Yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer uskoo löytäneensä perintötekijän, joka ohjaa ihmisen herkkyyttä uskonnollisuudelle. Hänen mukaansa geenistä on ollut etua lajinkehitykselle ja se on antanut ihmiselle kyvyn rauhanomaiseen yhteiseloon.
Uskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat aivojen kemiallisten prosessien tulosta. Tätä mieltä on yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Hän uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee näitä prosesseja.Hamerin mukaan uskonnollisuutta ohjaa VMAT2-geeni. Siitä on olemassa kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnos on Hamerin tutkimusten mukaan huomattavasti yleisempi henkisesti suuntautuneilla ihmisillä kuin toinen.
Hamer on tutkijana Yhdysvaltojen syöpäinstituutissa, ja uskonnollisuus-geenikin löytyi syöpätutkimuksen sivutuotteena. Tutkimuksessa selvitettiin yli tuhannen ihmisen tupakointitottumuksia ja tupakkariippuvuutta. Koehenkilöt vastasivat 240 henkilökohtaiseen kysymykseen, joista osa käsitteli uskonasioita. Heitä pyydettiin muun muassa arvioimaan suhtautumistaan yliluonnollisiin tai selittämättömiin ilmiöihin ja taipumustaan vaipua omiin mietteisiinsä tai kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäröivän luonnon kanssa.
Osalta koehenkilöistä otettiin myös dna-näyte. Hamer luokitteli koehenkilöt sen mukaan, mitä he olivat vastanneet henkisyyttä mittaaviin kysymyksiin, ja vertaili ryhmiä dna-analyysin tuloksiin. Dna-analyysissä keskityttiin yhdeksään geeniin, joiden tiedetään säätelevän monoamiineiksi kutsuttujen välittäjäaineiden määrää aivoissa.
Yksi geeni ei riitä henkistämään
Geenivertailussa ilmeni, että kysymysten perusteella henkisyyteen taipuvaisilla koehenkilöillä on perimässä eri VMAT2-geenin muunnos kuin niillä, joiden vastaukset eivät osoittaneet kiinnostusta uskonnollisiin asioihin. Hamer uskoo, että tämä geeni tavalla tai toisella ohjaa ihmisten uskonnollisuutta. Hamer ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. On hyvin harvinaista, että yksi ainoa geeni säätelee tiettyä ominaisuutta. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.
Aivosolujen välittäjäaineiden määrän on helppo kuvitella vaikuttavan hengellisiin kokemuksiin. Vaikka henkisyys tai uskonnollisuus voidaan määritellä monella tavalla, useimpien mielestä siihen liittyy tietynlainen ajatusten ja tunteiden normaalia esteettömämpi virtaaminen, jonka vuoksi ihminen ei tarkastele ja tulkitse ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista.
VMAT2-geenin säätelemiin välittäjäaineisiin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Serotoniini liittyy esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja hermostuneisuuden tuntemuksiin mutta myös euforian ja onnen kokemuksiin. Dopamiini puolestaan palkitsee ihmisen onnistuneista suorituksista mielihyvällä. Sitä erittyy muun muassa silloin, kun ihminen saa kehuja tai tyydyttää elimistön tarpeita esimerkiksi syömällä. Mielihyvä voi saada hurmion mittasuhteet.
Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös tajuntaa laajentaviksi luonnehditut huumeet, kuten kokaiini, amfetamiini ja LSD. Jotkut niiden käyttäjät ovatkin kuvailleet huumeen vaikutuksen alaisena kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.
Jotkut ovat tulkinneet aivotutkimuksen tuloksia niin, että kokemus jumalasta on vain kemiallisten prosessien tuottama harha. Hamer itse välttää ottamasta kantaa korkeampien voimien olemassaoloon: Jos Jumala on olemassa, niin Hän on. Tieto siitä, mitkä aivojen kemikaalit vaikuttavat sen kokemiseen, ei muuta asiaa. Hän painottaa myös sitä, että henkisyys ja uskonto ovat eri asioita.
Henkisyys on henkilökohtainen kokemus tai mielentila, kun taas uskonnolla tarkoitetaan kollektiivista uskoa, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina tapoina ja menoina. Geneettisesti henkisyydelle altistunut ihminen ei silti välttämättä harjoita uskontoa tai usko jumalaan. Hamerin tutkimien henkilöiden joukossa olikin monia kyselytutkimuksen ja perimänsä perusteella henkisiksi luokiteltavia ihmisiä, jotka eivät kuuluneet uskontokuntiin eivätkä pitäneet itseään uskonnollisina.
Toisaalta on todennäköistä, että jos ihmisellä on oikea VMAT2-geenin muunnos, hän on uskonnollinen. Hamer uskoo, että geeni on vaikuttanut suurten uskonnollisten johtajien persoonalli-suuteen ja esimerkiksi Jeesuksella, Muhamedilla ja Buddhalla oli henkisyydelle altistava geenimuunnos.
Hamer uskoo, että uskonnollisuudella on saattanut olla merkitystä myös ihmislajin evoluution kannalta. Uskonto yhdistää ihmisiä, mikä on voinut olla ratkaisevan tärkeää ihmisten kyvylle elää rauhanomaisesti yhdessä. Uskontoa myös harjoitetaan usein yhteisin palvonta-menoin, ja rituaalit omat omiaan vahvistamaan yhteisöllisyyttä.
Yhteisöllisyyden tuoma kilpailuetu on voinut johtaa siihen, että VMAT2:n henkisyydelle altistava muunnos on säilynyt ihmisen perimässä. Se on ehkä antanut ihmiselle paremmat mahdollisuudet selvitä eloonjäämiskilvassa. Henkisyys ja yhteinen uskonto ovat lujittaneet ja vakauttaneet yhteisöä. Yhteisestä uskonnosta taas ei ole pitkä matka yhteisiin maallisiin sääntöihin, jotka ovat luoneet järjestystä ja turvallisuutta. Vakaus, järjestys ja turvallisuus ovat siis olleet henkisesti suuntautuneiden ihmisten kilpailuedut muihin nähden. Siksi uskonnollisuudelle herkistävä VMAT2:n muunnos on siirtynyt luonnon-valinnan kautta sukupolvelta toiselle.
Geeni lievittää kuoleman pelkoa
Henkisyyden ja uskonnon geneettisen perustan puolesta puhuu monien tutkijoiden mukaan sekin, että uskonnollisuutta esiintyy kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä, olivatpa ne miten eristäytyneitä tahansa. Tämä on tulkittu viitteeksi siitä, että uskonto ei ole syntynyt ainakaan pelkästään lainaamalla kulttuurivaikutteita muilta yhteisöiltä.
Ehkä uskonnollisuusgeenit myös tasapainottavat suuren älykkyystason tuomaa taakkaa. Kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persinger on todennut: Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa.
Tieteen kuvalehti nro. 01/2006
Uskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat aivojen kemiallisten prosessien tulosta. Tätä mieltä on yhdysvaltalainen geenitutkija Dean Hamer. Hän uskoo löytäneensä geenin, joka säätelee näitä prosesseja.Hamerin mukaan uskonnollisuutta ohjaa VMAT2-geeni. Siitä on olemassa kaksi erilaista muunnosta. Toinen muunnos on Hamerin tutkimusten mukaan huomattavasti yleisempi henkisesti suuntautuneilla ihmisillä kuin toinen.
Hamer on tutkijana Yhdysvaltojen syöpäinstituutissa, ja uskonnollisuus-geenikin löytyi syöpätutkimuksen sivutuotteena. Tutkimuksessa selvitettiin yli tuhannen ihmisen tupakointitottumuksia ja tupakkariippuvuutta. Koehenkilöt vastasivat 240 henkilökohtaiseen kysymykseen, joista osa käsitteli uskonasioita. Heitä pyydettiin muun muassa arvioimaan suhtautumistaan yliluonnollisiin tai selittämättömiin ilmiöihin ja taipumustaan vaipua omiin mietteisiinsä tai kokea yhteenkuuluvuuden tunnetta ympäröivän luonnon kanssa.
Osalta koehenkilöistä otettiin myös dna-näyte. Hamer luokitteli koehenkilöt sen mukaan, mitä he olivat vastanneet henkisyyttä mittaaviin kysymyksiin, ja vertaili ryhmiä dna-analyysin tuloksiin. Dna-analyysissä keskityttiin yhdeksään geeniin, joiden tiedetään säätelevän monoamiineiksi kutsuttujen välittäjäaineiden määrää aivoissa.
Yksi geeni ei riitä henkistämään
Geenivertailussa ilmeni, että kysymysten perusteella henkisyyteen taipuvaisilla koehenkilöillä on perimässä eri VMAT2-geenin muunnos kuin niillä, joiden vastaukset eivät osoittaneet kiinnostusta uskonnollisiin asioihin. Hamer uskoo, että tämä geeni tavalla tai toisella ohjaa ihmisten uskonnollisuutta. Hamer ei silti usko, että hänen jumalageeniksi kutsumansa VMAT2 olisi ainoa ihmisen uskoa ohjaava perintötekijä. On hyvin harvinaista, että yksi ainoa geeni säätelee tiettyä ominaisuutta. Useimmat geenit tuottavat ominaisuuksia yhdessä muiden perintötekijöiden kanssa.
Aivosolujen välittäjäaineiden määrän on helppo kuvitella vaikuttavan hengellisiin kokemuksiin. Vaikka henkisyys tai uskonnollisuus voidaan määritellä monella tavalla, useimpien mielestä siihen liittyy tietynlainen ajatusten ja tunteiden normaalia esteettömämpi virtaaminen, jonka vuoksi ihminen ei tarkastele ja tulkitse ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista.
VMAT2-geenin säätelemiin välittäjäaineisiin kuuluvat muun muassa serotoniini ja dopamiini. Serotoniini liittyy esimerkiksi masennuksen, ahdistuksen ja hermostuneisuuden tuntemuksiin mutta myös euforian ja onnen kokemuksiin. Dopamiini puolestaan palkitsee ihmisen onnistuneista suorituksista mielihyvällä. Sitä erittyy muun muassa silloin, kun ihminen saa kehuja tai tyydyttää elimistön tarpeita esimerkiksi syömällä. Mielihyvä voi saada hurmion mittasuhteet.
Dopamiinin ja serotoniinin määrään vaikuttavat myös tajuntaa laajentaviksi luonnehditut huumeet, kuten kokaiini, amfetamiini ja LSD. Jotkut niiden käyttäjät ovatkin kuvailleet huumeen vaikutuksen alaisena kokemiaan tuntemuksia uskonnollisen hurmion kaltaisiksi.
Jotkut ovat tulkinneet aivotutkimuksen tuloksia niin, että kokemus jumalasta on vain kemiallisten prosessien tuottama harha. Hamer itse välttää ottamasta kantaa korkeampien voimien olemassaoloon: Jos Jumala on olemassa, niin Hän on. Tieto siitä, mitkä aivojen kemikaalit vaikuttavat sen kokemiseen, ei muuta asiaa. Hän painottaa myös sitä, että henkisyys ja uskonto ovat eri asioita.
Henkisyys on henkilökohtainen kokemus tai mielentila, kun taas uskonnolla tarkoitetaan kollektiivista uskoa, joka on muotoutunut oppijärjestelmäksi ja ilmenee erilaisina tapoina ja menoina. Geneettisesti henkisyydelle altistunut ihminen ei silti välttämättä harjoita uskontoa tai usko jumalaan. Hamerin tutkimien henkilöiden joukossa olikin monia kyselytutkimuksen ja perimänsä perusteella henkisiksi luokiteltavia ihmisiä, jotka eivät kuuluneet uskontokuntiin eivätkä pitäneet itseään uskonnollisina.
Toisaalta on todennäköistä, että jos ihmisellä on oikea VMAT2-geenin muunnos, hän on uskonnollinen. Hamer uskoo, että geeni on vaikuttanut suurten uskonnollisten johtajien persoonalli-suuteen ja esimerkiksi Jeesuksella, Muhamedilla ja Buddhalla oli henkisyydelle altistava geenimuunnos.
Hamer uskoo, että uskonnollisuudella on saattanut olla merkitystä myös ihmislajin evoluution kannalta. Uskonto yhdistää ihmisiä, mikä on voinut olla ratkaisevan tärkeää ihmisten kyvylle elää rauhanomaisesti yhdessä. Uskontoa myös harjoitetaan usein yhteisin palvonta-menoin, ja rituaalit omat omiaan vahvistamaan yhteisöllisyyttä.
Yhteisöllisyyden tuoma kilpailuetu on voinut johtaa siihen, että VMAT2:n henkisyydelle altistava muunnos on säilynyt ihmisen perimässä. Se on ehkä antanut ihmiselle paremmat mahdollisuudet selvitä eloonjäämiskilvassa. Henkisyys ja yhteinen uskonto ovat lujittaneet ja vakauttaneet yhteisöä. Yhteisestä uskonnosta taas ei ole pitkä matka yhteisiin maallisiin sääntöihin, jotka ovat luoneet järjestystä ja turvallisuutta. Vakaus, järjestys ja turvallisuus ovat siis olleet henkisesti suuntautuneiden ihmisten kilpailuedut muihin nähden. Siksi uskonnollisuudelle herkistävä VMAT2:n muunnos on siirtynyt luonnon-valinnan kautta sukupolvelta toiselle.
Geeni lievittää kuoleman pelkoa
Henkisyyden ja uskonnon geneettisen perustan puolesta puhuu monien tutkijoiden mukaan sekin, että uskonnollisuutta esiintyy kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä, olivatpa ne miten eristäytyneitä tahansa. Tämä on tulkittu viitteeksi siitä, että uskonto ei ole syntynyt ainakaan pelkästään lainaamalla kulttuurivaikutteita muilta yhteisöiltä.
Ehkä uskonnollisuusgeenit myös tasapainottavat suuren älykkyystason tuomaa taakkaa. Kanadalaisen Laurentian yliopiston neurologi Michael Persinger on todennut: Tietoisuus vääjäämättömästä kuolemasta on hinta ihmisaivojen kehittyneestä otsalohkosta. Uskonto on erinomainen sopeutuma. Se rauhoittaa.
Tieteen kuvalehti nro. 01/2006
Vastaukset 11
Vanhimmat
>>Geeni altistaa uskonnolleUskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat aivojen kemiallisten prosessien tulosta.
"Henkisyyden ja uskonnon geneettisen perustan puolesta puhuu monien tutkijoiden mukaan sekin, että uskonnollisuutta esiityy kaikissa tunnetuissa ihmisyhteisöissä, olivatpa ne miten eristäytyneitä tahansa. Tämä on tulkittu viitteeksi siitä, että uskonto ei ole syntynyt ainakaan pelkästään lainaamalla kulttuurivaikutteita muilta yhteisöiltä."
Tuo olisi hyvä lukea niidenkin, jotka lainaavat Aaltosen ja Hildenin tekstejä ja jotka nimenomaan ovat sitä mieltä, että uskonnot ovat syntyneet suurin piirtein pelkästään lainaamalla kulttuurivaikutteita muilta yhteisöiltä.
"Vaikka henkisyys tai uskonnollisuus voidaan määritellä monella tavalla, useimpien mielestä siihen liittyy tietynlainen ajatusten ja tunteiden normaalia esteettömämpi virtaaminen, jonka vuoksi ihminen ei tarkastele ja tulkitse ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista."
Luulisi, että yhteiskunnan kehittymisen kannalta on ollut vain hyväksi, että kaikki ihmiset eivät ole tarkastelleet ja tulkinneet ympäristöään pelkästään logiikan sanelemista lähtökohdista.
"Hänen ( Dean Hamerin ) mukaansa geenistä on ollut etua lajinkehitykselle ja se on antanut ihmiselle kyvyn rauhanomaiseen yhteiseloon."
Jos kerran tuo geeni on antanut ihmiselle kyvyn rauhanomaiseen yhteiseloon, mutta siitä huolimatta ihmisen historia on suuressa määrin sotien historiaa, niin kuinkahan aggressiivinen ihminen olisi ollut ilman tuota geeniään? Ehkä ilman sitä olisimme jo ajat sitten hävinneet sukupuuttoon.
"Uskonnollisuus ja käsitykset jumalasta ovat aivojen kemiallisten prosessien tulosta." -
"Jotkut ovat tulkinneet aivotutkimuksen tuloksia niin, että kokemus jumalasta on vain kemiallisten prosessien tuottama harha. Hamer itse välttää ottamasta kantaa korkeampin voimien olemassaoloon: Jos Jumala on olemassa, niin Hän on. Tieto siitä, mitkä aivojen kemikaalit vaikuttavat sen kokemiseen, ei muuta asiaa."
Tulipahan tuokin asia selväksi.
Todennäköisesti löytyy yhteisöjä, jotka eivät usko Jumaliin ja vaikkei löytyisikään, se ei kerro asian puolesta tai vastaan yhtään mitään.
Mitä tulee rauhanomaisen yhteiseloon, se ei ole ainakaan näiden "modernien" lähi-idän väkivaltauskontojen osalta estänyt vääräuskoisten päästämistä henkirievustaan, pikemminkin erilaiset lähetyskäskyt ovat antaneet murhaamiselle Jumalan oikeutuksen.
"Todennäköisesti löytyy yhteisöjä, jotka eivät usko Jumaliin ja vaikkei löytyiskään, se ei kerro asian puolesta tai vastaan yhtään mitään."
Väite olikin se, että uskonnollisuutta esiintyy kaikissa tunnetuissa ihmsiyhteisöissä, olivatpa ne miten eristäytyneitä tahansa.
Itsekin olet aikaisemmin maininnut, että kristittyjen, islaminuskoisten ja juutalaisten Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Kullakin on vain yksi Jumala. Siksi puhutaan Jumalasta, ei Jumalista.
"Mitä tulee rauhanomaisen yhteiseloon, se ei ainakaan näiden "modernien" lähi-idän väkivaltauskontojen osalta estänyt päästämästä henkirievustaan, pikemminkin erilaiset lähetyskäskyt ovat antaneet murhaamiselle Jumalan oikeutuksen."
Taas päästään siihen, että ihminen on aggressiivinen laji, joka ilman uskontoja olisi saattanut olla vieläkin aggressiivisempi. Jos käsität, että lähetyskäsky antaa tai on antanut "murhaamiselle Jumalan oikeutuksen", niin se on sinun käsityksesi. Minusta noin ei ole.
"Itsekin olet aikaisemmin maininnut, että kristittyjen, islaminuskoisten ja juutalaisten Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella. Kullakin on vain yksi Jumala. Siksi puhutaan Jumalasta, ei Jumalista. "
Joo. Kyllä niitä Jumalia on muitakin. Monessa uskonnossa on sellainen Jumala, monessa useampikin. Jumalattaret ovat hiukan harvinaisempia.
Kristinuskon Jumalia lienee raamatussa mainittujen Jumalien (ml. Saatana) lisäksi myös esim veli Trubaduurin luoma Jumala.
Ilmeisesti sinäkin uskot Jumalaan, joten siinä yksi lisää.
Niinpä niin. Sinä nimenomaan korjasit ensin. Kun mainitsin, että juutalaisten ja kristittyjen Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, niin sinä lisäsit, että myös muslimien Jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ja annoit vielä linkinkin Kielitoimiston sivuille. Muistan sen. Mutta itse taidat olla tässä välissä unohtanut koko asian ja puhut nyt lähinnä pelkkää palturia.
Tässä antamasi linkki:
http://www.kotus.fi/kielitoimisto
Usein esitettyjä kysymyksiä
Iso ja pieni alkukirjain
Käypä itsekin taas noilla sivuilla, niin asia palautuu mieleesi.
Olen ennenkin sanonut, että toisilta lainaamisen lisäksi mm. kärpässienten ja skitsofrenian tapaisilla asioilla on ollut merkitystä uskontojen tuotekehittelyssä. Lisäksi kulttuurievoluution alaisina ilmiöinä uskontojen muunnoksista tietyntyyppiset saavat valintaetua joihinkin toisiin nähden. Porkkana, keppi ja lähetyskäsky ovat hyviä olemassa.
Yhteiset säännöt ja suggestiiviset rituaalit luovat varmaankin yhteenkuuluvaisuutta, mikä parantaa yhteisön selviämistä. Mutta uskonto antaa lisämotiivia myös sotaretkeilyyn vieraita "pahoja" kansoja kohtaan, jotka eivät palvo "oikeata" jumalaa. Silloin unohtuu hurskailta kristityiltäkin lakikirjansa 5. käsky, sekä toisen posken kääntäminen. Selviämistä edistävää sekin, voittajille.
Minulle on ollut aina selvää että kristittyjen Jumala (vaikka niitä onkin useita, ainakin raamatun mukaan) kirjoitetaan isolla.
Kuten ansiokkaasti totesit, olet oppinut että myös Jumala, eli Allah, kirjoitetaan isolla.
Vastaavalla tavalla muissakin uskonnoissa, joissa esiintyy Jumala, se kirjoitetaan isolla.
Kirjoitatko muuten oman Jumalasi pienellä alkukirjaimella?
Sana jumala kirjoitetaan isolla alkukirjaimella ( paitsi virkkeen alussa ) vain silloin, kun on kysymys islaminuskoisten, juutalaisten tai kristittyjen Jumalasta. Paina asia mieleesi tai ole painamatta, miten vain. Loppu, slut.
Uskonnollinen ilmeneminen esiintyy siis kaikissa kulttuureissa, se tiedetään.
Mistä se on saannut alkuunasa?
Todennäköisesti tietämättömyydestä, jossa luonnon ilmiöille on annettu "jumalallisia" aspekteja ja voimia.
Voidaan tietysti kysyä, missä vaiheessa tämä geeni on ihmiseen tullut perimänä?
Tähänhän emme voi vastata?
Jos ihmisapinat eivä ole olleet uskonnollisia, niin se on myöhempää perua, eikö niin, mikäli pidämme ihmisen kehitysoppia totena?
Jos taasen emme pidä, on luomisopin kannattajilla selittämisitä mistä tulivat Neandertalin ihmiset, Gro Mangon ihmiset, tai Homo erectus ihmiset?
Ehkä sinulla on vastaus siihen?
ei sivistys koskaan pahaa tekisi.
Mutta selvisihän että sinun jumalasi kirjoitetaan pienellä.