Onkohan niillä helpompaa, jotka uskovat? Heidän ei tarvitse ajatella asioita. Raamattu antaa vastauksen kaikkiin kysymyksiin. Se on varmaan vapauttavaa.
Uskomattomilla on vaikeaa, kun kaikki täytyy itse räknätä ja päättää sekä ihan itse miettiä vastauksia ja muodostaa mielipiteitä. Onhan se toisalta mielenkiintoistakin, kun mieltä askarruttaviin kysymyksiin täytyy itse etsiä vastauksia.
Uskomattomilla on vaikeaa, kun kaikki täytyy itse räknätä ja päättää sekä ihan itse miettiä vastauksia ja muodostaa mielipiteitä. Onhan se toisalta mielenkiintoistakin, kun mieltä askarruttaviin kysymyksiin täytyy itse etsiä vastauksia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
kun lähtee totuutta kyselemään, voi käydä niin, että tulee uskoon tai menettää lopunkin uskonsa "juutalaisiin taruihin ja ämmien loruihin", vähän samaan tapaan kuin Paavali jossakin asian ilmaisee.
Ei usko ole ajattelun korvike tai este.
Raamattu ei myöskään anna suoraa vastausta kaikkiin elämän ongelmiin ja kysymyksiin.
Vapauttavaa se on siten, että se antaa vastauksen tärkeimpään kysymykseen, ihmisen ja Jumalan väliseen suhteeseen. Usko osoittaa tien Jumalan yhteyteen Jeesuksen kautta.
Uskon kautta voi ihminen nähdä näkymättömiä. Heprealaiskirje kertoo, miten Vanhan Liiton pyhät uskon kautta toimivat ja saivat ihmeitä aikaan.
Uskovilla ei varmasti ole helpompaa. Moniin kysymyksiin on haettava vastausta. Luuletko, että uskovat ovat täysin vapaita epäilyistä. Saatana, maailma ja oma liha ovat valmiina tuhoamaan Jumalan työn.
Usko on todella vaikea asia, jos sitä ihmisen järjellä yritetään ymmärtää. Niille, jotka uskovat, se on Jumalan voima ja viisaus.
pitääkö sitä järjellä yrittää järkeillä.
En oikein hokanut mitä tarkoitit.
Ei pidä. Usko on "sydämen" uskoa, sisäistä näkyä näkymättömistä, johon jo aiemmin viittasin.
Uskon määritelmän lienee Raamattu itse parhaiten ilmaissut mainitun heprealaiskirjeen alussa
Hebr.11:1
"Mutta usko on luja luottamus siihen, mitä toivotaan, ojentautuminen sen mukaan, mikä ei näy."
Usko ei kuitenkaan sulje järkeä pois.
Paavali kirjoittaa Roomalaiskirjeen 12.luvussa meidän järjellisestä jumalanpalveluksestamme
Room 12:1
"Niin minä Jumalan armahtavan laupeuden kautta kehoitan teitä,veljet, antamaan ruumiinne eläväksi, pyhäksi, Jumalalle
otolliseksi uhriksi; tämä on teidän järjellinen
jumalanpalveluksenne."
Paavalin mukaan meidän tulee myös rukoilla ymmärryksellämme.
"Minun tulee rukoilla hengelläni, mutta myös ymmärryksellä; minun tulee laulaa kiitosta hengelläni, mutta myös ymmärryksellä."
1.Kor.14:15
Usko ja järki (ymmärrys) eivät siis ole ristiriidassa keskenään, mutta vasta usko antaa ihmiselle otollisuuden Jumalan edessä.
Hebr.11:6
"Mutta ilman uskoa on mahdoton olla otollinen; sillä sen, joka Jumalan tykö tulee, täytyy uskoa, että Jumala on ja että hän palkitsee ne, jotka häntä etsivät".
Järkikin on uskossa alistettava Jumalan tahdon alle.
"Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen,joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle".
2.Kor.10:5
Taisi meni järkeilyksi, mutta kun aloittaja epäili, ettei uskovan tarvitse ajatella eikä nähdä vaivaa mieltä askarruttavien asioiden selvittämiseksi, niin ehkä on hyvä näin.
ns. 'helpompaa' elämässä ole.
Voin kertoa vain omasta puolestani tämän, mutta en käy 'ruikuttamaan' mistään.
Meinaan, kun joskus se leivän saantikin tuntuu olevan suorastaan kiven alla ja 'lisärasitteena' tällä tiellä on se, ettei voi alkaa millään 'filunkipelillä' sitä voita ja särvintä näkkärin lisäksi hommaamaan, vaan on tyydyttävä siihen kuivaan näkkärisiivuun. Vaikka elämä ei jatkuvasti suinkaan tällaista ole, niin välillä kyllä tällainen tilanne elämässä kysyy uskoa siihen 'huomiseen', kun Jumalakin tuntuu olevan 'kaukana'..