Joku kirjoitti täällä useampaankin otteeseen että jos sauna, sisu ja viina ei auta mielen ongelmiin...helvettiin kaikki scientologit ja psykohuumehörhöt... KYSYMYS hänelle ken lienee: entäs sitten kun alkoholi on paha vihollinen, muutut heti juotuasi outoja asioita tekeväksi, vihamieliseksi ihmiseksi??? Mikä ratkaisuksi???
"Psykohuumeista"
kirjoittaneelle
3350
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
...terveet elämäntavat kunniaan.
jos viinasta tulet pahapäiseksi, niin ole ilman sitä tai älä ota sitä niin paljoa.
Tai voithan kasvatella hamppua se ei ainakaan tee vihamieliseksi, lapselliseksi hihittelijäksi vain.
En nyt ihna noin radikaalisti asiaa ajattele. Ei alkoholista taida olla hyväksi parannuskeinoksi monellekaan, itselle toimii, enkä käyttäydy huonosti, kun en liikoja ota. Silloin vain otan kun oikein nyppii tai haluan iloita.
Olen vain monesti nähnyt noiden lääkkeiden sivuvaikutuksien olevan järkyttävämpiä.
Tuntemani nuori tyttö kärsi ahdistuksesta kun koulu meni hieman heikosti. Määrättiin lääkitys. Sitten tyttö tapasi poikaystävän jonka äiti on hieman hörhö uskovainen. Anoppikokeles oli kehottanut tyttöä, jättämään lääkityksen ja kokoamaan itsensä. Seurauksena tyttö oli viillellyt ranteensa auki. No ei kuollut kuitenkaan vaan apu ehti ensin. Myöhemmin tyttö kertoi, ettei se ahdistus niin pahaa aikoinaan ollut. Mutta nykyään tulee hulluksi ja meinaa itsensä tappaa jos ei ole lääkitys päällä.
Samaa kertoo 45 vuotias ystäväni, joka kärsi lievästä masennuksesta. Nykyään jos lähdetään käymään vaikka viikon eräretkellä, hän jättää lääkityksen, jotta voi hieman rentoutua ja ottaa vaikka muutaman rommitotin iltanuotiolla. (lääkityksen kanssa ei kuulemma saa viinaa ottaa yhtään)
2 kertaa on käynyt niin, että viikon reissun jälkeen olen saanut kaverin melkein kantaa metsästä pois ja suoraan Koljonvirran sairaalaan. Eikä me ole edes ryypätty vaan kalasteltu ja "hieman" otettu iltaisin.
Lääkitys kuulemma koukuttaa mielen niin, ettei voi olla ilman. Järkyttävää!
Kaverilla on yritetty ajaa lääkitystä alas useamman kerran, kun on kuulemma jo "parantunut".
Elämän tilanne mikä masennukseen ajoi on korjaantunut. Pääsi velkasaneeraukseen ja veloistaan eroon. Mutta lääkitystä ei saada lopetettua koukku on niin syvä.
Itse sekoilin nuoruudessani huumeisiin. Heroiini oli pirun rankkaa fyysisesti ja henkisesti päästä eroon, mutten nyt kuitenkaan itseäni ollut tappamassa sen takia. Nykylääkkeet näkyvät olevan vielä pahempia.
Emmä sanois niinkään pahapäiseksi, tietysti jos ihan älyttömiä määriä juon. Mut pikemminkin ahdistuneeksi ja oudoksi. En pysty silloin tekemään mitään mitä muuten tekisin. Kyllä ne lääkkeet vaikuttaa monta viikkoa tommoisen täys-stopin jälkeenkin, että sinänsä ei ole väliä jättääkö viikon ottamatta voidakseen juoda alkoholia. On siinä silloinkin yhteisvaikutus, mitä se sitten mahdollisesti onkaan. Itse olen joskus ottanut reippaastikin lääkkeiden kanssa. Mulle lääkäri on aina sanonu ettei ole vaaraa sekakäytöstä. Paitsi että nykyään en enää helposti usko lääkäreitä. Valitettavasti.