvempää Hänen tuntemistaan, läsnäoloa ja läheisyyttään, ei jotakin opinkappaletta vaan elävää ja läheisesti tunnettavaa Vapahtajaa, silloin Jumala johtaa sanaan ja alkaa syvemmin puhua itsestään myös sanan kautta.
Nämä siis toimii yhdessä. Rehellistä kristittyä Jumala johtaa Raamatun kautta syvemmälle läheiseen tuntemiseensa ja rukouselämän rikkauksiin, ja rukoilevaa kristittyä syvemmälle sanaan ja sen oikeaan ymmärtämiseen.
* *
On joitain ehdottomasti muuttumattomia asioita. Kymmenen käskyä esimerkiksi. Niiden välityksellä Jumala yhä ilmaisee tahtoaan ja niistä voimme peilata ihmiskunnan tilaa. Se mikä rikkoo näitä käskyjä vastaan on laittomuutta ja laittomuus on synti. Eräs runsaimmin rikotuista lienee sapattikäsky. En nyt ota kantaa siihen täytyykö uuden liiton uskovina viettää sapattia jonakin määrättynä päivänä vai käykö mikä päivä tahansa, enkä muutenkaan ota sitä orjuuttavana, mutta kyllä kait meidän kuuluisi järjestää itsellemme ainakin yksi päivä viikossa ihan vain hiljentymistä Jumalan sanan äärelle, että emme keskity silloin maallisiin asioihin. Lepopäivä ja sen pyhittäminen kun kuuluu kymmeneen käskyyn! Hyvä tapa on säännöllisesti viettää lepopäivää tiettynä viikonpäivänä, käytännön syistä usein joko lauantai tai sunnuntai, koska silloin siitä on helpompi pitää kiinni - jos asenteemme on oikea se ei muodostu orjalliseksi legalismiksi vaan on Jumalan kunnioittamista ja kuuliaisuutta Hänen hyvää tahtoaan kohtaan, joka on ihmisen parhaaksi annettu.
* *
Jeesuksen Kristuksen sovintotyön jälkeen moni asia on toisin suhteessa VT:n aikaan. Jumala ei ole muuttunut, mutta aikakausi on. Puhutaan "armotalouskaudesta". Kristittyinä meille on annettu noudatettavaksi UT:n opetukset joka on Jumalan ilmaistu tahto uskovalle. Uusi liitto ei kumoa Kymmentä Käskyä. Päinvastoin Jeesus vuorisaarnassaan osoittaa lain todellisen merkityksen, että sen tulisi johtaa kohti Jumalaa, ei omiin ponnisteluihin vaan oman riittämättömyyden ymmärtämiseen ja sellaisena turvautumiseen Jumalan armoon. Vuorisaarna siis laajentaa Jumalan lakia ja osoittaa mistä käskyissä oikeasti on kyse. Ei pelkästään se että en tapa ketään ole käskyn "älä tapa" oikeaa noudattamista. Periaatteen täytyy tulla sisäistetyksi. Kun otamme Jumalan pyhyyden tosissamme Hän johtaa meitä asenteiden ja käyttäytymismallien muuttumiseen.
Tässä tuleekin sitten henkilökohtaiseen kasvuun liittyvät syntikysymykset. Tottelemattomuus ja kapinallisuus kun on aina syntiä ja Jumalan lain väheksymistä.
* *
Esimerkiksi. Jollekin viinilasin tai saunaoluen nauttiminen ei ole syntiä. Jos hän ei ole kokenut että Herra hänelle siitä erikseen mainitsee ja tekee sen synniksi hänelle. Tässä on hyvä olla kuuliainen ettei etsi jotakin porsaanreikiä - esimerkiksi "tekihän Jeesuskin veden viiniksi" ja "UT:n mukaan saa juoda kunhan ei juovu" - vaan etsii vilpittömästi Herran tahtoa eikä ruoki omia mieltymyksiä jotka voi johtaa lopulta syntiin ja olla loukkaukseksi toisille. Jumala on näissä tarkka. Korostan siis että joku voi juoda lasin tai kaksi ruokailun yhteydessä, joku toinen - jolle asia on tullut synniksi - ei voi sitä tehdä.
Alkoholinkäytöstä Raamattu siis puhuu. Juopumisen sijasta tulee täyttyä Hengellä. Raitis elämä on Jumalan tahto. Kaikki mikä hämärtää ja sekoittaa on pahasta.
Mutta on asioita joista RAAMATTU EI PUHU.
Esimerkiksi: tupakointi. Tämä nyt on aika selvä asia, eikö niin? Ruumiimme on Pyhän Hengen temppeli ja kaiken mitä teemme tulisi tapahtua Herran kunniaksi. Voiko vetää röökiä Herran kunniaksi? Ei voi. Mutta jos jollekin asia ei ole kirkastunut synniksi ja hän ei ymmärrä tekevänsä väärin, silloin Jumala ei häntä siitä vedä tilille, siis tällaisessa asiassa josta Raamattu ei niin suoraan puhu. Sen sijaan siinä vaiheessa kun hän alkaa kokea että Pyhä Henki puhuu hänelle asiasta ja kehottaa tupakoinnin lopettamiseen, asia muuttuu synniksi jos hän vielä silloinkin sallii kyseisen paheen itselleen ja tietoisesti itseään myrkyttää.
Kahvi?
Minulle kahvinjuonti on tullut synniksi. Tiedän että rikkoisin Herran tahtoa vastaan jos ryhtyisin uudelleen juomaan kahvia.
Silti en voi tehdä asiasta yleistä sääntöä ja ryhtyä saarnaamaan kaikille kahvia juoville kristityille että he tekee syntiä.
Tämä on henkilökohtainen kysymys.
Tällaisesta sanotaan UT:ssa että ei saa toimia omaatuntoaan vastaan eikä katsoa siihen mitä toinen uskova syö ja juo. Jos syön ja juon rikkoen omaatuntoani ja sitä vastaan minkä olen henkilökohtaisesti Jumalani edessä oikeaksi kokenut, silloin teen väärin.
* *
Uskon ihan vakaasti että kyllä Raamattu on kyllin selkeästi kirjoitettu että jokainen uskova sieltä löytää ohjeet mikä on oikein ja mikä väärin, jos vaan on sydämestään Jeesukselle antautunut ja tahtoo Hänen kanssa seurustella, kuulua Jumalalle ja Pyhän Hengen johdossa kasvaa. Tässä on meillä itsetutkistelun paikka.
Kiitos! olet selväsanainen ja arvokas kirjoittaja tällä palstalla. Hyvin opettavaista:)
näkökanta asiaan:
Matt 19:
"7. Fariseukset kysyivät häneltä: "Miksi sitten Mooses on säätänyt, että jos mies hylkää vaimonsa, hänen on annettava tälle erokirja?"
8 Hän vastasi: "Mooses antoi teille luvan hylätä vaimonne, koska te olette niin kovasydämisiä. Mutta alun perin ei ollut niin.
9 Minä sanon teille: se, joka hylkää vaimonsa muun syyn kuin haureuden tähden ja menee naimisiin toisen kanssa, tekee aviorikoksen.
Eli siis VT.n aikana oli kaikenlaisia säädöksiä sen tähden, että kansa oli niin kovasydämmistä tottelemaan Jumalaa.
sisarusten kesken on annettu mm. tällainen ohje:
3. Moos. 18:18
"Älä ota vaimosi eläessä hänen sisartansa vaimoksesi ja paljasta hänen häpyänsä, sillä se tuo riidan."
Ja jo toisen vaimon ottajalle on annettu tällainen ohje:
2. Moos. 21:10
"Jos hän ottaa itselleen toisen vaimon, niin älköön vähentäkö ensimmäiseltä tämän ravintoa, vaatetusta ja aviollista oikeutta."
Olisiko tuo viimeinen ohje annettu pihien vaimojen varalle, että olisivat pyrkineet tyydyttämään yksinkin miehen tarpeet?!
VT:n ja UT:n ilmoitus synnistä ja sen rangaistavuudesta poikkeavat todella toisistaan. Esimerkiksi aviorikoksesta VT:ssa määrätään kuolemantuomio (3 Ms.20:10), kun UT:ssa sen rangaistus on kadotus (Ilm. 21:8). Raamattua tutkiessamme joudumme toteamaan, että monesta synnistä pääsi VT:n aikana pienemmällä tuomiolla kuin mitä UT ilmoittaa (vert. 1 Kr. 6:9-10). Uusitestamentillinen ilmoitus on VT:n ilmoitusta siis paljon ankarampi, koska se yksiselitteisesti sanoo synnin tekijän menettävän perintöoikeutensa Jumalan Valtakuntaan ja lisäksi saavan (iankaikkisen) kuoleman synnin palkkana.
Olen hämmästellyt ihmisten kirjoituksia tällä(kin) palstalla, jossa he selvästikään eivät näe Jeesuksen suhtautumisen ankaruutta syntiin. Ikäänkuin Jumala olisi lieventänyt ankaraa suhtautumistaan lain rikkojiin UT:n ilmoituksessa. Päinvastoinhan asia on. VT:n laki säädöksineen käsittelee syntiä enemmänkin ulkoisina tekoina, kun Jeesus ja apostolit opettavat synnin olevan sisäistä laatua joka ilmenee ulkoisina tekoina (älä tee huorin sanoi laki ja Jeesus Lain antajana täsmensi "joka katsoo himoiten naista, on jo tehnyt huorin hänen kanssaan" sekä esim. "sydämestä lähtevät haureudet, Jumalanpilkat, pahat ajatukset [jne] ja nämä saastuttavat ihmisen").
Tämä oli nyt vain lyhyesti toinen puoli asiasta. Älkäämme pettäkö itseämme. Synti hukuttaa. Asian toinen puoli on "Kristus meissä, kirkkautemme toivo", mutta aloituksessa ei kysytty tätä asiaa.