Mikä panee uskovaisen puolustamaan omaa "totuuttaan" niin voimallisesti, että asiallisuus unohtuu aletaan jopa ivaamaan fundamenttien epäilijää?
Onko kyseessä se, että uskovainen itsekin epäilee omien yksinkertaisten, muinaisiin uskomuksiin perustuvien "totuuksien" paikkansapitävyyttä alitajuisesti, ilman että edes tiedostaa epäluuloaan? Koska nämä "totuudet" tuudittavat hänet jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen, pyrkii alitajunta torjumaan kaiken, mikä niitä uhkaa. Yleensähän uhkaavana tekijänä on nykyaikainen tieto. Alitajuinen puolustautuminen ilmenee sitten käytännössä joskus hyvinkin törkeänä vastustajan pilkkaamisena ja haukkumisena.
Onko kyseessä se, että uskovainen itsekin epäilee omien yksinkertaisten, muinaisiin uskomuksiin perustuvien "totuuksien" paikkansapitävyyttä alitajuisesti, ilman että edes tiedostaa epäluuloaan? Koska nämä "totuudet" tuudittavat hänet jonkinlaiseen turvallisuuden tunteeseen, pyrkii alitajunta torjumaan kaiken, mikä niitä uhkaa. Yleensähän uhkaavana tekijänä on nykyaikainen tieto. Alitajuinen puolustautuminen ilmenee sitten käytännössä joskus hyvinkin törkeänä vastustajan pilkkaamisena ja haukkumisena.
Vastaukset 29
Vanhimmat
iseltäsi, miksi koko ajan haukut uskovia ja olet heitä lyömässä joka käänteessä, arvostelet, moitit heitä juuri nytkin aloituksessasi!
Katso sinne peiliin.
niin, että monella on kerrankin
jotakin, joka on arvokasta?
on usko ja se on totta?
olkoon se sitten yli tai
ali hengellistä, se riittää
puolustettavaksi, jos sitä
vastaan hyökätään?
kun kasvamista
tapahtuu, ymmärretään
että ei Jumala tarvitse
puolustajaa, vaan on itse
puolustaja!
ts. kun tunnen Jumalan
olen jotakin, olen ensimmäistä
kertaa ihminen,
siitä tiedosta taistellaan!
ERILAISUUDEN SIUNAUS
Joskus meidän on vaikea oppia oikein ymmärtämään ja hyväksymään toinen toistamme uskovina. Yksi syy siihen on, että kunkin meidän sisäinen elämämme on tunnoiltaan niin kovin erilaista.
Joku ystävistämme elää jatkuvasti valoisalla ja kiittävällä mielellä. Kaikki tuntuu niin hyvältä sekä ulkonaisessa että sisäisessä elämässä. Ei ihme, että usko Jeesukseen on silloin kiittämistä ja ylistämistä.
Toinen taas joutuu vaikertamaan jatkuvasti. Ei hän ole sen kummempi ihmisenä eikä uskovanakaan kuin edellinen, mutta hän ei vain voi totuudellisesti elää muutoin kuin valittaen. On sisäistä tuskaa, usein selittämätöntä, on huolta läheisistä ja sydän kokee herkästi kaukaistenkin lähimmäisten kivun. Kenties on jokin jatkuva kotiristi, sairaus, joka kiusaa, vaikea ihmissuhde, joka repii ja jota ei pysty korjaamaan. Ei voi mitään sille, että kokee elämän ja todellisuuden tuskaisena. Se heijastuu jopa yön uniin.
Sitten nämä kaksi kohtaavat toisensa. Silloin ei olekaan niin helppoa keskustella yhteisestä uskosta ja Herrasta. Toinen on innostunut, säteilevä ja onnistunut. Kiitos on päällimmäisenä. Toinen taas vaikertaa raadollisuuttaan, kokee epäonnistuneensa. Itku ja armonpyyntö ovat päällimmäisenä. Näyttää siltä kuin kumpikin seuraisi aivan erilaista Jeesusta. Toisen Jeesus on voiman ja ilon antaja, joka tekee omansa valoisaksi ja ylistäväksi. Toisen Jeesus pitää omaansa jatkuvassa tuskassa, jonka keskellä ei voi ylistää.
On sanomattoman vapauttavaa, jos oppii tuntemaan Jeesuksen sellaisena, joka sallii omansa elää aidosti niissä tunnoissa, mitä todellisuus tuo tullessaan. Valoisa ja onnellinen uskova saakoon vapaasti kiittää ja ylistää. Mutta ei toisenlaisen tarvitse ajatella, ettei hän ole todellinen uskova, koska ei voi ylistää ja olla onnellinen. Kenties huomenna tilanne voi olla jo muuttunut. Ei meillä ole oikeutta edes Raamattuun vedoten pakottaa toinen toistamme samanlaisiin sävyihin ja tuntoihin uskonelämässä.
Meitä rohkaisee suuresti, jos löydämme sukulaissielun, joka elää samoissa tunnoissa. Tosin ongelmaksi saattaa muodostua, että innostamme toisiamme yksipuolisesti seuraamaan vain omia tuntojamme, kun meidän pitäisi kiinnittää huomiomme Herraan, joka on kaikkien elämänvaiheitten ja kohtaloiden yläpuolella. Hänen suhteensa meihin ei ole sidottu meidän tunteisiimme. Ei ylistävän usko ole sen voimakkaampaa kuin armoa kerjäävänkään Se usko on aitoa ja vie iankaikkiseen elämää, joka erilaisissa elämäntunnoissa käy lakkaamatta Jeesuksen luo, riippuu kiinni Herrassa ja pitää häntä ainoana Sovittajanaan ja Pelastajanaan - joko kiittäen tai itkien. Vaikeroiva uskova on yhtä hedelmällinen kuin ylistäväkin.
Meidän ei tule ylenmäärin kiinnittää huomiotamme siihen, miten opimme oikein ymmärtämään toinen toistamme. Tärkeintä on oppia tuntemaan Herra sellaisena kuin hän on. Hänen sydämeensä mahtuvat kovin eri tavoin kokevat uskovat, vaikka uskovien omassa sydämessä onkin ahdasta. Hänelle ovat yhtä rakkaita niin kiittäjät kuin itkijätkin. Hän ymmärtää valoisaa yhtä hyvin kuin synkkämielistäkin. Mutta yhtä hän odottaa meiltä: Ettei vain ilo eikä tuska, nauru eikä itku vie meitä kauemmaksi hänestä. Hän murehtii, jos valoisina päivinä emme enää tunnekaan tarvitsevamme häntä kaikkeen ja tulemme omillamme toimeen. Hän on murheellinen, jos tuskan aikana katkeroidumme ja masentuneina ja epäuskoisina käännämme hänelle selkämme. Mutta toki Jeesus on sellainen, että hän tulee erityisen lähelle omiaan itkun ja tuskan aikana. Armoa kerjäävä kohtaa hänet pikemmin, sillä sellainen tarvitsee häntä kipeimmin.
Lainaus o. peltola
rakentuu niin, että he vain uskovat näihin muinaisiin kirjoituksiin. VAIN USKO saa ihmisen tekemään tekoja jotka ovat hengen vaarallisia heille itselleenkin.
Charter lento tulisi heti täyteen, jos se starttaisi Israeliin päin. Kone olisi täynnä USKOVIA, jotka vievät pelastuksen sanomaa palestiinalaisille.
He eivät luovu uskostaan kuolemankaan uhalla.
Sillä kuolema on heille tie taivaaseen.
Heillä ei ole mitään muuta menetettävää kuin USKO.
Sitä he eivät voi menettää sillä muuten heidän psyyykinen mielensä pirstoutuisi.
Minut usko Jeesukseen pelasti kuolemasta.
nimittäin mielen pirstoutumista. Uskominen, vaikkakin järjettömiin myytteihin, tuo heille (valheellista) turvallisuuden tunnetta, jonka menettäminen uhkaisi psyykkistä tasapainoa. Uskonnon kahleista eroon pääseminen ei olekaan monille mikään helppo prosessi, mahdollinen kuitenkin.
Tässä minä taasen olen, vapaa ja onnellinen uskovainen, joka uskon sanan niin kuin se on kirjoitettu ja jonka kohdalla sana on aina toiminut. Olen kokenut ihmeitä ja tulen kokemaan.
En ikinä ole uskonut myytteihin, enkä ikinä tule uskoamaan. Jeesukseen uskon koko sydämmestäni ja se on ollut minulle onnen tae.
No, työmies2, kerroppa mitä ajattelet saavasi tällä kirjoituksella aikaan. Oletko auttamassa uskonnon kahleisiin joutuneita.
Heitäkin on, jotka ovat vääriin kahleisiin ajautuneet, mutta se ei ole Jeesuksen tahto, eikä Jeesuksesta. Se on ihmisen lihan tahto tai pahan tahto, se on vääryydestä.
Etsi vain, sinulle avataan, sillä etsimistä on kulkea täällä ja tarvetta päästä totuuden täyteen yhteyteen ajatuksella, että ehkäpä se täältä löytyy.
vaan vapautta! sen tietää jokainen uskoontullut. uskonto on aivan eri asia kuin elävä usko Vapahtajaamme Jeesukseen Kristukseen. uskonnot laativat sääntöjä jne.joita noudattaa.
mutta kun ihminen tulee uskoo, Herra vapauttaa hänet kaikista hänen kahleistaan ja riippuvaisuuksistaan. moni ihminen on todella "sidottu" ennen uskoontuloaan esim. alkoholiin tai huumeisiin. mutta elävä Jumala on voimallinen vapauttamaan ihmisen noista riippuvaisuuksista. kuten eilen tuli siinä tv2:sen ohjelmassakin ilmi.
tiedän vaikka kuinka monia, jotka ovat vapautuneet alkoholin orjuudesta uskoontultuaan. ja myös niitä, jotka ovat olleet huumeissa kiinni.
usko ei todellakaan myyttejä, sen tietää jokainen uskoontullut. kun saa yhteyden elävään Jumalaan niin se on jotain niin ihmeellistä ja ihanaa, mitä mikään maailmassa voi antaa.
mutta ei usko, Jeesuksessa on täydellinen vapaus.
Et näytä tajuavan mitä on usko, eli uudestisyntyminen. SE joka tuollatavoin kirjoittelee ei ole sitä henkilökohtaisesti itse kokenut.
Olen se uskovainen, jonka kanssa olet muutaman sanan silloin tällöin vaihtanut, enkä ole koskaan pilkannut enkä hakkunut sinua. Jos en ole ollut kanssasi samaa mieltä, olen sen ystävällisesti ilmaissut. Pyrin ottamaan mallin Jeesuksesta, Hän ei koskaan alentunut lyömään etsivää tai häntä, joka oli erimielinen, vaan Hän pyrki tuomaan kestävästi ja rakkaudella totuutta.
Niin, sitä minäkin kyselen, että miksi uskovaiset lankeavat tuollaiseen käytökseen, ovatko he vielä niin kesken kasvuisia tai uskovatko he laisinkaan.
Siinäpä meille pohtimista.
tuota haukkumista!
Onko palstalla "haukkuvia" helluntailaisia ?
Eikö haukku oo koiran virka,eikä ihmisen,varsinkaan uskovaisen ?
Jos perustelet,niin voisitko ihan copy toda se haukkuminen tähän ketjuun,olkoon kuka hyvänsä !
Olisi vaan mielenkiintoista todeta,mitä sillä tarkoitat,mikä on haukkumista ?
ei ole hyvä asia. siitä olen kanssasi samaa mieltä. mutta se, että kertoo Totuuden synnistä on eri asia.
Jumala rakastaa jokaista ihmistä, homoseksuaalejakin...mutta Jumala ei hyväksy syntiä.
Raamattu ei ole mikään muinaisia totuuksia sisältävä kirja vaan elävää Jumalan Sanaa. minä en epäile pätkääkään Jumalan Sanaa. uskoontultuani silmäni avattiin näkemään totuus asioista ja tämän maailman menosta. usko ei ole mitään muinaisiin uskomuksiin tuudittautumista vaan yhteyttä elävään Jumalaan.
mitä on ihmisviisaus ja tieto verrattuna kaikki tietävän Jumalan viisauteen. Hän, joka meidät kaikki on luonut ja näkee ja tietää kaiken. tässä nykyajan maailmanmenossa on selvästi nähtävissä, että ihmiset alkavat voimaan yhä pahemmin henkisesti, etenkin nuoret. kun kaikki alkaa olla sallittua ja on niin paljon eri vaihtoehtoja.
"-- mutta se, että kertoo Totuuden synnistä on eri asia."
Vaikka kirjoittaisi "totuuden" isolla, ei se uskovaisen käyttämänä ole varsinaisessa merkityksessään. Paradoksi on siinä, että uskovainen löytää Raamatusta synnin toisille mutta ei itselleen. Synti on uskonnollinen käsite, jonka tarkka määritteleminen on täysin mahdotonta. Se on subjektiivinen käsite, ei mikään totuus: ei isolla eikä pienelläkään teellä.
synnistä oikein mitenkään tietoinen,vaikka elät synnissä.
Vaikka et tekisi ainuttakaan tekosyntiä,tekisit aina ihan oikein jokaisen tekemäsi asian,pienet ja suuret,olisit täydellinen perfektionisti.
Toimisit ihmisiin päin ,rakastaisit lähimmäistäsi,olisit epäitsekäs lähimmäisiisi nähden,moraalisesti toimisit mallikkaasti,kohteliaisuudessa erehtymätön,uskollinen,"totuudellinen", eläisit niin,että kukaan ei koskaan voisi sanoa sinun tehneen syntiä.
Elämäsi voisi ulkoisesti muistuttaa vaikka Jeesuksen ulkonaista elämää.
Kuitenkin,olisit syntinen.
Samanlainen ulkoisesti kuin Jeesuskin,Hän vaan ei olisi syntinen,mutta sinä olisit,siinä te eroaisitte täydellisesti.
Syntiä ei voi määrittää teoilla,vaan että synti on sinussa,se asuu sinussa,sinun lihassasi,irti et siitä pääse koskaan,et vaikka tulisit uskoon,saisit kaiken anteeksi,uudestisyntyisit,mutta synti vaan riipuu sinussa kiinni.
Et voi nähdä sitä,mutta se hallitsee sinua,ja vaara on aina olemassa,että synti voi päästä hallitsemaan uskovaistakin,tuntemusten,ajatusten,mieltymysten ,himojen ,jopa syömällä voi palvella syntiä juomisesta puhumattakaan,ei se ole syntiä,että syöt tai juot,vaan se kun se on sinussa.
Se on jotain ,mitä Jumala vihaa ,kuolemaan asti,jotain kaameaa sen täytyy olla,se voi olla ihanaa,kaunistakin lainausmerkeissä,eksyttäväinen,sokeuttaa,johtaa eroon Jumalasta,on tottumattomlle vaarallinen isäntä (tarkoittaa uskovaista jos pääsee uskovan elämään ),se johtaa aina Jumalasta poispäin.
Ihminen on myyty synnin alaisuuteen,hän on synnin orja,synti orjuuttaa,uhriaan.
Ulospäin näyttää,että ne teot ovat syntiä,onhan ne,mutta synti itse on sinussa itsessäsi,ei siinä teossa,koska ennen kuin laki tuli,ei synnistä tietty mitään,ei mikään ollut syntiä,ennenkuin laki tuli väliin,Jumalan ja ihmisen väliin,synti sinussa tekee teoistkin synnin.
Missä ei ole lakia,ei ole syntiäkään.
Tähän perustuu paljolti se,että uskovainen on vapaa synnistä,koska uskovainen on Kristuksessa kätketty Jumalaan,ja Kristus on lain loppu,siispä Jeesukseen uskova on myös tuossa Kristuksen lainlopussa,ei ole syntiä,koska ei ei ole lakiakaan,Kristus vapautti synnin ja kuoleman laista.
Ihmiselle itselleen selkenee, että on kadotukseen menossa kaikkine synteineen, ellei Jumalan armo kelpaa kaikessa anteeksi-antamuksessaan.
Eli itse ihminen omat syntinsä tunnustaa elävän Jumalan edessä, eikä muiden syntejä siellä sovita.
En minäkään syntejäni anteeksi saanut sen perusteella, että äitini oli uskovainen ja oli syntinsä saanut anteeksi.
Enkä sen perusteella, että minut kaiketi oli vauvana kastettu, kun rippiksenkin sain käydä, eli ei niitä syntejäni uskosta osaton isäni siellä kaqsteelle viedesssä mihinkään vieny.
Arvelen vain, että isäni vei kasteelle, koska sehän kuulu TAPAIHIN, että kirkon-kirjoihin liitetään, meiäki poika, makso mitä makso.
Jeesuksen ristille mennään henkilö kohtaisesti kohtaamaan Herra ja Vapahtaja, el silviisii työkkäriin menijä.
Pohdintasi on oikeaan osunut, ainakin osittain.
Monilla uskovilla on joskus tapana, omien epäilysten vallatessa, käydä puolustustaisteluun asiattomin argumentein ja syvempää pohdintaa kaihtaen.
Tunnustan, että tieto on lisännyt omaakin tuskaani joskus, mutta haukkunut en kylläkään ole ketään taistelujeni keskellä. Olen tiedostanut oman vastarintani, ja se on vapauttanut tiedon pelosta ja haukkumisen tarpeesta.
Vastustajina koettujen pilkkaamista ja haukkumista ilmenee myös ei-uskovien piirissä. Olisiko niin, että silläkin puolella ollaan joskus liian vahvasti omissa poteroissa omien "totuuksien" kanssa.
Asiallisuus ja toisen ihmisen kunnioittaminen avaisivat varmasti mahdollisuuden hedelmällisempään vuorovaikutukseen, vaikka oma kanta olisikin vahva ja muuttumaton.
Minä uskovana tahdon puolustaa kaikkien oikeutta mielipiteeseen ja sen ilmaisuun, vaikka pidänkin omaa vakaumustani, uskoa Jeesukseen, parhaana. Jos näkisin jonkun muun parempana vaihtaisin luultavasti siekailematta kantaani.
Sanalle "uskovainen" on muodostunut mielessäni merkitys, joka tarkoittaa juuri kuvailemaani ihmistyyppiä. Jumalaan uskominen ei sinällään tee kenestäkään "uskovaista" siten, kuin minä sen ymmärrän. Kieltämättä kyseinen sana on kovin tulkinnanvarainen ja jokainen määrittelee sen vähän omalla tavallaan.
määritellä,uskovaiseksi synnytään uskon kautta Jeesukseen,uudestisynytymä tekee ihmisestä uskovan,eikä oma,sen paremmin kuin kenenkään määritelmät.
Onko sinulla muuten mennyt jotenkin luu kurkkuun,kun et kommentoi minun kommentteihin,vai onko se jotain ylimielisen halveksunnan osoitusta?
Sitä en ihmettelisi jos niin on,sillä tyylisi esitellä asioita on tyyliin,kuin olisit arvosteluissa ja asioiden analysoimisessa muita edellä.
totta puhut, monesti sitä itsekkin ihmettelen, onko se vain niin että, mailman aika on pimennyt niin, ettei ihmisillä ole paljon valoisia ajatuksia? Kiire ja kerskakulutus on tullut tärkeämmäksi tänä päivänä. Onneksi Herra on sama tänään kuin, ennenkin Jeesuksen kanssa kuormatkin ovat keveämpiä. valoisia ajatuksia sinulle.
Mutta yleensä helluntalaiset (omat kokemukseni kun ovat 95 % heidän keskuudessaan koettuja kun uskovista on kysymys) asettuvat puolustuskantaan syyllistämällä toisinajattelevan henkilön.Toisen ihmisen kunnioittaminen puuttuu lähes kokonaan,sillä tällainen henkilö ei millään myönnä että juuri hän voisi olla väärässä.
Sivistymättömyys on myös valtatekijä, en tarkoita mitään korkeaa koulutusta vaikka se onkin "kortilla" helluntalaisuudessa, vaan sitä sydämen sivistyneisyyttä.
On kysymys nöyrtymisestä sekä ihmisten ja Jumalan edessä.
Asiattomasta käyttäytymisestä, vastauksella ei ollut mitään tekemistä itse aiheen kanssa.
Tällä tavalla ritari vastasi kun kommentoin poikalapsen bannausta.
On toki,samat OIKEUDET,
Kirjoittanut: RitariOlevainen 3.4.2006 klo 21.49
kuuluuko niihin oiekuksiin myöskin joka kommentissa uskovien nimittely ja valehtelijoiksi parjaaminen,oikeasti se on ilaman perustelua sanoa ketää valehtelijaksi,on kunnianloukkaus.
Jos poikalapsi joutuisi vastaamaan jokaisesta valehtelijaksi nimittelemänsä kanssa,niin siinä tulis vuosien mittainen oikeudenkäynti,onneeksi uskovaiset ovat säyseää väkeä,ja jätämme asian Herran hoidettavaksi.
Sinäkin puhut vain ilkeyttäs pahaa meistä muutamista,koska olet ilkeä ihminen,Herra sinua armahtakoon !
Frihet vastaa asian vierestä;
Niinhän se on
Kirjoittanut: frihet 5.4.2006 klo 20.48
Tänään syntiä "myydään `rea´ hintaan", toiset vaikka viinaa hakevat `rea´ hinnalla merentakaa.
Tänään oli Ruotsin suurin taka-varikointi pimeen viinan suhteen ja oliko eilem, kun finnien rekkojen kilpiä näytettiin, kun ala-ikäset viinan ostossa oli.
No synnistä ihminen vielä pääsee halvalla, katuen, hyljäten ja anteeksi pyytäen, kohdekin on lähellä, kenen puoleen kääntyä, JEESUS KRISTUS on läsnä ja kuulolla.
Marttyyrin lähtösanat
Kirjoittanut: Brookeanna 5.4.2006 klo 20.28
Ihan liikuttaa kun ei saa syntiä tuoda siunattavaksi.
Homous, juoppous ja varkaus ovat samanarvoisia syntejä. Vain reat hyväksyy sinut synteinesi ja paijaa kadotuksen tielle sellaisenaan.
Jos kommentoin edellisen vastaajan viestiä?
Sinähän taidat "myös" puutua tavallani henkilökohtaisuuksiin.
Tuo synti on nykyään alennus hinnoissa monilla sektoreilla, joten mietippä, saako täällä vastata edellisen ihmisen avauksiin ja ajatuksiin.
Arveletko, että viestissä olisi sinua kohtaan kohdistettua aineistoa, vai miksi niita tänne itsellesi kirjoitat?
Parannuksen julistus ei ole koskaan ihmisten mieleen. Et antanut yhtään esimerkkiä, mitä tarkoitat. Pietari siteerasi sananlaskua: sioista, jota rypevät uudestaan rapakossa, synnin harjoittajista. 2. Piet.2:22
Valitettavasti monet eivät ymmärrä, että he ovat itse väärässä, ja Paavali kehoittaa "nuhtelemaan ankarasti". Tit.1:13, 2:15 Toisella kertaa osoittamaan taas "pehmeämpiä" sanoja. Hän itse ei itseään tuominnut (1. Kor. 4:2) toimiesaan välillä ihmisten mielistä ankarasti. Jokainen tekee virheitä, mutta tärkeää on olla puolustamassa totuutta ja omistaa elävä usko Jeesukseen.
Kyllä mielestäni haukkumiset tulee pääasiassa uskosta osattomilta, tällä palstalla ja on eroitettava, nuhteleminen ja varoittaminen, sillä se on suurinta rakkautta:
2.Tim. 4:2-5 "Saarnaa sanaa, astu esiin sopivalla ja sopimattomalla ajalla, NUHTELE, VAROITA, kehoita, kaikella pitkämielisyydellä ja opetuksella. Sillä aika tulee, jolloin he eivät käräsi TERVETTÄ OPPIA, vaan omien HIMOJENSA mukaan korvasyyhyynsä haalivat itselleen opettajaia ja kääntävät korvansa pois totuudesta ja kääntyvät taruihin. Mutta ole sinä raitis kaikessa kärsi vaivaa ja TEE EVANAKELISTAN TYÖ toimita virkasi täydellisesti."
Raamattu kehoittaa myös vastaamaan joskus tyhmälle samalla mitalla, "ette hän itseään viisaana pitäisi". Sl. 26:5
evankeliumia mutta kuka helluntalaiset on pannut sitä puolustamaan?
Raamatun Sana on Jumalan sanaa, oli sen kirjoittanut Paavali, Pietari, Johannes, Luukas...
Paavali kehoittaa kolme kertaa ottamaan hänestä esimerkkiä: "olkaa minun seraajiani" Fil. 3:17, 1. Kor. 11:1 ja 1. Kor.4:16 eli Jeesus sanoo: "Puolustajaa evankelimia". Kaikki jotka rakastavat Jeesusta puolustavat Jumalan sanaa.
Jeesus sanoo: "joka ei ole minun kanssani, se on minua vastaan; ja joka ei minun kanssani kokoa, se hajoittaa." Matt.12:30
KUMPAAN JOUKKOON SINÄ KUULUT?
"Sillä sanoistasi sinut julistetaan vanhurskaaksi, ja sanoistasi sinut tuomitaan syylliseksi."
Uskon ettei suurin osa uskovaisista ole sitä väkisin saarnaavaa tyyppiä. Pieni porukka ehkä pilaa uskontonne maineen.
Totta on se, että jotkut kristityt terrorisoivat mm. satanismi-palstaa suhteellisen lahjakkaasti. Minua ei itse ei häiritse kenenkään usko mihinkään, mutta nämä kristityt (joissa on kenties trollimaisiakin piirteitä) keskeyttävät muuhun uskovien keskusteluja raamatunlauseillaan, syyttelyillään ja helvettiuhkailuillaan ja se ei varmasti anna kristityistä hyvää kuvaa. Haluaisin että tällaiset ihmiset suvaitsisivat myös muut elämänkatsomukset eivätkä yrittäisi pakottaa ihmisiä itsensä kaltaisiksi, jota jotkut muilla uskontopalstoilla riehuvat kristityt yrittävät. Nämä kristityt eivät ymmärrä, että raamatun lauseet ja sellaiset käsitteet kuin helvetti, taivas ja heidän jumalansa ovat ei-kristityille pelkkää sanahelinää.
Kunnioitetaan kaikki toistemme elämänkatsomuksia.