Muutamia vuosia sitten menetin yllättäin lapseni onnettomuudessa. Suuressa surussani keksin jostain syystä mennä tanssimaan ravintolaan. Ja tanssimalla sain surun unohtumaan ja ilon taas elämään. Suosittelen kaikille läheisensä menettäneille.
Tanssin suruni pois
Stiina
41163
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sama täällä. Menetin viime syksynä kolme läheistäni ja kirjaimellisesti myös minä tanssin suurimman suruni pois. Olen harrastanut jo vuosia lattareita ja olen kokenut, että tanssimalla sain helpotusta ahdistukseeni, suruuni ja ikävääni. Tilalle alkoi vähitellen tulla energiaa ja elämäniloa. Suosittelen kokeilemaan.
Erittäin rakas työkaverini jäi leskeksi kolmisen vuotta sitten, pyysin häntä vuosi sitten kanssani tansseihin... Aluksi hän oli ehdotukselleni kiukussa mutta tosiaan... uskon täysin että tanssi nosti häntä takaisin. Hän irtaantuu arjesta!! Jatkakaa samaan malliin, nyt ainakin tiedän etten tue häntä "väärin".
Se on totta , jä tähän olen päätynyt myös, voisinko sanoa "kaiken kokeneena" tragedioineen, mutta tanssi on ainut ollut joka on antanut henkilökotaisesti apua suruun. kymmenen vuoden erilaisten apujen ym: yrittäminen on ollut ihmettelyä ja voivottelua sekä suoranaista utelua mutta apua siis sitä mikä nostaa elämän iloa ja tahtoa kantaa eteenpäin ei ole tullut muualta läheskään kuin tanssista.
miehen kannanotto vaan,,, iskänä.
Olen jo kauan tanssinut yksinäni joka pvä kotonani ja baareissa, ja olo vain kohenee tanssin myötä. Mutten tanssinut vuosi sitten lainkaan. Masennukseni ja kiireeni ovat kyllä lisääntyneet kuluneen vuoden aikana ja tanssiminen sen mukaa myös. Uskon tanssin apuun...
Ja osanottoni teille jotka olette jo menettäneet läheisenne