Ihmiskunnan ainoa mahdollisuuxien maasta terveisiä! Joka maailma yrittää tuhoa! Ja saatana avunanto on valtava! Mutta lohdutan teitä heti rakkaat! Jeesuxen apu on suurempi Israelilaisille!
Täällä olen ja asun nyt rakkanin vaimonin kanssa vapaehtoityön parissa ! Me saimme vuoden viisumi puol kuukautta liian myöhäistä. Mutta se ei tee mitään sanoi virkailijat niin ainakin vuos eteenpäin on turvannut meille paikan täällä! Niinkuin Hän puhui minulle yli 15 vuotta sitten!
Siu teille rakkaat savis ja Isän_prinsessa !!!! !!!!
Otin kops Israelin nykytilanteesta!
Israel tienhaarassa.
1.4.2006
Viimeiset viikot ovat jälleen osoittaneet todeksi sen, että Lähi-idässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, varmuutta vai epävarmuutta, kolumnisti kallistuu jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle. Päällimmäisenä nousee mieleen Israelissa vastapidetyt vaalit, joissa valittiin maan politiikan suunta seuraavaksi nelivuotiskaudeksi ja sille johtaja. Joko varmuus lopullisesta tuloksesta tai sitten epävarmuus ketä äänestää, toivat tullessaan Israelin historian alhaisimman äänestysvilkkauden ja samalla omituisen lopputuloksen.
Johtaakseen maata ja sen eripuraista Knessetiä, vallassa olen PM tarvitsee yleensä noin 40-45 paikkaa parlamenttiin. Sellainen tulos oltaisiin epäilemättä saavutettukin mikäli Ariel Sharon, valtaisan karismansa kanssa olisi ollut mukana kuvioissa. Näinhän ei kuitenkaan ollut. Sen verran hän oli mukana asetelmissa että loikkasi viime syksynä vanhasta Likud puolueestaan keskustaan ja perusti uuden Kadima puolueen jonka varamieheksi hän oli valinnut Jerusalemin entisen pormestarin Ehud Olmertin. Mukaan uuteen puolueeseen Sharonin imu tempaisi yli puolet entisistä likudlaisista, ja samalla hän jätti Benjamin Netanyahun taistelemaan tuulimyllyjä vastaan torsopuolueen etunenässä. Vaalitulos ositti sen, että ilman Sharonia ja hänen karismaansa, vaikkakin sairasvuoteella, Olmert ei olisi saanut aikaan juuri yhtään mitään. Vain 29 paikka, eli lähes puolet vähemmän kuin oli ennakoitu, riitti kuitenkin saamaan aikaan sen, että Israel on nyt historiansa vakavimman paikan edessä, tienhaarassa, valitsemassa suuntaa tulevaisuudelle.
Olmert ilmoitti ensitöikseen että hän tulee muotoilemaan Israelin valtion rajat uudelleen, joko palestiinalaisten kanssa tai ilman heitä. Myös Jerusalemin jakamisesta voidaan jälleen keskustella, näin siis kaupungin entinen pormestari aikoo kirjauttaa nimensä aikakirjoihin ensimmäisenä israelilaisena joka jakaa Jerusalemin. Kolumnisti olisi suositellut arvioinnin pohjaksi Raamattua, sillä mitä ilmeisimmin ei Olmert itse eikä PLO/Hamas kumpikaan omaa riittävää pätevyyttä arvioida tilannetta ainoan oikean arviointiperusteen kehyksistä lähtien. Olmert maallisista lähtökohdistaan ja vastapuoli Koraaniinsa turvautuen. Israel on tienhaarassa, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta valitettava tosiasia on myös se, ettei maan johto tunnu oppivan yhtään mitään edes puoli vuotta vanhasta lähi-historiastaan. Vetäytyminen Gazasta ja sen ojentaminen vastikkeetta palestiinalaisille oli epäonnistunut operaatio. Se toi tullessaan ilmapiirin, jossa Hamasin kannattaja toteavat edelleen että terrorismi kannattaa, jatketaan samaa rataa, sionistit antavat lopulta periksi.
Ongelma nimeltä Gaza.
Gazaan on virrannut suunnattomasti uusia aseita, uusia ja innokkaita terroristeja, PLO valmistaa uusia Quds-3 raketteja niillä rahoilla joita mm me eurooppalaiset ystävällisesti annamme heidän käyttöönsä. Nämä uudet venäläisvalmisteiset raketit yltävät jo pahimmillaan 30 km:n päähän, uhtaen Ashkelonia, Sderotia, Qirjat Gatia sekä lisäksi useita muita merkittäviä kibbutseja ja kyliä. Ashkelon on eräs Israelin tärkeimmistä energialähteistä, sieltä lähtee myös Eilatiin vievä uusi öljyputki, joten Ashkelon on strategisesti merkittävä ja samalla hyvin haavoittuva kohde. Iran ja Hizbollah ovat vahvistaneet asemiaan Gazassa, samoin Al Qaeda siellä ennestään olevien terroristijoukkojen lisäksi. Tämä kaikki vain puolen vuoden kuluessa siitä kun Gaza luovutettiin palestiinalaisten hallintaan.
Nyt Olmert aikoo tyhjentää Länsirannan alueelta 80-100.000 israelilaista ja siirtää heidät turva-aidan toiselle puolelle, samalla hän aikoo luovuttaa alueet Hamasille joka hallitsee palestiinalaisia. Hamas puolestaan on hakannut kiveen omat periaatteensa joiden mukaan Israelin kanssa ei neuvotella, sitä ei tunnusteta ja se tulee ajaa pois koko historiallisesta(?) Palestiinasta.
Onneksi USA ja Kanada etunenässä ovat osoittaneet ryhtiä, ilmoittaessaan katkaisevansa suhteet PA:n hallintoon = Hamasiin, mutta jatkavansa keskustelua Abbasin kanssa. Taloudellinen apu on samalla katkaistu Hamasin hallinnolta, mutta ei huolta, EU hoitaa osuutensa ja kun EU on lypsetty kuiviin, Iran, Saudit ja muutamat ökyrikkaat arabimaat hoitelevat Hamasin budjetin aukot. Rahaa riittää, joten Hamas voi siltä osin rakentaa tulevaisuudenkuviaan huoletta. Miten Olmert aikoo selviytyä Länsirannan israelilaisten asuttamisesta, kun maan hallitus ei ole vielä puoli vuotta myöhemmin kyennyt asuttamaan kuin osan Gazasta siirretyistä siirtokuntalaisista. Heitä oli sentään vain 8500, kun taas yli kymmenkertainen määrä odottaa vuoroaan Länsirannalla. Verta, hikeä ja kyyneleitä luvassa mittavin määrin, mikäli Olmertin aikeet toteutuvat.
Ongelma nimeltä paluumuutto.
Olmertin pääongelma on matematiikka, ei itse laskutavan hoitaminen, siitä hänkin selviää nykyaikaisella kalkulaattorilla. Ongelma on laskelmat itsessään, etenkin ne jotka liittyvät palestiinalaisiin. Heitä on tällä hetkellä itsehallintoalueilla noin 3,5 miljoonaa, Israelin arabiväestöä noin 1,3-1,5 miljoonaa. Perheiden lapsiluku on puolitoistakertainen israelilaisiin verrattuna ja yksinkertainen matematiikka sanoo että muutaman kymmenen vuoden kuluttua palestiinalaiset ohittavat israelilaiset väkiluvussa. Edelleen pohdintaa jatkettaessa nousee esille kysymys vedestä, sitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille tätä menoa. Mistä löytyy ruokaa mahdollisen palestiinalaisvaltion nälkäisille suille? Jos Israel pitäytyy kiinni omiensa huolehtimisesta, mikä on aivan loogista jos viereen syntyy valtio nimeltä Palestiina, niin silloin kyseinen valtiotorso joutuu elämään ulkomaisen avun varassa vieläkin enemmän kuin nykyään. Edelleen, mikäli syntyvä valtio päästää sisälleen kaikki naapurivaltioissa oleilevat ns pakolaiset ja heidän jälkeläisensä, noin 4-5 miljoonaa, syntyy auttamatta kriisi jolle ei löydy vertaa. Samalla Israel joutuu uudenlaisen strategisen uhkatekijän eteen.
Mitä tapahtuu jos miljoona raivoavaa palestiinalaista lähtee liikkeelle seipäät ja nuijat aseenaan? Miten heitä vastaan asennoidutaan, mitkään muurit tai rakennelmat eivät kestä raivoavan väkijoukon rynnistystä, siitä saatiin esimakua ns Muhammed pilakuvien synnyttämien mellakoiden seurauksena.
Mikäli palestiinalaiset saavat oman valtion, sille kansainväliset tunnustukset, he voivat kutsua muista maista väkeä niin paljon kuin heitä huvittaa, ja saada aikaan väestöpohjan räjähdysmäisen kasvun ja syyttää siitä lopultakin Israelia, joka heidän mielestään ajoi palestiinalaiset pakolaisiksi muutama vuosikymmen sitten. Näitä asioita Olmert &Co miettivät myöskin. Tai heidän tulisi miettiä. Näin ajatellaan myös hamasilaisessa leirissä. Tukahdutetaan Israel ihmisillä, tuotetaan maahan niin paljon väkeä että sitä on vaikea kontrolloida ja hankkia vettä, työtä ja leipää. Itsehallinto ilman valtiollisia ja äänioikeutta olisi sittenkin pidemmän päälle, nykyisen Israelin ja seuraavien sukupolvien kannalta parempi vaihtoehto. Silloin Israel voisi päättää paluumuuttoon oikeuttavista luvista. Itsehallinto on sittenkin toimivampi ratkaisu.
Lisää ongelmia Gazaan.
Viime elokuusta lähtien Israeliin on ammuttu yli 400 Katjusha tai Qassam rakettia yksin Gazan kaistalta, tilanne pahenee vain jatkossa uusien Quds-3 rakettien myötä. Samalla tilanne pahenee myös Gazassa, sillä Israel vastaa jokaiseen iskuun välittömästi, Shaul Mofasin, puolustusministerin nollatoleranssi on ainoa keino hillitä iskuja, siltä osin tilanne vain synkistyy. Olmertin seuraavaan hallitukseen tarvitaan vahva puolustusministeri, sellainen joka tuntee vastapuolen perinpohjin, O,lmert itse on pääministerin tehtäviin täysi noviisi. Hänellä ei ole sotilaallista taustaa, ei ulkopoliittista tuntemusta, ei sisäpolitiikan tuntemusta eikä kunnon talouspoliittistakaan. Viimeksi mainittu lienee kuitenkin hieman vahvempi osa-alue. Jos puolustusministeriksi nousee Laborin Ami Ayalon, kenraalimajuri, Israelin Laivaston komentaja, ja entinen Shabackin (Shin Beth) johtaja, tilanne saattaa siltä osin olla parempi, sillä myös Shaul Mofas (ent.armeijan esikuntapäällikkö) ja Avi Dichter (ent. Mossadin johtaja) jäänevät uuteen hallitukseen, ja ovat ammattimiehiä alallaan. Eräät kolumnistin käyttämät lähteet antavat ymmärtää että Olmert olisi suunnittelemassa jopa kahden panssaroidun divisioonan siirtämistä takaisin Gazan kaistalle etsimään ja tuhoamaan rakettitehtaita, ammustehtaita ja terroristien piilopaikkoja. Vain puoli vuotta sen jälkeen kun samat joukot lähtivät sieltä pois, historia näyttää toistavan itseään.
Ongelma nimeltä Iran.
Eikä mikään vähäpätöinen ongelma. Ajatollat pitävät jatkuvasti pilkkanaan sekä IAEA:ta että YK:ta, pallottelevat ydinohjelmansa kanssa tavalla, joka muistuttaa hiekkalaatikkojen juupas-eipäs leikkiä. Tänään he ovat yhteistyöhalukkaita, huomenna kiistetään kaikki, ylihuomiseksi luvataan sitä sun tätä, jne. Viimeksi heille annettiin 30 päivää aikaa muuttua kilteiksi pojiksi, muutoin iso ja paha turvallisuusneuvosto antaa tukkapöllyä, juuri muuta se ei näy saavankaan aikaan, jos edes sitäkään. Kiina ja Venäjä kun voivat veto-oikeudella mitätöidä ja siirrellä hamaan tulevaisuuteen mitä tahansa päätöksiä.
Tosiasia on kuitenkin se, että maa aseistautuu koko ajan, venäläisten, kiinalaisten ja Pohjois-Korean suosiollisella avustuksella. Sen viimeisin ylpeys on Shebab 3 – monikärkiohjus, jonka venäläiset ovat maalle toimittaneet. Ohjuksen hyviin puoliin kuuluu ennenkaikea mirv-tekniikka, joka tarkoittaa yhtäaikaista laukaisua ja maaliin etsiytymistä, Shebabissa taistelukärkiä lienee peräti 48 kpl. Ohjus on varustettu melko hyvällä stealth-tekniikalla, joka tarkoittaa että sitä on vaikea havaita tutkassa. Vaikea, mutta ei mahdoton. Ainakin Israelilla on tarvittava tekniikka ja valmius havaitsemaan Shebab 3:n laukaisun ja tuhoamaan sen taistelukärjet.
Iranilainen ongelma on eskaloitunut myös USA:n ja IAEA:n välisiin suhteisiin. USA ei tunnu tuntevan suurtakaan luottamusta IAEA:n johtajaan, Mohammaed ElBaradeihin ja hänen kykyynsä pitää huolta ja arvioida Iranin ydinase ja teknologiaporojekteja. USA ilmoitti että se ei enää anna Irania koskevia tiedustelutietoja IAEA:lle, pelätäänkö mahdollisia vuotoja vai mistä on kyse? Kolumnisti arvioi itse että juuri niistä saattaa olla kyse, tämä on tosin vain oma arvioni. Mutta jostain syystä niinkin merkittävä ja äärimmäisen tarpeellinen tiedusteluyhteistyö on toistaiseksi poikki.
Iranille ilmaantui odottamattomia ongelmia ydintuotantonsa suhteen. Natanzin rikastamolaitokseen asennettiin 1500 kpl uusia P1 sentrifugeja, joissa ilmeni vakava toimintahäiriö, niiden vauhti laski lähes nollaan ja rikastamisprosessi hyytyi samalla. Kyse on melko vakavasta asiasta, sillä se tarkoittaa sitä että valmiin asemateriaalin tuotanto on samalla keskeytynyt ja uudet arviot ovat että Iran kykenee tuottamaan aseluokan ydinmateriaalia vasta noin vuoden kuluttua. Aikaisemmat arviot viittasivat jo ensi kesään. Oliko kyseessä sabotaashi, vain jokin muu inhimillinen vika, sitä selvittää ainakin Iran kuumeisesti. Samaan aikaan he ovat kuitenkin ostamassa Kiinalta lisää uusia P2 sentrifugeja, joita asennetaan toiseen, salaiseen rikastamolaitokseen, Natanzin ulkopuolella, sekä edelleen, Arakin raskasvesilaitoksen toimintaa ollaan tehostamassa. Kilpajuoksu iranilaiseen ydinpommiin sen kun kiihtyy, samalla länsi ja Israel joutuvat arvioimaan tilannetta yhä uudelleen, mitä tehdään, tehdäänkö mitään, jos tehdään niin milloin?
Jerikon vankila, maaliskuun 14. 2006
Miten sattuikaan, että olin juuri ryhmän kanssa Jerusalemissa tuona maaliskuisena iltapäivänä, olimme Eemilin kaupassa kun tv ja radio alkoivat suoltaa toisiaan kumoavaa uutisaineistoa. Eemilin kaupan vieressä on palestiinalaisten omistama kamerakauppa, ja menin sinne ostamaan Olympukseen uutta muistikorttia. PA:n tv molotti täysillä että Israel on hyökännyt Jerikon vankilaan ja haluaa tappaa siellä olevat vangit. Samaan aikaan Israeli tv ja radio kertoivat asiasta toisella tavalla, samoin CNN-uutiskanava. Tapahtumaketju oli kutakuinkin seuraavanlainen. Ensin hieman taustatietoja.
Eräs Hamasin vaalilupauksista oli vankien vapauttaminen, sehän ei rikos eikä mikään, että tappaa israelilaisia, pikemminkin meriitti. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseessä oli Israelin silloisen turistiministerin Rehaveam Ze`evin murha marraskuussa 2001 ja jonka seurauksena pidätettiin kuusi tekoon syyllistynyttä ja tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Myönnytyksenä Arafatin silloiselle hallinnolle, heidät päätettiin säilyttää Jerikon vankilassa, edellyttäen että kahden ulkopuolisen maan tarkkailijat saisivat olla vakuuttumassa että vangit todella pysyvät siellä missä on tarkoituskin, ja etteivät vankiloiden ovet jää, normaalin palestiinalaisen käytännön mukaan, vahingossa auki.
Viikkoa ennen, siis 8.3.2006, USA:ja Iso-Britannian pääkonsulit lähettivät tarkkailijaryhmien vaatimuksesta Mahmoud Abbasille kirjeen jossa pyydettiin takaamaan tarkkailijoiden turvallisuus. Sitä oli uhattu ja ilmoitettu että turvallisuutta ei voida taata 14.3.2006 jälkeen. USA ja Iso-Britannia ilmoittivat Israelin armeijalle tilanteen, ja poistuivat vankilasta 14.3 tiistaiaamulla klo 0800. Mahmoud Abbas, PNA:n presidentti, ilmoitti ettei hän aio vastustaa vankien vapauttamista joten menkää mihin haluatte.
Viisi minuuttia myöhemmin IDF oli piirittänyt vankilan ja ilmoitti että vangit pysyvät siellä missä kuuluukin. Alkoi ammuskelu, PFLP:n poliiseiksi naamioituneet militantit aloittivat tulituksen johon IDF vastasi. kaksi palestiinalaista sai surmansa ja Israel ilmoitti tulevansa vankilaan sisälle ja vievänsä turvasäilöön ne vangit jotka katsoi kuuluvan vastuulleen. Paikalle tuotiin pari puskutraktoria ja ne alkoivat rikkoa vankilan ulkomuuria. Ministeri Zeevin murhan suunnitellut Ahmed Saadat, antoi jopa puhelinhaastattelun qatarilaiselle Al Jazeerah tv-yhtiölle, siinä hän ilmoitti kuolevansa ase kädessä,( mistä hän oli saanut aseen?) ennekuin antautuisi. Iltapäivällä kaikki oli kuitenkin ohitse, 100 vankia, vanginvartijat ja PFLP:n jäsenet antautuivat, samoin kaikki kuusi vankia siirrettiin IDF:n turvasäilöön. IDF:llä oli ohje ettei ketään vangeista saanut vahingoittaa, mikäli se vain on mahdollista, niin kävikin. Vangit siirrettiin turvaan ja PFLP:n eräs johtohahmoista Fuad Shubaki, Karine A aselaivan rahoittaja, saatiin kaupan päälle kiinni.
Kotimaahan saavuttuani luin hämmästyksekseni lehdestä kuvauksen tapahtumasta, jonka mukaan Israelin armeija hyökkäsi Jerikon vankilaan tarkoituksenaan joko surmata tai pidättää siellä olevia palestiinalaisvankeja. Hämmästyttävää. Miksi hyökätä vankilaan pidättämään vankeja? Sinnehän heidät on juuri saatukin, pidätysten ja oikeudenkäynnin perustella. Ei vankilaan yleensä mennä pidättämään siellä tuomiota kärsiviä vankeja, joten totuus on jälleen muokkautunut matkan varrella vähintäänkin omituiseksi.
Tapahtuma suututti Gazan hamasilaisia ja nämä ottivat ulkomaisia panttivankeja, tuhosivat Iso-Britannian edustuston, polttivat autoja ja vannoivat veristä kostoa. Sitä on jo toteutettukin, muutama päivä sitten ortodoksijuutalaiseksi pukeutunut nuorukainen räjäytti 10kg:n pommin surmaten autossa olleet neljä israelilaista ja itsensä, tämä tapahtui Kadimassa, lähellä Nablusia. Samaan aikaan välit Hamasin ja PLO:n välillä ovat tulehtuneet Gazassa, siellä taistellaan nyt vallasta, muslimi vastaan muslimi, veli veljeä vastaan, niin kuin Raamattu on Ismaelin jälkeläisistä ennustanutkin.
Näin ovat jälleen näkymät muuttumassa, kumpaan suuntaan Ehud Olmert? Kumpi on parempi vaihtoehto, jakaa maa vai uskoa Jumalan sanaan, uskoa siihen että Hän, Herra Sebaot, joka on seisonut lastensa turvana aikojen alusta, on kykenevä tekemään sen vieläkin. Israel on tienhaarassa, lähteäkö oikealle vai vasemmalle, paras vaihtoehto on että jatkaa suoraan, Raamatun mukaan, sellaista tietä joka on Sanan mukainen.
Pekka Sartola
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
Täällä olen ja asun nyt rakkanin vaimonin kanssa vapaehtoityön parissa ! Me saimme vuoden viisumi puol kuukautta liian myöhäistä. Mutta se ei tee mitään sanoi virkailijat niin ainakin vuos eteenpäin on turvannut meille paikan täällä! Niinkuin Hän puhui minulle yli 15 vuotta sitten!
Siu teille rakkaat savis ja Isän_prinsessa !!!! !!!!
Otin kops Israelin nykytilanteesta!
Israel tienhaarassa.
1.4.2006
Viimeiset viikot ovat jälleen osoittaneet todeksi sen, että Lähi-idässä mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus. Mitä tulevaisuus tuo tullessaan, varmuutta vai epävarmuutta, kolumnisti kallistuu jälkimmäisen vaihtoehdon puolelle. Päällimmäisenä nousee mieleen Israelissa vastapidetyt vaalit, joissa valittiin maan politiikan suunta seuraavaksi nelivuotiskaudeksi ja sille johtaja. Joko varmuus lopullisesta tuloksesta tai sitten epävarmuus ketä äänestää, toivat tullessaan Israelin historian alhaisimman äänestysvilkkauden ja samalla omituisen lopputuloksen.
Johtaakseen maata ja sen eripuraista Knessetiä, vallassa olen PM tarvitsee yleensä noin 40-45 paikkaa parlamenttiin. Sellainen tulos oltaisiin epäilemättä saavutettukin mikäli Ariel Sharon, valtaisan karismansa kanssa olisi ollut mukana kuvioissa. Näinhän ei kuitenkaan ollut. Sen verran hän oli mukana asetelmissa että loikkasi viime syksynä vanhasta Likud puolueestaan keskustaan ja perusti uuden Kadima puolueen jonka varamieheksi hän oli valinnut Jerusalemin entisen pormestarin Ehud Olmertin. Mukaan uuteen puolueeseen Sharonin imu tempaisi yli puolet entisistä likudlaisista, ja samalla hän jätti Benjamin Netanyahun taistelemaan tuulimyllyjä vastaan torsopuolueen etunenässä. Vaalitulos ositti sen, että ilman Sharonia ja hänen karismaansa, vaikkakin sairasvuoteella, Olmert ei olisi saanut aikaan juuri yhtään mitään. Vain 29 paikka, eli lähes puolet vähemmän kuin oli ennakoitu, riitti kuitenkin saamaan aikaan sen, että Israel on nyt historiansa vakavimman paikan edessä, tienhaarassa, valitsemassa suuntaa tulevaisuudelle.
Olmert ilmoitti ensitöikseen että hän tulee muotoilemaan Israelin valtion rajat uudelleen, joko palestiinalaisten kanssa tai ilman heitä. Myös Jerusalemin jakamisesta voidaan jälleen keskustella, näin siis kaupungin entinen pormestari aikoo kirjauttaa nimensä aikakirjoihin ensimmäisenä israelilaisena joka jakaa Jerusalemin. Kolumnisti olisi suositellut arvioinnin pohjaksi Raamattua, sillä mitä ilmeisimmin ei Olmert itse eikä PLO/Hamas kumpikaan omaa riittävää pätevyyttä arvioida tilannetta ainoan oikean arviointiperusteen kehyksistä lähtien. Olmert maallisista lähtökohdistaan ja vastapuoli Koraaniinsa turvautuen. Israel on tienhaarassa, siitä ei ole epäilystäkään. Mutta valitettava tosiasia on myös se, ettei maan johto tunnu oppivan yhtään mitään edes puoli vuotta vanhasta lähi-historiastaan. Vetäytyminen Gazasta ja sen ojentaminen vastikkeetta palestiinalaisille oli epäonnistunut operaatio. Se toi tullessaan ilmapiirin, jossa Hamasin kannattaja toteavat edelleen että terrorismi kannattaa, jatketaan samaa rataa, sionistit antavat lopulta periksi.
Ongelma nimeltä Gaza.
Gazaan on virrannut suunnattomasti uusia aseita, uusia ja innokkaita terroristeja, PLO valmistaa uusia Quds-3 raketteja niillä rahoilla joita mm me eurooppalaiset ystävällisesti annamme heidän käyttöönsä. Nämä uudet venäläisvalmisteiset raketit yltävät jo pahimmillaan 30 km:n päähän, uhtaen Ashkelonia, Sderotia, Qirjat Gatia sekä lisäksi useita muita merkittäviä kibbutseja ja kyliä. Ashkelon on eräs Israelin tärkeimmistä energialähteistä, sieltä lähtee myös Eilatiin vievä uusi öljyputki, joten Ashkelon on strategisesti merkittävä ja samalla hyvin haavoittuva kohde. Iran ja Hizbollah ovat vahvistaneet asemiaan Gazassa, samoin Al Qaeda siellä ennestään olevien terroristijoukkojen lisäksi. Tämä kaikki vain puolen vuoden kuluessa siitä kun Gaza luovutettiin palestiinalaisten hallintaan.
Nyt Olmert aikoo tyhjentää Länsirannan alueelta 80-100.000 israelilaista ja siirtää heidät turva-aidan toiselle puolelle, samalla hän aikoo luovuttaa alueet Hamasille joka hallitsee palestiinalaisia. Hamas puolestaan on hakannut kiveen omat periaatteensa joiden mukaan Israelin kanssa ei neuvotella, sitä ei tunnusteta ja se tulee ajaa pois koko historiallisesta(?) Palestiinasta.
Onneksi USA ja Kanada etunenässä ovat osoittaneet ryhtiä, ilmoittaessaan katkaisevansa suhteet PA:n hallintoon = Hamasiin, mutta jatkavansa keskustelua Abbasin kanssa. Taloudellinen apu on samalla katkaistu Hamasin hallinnolta, mutta ei huolta, EU hoitaa osuutensa ja kun EU on lypsetty kuiviin, Iran, Saudit ja muutamat ökyrikkaat arabimaat hoitelevat Hamasin budjetin aukot. Rahaa riittää, joten Hamas voi siltä osin rakentaa tulevaisuudenkuviaan huoletta. Miten Olmert aikoo selviytyä Länsirannan israelilaisten asuttamisesta, kun maan hallitus ei ole vielä puoli vuotta myöhemmin kyennyt asuttamaan kuin osan Gazasta siirretyistä siirtokuntalaisista. Heitä oli sentään vain 8500, kun taas yli kymmenkertainen määrä odottaa vuoroaan Länsirannalla. Verta, hikeä ja kyyneleitä luvassa mittavin määrin, mikäli Olmertin aikeet toteutuvat.
Ongelma nimeltä paluumuutto.
Olmertin pääongelma on matematiikka, ei itse laskutavan hoitaminen, siitä hänkin selviää nykyaikaisella kalkulaattorilla. Ongelma on laskelmat itsessään, etenkin ne jotka liittyvät palestiinalaisiin. Heitä on tällä hetkellä itsehallintoalueilla noin 3,5 miljoonaa, Israelin arabiväestöä noin 1,3-1,5 miljoonaa. Perheiden lapsiluku on puolitoistakertainen israelilaisiin verrattuna ja yksinkertainen matematiikka sanoo että muutaman kymmenen vuoden kuluttua palestiinalaiset ohittavat israelilaiset väkiluvussa. Edelleen pohdintaa jatkettaessa nousee esille kysymys vedestä, sitä ei yksinkertaisesti riitä kaikille tätä menoa. Mistä löytyy ruokaa mahdollisen palestiinalaisvaltion nälkäisille suille? Jos Israel pitäytyy kiinni omiensa huolehtimisesta, mikä on aivan loogista jos viereen syntyy valtio nimeltä Palestiina, niin silloin kyseinen valtiotorso joutuu elämään ulkomaisen avun varassa vieläkin enemmän kuin nykyään. Edelleen, mikäli syntyvä valtio päästää sisälleen kaikki naapurivaltioissa oleilevat ns pakolaiset ja heidän jälkeläisensä, noin 4-5 miljoonaa, syntyy auttamatta kriisi jolle ei löydy vertaa. Samalla Israel joutuu uudenlaisen strategisen uhkatekijän eteen.
Mitä tapahtuu jos miljoona raivoavaa palestiinalaista lähtee liikkeelle seipäät ja nuijat aseenaan? Miten heitä vastaan asennoidutaan, mitkään muurit tai rakennelmat eivät kestä raivoavan väkijoukon rynnistystä, siitä saatiin esimakua ns Muhammed pilakuvien synnyttämien mellakoiden seurauksena.
Mikäli palestiinalaiset saavat oman valtion, sille kansainväliset tunnustukset, he voivat kutsua muista maista väkeä niin paljon kuin heitä huvittaa, ja saada aikaan väestöpohjan räjähdysmäisen kasvun ja syyttää siitä lopultakin Israelia, joka heidän mielestään ajoi palestiinalaiset pakolaisiksi muutama vuosikymmen sitten. Näitä asioita Olmert &Co miettivät myöskin. Tai heidän tulisi miettiä. Näin ajatellaan myös hamasilaisessa leirissä. Tukahdutetaan Israel ihmisillä, tuotetaan maahan niin paljon väkeä että sitä on vaikea kontrolloida ja hankkia vettä, työtä ja leipää. Itsehallinto ilman valtiollisia ja äänioikeutta olisi sittenkin pidemmän päälle, nykyisen Israelin ja seuraavien sukupolvien kannalta parempi vaihtoehto. Silloin Israel voisi päättää paluumuuttoon oikeuttavista luvista. Itsehallinto on sittenkin toimivampi ratkaisu.
Lisää ongelmia Gazaan.
Viime elokuusta lähtien Israeliin on ammuttu yli 400 Katjusha tai Qassam rakettia yksin Gazan kaistalta, tilanne pahenee vain jatkossa uusien Quds-3 rakettien myötä. Samalla tilanne pahenee myös Gazassa, sillä Israel vastaa jokaiseen iskuun välittömästi, Shaul Mofasin, puolustusministerin nollatoleranssi on ainoa keino hillitä iskuja, siltä osin tilanne vain synkistyy. Olmertin seuraavaan hallitukseen tarvitaan vahva puolustusministeri, sellainen joka tuntee vastapuolen perinpohjin, O,lmert itse on pääministerin tehtäviin täysi noviisi. Hänellä ei ole sotilaallista taustaa, ei ulkopoliittista tuntemusta, ei sisäpolitiikan tuntemusta eikä kunnon talouspoliittistakaan. Viimeksi mainittu lienee kuitenkin hieman vahvempi osa-alue. Jos puolustusministeriksi nousee Laborin Ami Ayalon, kenraalimajuri, Israelin Laivaston komentaja, ja entinen Shabackin (Shin Beth) johtaja, tilanne saattaa siltä osin olla parempi, sillä myös Shaul Mofas (ent.armeijan esikuntapäällikkö) ja Avi Dichter (ent. Mossadin johtaja) jäänevät uuteen hallitukseen, ja ovat ammattimiehiä alallaan. Eräät kolumnistin käyttämät lähteet antavat ymmärtää että Olmert olisi suunnittelemassa jopa kahden panssaroidun divisioonan siirtämistä takaisin Gazan kaistalle etsimään ja tuhoamaan rakettitehtaita, ammustehtaita ja terroristien piilopaikkoja. Vain puoli vuotta sen jälkeen kun samat joukot lähtivät sieltä pois, historia näyttää toistavan itseään.
Ongelma nimeltä Iran.
Eikä mikään vähäpätöinen ongelma. Ajatollat pitävät jatkuvasti pilkkanaan sekä IAEA:ta että YK:ta, pallottelevat ydinohjelmansa kanssa tavalla, joka muistuttaa hiekkalaatikkojen juupas-eipäs leikkiä. Tänään he ovat yhteistyöhalukkaita, huomenna kiistetään kaikki, ylihuomiseksi luvataan sitä sun tätä, jne. Viimeksi heille annettiin 30 päivää aikaa muuttua kilteiksi pojiksi, muutoin iso ja paha turvallisuusneuvosto antaa tukkapöllyä, juuri muuta se ei näy saavankaan aikaan, jos edes sitäkään. Kiina ja Venäjä kun voivat veto-oikeudella mitätöidä ja siirrellä hamaan tulevaisuuteen mitä tahansa päätöksiä.
Tosiasia on kuitenkin se, että maa aseistautuu koko ajan, venäläisten, kiinalaisten ja Pohjois-Korean suosiollisella avustuksella. Sen viimeisin ylpeys on Shebab 3 – monikärkiohjus, jonka venäläiset ovat maalle toimittaneet. Ohjuksen hyviin puoliin kuuluu ennenkaikea mirv-tekniikka, joka tarkoittaa yhtäaikaista laukaisua ja maaliin etsiytymistä, Shebabissa taistelukärkiä lienee peräti 48 kpl. Ohjus on varustettu melko hyvällä stealth-tekniikalla, joka tarkoittaa että sitä on vaikea havaita tutkassa. Vaikea, mutta ei mahdoton. Ainakin Israelilla on tarvittava tekniikka ja valmius havaitsemaan Shebab 3:n laukaisun ja tuhoamaan sen taistelukärjet.
Iranilainen ongelma on eskaloitunut myös USA:n ja IAEA:n välisiin suhteisiin. USA ei tunnu tuntevan suurtakaan luottamusta IAEA:n johtajaan, Mohammaed ElBaradeihin ja hänen kykyynsä pitää huolta ja arvioida Iranin ydinase ja teknologiaporojekteja. USA ilmoitti että se ei enää anna Irania koskevia tiedustelutietoja IAEA:lle, pelätäänkö mahdollisia vuotoja vai mistä on kyse? Kolumnisti arvioi itse että juuri niistä saattaa olla kyse, tämä on tosin vain oma arvioni. Mutta jostain syystä niinkin merkittävä ja äärimmäisen tarpeellinen tiedusteluyhteistyö on toistaiseksi poikki.
Iranille ilmaantui odottamattomia ongelmia ydintuotantonsa suhteen. Natanzin rikastamolaitokseen asennettiin 1500 kpl uusia P1 sentrifugeja, joissa ilmeni vakava toimintahäiriö, niiden vauhti laski lähes nollaan ja rikastamisprosessi hyytyi samalla. Kyse on melko vakavasta asiasta, sillä se tarkoittaa sitä että valmiin asemateriaalin tuotanto on samalla keskeytynyt ja uudet arviot ovat että Iran kykenee tuottamaan aseluokan ydinmateriaalia vasta noin vuoden kuluttua. Aikaisemmat arviot viittasivat jo ensi kesään. Oliko kyseessä sabotaashi, vain jokin muu inhimillinen vika, sitä selvittää ainakin Iran kuumeisesti. Samaan aikaan he ovat kuitenkin ostamassa Kiinalta lisää uusia P2 sentrifugeja, joita asennetaan toiseen, salaiseen rikastamolaitokseen, Natanzin ulkopuolella, sekä edelleen, Arakin raskasvesilaitoksen toimintaa ollaan tehostamassa. Kilpajuoksu iranilaiseen ydinpommiin sen kun kiihtyy, samalla länsi ja Israel joutuvat arvioimaan tilannetta yhä uudelleen, mitä tehdään, tehdäänkö mitään, jos tehdään niin milloin?
Jerikon vankila, maaliskuun 14. 2006
Miten sattuikaan, että olin juuri ryhmän kanssa Jerusalemissa tuona maaliskuisena iltapäivänä, olimme Eemilin kaupassa kun tv ja radio alkoivat suoltaa toisiaan kumoavaa uutisaineistoa. Eemilin kaupan vieressä on palestiinalaisten omistama kamerakauppa, ja menin sinne ostamaan Olympukseen uutta muistikorttia. PA:n tv molotti täysillä että Israel on hyökännyt Jerikon vankilaan ja haluaa tappaa siellä olevat vangit. Samaan aikaan Israeli tv ja radio kertoivat asiasta toisella tavalla, samoin CNN-uutiskanava. Tapahtumaketju oli kutakuinkin seuraavanlainen. Ensin hieman taustatietoja.
Eräs Hamasin vaalilupauksista oli vankien vapauttaminen, sehän ei rikos eikä mikään, että tappaa israelilaisia, pikemminkin meriitti. Tässä nimenomaisessa tapauksessa kyseessä oli Israelin silloisen turistiministerin Rehaveam Ze`evin murha marraskuussa 2001 ja jonka seurauksena pidätettiin kuusi tekoon syyllistynyttä ja tuomittiin elinkautisiin vankeusrangaistuksiin. Myönnytyksenä Arafatin silloiselle hallinnolle, heidät päätettiin säilyttää Jerikon vankilassa, edellyttäen että kahden ulkopuolisen maan tarkkailijat saisivat olla vakuuttumassa että vangit todella pysyvät siellä missä on tarkoituskin, ja etteivät vankiloiden ovet jää, normaalin palestiinalaisen käytännön mukaan, vahingossa auki.
Viikkoa ennen, siis 8.3.2006, USA:ja Iso-Britannian pääkonsulit lähettivät tarkkailijaryhmien vaatimuksesta Mahmoud Abbasille kirjeen jossa pyydettiin takaamaan tarkkailijoiden turvallisuus. Sitä oli uhattu ja ilmoitettu että turvallisuutta ei voida taata 14.3.2006 jälkeen. USA ja Iso-Britannia ilmoittivat Israelin armeijalle tilanteen, ja poistuivat vankilasta 14.3 tiistaiaamulla klo 0800. Mahmoud Abbas, PNA:n presidentti, ilmoitti ettei hän aio vastustaa vankien vapauttamista joten menkää mihin haluatte.
Viisi minuuttia myöhemmin IDF oli piirittänyt vankilan ja ilmoitti että vangit pysyvät siellä missä kuuluukin. Alkoi ammuskelu, PFLP:n poliiseiksi naamioituneet militantit aloittivat tulituksen johon IDF vastasi. kaksi palestiinalaista sai surmansa ja Israel ilmoitti tulevansa vankilaan sisälle ja vievänsä turvasäilöön ne vangit jotka katsoi kuuluvan vastuulleen. Paikalle tuotiin pari puskutraktoria ja ne alkoivat rikkoa vankilan ulkomuuria. Ministeri Zeevin murhan suunnitellut Ahmed Saadat, antoi jopa puhelinhaastattelun qatarilaiselle Al Jazeerah tv-yhtiölle, siinä hän ilmoitti kuolevansa ase kädessä,( mistä hän oli saanut aseen?) ennekuin antautuisi. Iltapäivällä kaikki oli kuitenkin ohitse, 100 vankia, vanginvartijat ja PFLP:n jäsenet antautuivat, samoin kaikki kuusi vankia siirrettiin IDF:n turvasäilöön. IDF:llä oli ohje ettei ketään vangeista saanut vahingoittaa, mikäli se vain on mahdollista, niin kävikin. Vangit siirrettiin turvaan ja PFLP:n eräs johtohahmoista Fuad Shubaki, Karine A aselaivan rahoittaja, saatiin kaupan päälle kiinni.
Kotimaahan saavuttuani luin hämmästyksekseni lehdestä kuvauksen tapahtumasta, jonka mukaan Israelin armeija hyökkäsi Jerikon vankilaan tarkoituksenaan joko surmata tai pidättää siellä olevia palestiinalaisvankeja. Hämmästyttävää. Miksi hyökätä vankilaan pidättämään vankeja? Sinnehän heidät on juuri saatukin, pidätysten ja oikeudenkäynnin perustella. Ei vankilaan yleensä mennä pidättämään siellä tuomiota kärsiviä vankeja, joten totuus on jälleen muokkautunut matkan varrella vähintäänkin omituiseksi.
Tapahtuma suututti Gazan hamasilaisia ja nämä ottivat ulkomaisia panttivankeja, tuhosivat Iso-Britannian edustuston, polttivat autoja ja vannoivat veristä kostoa. Sitä on jo toteutettukin, muutama päivä sitten ortodoksijuutalaiseksi pukeutunut nuorukainen räjäytti 10kg:n pommin surmaten autossa olleet neljä israelilaista ja itsensä, tämä tapahtui Kadimassa, lähellä Nablusia. Samaan aikaan välit Hamasin ja PLO:n välillä ovat tulehtuneet Gazassa, siellä taistellaan nyt vallasta, muslimi vastaan muslimi, veli veljeä vastaan, niin kuin Raamattu on Ismaelin jälkeläisistä ennustanutkin.
Näin ovat jälleen näkymät muuttumassa, kumpaan suuntaan Ehud Olmert? Kumpi on parempi vaihtoehto, jakaa maa vai uskoa Jumalan sanaan, uskoa siihen että Hän, Herra Sebaot, joka on seisonut lastensa turvana aikojen alusta, on kykenevä tekemään sen vieläkin. Israel on tienhaarassa, lähteäkö oikealle vai vasemmalle, paras vaihtoehto on että jatkaa suoraan, Raamatun mukaan, sellaista tietä joka on Sanan mukainen.
Pekka Sartola
http://www.ajanteos.com/kolumni.htm
Vastaukset 1
Vanhimmat
On varmasti ihana työskennellä luvatussa maassa, koska voi käydä Jeesuksen jalan jälkiä. Se on ollut aina haaveeni. Kiitos, että välität tietoa sieltä. Monille ajanmerkkejä seuraavalle se on korvaamatonta.