Onko perää, että ruotsinkieliset ja ruotsalaiset olivat jotenkin verenhimoisempia suomalaisia punikkeja kohtaan? Lähtikö suomalaisen punikin henki ruotsalaisen käsissä herkemmin kuin suomalaisen valkolahtarin?
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanhatsivut/his.htm
10. Vuosi 1918
Kansalaissodaksi kääntynyt vapaussota vuonna 1918 oli raskas onnettomuus, johon eräänä syynä oli omistavan luokan ja osaltaan sivistyneistönkin ruotsinkielisyys, jonka takia yhteydenpito suomenkieliseen työväestöön oli huonoa. Suomen ruotsinkielisten katteeton ylemmyydentunto oli esteenä rakentaville neuvotteluille yhteiskunnallisen murroksen vaikeina vuosina.
Sodan loppuvaiheessa valkoisten summittaiset pikaoikeudenkäynnit teloituksineen olivat suurelta osalta ruotsinkielisten suorittamia [11.1] tai heidän vastuullaan, koska keskitason ja ylin sodanjohto oli valtaosaltaan ruotsinkielisten hallussa [11.2]. Suomalaisia siviilejä mm. ruotsalaiset teloittivat hiekkakuopassa, mitä ruotsalaismieliset pyrkivät vielä 2000-luvulla salaamaan.
Toiminnassa on havaittavissa 1990-luvun Balkanin sodasta tuttua termiä käyttäen etnisen puhdistuksen piirteitä. On tapauksia, joissa ruotsin kielen taito pelasti vangiksi joutuneen punaisen kuolemalta. Suomalaisuusmiehenä tunnettu Vaasan entisen lääninsihteeri Johannes Jääskeläinen teloitettiin (erheellisesti) valkoisena. [11.3]
[11.1] Tauno Tukkinen: Teloittajien Edessä, TT, Karjalohja 1999
[11.2] Veijo Meri: Suomen Marsalkka C .G. Mannerheim, sivut 32 ja 33, WSOY Porvoo 1988
[11.3] Marjatta Cronvall, Pietarsaaren tapaus, Suomen Mieli 1/2002
[11.4] Sakari Virkkunen: Suomen presidentit I, 1995 [1978], ss. 148-153)
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanhatsivut/uhrit1918.htm
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanhatsivut/uhrit1918.htm#artop
Vuonna 1918 oli Suomessa sota punakaartien ja valkokaartien välillä.
Osa upseereista oli vapaaehtoisia ruotsinkielisiä. Lyhyt ote ruotsalaisista upseereista.
" Illalla kapsäkit lyötiin auki ja pullot vedettiin esille. Yöllä päihtynyt ruotsikko herätti toisessa rakennuksessa nukkuvan miehistön, kannatti urkuharmoonin rappusille ja pani Pohjanheimon soittamaan 'Jumala ompi linnamme'. Miesten täytyi laulaa mukana. Se otti lukkarin luonnolle. Pohjanheimo ei kehtaa mainita monien ruotsalaisten rasistisesta suomenkielisiin kohdistamamasta ylenmyydentunteesta. Se lienee ollut liian loukkaavaa kerrottavaksi.
Kielikysymys ulottui vielä syvemmällekin. Se osin samastui luokkajakoon. Kysy osata ruotsia saattoi johtaa punavangin vapauttamiseen. "Ei ainakaan tämä mies ole punakaartilainen, hänhän puhuu ruotsia", julisti kuulustelua suorittava ruotsalainen upseeri"
Ote kirjasta, jonka on kirjoittanut Heikki Ylikangas. Kirja on 'Tie Tampereelle', s. 150.
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanhatsivut/his.htm
10. Vuosi 1918
Kansalaissodaksi kääntynyt vapaussota vuonna 1918 oli raskas onnettomuus, johon eräänä syynä oli omistavan luokan ja osaltaan sivistyneistönkin ruotsinkielisyys, jonka takia yhteydenpito suomenkieliseen työväestöön oli huonoa. Suomen ruotsinkielisten katteeton ylemmyydentunto oli esteenä rakentaville neuvotteluille yhteiskunnallisen murroksen vaikeina vuosina.
Sodan loppuvaiheessa valkoisten summittaiset pikaoikeudenkäynnit teloituksineen olivat suurelta osalta ruotsinkielisten suorittamia [11.1] tai heidän vastuullaan, koska keskitason ja ylin sodanjohto oli valtaosaltaan ruotsinkielisten hallussa [11.2]. Suomalaisia siviilejä mm. ruotsalaiset teloittivat hiekkakuopassa, mitä ruotsalaismieliset pyrkivät vielä 2000-luvulla salaamaan.
Toiminnassa on havaittavissa 1990-luvun Balkanin sodasta tuttua termiä käyttäen etnisen puhdistuksen piirteitä. On tapauksia, joissa ruotsin kielen taito pelasti vangiksi joutuneen punaisen kuolemalta. Suomalaisuusmiehenä tunnettu Vaasan entisen lääninsihteeri Johannes Jääskeläinen teloitettiin (erheellisesti) valkoisena. [11.3]
[11.1] Tauno Tukkinen: Teloittajien Edessä, TT, Karjalohja 1999
[11.2] Veijo Meri: Suomen Marsalkka C .G. Mannerheim, sivut 32 ja 33, WSOY Porvoo 1988
[11.3] Marjatta Cronvall, Pietarsaaren tapaus, Suomen Mieli 1/2002
[11.4] Sakari Virkkunen: Suomen presidentit I, 1995 [1978], ss. 148-153)
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanhatsivut/uhrit1918.htm
http://onet.tehonetti.fi/suomalaisuudenliitto/onet/vanhatsivut/uhrit1918.htm#artop
Vuonna 1918 oli Suomessa sota punakaartien ja valkokaartien välillä.
Osa upseereista oli vapaaehtoisia ruotsinkielisiä. Lyhyt ote ruotsalaisista upseereista.
" Illalla kapsäkit lyötiin auki ja pullot vedettiin esille. Yöllä päihtynyt ruotsikko herätti toisessa rakennuksessa nukkuvan miehistön, kannatti urkuharmoonin rappusille ja pani Pohjanheimon soittamaan 'Jumala ompi linnamme'. Miesten täytyi laulaa mukana. Se otti lukkarin luonnolle. Pohjanheimo ei kehtaa mainita monien ruotsalaisten rasistisesta suomenkielisiin kohdistamamasta ylenmyydentunteesta. Se lienee ollut liian loukkaavaa kerrottavaksi.
Kielikysymys ulottui vielä syvemmällekin. Se osin samastui luokkajakoon. Kysy osata ruotsia saattoi johtaa punavangin vapauttamiseen. "Ei ainakaan tämä mies ole punakaartilainen, hänhän puhuu ruotsia", julisti kuulustelua suorittava ruotsalainen upseeri"
Ote kirjasta, jonka on kirjoittanut Heikki Ylikangas. Kirja on 'Tie Tampereelle', s. 150.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tätä juttua toistellaan aika tiuhaan, mutta en ole vielä nähnyt varsinaisia todisteita. Suomalaisuuden liiton sivuilla näkyy lukevan näin:
"Erään tutkijan esittämän epävirallisen arvion mukaan punaisia ampuneiden teloitusryhmien jäsenistäkin noin 2/3 oli ruotsinkielisiä. Tieto on toistaiseksi vahvistamaton, joten siihen on suhtauduttava varauksella."
Ei kovin vakuuttavaa. Ylikankaan kirjassakin on yksittäistapaus. Jäämme odottamaan, että joku esittäisi jotain vähän tanakampaa dokumenttia...
Punakapinaa ei Pietarsaaressa tapahtunut lainkaan, sillä paikalliset sosialidemokraatit olivat siihen liian heikkoja ja hajanaisia. Ehkeivät edes kapinan kannallakaan?
Kun rauhallisia työmiehiä haettiin ruotsinkielisten toimesta kodeistaan teloitettaviksi, asiaan yritti puuttua Pietarsaaren suojeluskunnan johtomiehiin kuuluva suomenkielinen porvarillinen kunnallispoliitikkonakin toimiva liikemies. Hänet ammuttiin myös.
Vuosikymmenien ajan joku piirsi aina uudet ristit teloituspaikalle, tupakkatehtaan seinään.
RKP:lta onkin vaadittava anteeksipyyntöä ja irtisanoutumisesta suomalaisiin kohdistuvista etnisistä puhdistuksista keväällä 1918.
Tai sitten "Rasistinen Kansanpuolue" tulee kieltää rikollisena ja kiristysmielisenä järjestönä?