mummoasiaa

ihmetellä täytyy

Palaan samaan asiaan, josta halusin joskus talvella keskustella.
Onko teillä kenelläkään miestä, joka on ylirakastunut mummoonsa?
Minun mieheni on sellainen.
Minä en ole koskaan tiennyt enkä kuullut, että on olemassa sellaisia miehiä, jotka rakastavat mummoaan jopa enemmän kuin omaa äitiään.
Onko se tavallista? Onko mieheni epänormaali?
Me ajamme jatkuvasti sinne mummolaan. Mummo käy meillä monta kertaa vuodessa jne.
Mummo tietää kaikki meidät asiat ja omaa elämää meillä ei ole ollenkaan.
Mmieheni soittaa mummolleen monta kertaa viikossa.
Olen itsekin sukurakas, mutta tämä mummoasia käy yli hilseen.

52

3723

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • mummonpoika

      Joillekin ihmisille vain koti- ja lapsuuden kuvioista irtautuminen on tavanomaista vaikeampaa. Ei siinä ole mistään "rakastumisesta" kyse. Onhan niitä niin monta äidistäänkin riippuvaista, niin miksei sitten mummosta ja vaarista?

      Itse olen 22-vuotias mies, ja asun opiskelun takia toisella paikkakunnalla, mutta matkustan joka viikonlopuksi kotiin ja sitten vietän mielummin vain aikaa vanhempien ja mummon kanssa. Vaarikin on vielä elossa, mutta hän on jo sairaalloinen. En ole koskaan itsenäistynyt, eikä huvita itsenäistyäkään. Kotona on aina ollut paras. Mummo on ollut aina tärkeä osa perhettämme, ja olin lapsena 2,5-vuotiaasta 7-vuotiaaksi arkisin päivähoidossa mummolla ja sitä kautta kiinnyin häneen erityisen vahvasti. Kesät vietettiin ja vietetään edelleen yhdessä kesäpaikalla. Mummo laittaa ruuat, yhdessä siivotaan ja käydään veneilemässä, uimassa ja marjassa. Ei minua kiinnostanut nuorempanakaan ryypiskelyt tai paskanjauhanta samanikäisten kanssa. On minulla muutamia samanikäisiä ystäviä, mutta he ovat aika paljon samanlaisia kuin minä, ujoja ja vaikealuontoisia. Muunlaisten kanssa en yleensä tulisikaan toimeen, sillä itselläni on hyvin vaikea luonne. Mummo kuitenkin ymmärtää minua, jopa paremmin kuin äiti ja hän osaa ikäänkuin "vetää oikeista naruista", jotta selviäisin, kun elämä potkii päähän. Mummolla on vahva luonne, kun taas äitini on liian herkkä. Äiti on tavallaan liian kiltti minulle, mutta mummo saa minut aina toimimaan ja järjestykseen, vaikka hänkin on lempeä. Isosiskot sanovat aina, että olen hemmoteltu kakara, ja niin varmasti olenkin, kun olin yli 13 vuotta kaivattu poikalapsi. Eipä tuo minua voisi haitata, päinvastoin.

      Usein mummo on meillä ja minä käyn hänellä kerran viikossa syömässä. Hän soittaa minulle opiskelemassa ollessani aamulla ja minä illalla. Minulle on vaikeaa sopeutua uusiin asioihin, kaikki muutos tuottaa tuskaa. Osittain siksi en ole halunnut irtaantua kodista, ja toisaalta myös ihan siksi, että kotona saan olla oma itseni. Pidempiaikaisia suhteita minulla ei ole ollut, ja se on parempi niin, sillä en halua sitoutua kehenkään enkä halua koskaan omaa perhettä. Siskojen lapsissa ihan riittävästi.

      Ei sinun miehesi ole ollenkaan epänormaali mielestäni. Parisuhteessa tuo toki on vaikea tilanne, jos teille ei löydy yhteistä aikaa. Mutta sinun täytyy hyväksyä miehesi mummo osana perhettänne, koska hän on miehellesi varmaankin yhtä tärkeä kuin sinä tai äitinsä. Ei rakkautta tai kiintymystä mitata missään hierarkisissa sukulaissuhteissa, jonka mukaan lapsi/mies rakastaisi äitiään tai vaimoaan välttämättä enemmän kuin mummoaan. Totta kai voit yrittää puhua miehellesi, että hän säännöstelisi vähän ajankäyttöään mummonsa kanssa tai että tekisitte joskus jotain vain yhdessä, mutta et voi pakottaa häntä valitsemaan kahden tärkeän ihmisen välillä tai ylipäätänsä painostaa. Silloin voi käydä niinkin, että sinä lennät pihalle.

      • Onkohan edes totta?

        Ihan sairasta touhua kun aikuinen mies elää symbioosissa mummonsa kanssa! Ymmärrän kirjoituksesi luettuani hyvin, miksi Sinulla ei ole tyttöystävää etkä halua lapsia!

        Mummoille on vertaisseuraa eläkeläispiireissä. Ihmettelen,miten joku isovanhempi kahlitsee jopa aikuisen lapsenlapsensa? Onkohan mummolla persoonallisuushäiriö? Aikuisen ihmisen kuuluu itsenäistyä lapsuuden kodistaan ja omista vanhemmistaan ja aloittaa oma elämä. On todella sairasta, että 22-vuotias aikuinen elää näin voimakkaaassa riippuvuussuhteessa eläkeläisen kanssa!


      • ollenkaan!
        Onkohan edes totta? kirjoitti:

        Ihan sairasta touhua kun aikuinen mies elää symbioosissa mummonsa kanssa! Ymmärrän kirjoituksesi luettuani hyvin, miksi Sinulla ei ole tyttöystävää etkä halua lapsia!

        Mummoille on vertaisseuraa eläkeläispiireissä. Ihmettelen,miten joku isovanhempi kahlitsee jopa aikuisen lapsenlapsensa? Onkohan mummolla persoonallisuushäiriö? Aikuisen ihmisen kuuluu itsenäistyä lapsuuden kodistaan ja omista vanhemmistaan ja aloittaa oma elämä. On todella sairasta, että 22-vuotias aikuinen elää näin voimakkaaassa riippuvuussuhteessa eläkeläisen kanssa!

        Sairaampaa on jättää se mummo yksin vanhenemaan,olla yhteyksissä harvoin ja miten sattuu,lykätä vielä vanhainkotiin ettei oma elämä häiriinny ja tuputtaa mummoa "eläkeläispiireihin".Hyvä ja mukavaa kuulla että jotkut vielä osaavat arvostaa isovanhempiaan!Tuskin tässäkään olla "riippuvaisia" mummosta,vaan viihdytään hänen kanssaan ja halutaan viettää aikaa yhdessä.Omaisten välinpitämättömyydestä johtuvia järkyttäviä vanhusten kohtaloita on ihan liikaa!Itsekin soitan mummulleni 5 kertaa päivässä.Hän asuu toisella puolen suomea yksin ja on liikuntarajoitteinen.Haluan soittaa hänelle usein että tiedän hänen olevan kunnossa.Eikä hän ole edes verisukulainen vaan äitini uuden miehen äiti!Omat sukulaiset kun ei välitä!Persoonallisuushäiriöksi sanon mieluummin sitä,kun ei haluta antaa omaa aikaansa vanhalle ihmiselle!


      • mummonpoika
        Onkohan edes totta? kirjoitti:

        Ihan sairasta touhua kun aikuinen mies elää symbioosissa mummonsa kanssa! Ymmärrän kirjoituksesi luettuani hyvin, miksi Sinulla ei ole tyttöystävää etkä halua lapsia!

        Mummoille on vertaisseuraa eläkeläispiireissä. Ihmettelen,miten joku isovanhempi kahlitsee jopa aikuisen lapsenlapsensa? Onkohan mummolla persoonallisuushäiriö? Aikuisen ihmisen kuuluu itsenäistyä lapsuuden kodistaan ja omista vanhemmistaan ja aloittaa oma elämä. On todella sairasta, että 22-vuotias aikuinen elää näin voimakkaaassa riippuvuussuhteessa eläkeläisen kanssa!

        Miksi ihmeessä minun pitäisi haluta vakituinen tyttöystävä tai vielä lapsia?! Eikö niitä tähän maailman tungeta jo aivan tarpeeksi kärsimään? Onko se mielestäsi jokin helvetin velvollisuus hankkia kakara?
        Mitä tyttöystävään tulee, niin on minulla ollut lyhyempiä yhden yön hommia, mutta sen enempää en todellakaan halua todennäköisesti koskaan siitä syystä, että pelkään ja vihaan sitoutumista muihin vieraisiin ihmisiin. Sitäpaitsi mainittakoon myös sekin, että seksuaalisesti kiinostun enemmän sisarteni ikäisistä vanhemmista naisista noin 30-40v, ja varmaan se on seurausta siitä, että olen aina viihtynyt vanhempien ihmisten kanssa ja kasvanut enemmän naisten ympäröimänä. Nuoret tytöt ovat silmissäni useimmiten hepsankeikkoja, ei kaikki, on ollut mukaviakin tuttavuuksia, mutta suurin osa on niin teennäisiä ja pintapuolisia tekopyhiä valehtelijoita, etten halua olla sellaisten kanssa missään tekemisissä. Naisella pitää olla mielestäni samanlaista vakaata elämänkokemusta ja terveet arvot kuten mummollani. Ei ennalta arvaamattomat ja mieltään sekunnissa muuttavat pissiliisat minua saa minnekään!

        Haluan olla vapaa, ja niin olenkin nyt. Suhteeni mummooni ja vanhempiini on minulle luonnollinen riippuvaisuussuhde, enkä millään tavalla koe sitä ahdistavana. Päinvastoin. En aio muuttaa koskaan kotonta kokonaan pois, vaan aion tulla opiskelujen jälkeen kotipaikkakunnalle töihin ja asua kotona. Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen. Isä aina valittaa kyllä välillä siitä, etten mene kesälomallakaan töihin, mutta kyllä hänkin hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa lopulta periksi.

        Mummollani ei ole minkäänlaista häiriötä eikä hän roiku minussa, vaan minä lähinnä hänessä. Hänellä on paljon ikäisiään ja nuorempia ystäviä ja hän on hyvin aktiivinen korkeasta iästään huolimatta, mutta koska olemme niin samanlaisia ja olen ehkä henkisellä tasolla enemmänkin kuin ystävä, hän viihtyy mielellään kanssani. Hän on totta kai hyvillään siitä, että tulemme niin hyvin toimeen, mutta kyllä hän on paljon ehdotellut minulle varsinkin ollessani teini-ikäinen, että osallistuisin nuorten juttuihin ja hankki minulle kerran kesätöitäkin kun en itse olisi saanut aikaiseksi tai halunnut. Mutta kun minua ei kiinnostanut ryypiskelyt eikä paskanjauhanta kaupungilla niin ei. Tiedän, että se on ulkopuolisten silmissä outoa, mutta entäpä sitten? En ole koskaan ollut "tavallinen" muiden silmissä, enkä tule olemaan, sillä jos yritän esittää muuta niin silloin en ole enää oma itseni ja voin pahoin. En elä muita vaan ITSEÄNI varten. Vain perheeni hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja siksi en välitä paskaakaan siitä, mitä muut ajattelevat, koska juuri mummon kanssa olen oma itseni. Hän on elämässäni tärkeimpiä ihmisiä, yhtä tärkeä kuin äiti. Omaa taustaani vasten voin ymmärtää varsin hyvin, jos aloittajan mies haluaa pitää yhteyttä mummoonsa ja säilyttää tämän aikuisiälläänkin tärkeänä osana elämäänsä.


      • Haloo!
        mummonpoika kirjoitti:

        Miksi ihmeessä minun pitäisi haluta vakituinen tyttöystävä tai vielä lapsia?! Eikö niitä tähän maailman tungeta jo aivan tarpeeksi kärsimään? Onko se mielestäsi jokin helvetin velvollisuus hankkia kakara?
        Mitä tyttöystävään tulee, niin on minulla ollut lyhyempiä yhden yön hommia, mutta sen enempää en todellakaan halua todennäköisesti koskaan siitä syystä, että pelkään ja vihaan sitoutumista muihin vieraisiin ihmisiin. Sitäpaitsi mainittakoon myös sekin, että seksuaalisesti kiinostun enemmän sisarteni ikäisistä vanhemmista naisista noin 30-40v, ja varmaan se on seurausta siitä, että olen aina viihtynyt vanhempien ihmisten kanssa ja kasvanut enemmän naisten ympäröimänä. Nuoret tytöt ovat silmissäni useimmiten hepsankeikkoja, ei kaikki, on ollut mukaviakin tuttavuuksia, mutta suurin osa on niin teennäisiä ja pintapuolisia tekopyhiä valehtelijoita, etten halua olla sellaisten kanssa missään tekemisissä. Naisella pitää olla mielestäni samanlaista vakaata elämänkokemusta ja terveet arvot kuten mummollani. Ei ennalta arvaamattomat ja mieltään sekunnissa muuttavat pissiliisat minua saa minnekään!

        Haluan olla vapaa, ja niin olenkin nyt. Suhteeni mummooni ja vanhempiini on minulle luonnollinen riippuvaisuussuhde, enkä millään tavalla koe sitä ahdistavana. Päinvastoin. En aio muuttaa koskaan kotonta kokonaan pois, vaan aion tulla opiskelujen jälkeen kotipaikkakunnalle töihin ja asua kotona. Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen. Isä aina valittaa kyllä välillä siitä, etten mene kesälomallakaan töihin, mutta kyllä hänkin hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa lopulta periksi.

        Mummollani ei ole minkäänlaista häiriötä eikä hän roiku minussa, vaan minä lähinnä hänessä. Hänellä on paljon ikäisiään ja nuorempia ystäviä ja hän on hyvin aktiivinen korkeasta iästään huolimatta, mutta koska olemme niin samanlaisia ja olen ehkä henkisellä tasolla enemmänkin kuin ystävä, hän viihtyy mielellään kanssani. Hän on totta kai hyvillään siitä, että tulemme niin hyvin toimeen, mutta kyllä hän on paljon ehdotellut minulle varsinkin ollessani teini-ikäinen, että osallistuisin nuorten juttuihin ja hankki minulle kerran kesätöitäkin kun en itse olisi saanut aikaiseksi tai halunnut. Mutta kun minua ei kiinnostanut ryypiskelyt eikä paskanjauhanta kaupungilla niin ei. Tiedän, että se on ulkopuolisten silmissä outoa, mutta entäpä sitten? En ole koskaan ollut "tavallinen" muiden silmissä, enkä tule olemaan, sillä jos yritän esittää muuta niin silloin en ole enää oma itseni ja voin pahoin. En elä muita vaan ITSEÄNI varten. Vain perheeni hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja siksi en välitä paskaakaan siitä, mitä muut ajattelevat, koska juuri mummon kanssa olen oma itseni. Hän on elämässäni tärkeimpiä ihmisiä, yhtä tärkeä kuin äiti. Omaa taustaani vasten voin ymmärtää varsin hyvin, jos aloittajan mies haluaa pitää yhteyttä mummoonsa ja säilyttää tämän aikuisiälläänkin tärkeänä osana elämäänsä.

        "En aio muuttaa koskaan kotonta kokonaan pois, vaan aion tulla opiskelujen jälkeen kotipaikkakunnalle töihin ja asua kotona. Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen. Isä aina valittaa kyllä välillä siitä, etten mene kesälomallakaan töihin, mutta kyllä hänkin hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa lopulta periksi."

        --Taas yksi peräkammarin poika, joka ei osaa itsenäistyä ja lentää pesästä.. Luonnossa poikaset HEITETÄÄN ulos, jos eivät muuten tajua lähteä! Ja sitä varten ei tarvitse odotella, että alkaa seurustelemaan.. Tarkoitus on AIKUISTUA ja ITSENÄISTYÄ!


      • lastentarhat on LAPSIA varten!
        mummonpoika kirjoitti:

        Miksi ihmeessä minun pitäisi haluta vakituinen tyttöystävä tai vielä lapsia?! Eikö niitä tähän maailman tungeta jo aivan tarpeeksi kärsimään? Onko se mielestäsi jokin helvetin velvollisuus hankkia kakara?
        Mitä tyttöystävään tulee, niin on minulla ollut lyhyempiä yhden yön hommia, mutta sen enempää en todellakaan halua todennäköisesti koskaan siitä syystä, että pelkään ja vihaan sitoutumista muihin vieraisiin ihmisiin. Sitäpaitsi mainittakoon myös sekin, että seksuaalisesti kiinostun enemmän sisarteni ikäisistä vanhemmista naisista noin 30-40v, ja varmaan se on seurausta siitä, että olen aina viihtynyt vanhempien ihmisten kanssa ja kasvanut enemmän naisten ympäröimänä. Nuoret tytöt ovat silmissäni useimmiten hepsankeikkoja, ei kaikki, on ollut mukaviakin tuttavuuksia, mutta suurin osa on niin teennäisiä ja pintapuolisia tekopyhiä valehtelijoita, etten halua olla sellaisten kanssa missään tekemisissä. Naisella pitää olla mielestäni samanlaista vakaata elämänkokemusta ja terveet arvot kuten mummollani. Ei ennalta arvaamattomat ja mieltään sekunnissa muuttavat pissiliisat minua saa minnekään!

        Haluan olla vapaa, ja niin olenkin nyt. Suhteeni mummooni ja vanhempiini on minulle luonnollinen riippuvaisuussuhde, enkä millään tavalla koe sitä ahdistavana. Päinvastoin. En aio muuttaa koskaan kotonta kokonaan pois, vaan aion tulla opiskelujen jälkeen kotipaikkakunnalle töihin ja asua kotona. Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen. Isä aina valittaa kyllä välillä siitä, etten mene kesälomallakaan töihin, mutta kyllä hänkin hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa lopulta periksi.

        Mummollani ei ole minkäänlaista häiriötä eikä hän roiku minussa, vaan minä lähinnä hänessä. Hänellä on paljon ikäisiään ja nuorempia ystäviä ja hän on hyvin aktiivinen korkeasta iästään huolimatta, mutta koska olemme niin samanlaisia ja olen ehkä henkisellä tasolla enemmänkin kuin ystävä, hän viihtyy mielellään kanssani. Hän on totta kai hyvillään siitä, että tulemme niin hyvin toimeen, mutta kyllä hän on paljon ehdotellut minulle varsinkin ollessani teini-ikäinen, että osallistuisin nuorten juttuihin ja hankki minulle kerran kesätöitäkin kun en itse olisi saanut aikaiseksi tai halunnut. Mutta kun minua ei kiinnostanut ryypiskelyt eikä paskanjauhanta kaupungilla niin ei. Tiedän, että se on ulkopuolisten silmissä outoa, mutta entäpä sitten? En ole koskaan ollut "tavallinen" muiden silmissä, enkä tule olemaan, sillä jos yritän esittää muuta niin silloin en ole enää oma itseni ja voin pahoin. En elä muita vaan ITSEÄNI varten. Vain perheeni hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja siksi en välitä paskaakaan siitä, mitä muut ajattelevat, koska juuri mummon kanssa olen oma itseni. Hän on elämässäni tärkeimpiä ihmisiä, yhtä tärkeä kuin äiti. Omaa taustaani vasten voin ymmärtää varsin hyvin, jos aloittajan mies haluaa pitää yhteyttä mummoonsa ja säilyttää tämän aikuisiälläänkin tärkeänä osana elämäänsä.

        "Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen."

        --ai että olet oikein KIITOLLINEN?! Halleluja! Osaat sentään JOTAIN..
        Isäsi taitaa olla ainoa, jolla edes VÄHÄN raksuttaa, mutta ei näköjään tarpeeksi kuitenkaan..

        Ei mummoa ole tarkoitus vaihtaa tyttöystävään,vaan mummosta on tarkoitus IRTAANTUA ja ITSENÄISTYÄ!

        Tätä Suomen maan "peräkammarin poika" -ilmiötä ihmetellään, muuten ulkomaita myöten..


      • mummonpoika
        Haloo! kirjoitti:

        "En aio muuttaa koskaan kotonta kokonaan pois, vaan aion tulla opiskelujen jälkeen kotipaikkakunnalle töihin ja asua kotona. Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen. Isä aina valittaa kyllä välillä siitä, etten mene kesälomallakaan töihin, mutta kyllä hänkin hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa lopulta periksi."

        --Taas yksi peräkammarin poika, joka ei osaa itsenäistyä ja lentää pesästä.. Luonnossa poikaset HEITETÄÄN ulos, jos eivät muuten tajua lähteä! Ja sitä varten ei tarvitse odotella, että alkaa seurustelemaan.. Tarkoitus on AIKUISTUA ja ITSENÄISTYÄ!

        siitä, ettei elämä taida olla sinulle päällisin puolin yhtä helppoa kuin minulle. Olen kyllä peräkammarin poika, ja myönnän sen mielelläni, että minulla on ongelmia "itsenäistymisen" kanssa, mutta jos kaikki kannetaan pöytään niin enpä aio pistää vastaan. Vanhempani ja mummoni maksavat kaiken ja sen vastineeksi opiskelen ja aikanani valmistun enkä minä kotona ja mökilläkään ihan toimeton ole. Jossain vaiheessa kai pitää itsenäistyä enemmän, mutta se käy asteittain eikä ole tämän päivän murhe. Yksi tärkeimmistä asioista, minkä mummonikin on minulle opettanut on, että pitää elää päivä kerrallaan ;)

        Lisäksi taitaa olla niin, että sinulla on todella huono itsetunto, koska pidät miehesi mummoa jonkinlaisena "kilpailijana" miehestäsi.
        Olet ilmeisesti niin tunteeton ja kylmä ihminen, ettet edes ymmärrä, että rakkaus vanhempiin/isovanhempiin on laadultaan täysin erilaista ja eritasoista kuin rakkaus puolisoon/kumppaniin. Ei suhdetta oman kumppanin kanssa voi mitenkään edes verrata muihin ihmissuhteisiin, mutta ehkä teillä sitten menee muutenkin huonosti ja olet epävarma kaikesta. Näet vanhan ihmisen uhkana suhteellesi, ja se on aika säälittävää. Et luota silloin itseesi etkä mieheesi. Tuollaisen akan olisin itse laittanut pellolle jo aikoja sitten.


      • mummonpoika
        lastentarhat on LAPSIA varten! kirjoitti:

        "Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen."

        --ai että olet oikein KIITOLLINEN?! Halleluja! Osaat sentään JOTAIN..
        Isäsi taitaa olla ainoa, jolla edes VÄHÄN raksuttaa, mutta ei näköjään tarpeeksi kuitenkaan..

        Ei mummoa ole tarkoitus vaihtaa tyttöystävään,vaan mummosta on tarkoitus IRTAANTUA ja ITSENÄISTYÄ!

        Tätä Suomen maan "peräkammarin poika" -ilmiötä ihmetellään, muuten ulkomaita myöten..

        hyvistä lapsuudenystävistäänkään välttämättä irtaudu, miksi ihmeessä sitten mummosta? En näe muuta eroa, paitsi että mummo on vieläkin tärkeämpi kuin ystävä, sillä hän on omaa lihaa ja verta ja todella tärkeä. Mummollani ja minulla on nykyään lähinnä kaverilliset välit, kun en itsekään ole enää niin lapsellinen. Voimme puhua kaikesta luonnollisesti ja tulemme toimeen hyvin, kumpikin toistaan auttaen. Käytän mummoa mielelläni autolla etempänä ostoksilla ja muutenkin eri paikoissa. Pian lähdemme taas Venäjälle päivän matkalle. Autan häntä joskus siivoamisessa ja vastineeksi mummo laittaa ruokaa ja kuuntelee pulmiani. Mielestäni tämä on täysin luonnollista ja niin myös kaikista perheessäni. Mielestäni lapsuudessa kehittyneet ihmissuhteet ovat vahvimpia ja luottamuksellisimpia elämässä, ja niitä tulisi osata vaalia eikä riehua sinne sun tänne epätoivoisesti etsimässä "sitä oikeaa" tai muuten löytää sielunrauhaa. Minulla on mielenrauha vahvimmin yhdessä ainoassa paikassa maailmassa - kotona. En minä aio mummosta irtaantua, en ollenkaan. Ja niin kuin joku tuossa mainitsi, tässä maassa todella on paljon yksinäisiä vanhoja ihmisiä ja usein huomaa, miten vähän suomalainen yhteiskunta arvostaa vanhenemista ja vanhuksia. Se on aika häpeällistä kun taas monissa maissa on edelleen luonnollista, että isovanhemmat asuvat saman katon alla. Mielestäni mummoni on antanut minulle niin paljon ja koska hän on niitä harvoja ihmisiä, joihin voin luottaa niin totta kai jatkan hänen kanssa olemista vaikken olekaan lapsi enää. Lapsuudessa solmittuja ihmissuhteita ei mikään riko. Ihmisen lapsuus on lyhyt, mutta ei ole yhtäkään lakia, mikä määräisi ihmisen erkanemaan lapsuuden kuvioistaan, jos tämä ei niin halua. Olemme puhuneet niinkin, että jos mummo joskus ei enää jaksa kotona asua, niin sitten hän tulee meille ettei tarvitse vieraiden joukkoon ahtautua ja se on todella hieno asia mielestäni.


      • Haloo!
        mummonpoika kirjoitti:

        siitä, ettei elämä taida olla sinulle päällisin puolin yhtä helppoa kuin minulle. Olen kyllä peräkammarin poika, ja myönnän sen mielelläni, että minulla on ongelmia "itsenäistymisen" kanssa, mutta jos kaikki kannetaan pöytään niin enpä aio pistää vastaan. Vanhempani ja mummoni maksavat kaiken ja sen vastineeksi opiskelen ja aikanani valmistun enkä minä kotona ja mökilläkään ihan toimeton ole. Jossain vaiheessa kai pitää itsenäistyä enemmän, mutta se käy asteittain eikä ole tämän päivän murhe. Yksi tärkeimmistä asioista, minkä mummonikin on minulle opettanut on, että pitää elää päivä kerrallaan ;)

        Lisäksi taitaa olla niin, että sinulla on todella huono itsetunto, koska pidät miehesi mummoa jonkinlaisena "kilpailijana" miehestäsi.
        Olet ilmeisesti niin tunteeton ja kylmä ihminen, ettet edes ymmärrä, että rakkaus vanhempiin/isovanhempiin on laadultaan täysin erilaista ja eritasoista kuin rakkaus puolisoon/kumppaniin. Ei suhdetta oman kumppanin kanssa voi mitenkään edes verrata muihin ihmissuhteisiin, mutta ehkä teillä sitten menee muutenkin huonosti ja olet epävarma kaikesta. Näet vanhan ihmisen uhkana suhteellesi, ja se on aika säälittävää. Et luota silloin itseesi etkä mieheesi. Tuollaisen akan olisin itse laittanut pellolle jo aikoja sitten.

        Voi Pyhä Sylvi luuletko TOSIAAN, että patologinen epäitsenäisyytesi on KADEHDITTAVAA..?!

        Loppuosa tekstistäsi taisikin koskea jotakuta toista -vai eikö mummo ole opettanut lukemaan?


      • Haloo!
        mummonpoika kirjoitti:

        siitä, ettei elämä taida olla sinulle päällisin puolin yhtä helppoa kuin minulle. Olen kyllä peräkammarin poika, ja myönnän sen mielelläni, että minulla on ongelmia "itsenäistymisen" kanssa, mutta jos kaikki kannetaan pöytään niin enpä aio pistää vastaan. Vanhempani ja mummoni maksavat kaiken ja sen vastineeksi opiskelen ja aikanani valmistun enkä minä kotona ja mökilläkään ihan toimeton ole. Jossain vaiheessa kai pitää itsenäistyä enemmän, mutta se käy asteittain eikä ole tämän päivän murhe. Yksi tärkeimmistä asioista, minkä mummonikin on minulle opettanut on, että pitää elää päivä kerrallaan ;)

        Lisäksi taitaa olla niin, että sinulla on todella huono itsetunto, koska pidät miehesi mummoa jonkinlaisena "kilpailijana" miehestäsi.
        Olet ilmeisesti niin tunteeton ja kylmä ihminen, ettet edes ymmärrä, että rakkaus vanhempiin/isovanhempiin on laadultaan täysin erilaista ja eritasoista kuin rakkaus puolisoon/kumppaniin. Ei suhdetta oman kumppanin kanssa voi mitenkään edes verrata muihin ihmissuhteisiin, mutta ehkä teillä sitten menee muutenkin huonosti ja olet epävarma kaikesta. Näet vanhan ihmisen uhkana suhteellesi, ja se on aika säälittävää. Et luota silloin itseesi etkä mieheesi. Tuollaisen akan olisin itse laittanut pellolle jo aikoja sitten.

        VASTINEEKSI opiskelet etkä "IHAN toimetonkaan" ole.. : D --voi hellantelttu.. Miten vanha olet? Onko armeija käyty?


      • Haloo!
        Haloo! kirjoitti:

        VASTINEEKSI opiskelet etkä "IHAN toimetonkaan" ole.. : D --voi hellantelttu.. Miten vanha olet? Onko armeija käyty?

        Ai löysinkin ikäsi tuolta alkupäästä ketjua..

        ..Armeija-asia taisikin olla tyhmä kysymys --sinnehän ei voi ottaa mummoa mukaan : D ..!

        Ai että hommasi mummo sinulle työpaikankin, kun itseäsi ei oikein kiinnostanut ? : DD..

        --Ja että olit kauan kaivattu poikaLAPSI..? --Hyvin näytät roolisi omaksuneen.. Yleensä ikäisiäsi kyllä kutsutaan MIEHIKSI, mutta tuolla menolla sitä titteliä tuskin heruu.. : D..

        Ps. Mummolle terveisiä.


      • mummonpoika
        Haloo! kirjoitti:

        Ai löysinkin ikäsi tuolta alkupäästä ketjua..

        ..Armeija-asia taisikin olla tyhmä kysymys --sinnehän ei voi ottaa mummoa mukaan : D ..!

        Ai että hommasi mummo sinulle työpaikankin, kun itseäsi ei oikein kiinnostanut ? : DD..

        --Ja että olit kauan kaivattu poikaLAPSI..? --Hyvin näytät roolisi omaksuneen.. Yleensä ikäisiäsi kyllä kutsutaan MIEHIKSI, mutta tuolla menolla sitä titteliä tuskin heruu.. : D..

        Ps. Mummolle terveisiä.

        Olen suorittanut siviilipalveluksen. Armeijaan en missään nimessä halunnut, sillä olen rauhaa rakastava ihminen enkä hyväksy armeijaa muutenkaan että se siitä. En kyllä olisi siellä pärjännytkään, ja siksi on hyvä että vaihtoehtoja löytyy.
        Minulle on tärkeintä, että saan olla oma itseni kaikessa mitä teen. Yksi osa minua on läheinen suhde perheeseeni, mukaanlukien mummoni. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä mieltä siitä ulkopuoliset ovat, sillä se ei kuulu muille. Ihminen, joka ei osaa hyväksyä toista sellaisena kuin on, ei ole minkään arvoinen. Vanhempien ihmisten kanssa olen myös mielestäni oppinut hyväksymään erilaisuudet ja sitä kautta oman itseni. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on suvaitsemattomia, hyvin suvaitsemattomia. En koskaan tule vajoamaan ikäiseni suuren massan tasolle ja mummoni on opettanut minulle, että jos joku puhuu selän takana paskaa niin ajattele vain että hyvä kun puhutaan jotakin, enpähän ole unohdettu ihminen ja täysin merkityksetön tässä maailmankaikkeudessa. Ei minua kiinnosta, olenko muiden silmissä mies vai poika, pentu vaiko aikuinen, sillä tiedän itse oman arvoni ja tiedän olevani sinunkaltaistesi yläpuolella. En ole Suomessa vielä elävän yhtenäistämisen ja machokulttuurin tuote vaan näytän mielelläni tunteeni, ajatukseni ja oman tahtoni, koski asia sitten mitä hyvänsä. On naisia, jotka arvostavat avoimia miehiä ja sitten paljon niitä, jotka vaativat miehestä jonkinlaista panssaria itselleen eivätkä näe, että kyllä mies voi olla henkisesti heikko/vahva omine vikoineen ja puutteineen sekä hyvine puolineen kuten naisetkin. Parisuhteen pitää perustua tässäkin mielessä hyvin toimivaan tasapainoon.


      • mummonpoika
        Haloo! kirjoitti:

        Voi Pyhä Sylvi luuletko TOSIAAN, että patologinen epäitsenäisyytesi on KADEHDITTAVAA..?!

        Loppuosa tekstistäsi taisikin koskea jotakuta toista -vai eikö mummo ole opettanut lukemaan?

        jankutat tuota paskaa hädissäsi ja yrität muuttaa minua? On sanomattakin selvää, että kun kerron opiskelutovereilleni, ettei minun tarvitse käydä töissä, ei pestä pyykkiä, ei maksaa laskuja, ei laittaa ruokaa etc, niin kyllä moni heistä on aivan vihreä kateudesta ja moni sanoo sen ääneen. Tietysti ymmärrän ja käy sääliksi, että monilla on niin vaikeaa nykyään taloudellisesti, mutta tässä maailmassa ei käy tasan onnenlahjat. Siksi en olekaan kiittämätön perhettäni kohtaan. Osa haluaa itsenäistyä, irtaantua kotioloistaan ja sitä kautta aloittaa uuden elämän, mutta minulla on kotona kaikki hyvin ja voin itse hyvin. Ei siitä kukaan kärsi.
        Kaikki poikkeava on vain sinunkaltaisillesi ihmisille niin kuin suomalaisille yleensä vaikea ymmärtää.


      • Haloo!
        mummonpoika kirjoitti:

        jankutat tuota paskaa hädissäsi ja yrität muuttaa minua? On sanomattakin selvää, että kun kerron opiskelutovereilleni, ettei minun tarvitse käydä töissä, ei pestä pyykkiä, ei maksaa laskuja, ei laittaa ruokaa etc, niin kyllä moni heistä on aivan vihreä kateudesta ja moni sanoo sen ääneen. Tietysti ymmärrän ja käy sääliksi, että monilla on niin vaikeaa nykyään taloudellisesti, mutta tässä maailmassa ei käy tasan onnenlahjat. Siksi en olekaan kiittämätön perhettäni kohtaan. Osa haluaa itsenäistyä, irtaantua kotioloistaan ja sitä kautta aloittaa uuden elämän, mutta minulla on kotona kaikki hyvin ja voin itse hyvin. Ei siitä kukaan kärsi.
        Kaikki poikkeava on vain sinunkaltaisillesi ihmisille niin kuin suomalaisille yleensä vaikea ymmärtää.

        Voi laps rukkaa! Taidat olla itse hädissäsi, kun joku näyttää PEILIÄ ja pyytää katsomaan ITSEÄSI : D..! -Totuus joskus kirpaisee..

        Näytäppä mummollesi tämä viestiketju ja kysy hänen mielipidettään.. jos HÄNKIN on sitä mieltä, että elämäntapasi on TERVETTÄ ja että olet muiden YLÄPUOLELLA, niin tämä keskustelu on hyödytön, koska olet toivoton tapaus. Mummosi (ja vanhempasi) on ainoa toivosi, JOS hän (he) ymmärtää lopettaa iältään aikuisen ihmisen paapomisen ja antaa sinun itsesi ottaa vastuun omasta elämästäsi myös käytännön asioissa.


      • mummonpoika
        Haloo! kirjoitti:

        Voi laps rukkaa! Taidat olla itse hädissäsi, kun joku näyttää PEILIÄ ja pyytää katsomaan ITSEÄSI : D..! -Totuus joskus kirpaisee..

        Näytäppä mummollesi tämä viestiketju ja kysy hänen mielipidettään.. jos HÄNKIN on sitä mieltä, että elämäntapasi on TERVETTÄ ja että olet muiden YLÄPUOLELLA, niin tämä keskustelu on hyödytön, koska olet toivoton tapaus. Mummosi (ja vanhempasi) on ainoa toivosi, JOS hän (he) ymmärtää lopettaa iältään aikuisen ihmisen paapomisen ja antaa sinun itsesi ottaa vastuun omasta elämästäsi myös käytännön asioissa.

        Katson ja näen itseni, ja olen näkemääni tyytyväinen! Minulla on sen verran hyvä itsetunto, etten vertaile itseäni muihin. Huomenna taas pääsen valmiiseen pöytään, eikä ole huolen häivääkään mistään käytännän asiasta... Kaltaisesi ryppyotsaisen nipottajan jäkätys menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos....


      • Haloo!
        mummonpoika kirjoitti:

        Katson ja näen itseni, ja olen näkemääni tyytyväinen! Minulla on sen verran hyvä itsetunto, etten vertaile itseäni muihin. Huomenna taas pääsen valmiiseen pöytään, eikä ole huolen häivääkään mistään käytännän asiasta... Kaltaisesi ryppyotsaisen nipottajan jäkätys menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos....

        Et sitten uskaltanut näyttää mummollesi tätä viestiketjua : D ..

        Toivoton tapaus. Siskosi OVAT oikeassa!


      • Haloo!
        mummonpoika kirjoitti:

        Katson ja näen itseni, ja olen näkemääni tyytyväinen! Minulla on sen verran hyvä itsetunto, etten vertaile itseäni muihin. Huomenna taas pääsen valmiiseen pöytään, eikä ole huolen häivääkään mistään käytännän asiasta... Kaltaisesi ryppyotsaisen nipottajan jäkätys menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos....

        Luulempa, että mummosi saattaisi jopa olla kanssani samaa mieltä monesta asiasta --sitäkö pelkäät?


      • myöntää
        mummonpoika kirjoitti:

        Olen suorittanut siviilipalveluksen. Armeijaan en missään nimessä halunnut, sillä olen rauhaa rakastava ihminen enkä hyväksy armeijaa muutenkaan että se siitä. En kyllä olisi siellä pärjännytkään, ja siksi on hyvä että vaihtoehtoja löytyy.
        Minulle on tärkeintä, että saan olla oma itseni kaikessa mitä teen. Yksi osa minua on läheinen suhde perheeseeni, mukaanlukien mummoni. Minua ei voisi vähempää kiinnostaa, mitä mieltä siitä ulkopuoliset ovat, sillä se ei kuulu muille. Ihminen, joka ei osaa hyväksyä toista sellaisena kuin on, ei ole minkään arvoinen. Vanhempien ihmisten kanssa olen myös mielestäni oppinut hyväksymään erilaisuudet ja sitä kautta oman itseni. Suurin osa ihmisistä kuitenkin on suvaitsemattomia, hyvin suvaitsemattomia. En koskaan tule vajoamaan ikäiseni suuren massan tasolle ja mummoni on opettanut minulle, että jos joku puhuu selän takana paskaa niin ajattele vain että hyvä kun puhutaan jotakin, enpähän ole unohdettu ihminen ja täysin merkityksetön tässä maailmankaikkeudessa. Ei minua kiinnosta, olenko muiden silmissä mies vai poika, pentu vaiko aikuinen, sillä tiedän itse oman arvoni ja tiedän olevani sinunkaltaistesi yläpuolella. En ole Suomessa vielä elävän yhtenäistämisen ja machokulttuurin tuote vaan näytän mielelläni tunteeni, ajatukseni ja oman tahtoni, koski asia sitten mitä hyvänsä. On naisia, jotka arvostavat avoimia miehiä ja sitten paljon niitä, jotka vaativat miehestä jonkinlaista panssaria itselleen eivätkä näe, että kyllä mies voi olla henkisesti heikko/vahva omine vikoineen ja puutteineen sekä hyvine puolineen kuten naisetkin. Parisuhteen pitää perustua tässäkin mielessä hyvin toimivaan tasapainoon.

        että tällä pojalla on jotain muutakin kuin ilmaa korvien välissä. Harvalta 22vuotiaalta löytyy samankaltaisia mielipiteitä. Hyvin on mummo työnsä tehnyt!!!! Yleensä nuorilla on hirvittävän huono itsetunto josta sitten johtuukin suuret ristiriidat ja mustasukkaisuus äitiä/mummoa kohtaan. Ihana poika!


      • tosiaan..
        myöntää kirjoitti:

        että tällä pojalla on jotain muutakin kuin ilmaa korvien välissä. Harvalta 22vuotiaalta löytyy samankaltaisia mielipiteitä. Hyvin on mummo työnsä tehnyt!!!! Yleensä nuorilla on hirvittävän huono itsetunto josta sitten johtuukin suuret ristiriidat ja mustasukkaisuus äitiä/mummoa kohtaan. Ihana poika!

        Joo tosi harvan 22-vuotiaan kuulee kehuskelevan sillä, että pääsee kaikessa valmiiseen pöytään ja mistään ei tarvitse kantaa vastuuta.. Jos mummo ja vanhemmat yhtäkkiä alkaisivat vaatimaan aikuisen ihmisen normaalia arkielämän vastuunkantamista, niin satavarmasti olis ristiriidat valmiit.. Siskot ja isä jo ovat asian pistäneet merkille, mutta jäävät alakynteen mummon ja äidin höösätessä..


      • Carita
        tosiaan.. kirjoitti:

        Joo tosi harvan 22-vuotiaan kuulee kehuskelevan sillä, että pääsee kaikessa valmiiseen pöytään ja mistään ei tarvitse kantaa vastuuta.. Jos mummo ja vanhemmat yhtäkkiä alkaisivat vaatimaan aikuisen ihmisen normaalia arkielämän vastuunkantamista, niin satavarmasti olis ristiriidat valmiit.. Siskot ja isä jo ovat asian pistäneet merkille, mutta jäävät alakynteen mummon ja äidin höösätessä..

        Hemmotellut lapset oppivat manipuloimaan vanhempiaan. Oma veljeni oli vähän samanlainen mutta reipastui sitten kun löysi naisen. Asui 26-vuotiaaksi kotona.


      • soisin
        tosiaan.. kirjoitti:

        Joo tosi harvan 22-vuotiaan kuulee kehuskelevan sillä, että pääsee kaikessa valmiiseen pöytään ja mistään ei tarvitse kantaa vastuuta.. Jos mummo ja vanhemmat yhtäkkiä alkaisivat vaatimaan aikuisen ihmisen normaalia arkielämän vastuunkantamista, niin satavarmasti olis ristiriidat valmiit.. Siskot ja isä jo ovat asian pistäneet merkille, mutta jäävät alakynteen mummon ja äidin höösätessä..

        ja suon omalle pojalleni. Tällä kaverillahan on opinnot kesken. Hänellä on lupa ja oikeus keskittyä opiskeluun ja viettää muuten vastuuvapaata elämää. Tuon ikäisenä ei olekaan tarkoitus sitoutua ja alkaa kuuntelemaan akkojen nalkutusta. Opiskella ja bilettää täytyy silloin kun on nuori, muu tulee sitten aikanaan.


      • hän jaksoi
        Carita kirjoitti:

        Hemmotellut lapset oppivat manipuloimaan vanhempiaan. Oma veljeni oli vähän samanlainen mutta reipastui sitten kun löysi naisen. Asui 26-vuotiaaksi kotona.

        odottaa vähän aikuisempaa naista. Kyllä ne päälle 20 vuotiaat tytöt aika aivottomia vielä ovat. Kauhea kiire avo/avioliittoon ja muksuja tulemaan. Sitten se mies järkiintyneenä 30kymppisenä aloittaa uuden kierroksen


      • Äiti
        soisin kirjoitti:

        ja suon omalle pojalleni. Tällä kaverillahan on opinnot kesken. Hänellä on lupa ja oikeus keskittyä opiskeluun ja viettää muuten vastuuvapaata elämää. Tuon ikäisenä ei olekaan tarkoitus sitoutua ja alkaa kuuntelemaan akkojen nalkutusta. Opiskella ja bilettää täytyy silloin kun on nuori, muu tulee sitten aikanaan.

        "Lupa ja oikeus elää vailla vastuuta ja olla kuuntelematta akkojen nalkutusta.." Luoja paratkoon ! Ei ihme, että maa on täynnä uusavuttomia ja yhteiskunta voi huonosti..


      • Tina
        hän jaksoi kirjoitti:

        odottaa vähän aikuisempaa naista. Kyllä ne päälle 20 vuotiaat tytöt aika aivottomia vielä ovat. Kauhea kiire avo/avioliittoon ja muksuja tulemaan. Sitten se mies järkiintyneenä 30kymppisenä aloittaa uuden kierroksen

        Ja siihenkö asti pitäis makoilla kotona vanhempien passattavana?! Äly hoi!


      • päivän
        mummonpoika kirjoitti:

        hyvistä lapsuudenystävistäänkään välttämättä irtaudu, miksi ihmeessä sitten mummosta? En näe muuta eroa, paitsi että mummo on vieläkin tärkeämpi kuin ystävä, sillä hän on omaa lihaa ja verta ja todella tärkeä. Mummollani ja minulla on nykyään lähinnä kaverilliset välit, kun en itsekään ole enää niin lapsellinen. Voimme puhua kaikesta luonnollisesti ja tulemme toimeen hyvin, kumpikin toistaan auttaen. Käytän mummoa mielelläni autolla etempänä ostoksilla ja muutenkin eri paikoissa. Pian lähdemme taas Venäjälle päivän matkalle. Autan häntä joskus siivoamisessa ja vastineeksi mummo laittaa ruokaa ja kuuntelee pulmiani. Mielestäni tämä on täysin luonnollista ja niin myös kaikista perheessäni. Mielestäni lapsuudessa kehittyneet ihmissuhteet ovat vahvimpia ja luottamuksellisimpia elämässä, ja niitä tulisi osata vaalia eikä riehua sinne sun tänne epätoivoisesti etsimässä "sitä oikeaa" tai muuten löytää sielunrauhaa. Minulla on mielenrauha vahvimmin yhdessä ainoassa paikassa maailmassa - kotona. En minä aio mummosta irtaantua, en ollenkaan. Ja niin kuin joku tuossa mainitsi, tässä maassa todella on paljon yksinäisiä vanhoja ihmisiä ja usein huomaa, miten vähän suomalainen yhteiskunta arvostaa vanhenemista ja vanhuksia. Se on aika häpeällistä kun taas monissa maissa on edelleen luonnollista, että isovanhemmat asuvat saman katon alla. Mielestäni mummoni on antanut minulle niin paljon ja koska hän on niitä harvoja ihmisiä, joihin voin luottaa niin totta kai jatkan hänen kanssa olemista vaikken olekaan lapsi enää. Lapsuudessa solmittuja ihmissuhteita ei mikään riko. Ihmisen lapsuus on lyhyt, mutta ei ole yhtäkään lakia, mikä määräisi ihmisen erkanemaan lapsuuden kuvioistaan, jos tämä ei niin halua. Olemme puhuneet niinkin, että jos mummo joskus ei enää jaksa kotona asua, niin sitten hän tulee meille ettei tarvitse vieraiden joukkoon ahtautua ja se on todella hieno asia mielestäni.

        miniät vain ovat sitä mieltä, että kun mennään naimisiin niin oma suku pysyy mutta miehen suku toivotetaan sinne missä pippuri kasvaa, yhteydet katkaistaan kokonaan. Tosi hienoa että joku poika jaksaa alkaa sanailemaan näiden "tyhjäpäiden" kanssa, onhan niidenkin aika huomata että on vielä niitäkin miehiä jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Tuolla anoppipalstalla on enemmän sääntö kuin poikkeus että pojan suku lakkaa olemasta. Omalla pojallani on samansuuntaiset ajatukset kuin sinulla mutta myönnettäköön ettei kuitenkaan yhtä vahvat, mutta hänellä on vielä vähän matkaa samaan ikään kuin sinä. Ja tuo vanhojen ihmisten kunnioitus, elämänkokemuksineen tosiaan jää nykyihmisten ryntäilyssä jalkoihin, ei arvosteta enään niitä tärkeimpiä asioita.


      • ne yleensä
        Äiti kirjoitti:

        "Lupa ja oikeus elää vailla vastuuta ja olla kuuntelematta akkojen nalkutusta.." Luoja paratkoon ! Ei ihme, että maa on täynnä uusavuttomia ja yhteiskunta voi huonosti..

        niitä uusavuttomia ovat, kun eivät nykypäivänä osaa muuta kuin narista


      • Äiti
        ne yleensä kirjoitti:

        niitä uusavuttomia ovat, kun eivät nykypäivänä osaa muuta kuin narista

        Sama pätee tyttöihin.


      • wille
        päivän kirjoitti:

        miniät vain ovat sitä mieltä, että kun mennään naimisiin niin oma suku pysyy mutta miehen suku toivotetaan sinne missä pippuri kasvaa, yhteydet katkaistaan kokonaan. Tosi hienoa että joku poika jaksaa alkaa sanailemaan näiden "tyhjäpäiden" kanssa, onhan niidenkin aika huomata että on vielä niitäkin miehiä jotka ajattelevat omilla aivoillaan. Tuolla anoppipalstalla on enemmän sääntö kuin poikkeus että pojan suku lakkaa olemasta. Omalla pojallani on samansuuntaiset ajatukset kuin sinulla mutta myönnettäköön ettei kuitenkaan yhtä vahvat, mutta hänellä on vielä vähän matkaa samaan ikään kuin sinä. Ja tuo vanhojen ihmisten kunnioitus, elämänkokemuksineen tosiaan jää nykyihmisten ryntäilyssä jalkoihin, ei arvosteta enään niitä tärkeimpiä asioita.

        Sosiaalisesti sairaalta suvulta voi miehen tosiaankin pelataa vain nainen, joka vie sinne missä pippuri kasvaa.. Äitinsä aivoilla ajatteleva poika on kaukana omista ajatuksistaan ja miehisyydestä..


      • aloittajan
        wille kirjoitti:

        Sosiaalisesti sairaalta suvulta voi miehen tosiaankin pelataa vain nainen, joka vie sinne missä pippuri kasvaa.. Äitinsä aivoilla ajatteleva poika on kaukana omista ajatuksistaan ja miehisyydestä..

        suku mielestäsi sosiaalisesti sairas? Aika kummallinen näkökanta. Oletko edes lukenut näitä tämän pojan ajatuksia. Enemmän niissä on miehisyyttä kuin tovelisankareissa joita naiset ohjailevat miten haluavat.


      • wille
        aloittajan kirjoitti:

        suku mielestäsi sosiaalisesti sairas? Aika kummallinen näkökanta. Oletko edes lukenut näitä tämän pojan ajatuksia. Enemmän niissä on miehisyyttä kuin tovelisankareissa joita naiset ohjailevat miten haluavat.

        Aloittajan suvusta en tiedä, mutta "peräkammarin poika" -ilmiö on laajemmaltikin tutkittu sosiaalisesti sairas tilanne.


      • wille
        aloittajan kirjoitti:

        suku mielestäsi sosiaalisesti sairas? Aika kummallinen näkökanta. Oletko edes lukenut näitä tämän pojan ajatuksia. Enemmän niissä on miehisyyttä kuin tovelisankareissa joita naiset ohjailevat miten haluavat.

        "Olen kyllä peräkammarin poika, ja myönnän sen mielelläni, että minulla on ongelmia "itsenäistymisen" kanssa, mutta jos kaikki kannetaan pöytään niin enpä aio pistää vastaan. Vanhempani ja mummoni maksavat kaiken.."


      • wille
        aloittajan kirjoitti:

        suku mielestäsi sosiaalisesti sairas? Aika kummallinen näkökanta. Oletko edes lukenut näitä tämän pojan ajatuksia. Enemmän niissä on miehisyyttä kuin tovelisankareissa joita naiset ohjailevat miten haluavat.

        "..minulla ollut lyhyempiä yhden yön hommia, mutta sen enempää en todellakaan halua todennäköisesti koskaan siitä syystä, että pelkään ja vihaan sitoutumista.."


      • wille
        aloittajan kirjoitti:

        suku mielestäsi sosiaalisesti sairas? Aika kummallinen näkökanta. Oletko edes lukenut näitä tämän pojan ajatuksia. Enemmän niissä on miehisyyttä kuin tovelisankareissa joita naiset ohjailevat miten haluavat.

        "En aio muuttaa koskaan kotonta kokonaan pois, vaan aion tulla opiskelujen jälkeen kotipaikkakunnalle töihin ja asua kotona. Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen. Isä aina valittaa kyllä välillä siitä, etten mene kesälomallakaan töihin, mutta kyllä hänkin hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa lopulta periksi."


      • wille
        aloittajan kirjoitti:

        suku mielestäsi sosiaalisesti sairas? Aika kummallinen näkökanta. Oletko edes lukenut näitä tämän pojan ajatuksia. Enemmän niissä on miehisyyttä kuin tovelisankareissa joita naiset ohjailevat miten haluavat.

        "Huomenna taas pääsen valmiiseen pöytään, eikä ole huolen häivääkään mistään käytännän asiasta... "


      • "niin"
        wille kirjoitti:

        "Huomenna taas pääsen valmiiseen pöytään, eikä ole huolen häivääkään mistään käytännän asiasta... "

        tämä kaveri on 22vuotias!!!!!!Tuon ikäisenä niin paljon järkevää textiä, kyllä ne loputkin asiat tulevat loksahtamaan paikoilleen kun aika koittaa....


      • wille
        "niin" kirjoitti:

        tämä kaveri on 22vuotias!!!!!!Tuon ikäisenä niin paljon järkevää textiä, kyllä ne loputkin asiat tulevat loksahtamaan paikoilleen kun aika koittaa....

        Siinäpä se.. "peräkammarin poika" -ilmiöön kuuluu nimenomaan se, että "aika" ei koskaan -ainakaan kunnolla- koita. Riippumatta muista lahjakkuuksista.


      • kuitenkin
        wille kirjoitti:

        Siinäpä se.. "peräkammarin poika" -ilmiöön kuuluu nimenomaan se, että "aika" ei koskaan -ainakaan kunnolla- koita. Riippumatta muista lahjakkuuksista.

        minunkin miehelleni 26 vuotiaana. Mutta perhe kuuluu kuvioihin yhä edelleen eikä ole ongelmia puolin eikä toisin.


      • tosi paljon
        Äiti kirjoitti:

        "Lupa ja oikeus elää vailla vastuuta ja olla kuuntelematta akkojen nalkutusta.." Luoja paratkoon ! Ei ihme, että maa on täynnä uusavuttomia ja yhteiskunta voi huonosti..

        noita vastuuttomia teiniäitejä nykyään, uusavuttomia pikku lunttuja. Kattokaapa tuota teiniäidit- palstaa.


      • sisko?
        kuitenkin kirjoitti:

        minunkin miehelleni 26 vuotiaana. Mutta perhe kuuluu kuvioihin yhä edelleen eikä ole ongelmia puolin eikä toisin.

        Onko toi Carita tuolla miehesi sisko..?


      • nyt kuitenkaan
        sisko? kirjoitti:

        Onko toi Carita tuolla miehesi sisko..?

        ole. Ihan tuntematon ihminen.


      • wille
        kuitenkin kirjoitti:

        minunkin miehelleni 26 vuotiaana. Mutta perhe kuuluu kuvioihin yhä edelleen eikä ole ongelmia puolin eikä toisin.

        Tieteellisissäkin tutkimuksissa aina joukkoon mahtuu poikkeuksia -ja kaikkea siltä väliltä. Lopputulos kuitenkin antaa tiedon valtaosan käyttäytymisestä. Lopputuloksiakin toki pitää osata lukea oikein. Kaikki ovat yksilöitä. Itsenäistymisen-, sitoutumisen-, ihmissuhteiden luomisen ja vastuun ottamisen halu ja taidot koostuvat monesta eri tekijästä. Edeltävän ketjun "peräkammarin pojalla" on (hänen kirjoitustensa perusteella --sitähän emme tiedä mitä oikeasti tapahtuu..) riskitekijöitä sosiaalisesti sairaaseen lopputulokseen keskimääräistä enemmän. Onnittelut, jos oma miehesi on vastaavanlaisesta tilanteesta selviytynyt voittajana!


      • ??????
        wille kirjoitti:

        Tieteellisissäkin tutkimuksissa aina joukkoon mahtuu poikkeuksia -ja kaikkea siltä väliltä. Lopputulos kuitenkin antaa tiedon valtaosan käyttäytymisestä. Lopputuloksiakin toki pitää osata lukea oikein. Kaikki ovat yksilöitä. Itsenäistymisen-, sitoutumisen-, ihmissuhteiden luomisen ja vastuun ottamisen halu ja taidot koostuvat monesta eri tekijästä. Edeltävän ketjun "peräkammarin pojalla" on (hänen kirjoitustensa perusteella --sitähän emme tiedä mitä oikeasti tapahtuu..) riskitekijöitä sosiaalisesti sairaaseen lopputulokseen keskimääräistä enemmän. Onnittelut, jos oma miehesi on vastaavanlaisesta tilanteesta selviytynyt voittajana!

        Kuinka niin voittajana? Hänellä on ollut hyvä koti, vanhemmat ja isovanhemmat joita hän on myös osannut arvostaa. Tuon arvostuksen olen saanut itsekin kokea avioliitossamme. Hän ei pidä ketään ihmistä itsestäänselvyytenä vaan läheiset ja perhe on hänelle todella tärkeitä ja myös muistaa sen sanoillaan ja teoillaan osoittaa. Minun ei ole koskaan tarvinnut ajatella että hän "pettäisi" meidät.


      • wille
        ?????? kirjoitti:

        Kuinka niin voittajana? Hänellä on ollut hyvä koti, vanhemmat ja isovanhemmat joita hän on myös osannut arvostaa. Tuon arvostuksen olen saanut itsekin kokea avioliitossamme. Hän ei pidä ketään ihmistä itsestäänselvyytenä vaan läheiset ja perhe on hänelle todella tärkeitä ja myös muistaa sen sanoillaan ja teoillaan osoittaa. Minun ei ole koskaan tarvinnut ajatella että hän "pettäisi" meidät.

        Lueppa uudestaan:

        "Tieteellisissäkin tutkimuksissa aina joukkoon mahtuu poikkeuksia -ja kaikkea siltä väliltä. Lopputulos kuitenkin antaa tiedon valtaosan käyttäytymisestä. Lopputuloksiakin toki pitää osata lukea oikein. Kaikki ovat yksilöitä. Itsenäistymisen-, sitoutumisen-, ihmissuhteiden luomisen ja vastuun ottamisen halu ja taidot koostuvat monesta eri tekijästä. EDELTÄVÄN KETJUN "PERÄKAMMARIN POJALLA" on (hänen kirjoitustensa perusteella --sitähän emme tiedä mitä oikeasti tapahtuu..) riskitekijöitä sosiaalisesti sairaaseen lopputulokseen keskimääräistä enemmän. Onnittelut, JOS oma miehesi on VASTAAVANLAISESTA tilanteesta selviytynyt voittajana!"

        JOS tilanne ei ole ollut kuvatunlainen voit nukkua rauhassa ja unohtaa onnitteluni.


      • wille
        ?????? kirjoitti:

        Kuinka niin voittajana? Hänellä on ollut hyvä koti, vanhemmat ja isovanhemmat joita hän on myös osannut arvostaa. Tuon arvostuksen olen saanut itsekin kokea avioliitossamme. Hän ei pidä ketään ihmistä itsestäänselvyytenä vaan läheiset ja perhe on hänelle todella tärkeitä ja myös muistaa sen sanoillaan ja teoillaan osoittaa. Minun ei ole koskaan tarvinnut ajatella että hän "pettäisi" meidät.

        "Siinäpä se.. "peräkammarin poika" -ilmiöön kuuluu nimenomaan se, että "aika" ei koskaan -ainakaan kunnolla- koita. Riippumatta muista lahjakkuuksista."

        Johon itse(?) vastasit: "Koittipa kuitenkin minunkin miehelläni 26-vuotiaana.."


        MINÄ en kutsunut miestäsi itsenäistymistä, sitoutumista, vastuuta ja aikuisia ihmissuhteita karttavaksi/ pelkääväksi "peräkammarin pojaksi".


      • *Maiju*
        Haloo! kirjoitti:

        "En aio muuttaa koskaan kotonta kokonaan pois, vaan aion tulla opiskelujen jälkeen kotipaikkakunnalle töihin ja asua kotona. Saan kaiken valmiina ja nautin siitä, mutta olen kyllä myös kiitollinen. Isä aina valittaa kyllä välillä siitä, etten mene kesälomallakaan töihin, mutta kyllä hänkin hyväksyy minut sellaisena kuin olen ja antaa lopulta periksi."

        --Taas yksi peräkammarin poika, joka ei osaa itsenäistyä ja lentää pesästä.. Luonnossa poikaset HEITETÄÄN ulos, jos eivät muuten tajua lähteä! Ja sitä varten ei tarvitse odotella, että alkaa seurustelemaan.. Tarkoitus on AIKUISTUA ja ITSENÄISTYÄ!

        ...vaikuttamaan siltä että mummonpoika on provo...kukaan ei voi oikeesti ajatella noin,ja jos ajatteleekin,niin että vanhemmat vielä hyväksyisi asian.


      • Sivuhuomautus ja kysymys
        mummonpoika kirjoitti:

        Katson ja näen itseni, ja olen näkemääni tyytyväinen! Minulla on sen verran hyvä itsetunto, etten vertaile itseäni muihin. Huomenna taas pääsen valmiiseen pöytään, eikä ole huolen häivääkään mistään käytännän asiasta... Kaltaisesi ryppyotsaisen nipottajan jäkätys menee toisesta korvasta sisään, toisesta ulos....

        Mitä teet sitten, kun vanhempasi ja mummosi kuolevat? Kuka sinusta sitten pitää huolta? Ylipäänsä se tulee olemaan sinulle mitä luultavimmin mieletön kriisi, sillä silloin koko elämäsi pohja putoaa pois.

        Siskoillasi on omat perheet, lapset ja miehet, tuskinpa he haluavat sinua passattavaksi kotiinsa.

        Kannattaisiko miettiä vähän tätäkin pointtia?


    • nynny mies

      EI VOI OLLA TOTTA. VOIKO TUOLLAISIA MIEHIÄ OIKEASTI OLLA OLEMASSA.
      ETTÄ MIES RAKASTAA YLI KAIKEN MUMMOAAN.
      PERVERSSIÄ

    • itsekin mummo

      Miksi itket täällä? Mikset uskalla puhua miehellesi? Taidat vain odotella perintöä. Olet tosi tekopyhä.

    • väärä palsta
    • mieheni

      rakasti ja arvosti mummoaan jopa enemmän kuin äitiään. Tämä oli mieheni henkinen tuki ja turva. Kyllä tapasimme mummon vähintään 2 kertaa kuukaudessa, parhaimmillaan 4 kertaa ja siihen sisältyi yövierailu, matka kun ei ollut ihan lyhyt. Mummo eli 89 vuotiaaksi ja oli todella ystävällinen ja ihana ihminen. Minulla ei ollut mitään sitä vastaan että hän kuului elämäämme. Kuuluu muuten muukin mieheni suku elämäämme. En oikein ymmärrä tuota saivartelua, mitä se sinulta ottaa pois että mies välittää sukulaisistaan?

    • Kysynpä vaan

      Oletko kateellinen ja omistushaluinen ihminen vai mikä mättää?

    • mummeli

      Miehesi on onnekas ja varmasti hänen mummonsa onnellinen.
      Minä taas en ymmärrä miksi sinä et voisi olla iloinen heidän puolestaan.
      Monet ihmiset voivat rakastaa mummoaan enemmän kuin äitiään, ei se niin tavatonta ole. Pääasia että itse kullakin on joku jota voi rakastaa. Mummo ei ole ollenkaan huono vaihtoehto siihen.

      Se, että mummo tietää tiedän asiat ei voi mitenkään riistää teiltä omaa elämää. Miten voisi ? Vai tarkoitatko että teillä pitäisi olla jotain yhteisiä salaisuuksia joita ei voi jakaa esim. vaikka mummon kanssa. Kertonet kuitenkin itsekkin parhaille ystävillesi yhtä ja toista.

      Oletko miettinyt oletko kenties kateellinen miehellesi tuosta läheisestä suhteesta mummoonsa. Pelkäätkö, että se vie huomiota sinusta tai saat jotain vähemmän kun kaikki tunteet ja huomio ei kohdistu pelkästään sinuun?

      Älä ole itsekäs. Ole iloinen heidän puolestaan niin saat siitä itsellesikin hyvän osan etkä katkeroita itseäsi.

      Monesti mummot on vanhoja ja viisaita ja heidän elämänarvonsa ja asenteensa ovat niin kohdallaan kuin olla voi. On hienoa että ihmisellä on sellainen ystävä.
      Ja hei, miehesihän on mummunsa lapsenlapsi. Mikä sen normaalimpaa kuin läheiset välit.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Milloin viimeksi näit ikäväsi kohteen?

      Oliko helppo tunnistaa hänet? Millaisia tunteita tuo näkeminen herätti sinussa?
      Ikävä
      107
      2007
    2. Suhde asiaa

      Miksi et halua suhdetta kanssani?
      Ikävä
      124
      1470
    3. Kirjoita nainen meistä jotain tänne

      tai minusta, ihan mitä haluat. Niinkin voi kirjoittaa, etteivät muut tunnista, esim. meidän kahdenkeskisistä jutuista. K
      Ikävä
      99
      1413
    4. En tiedä..

      Yhtään minkälainen miesmaku sinulla on. itse arvioin sinua moneenkin otteeseen ja joka kerta päädyin samaan lopputulokse
      Ikävä
      106
      1327
    5. Paras olisi vain unohtaa

      Tuleekohan tähän meidän tilanteeseen ikinä mitään selvyyttä. Epätoivo iskee taas, enkä jaksaisi enää odottaa. Kohta lop
      Ikävä
      70
      1154
    6. Kristityn megahyökkäys idän palstoilla on kauhistuttava

      Terroristikristityn megahyökkäys joka puolella on kauhistuttava, hänen viesteissään on järjetön määrä vihaa. Hän on idän
      Idän uskonnot
      480
      1094
    7. Voisitko laittaa

      Nimesi ensimmäisen ja kaksi viimeistä kirjainta tähän?
      Ikävä
      51
      982
    8. IS viikonloppu 18-19.5.2024.

      Laatija Toni Pitkälä on itse laatinut ja kuvittanut 3- arvoista ristikkonsa. Nihkeästi tuntuu löytyvän ensimmäisiä var
      Sanaristikot
      88
      933
    9. Oliko vähä sometettu taas vai?

      Tuli aiva liika nopiaa traktorin perä vastahan. https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/2b3857b3-f2c6-424e-8051-506c7525223a
      Kauhava
      9
      882
    10. Nämä kaikki alla olevat aloitukset on saman naisen aloituksia

      Kuinka paljon täytyy vintissä viheltää että esiintyy välillä jopa miehenä, ja sitten itse vastailee omiin kysymyksiinsä?
      Ikävä
      138
      856
    Aihe