lähipiiristä kuollut mutta meitä on aina auttanut asioista puhuminen ja tietty kun asiasta kuulee on tullut ensireagtiona itku jonka jälkeen kun olemme olleet valmiita me keskustelemme..
liian moni on
blondi-72hki
4811
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Sehän on ihan selvää, että puhuminen auttaa. Mutta jotenkin vain puhuminen on jäänyt suomalaisilta ihmisiltä pois. Ihmiset eivät jotenkin uskalla puhua avoimesti omasta surustaan. Ihmiset eivät uskalla ainakaan puhua siinä tapauksessa, jos nuori ihminen on kuollut. Sitten kun jokin vanhempi ihminen lähtee pois niin sitä vain ajatellaan, että sehän on luonnollinen asia, ettei siitä tarvitse puhua kenenkään kanssa. Mutta sehän on tietysti totta, että kuolema on ihan luonnollinen asia. Mutta aina ihmisen täytyy saada joka tapauksessa surra jokaisella ihmisellä siihen on oikeus. Toiset ihmiset tarvitsevat enempi aikaa siihen ja toiset vähempi.
Totta tosiaan, itsellä ikää "vasta" 32v, mutta jo aivan liian moni nuoruudenkaveri / tuttava on jo poistunut, viimeksi 3 viikkoa sitten vietettiin kaverini hautajaisia....
Mutta näihän se on, mitä vanhemmaksi eletään, sen useampi ehtii poistua. Turhauttavalta tuntuu vain se kun lähtö tapahtuu joillakin aivan liian varhain.
mutta vaikka esim.ne läheiset ihmiset jotka ovat kuolleet olivat jo vanhoja ihmisiä niin silti se oli kamala kokemus kun oli kyse erittäin rakkaista ihmisistä ja vaikka esim.apella oli sairaus jonka takia me kylläkin lopulta ajattelimme että nyt hän pääsi paikkaan jossa ei ole kipuja.. On se kuolema aina kuitenkin surullista oli kyse vanhasta tai nuoresta. Itse olen ollut aina huono puhumaan mutta lasten myötä olen oppinut että se auttaa ja ns.parantaa asioita tai helpottaa ainakin.. Ja auttaa ymmärtämään asioita..
eikä kuolemaa täältä saa poistettua millään keinoin. Joskus romahduttuani ajattelin erästä kirjan otsikkoa, joka on "kuolemaa ei ole". Kyllä mä niin toivoisin että olisi joku henkimaailma ja tuonpuoleinen, jossa ihmiset, niin pienet ja suuretkin, ja eläimet joskus taas kohtaavat toisensa ilman maallisia vaivoja!