Mitäpä jos välillä keskusteltaisiin helluntailaisuudesta?
Kuulin että vapaakirkko olisi hyvin lähellä helluntailaisuutta. Mitä mieltä tästä ollaan?
Kuulin että nämä liikkeet olisivat jopa niin lähellä toisiaan että jos joillakin on mennyt henkilökohtaisissa ihmissuhteissa "sukset ristiin" toisessa liikkeessä, niin on vaihdettu toiseen. Näin siis sekä helluntailaisuudesta vapaakirkkoon ja vapaakirkosta helluntailaisuuteen.
Organisaatioissa on luonnollisesti eroa siinä että vapaakirkko on kirkko ja helluntailaiset uskonnollinen yhdistys (tai useampi uskonnollinen yhdistys). Nyt kuitenkin myös helluntailaisuudessa on ilmeisesti pyrkimystä järjestäytyä kirkoksi, joten ajattelisin että mikä estäisi yhdistymistä vapaakirkon kanssa? Organisaatioidenhan pitäisi olla vain toiminnan maallista hallinnointia varten ja jos usko sekä opetus on samaa, niin eikö tällöin pitäisi pyrkiä toimimaan saman katon alla?
"Keskinäinen rakkaus" pitäisi sanan mukaan olla kristittyjen tunnusmerkki, mutta käytäntö näyttäisi olevan lukuisten keskenään riitelevien ja kilpailevien kuppikuntien osalta päinvastaiselta...
Kuulin että vapaakirkko olisi hyvin lähellä helluntailaisuutta. Mitä mieltä tästä ollaan?
Kuulin että nämä liikkeet olisivat jopa niin lähellä toisiaan että jos joillakin on mennyt henkilökohtaisissa ihmissuhteissa "sukset ristiin" toisessa liikkeessä, niin on vaihdettu toiseen. Näin siis sekä helluntailaisuudesta vapaakirkkoon ja vapaakirkosta helluntailaisuuteen.
Organisaatioissa on luonnollisesti eroa siinä että vapaakirkko on kirkko ja helluntailaiset uskonnollinen yhdistys (tai useampi uskonnollinen yhdistys). Nyt kuitenkin myös helluntailaisuudessa on ilmeisesti pyrkimystä järjestäytyä kirkoksi, joten ajattelisin että mikä estäisi yhdistymistä vapaakirkon kanssa? Organisaatioidenhan pitäisi olla vain toiminnan maallista hallinnointia varten ja jos usko sekä opetus on samaa, niin eikö tällöin pitäisi pyrkiä toimimaan saman katon alla?
"Keskinäinen rakkaus" pitäisi sanan mukaan olla kristittyjen tunnusmerkki, mutta käytäntö näyttäisi olevan lukuisten keskenään riitelevien ja kilpailevien kuppikuntien osalta päinvastaiselta...
Vastaukset 18
Vanhimmat
"mikä estäisi yhdistymistä vapaakirkon kanssa?"
valta. kenellä olisi päätäntävalta?
"Organisaatioidenhan pitäisi olla vain toiminnan maallista hallinnointia varten ja jos usko sekä opetus on samaa, niin eikö tällöin pitäisi pyrkiä toimimaan saman katon alla?"
niinhän sen pitäisi mutta sanoppas tämä niille jotka ovat organisatioiden ytimessä...ja vielä saman katon alla, kumman katon?
"Keskinäinen rakkaus" pitäisi sanan mukaan olla kristittyjen tunnusmerkki, mutta käytäntö näyttäisi olevan lukuisten keskenään riitelevien ja kilpailevien kuppikuntien osalta päinvastaiselta..."
Olet idealisti kuten minäkin, vaan kyseessä kun on raha ja valta niin siinä ei idealismi auta.
On kuitenkin kiva kun löytyy tavallasi ajattelevia ihmisiä, ehkä on vielä toivoa...
tällaisen ajatuksen eräässä vapiksessa ja kuinka ollakaan en tiennyt mitään em. seurakuntien tulehtuneista väleistä. Hyvä ettei tullut turpaan siitä 'esityksestä'..
Sen jälkeen mua kateltiin vähän viistoon jonkin aikaa..
Hellureissa suhtautuminen ei ollut aivan noin rankkaa, mutta ajatus 'yhdistymisestä' koettiin siellä siten, että vapis olisi lakkautettava ja porukka siirtyisi sieltä hellurein alaisuuteen.
Perusteluna oli se, että mihin sitä kahta seurakuntaa tarvitaan pienessä kylässä ja sitäpaitsi hellurei on ollut 'ensimmäisenä' noilla aluevesillä..
Vapaakirkko on on entinen Luterilaisen kirkon herätysliike,tästä taustasta johtuen he kelpuuttavat mm.Luterilaiset uskovat ehtoolliselle , myös kutsuivat Luterilaisia puhujavieraita kirkkoihinsa ja ovat myönteisempiä yhteistyöhön Luterilaisten herätysliikejärjestöjen kanssa.
Nyt myös Helluntaiherätykssä on tapahtunut muutoksia samaan suuntaan,mainittakoon että kaikki Helluntailaiset eivät ole rekistöröitymisen kannalla.
On kuitenkin olemassa eräänlaista luonne-eroa Helluntailaisten ja Vapaakirkollisten välillä joten ihan pelkkkä valtakysymys se ei ole.
mieleen, kun Hän näkee veljesten sulassa sovussa työtä tekevän..
Itsekäs valtataistelu ei edistä Jumalan asiaa..
-mme keskus, jonka varaan kaikki rakentuu:
JEESUS KRISTUS, HERRA.
Se että on erimerkkisiä kirkkokuntia ja yhteisöjä ei tarkoita ettei voisi tehdä yhteistyötä sulassa sovussa.
Esimerkiksi helluntaiseurakunnan ja vapaakirkon yhteensulauttaminen ei vielä ole mikään merkki yhteistyöstä, se on vasta organisaatioiden yhdistymistä. Herra haluaa että yhdistymme sydänten tasolla kuulumme sitten sinne tai tänne. Pohjimmiltaanhan on vaan yksi morsiusseurakunta ja se on se todellisuus joka vallitsee hengen maailmassa ja jota ei nimilaput pirsto.
Itse asiassa helluntailaisen ja vapaakirkollisen yhteistyö on suurempi osoitus seurakunnan yhtenäisyydestä kuin helluntailaisen ja helluntailaisen tai vapaakirkollisen ja vapaakirkollisen?
Eräs adventistiystäväni, joka on omasta kirkkokunnastaan lähtenyt vierailemaan myös muiden kristittyjen tilaisuuksissa ja sen myötä avartunut näkemyksiltään merkittävästi, sanoi tässä yhtenä päivänä:
- Ehkä Herra on aivan tarkoituksella järjestänyt asiat näin että on erilaisia kristillisiä yhteisöjä, koska kenellekään ei ole koko totuutta ja näin voimme oppia toinen toisiltamme.
Olen hänen kanssa samaa mieltä että 100% oikea oppi on vaan Isällä taivaassa.
- - -
Oppiasioita voidaan ajatella tavallaan niinkuin sisäkkäisinä kehinä, jossa on keskus ja sitten useampia ulkokehiä. Mitä ulommas mennään sen merkityksettömämpiä eroavaisuudet ovat ja mitä lähemmäs keskusta tullaan sen merkittävämpiä ne ovat. Keskus on Jeesus Kristus. Opillisessa mielessä tähän kuuluu seuraavaa:
Uskon että Jeesus on Jumalan Poika ja tosi Jumala, lihaksi tullut Herra. Hän syntyi ihmiseksi neitsyestä ja kärsi ristillä syntiemme tähden, että Hänen verensä kautta saisimme Häneen uskomalla syntimme anteeksi. Sovintotyönsä jälkeen Hän nousi kuolleista kuoleman voittajana, ja on nyt taivaassa valtaistuimella Isän kanssa.
Jos emme usko tätä, joka on kaiken kristillisen opin tosi ydin, henkilökohtainen suhde Raamatun ilmoittamaan Vapahtajaan, emme ole kristittyjä. Kuinka silloin voisi tehdä yhteistyötä?
Kun uskomme opin keskuksen eli Kristuksen on yhteistyö mahdollista vaikka muissa asioissa sitten olisimme eri mieltä.
Keskusta ympäröivä kehä, joka on kiinteästi yhteydessä keskukseen, ytimeen, voisi sitten sisältää vaikkapa kysymyksen kolminaisuudesta, kuinka määrittelemme Isän, Pojan ja Pyhän Hengen ja ovatko kaikki jumaluudessa samanarvoisia? Vai kuuluuko tämä siihen keskukseen? Mielestäni tämä on keskusta ympäröivä kehä.
On kyse niin merkittävästä asiasta että jos tässä ollaan eri mieltä yhteistyö on perin vaikeaa, mitä erilaisempia mielipiteemme tässä ovat sen vaikeampaa yhteistyö on. Jos kyseessä on selkeä harhaoppi että esimerkiksi Pyhää Henkeä ei myönnetä persoonaksi ollenkaan, yhteistyö on mahdotonta, ainakin jos kyse on yhteisöllisestä harhasta että jokin yhteisö opettaa tuolla tavalla. Kuitenkin voimme olla tekemisissä toistemme kanssa yksilökristittyinä ja hyväksyä toisemme. Ehkä tuo harhautunutkin uskoo Jeesukseen ja on pelastettu ja täytyy vaan toivoa että hän tulisi järkiinsä ja irrottautuisi vääristä näkemyksistään.
Seuraavalle kehälle kuuluvat sitten kysymykset ehtoollisesta ja kasteesta. Yhteistyö on vaikeaa ja kompastelevaa, mutta jos keskitymme keskukseen, että Jeesus Kristus on Herra ja olemme samaa mieltä niinkuin kaikki todelliset kristityt että Isä ja Poika ja Pyhä Henki ovat persoonia ja kuitenkin on yksi ainoa Jumala, siis tunnustamme Jumalan kolmiyhteisyyden, voimme Jeesukseen keskittyen vapautunein mielin tehdä yhdessä työtä toisiamme kunnioittaen, vaikka vähän kompastellenkin.
Ehkä hymyilevä Herra on kanssamme kaiken kompastelun keskellä ja antaa sydämiimme ihanaa iloa kun yhdessä matkaa teemme.
Entä sitten seuraava kehä? Siinäkin on merkittäviä ja tärkeitä asioita.
Mitä ulommas mennään sen vähemmän asioilla on merkitystä yhteyden kannalta. Kaikkein uloin kehä muodostuu sitten kristillisen yhteisön omista painotuksista ja tapakulttuurillisista seikoista jotka evankeliumin kannalta ovat merkityksettömiä.
- - -
Helluntaiseurakunta ja vapaakirkko voisivat periaatteessa yhdistyä yhdeksi kirkkokunnaksi, koska niiden näkemykset keskeisissä asioissa ovat opillisesti yhtenevät. Jeesus. Isä, Poika ja Pyhä Henki. Kaste ja ehtoollinen.
Mutta miksi helluntaiseurakunnan ja vapaakirkon tulisi yhdistyä? Onko siihen yhtään pätevää syytä, kun yhteistyötä voidaan tehdä nytkin, käsi kädessä toisiamme siunaten?
Kaiken yhteistyön kohdalla täytyy erottaa organisaatioiden ekumenia ja todellinen kristillinen yhteistyö. Emme voi kirkkokuntina ja yhteisöinä lähteä tekemään myönnytyksiä asioissa jotka Raamatun pohjalta koemme oikeiksi. Silti voimme tunnustaa toisemme Jeesuksen Kristuksen sovintotyön pohjalta ja julistaa evankeliumia yhdessä. Jos ajatellaan vaikkapa vapaakirkkoa ja luterilaista kirkkoa. Kuulun itse vapaakirkkoon ja meillä käy aina silloin tällöin joitain luterilaisia pappeja puhumassa, itse olen puhunut luterilaisten järjestämissä tilaisuuksissa. Paikkakunnallamme on järjestetty yhteisiä kokoussarjoja, esimerkiksi telttakokouksia kesäisin yhdessä helluntaiseurakunnan, metodistiseurakunnan, vapaaseurakunnan ja luterilaisten kanssa, kaikki neljä yhdessä. Myös babtistien kanssa vapaaseurakunnalla on yhteisiä tilaisuuksia. Vapaaseurakunnalla, metodistiseurakunnalla ja helluntaiseurakunnalla on kerran kuukaudessa yhteinen nuortenilta, vuorotellen kussakin kirkossa. Muutama viikko sitten olin puhumassa adventtikirkon järjestämässä sanan ja rukouksen illassa. Tämä on hienoa.
Minulla ei ole minkäänlaista vaikeutta toimia luterilaisten kanssa. Ihania veljiä ja siskoja on siellä. Kuitenkaan en hyväksy kaikkia luterilaisen kirkon oppeja, esimerkiksi kasteesta ja ehkä ehtoollisesta. Näkemykseni näistä asioista on tiedossa ja kun niistä keskustellaan tuon varmasti julki kantani. Tämä ei kuitenkaan ole este yhteistyölle, niin kauan kuin opin keskus on sama niin että Jeesus tunnustetaan eikä Jumalan kolminaisuuttakaan kielletä. Ei minkäänlaista vaikeutta rakentaa yhdessä ja julistaa evankeliumia Kristuksen totuudessa.
Jos lähdetään eri kirkkokuntien välillä virallisesti sovittelemaan ristiriitoja ja tingitään oppikysymyksistä niin että voitaisiin tätä kautta tehdä yhteistyötä, se on yhteistyötä vasta organisaation tasolla ja kyseessä on kirkollinen ekumenia, ei Jumalan valtakunnan työ, sillä Jumalan valtakunta menee eteenpäin vain voimassa, ei uskonnollisin määritelmin ja ihmisteoin.
- - -
Jos tunnustamme Jeesuksen Kristuksen Herraksi ja oppimme keskukseksi niin kuin Raamattu hänet ilmoittaa, ja uskomme Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen, jotka ovat persoonia ja toimivat yhdessä, voimme tältä pohjalta aivan varmasti toimia saman Isän lapsina toisiamme veljinä ja siskoina kunnioittaen ja rakastaen. Ei tämä sen vaikeampaa ole!
Ei saisi ulkokehällisten asioiden ja tapakulttuurin antaa tulla epäjumalaksi sillä tavalla että vihollinen pääsee rikkomaan yhteyttä ja keskinäistä rakkauttamme.
Yhteys ei tarkoita että meidän tulee olla samaa mieltä kaikista asioista ja oppikysymyksistä. Yhteys tarkoittaa että ymmärrämme olevamme saman Isän lapsia silloinkin kun olemme asioista eri mieltä. Pääasia on että olemme kristittyjä, siis Jeesuksen sovintotyön kautta samaa perhettä.
- - -
Lainaan pienen katkelman Francis Schaefferin kirjasta Kristityn tuntomerkki:
"Kristittyjen erimielisyyksiensä keskellä osoittama näkyvä rakkaus heitä tarkkailevan maailman edessä osoittaa eron, joka on kristittyjen erimielisyyksien ja maailman erimielisyyksien välillä. Maailma ei ehkä ymmärrä asioita, joista kristityt ovat eri mieltä, mutta hyvin pian se ymmärtää eron, joka on kristittyjen erimielisyyksien ja maailman erimielisyyksien välillä, jos he vain näkevät meidän olevan eri mieltä avoimessa ja näkyvässä rakkaudessa aivan käytännön tasolla.
Siinä on todellinen ero.
Huomaatko nyt, miksi Jeesus sanoi, että tämä rakkauden yhteys on se asia, joka vangitsee maailman huomion? Et voi odottaa maailman ymmärtävän opillisia eroavaisuuksia, varsinkaan meidän aikanamme, jolloin varmaa ja ehdotonta totuutta ei pidetä edes käsitteellisesti mahdollisena...
Kuitenkin kun maailman ihmiset näkevät, että todelliset kristityt - vaikka heillä on erimielisyyksiä - osoittavat samalla näkyvää yhteyttä, tämä näkyvä tosiasia avaa heille mahdollisuuden pohtia kristinuskon totuudellisuutta ja Kristuksen väitettä, että Isä todella lähetti Pojan.
Itse asiassa meillä on suurempi mahdollisuus osoittaa yhteyttä, josta Jeesus puhuu, keskellä erimielisyyksiämme kuin ilman niitä..."
Tähän voisi jo laittaa hymiön, vai mitä? Kiitos Herralle!
:-)
- - -
Post Scriptum.
Kyllä kolminaisuuden ydinasiat kuuluvat opin keskukseen. Enpä usko että yhteistyötä voisi tehdä henkilön kanssa joka ei usko persoonalliseen Pyhään Henkeen. Ehkä jonkin verran voisin yhteistyötä tehdä, ja ainakin siunata häntä veljenä tai siskona, jos kokisin että hän harhastaan huolimatta on pelastettu eli uskoo todellisesti Jeesukseen. Mutta kolminaisuuden vähemmän merkittävät asiat, kuinka kolminaisuusoppia muotoillaan ja erimielisyydet opin sanallisessa ilmauksessa ja asioiden painotuksessa, ne kuuluvat sitten keskusta seuraavalle kehälle.
Ydin on se joka ratkaisee. Siis keskitytään häneen. Jeesuksessa Kristuksessa
Shalom.
käsittelee arto hämäläisen kirjoittamassa koko aukeaman artikkelissa kristittyjen yhteyttä. hän tuo siinä esiin paavalin opetusta asiasta.
hämäläisellä on mielestäni hyvin laaja kokemuksen kautta saatu tietämys asiasta.
Mulle tarjottiin kyseistä lehteä luettavaksi kristillisessä kirjakaupassa muutama päivä sitten mutta kun oli muita asioita siinä mietinnän alla niin en ehtinyt keskittyä lehden lukemiseen. Täytyypä ottaa luettavaksi. Kiitos vinkistä ja hyvää yötä.
T: Parta.
Niin kauan, kun Vapaakirkon pihalla seisovat autot ovat Mersuja, Jaguareja ja Bemareita, ja helluntaiseurakunnan pihalla seisovat Ladoja, Corolloja ja Opeleja, yhdistyminen ei onnistu. Eli vapaakirkon vapaamuurarit ovat lääkäreitä, juristeja ja johtajia, helluntailaiset ovat työttömiä, vankilasta vapautuneita ja duunareita. Se kastijako, nääs.
varmaan tule koskaan onnistumaankaan, jos sinä itse esität asiassa tuollaiset perustelut, sillä samoin niitä mersuja sekä bemuja kyllä seisoo hellureitten pihoillakin.
Mutta enemmän taitaa kuitenkin nykyisin olla vapaakirkollisissa piireissä armahdettuina noilta ns. alamaailman kaduilta ja kujilta ja aitovieriltä kutsuttuja Jumalalle rakkaiksi tulleita uskovia.
Että sellainen 'kastijako'..
Kuinka monta haastattelit?
Siis ammatit ja sillai?
Bemarit ja Ladat?
Autorekkarikeskus yhteistyössä?
;D ;D Mahtavia nää faktat ;D ;D
esteenä on maallinen omaisuus ja valta.
se raha, mutta se VALTA.
Sillä srk:n sisäinen valtataistelu jakaa useimmiten seurakunnat kahtia tai moniin ns. 'kuppikuntiin', josta tulee ikäänkuin monipuoluejärjestelmä aivan totaalisesti..
Uskovaiset puhuvat ettei heidän uskossaan ole missään nimessä kysymys opista, vaikka opistahan ei mihinkään pääse vaikka kuinka elettäisiin jumalan kanssa 24 h/vrk
Toiseksi hoetaan että "Kristus on seurakunnan pää" tällä palstalla. Siitä huolimatta tarvitaan useita lahkoja joiden yhdistyminen tyssää jo olemattomiin asioihin. Sekin siis pelkkää sanahelinää. Totuus on että lahkolaiset ovat lahkojen pää ja jeesuksesta puhutaan kukin uskonsa,tulkintansa yms mukaan.
ruotsin vapaakirkko on esittänyt joitakin aikoja sitten halustaan yhdistyä helluntailaisten kanssa. en tiedä, kuinka asiat siellä etenevät, mutta kyllähän tuo kuulostaa aivan järkevältä ratkaisulta ja eipä sille löydykään juuri minkäänlaoisia esteitä täälläkään.
ei kristillisyys ole ainaista riitelyä ja kilpailua. nykyään raja-aidat ovat jo madaltuneet siinöä määrin, että todellinen uskovien yhteys toimii ihan kaikkialla.
(ei tästä ole montakaan päivää, kun aamulla oman kirkkoni (hell.) keittiöön mennessäni siellä istuskeli paikkakunnan ortodoksi-kirkkoherra kuin konsanaan kotonaan.)
ei se, että järjestetään omia tilaisuuksia omiin kirkkorakennuksiin, ole välttämättä keskinäistä erimielisyyttä tai kilpailua. johan sen apostoli paavalikin toi esille, että toimitaan yhdessä, vaikka ajatellaankin asioista eri tavalla.
uskon, että uskovat tulevat yhdistymään vielä suuremmissa määrin, kunhan/jos luterilainen kirkko jatkaa huojuntaansa ja ratkeaa liitoksistaan.
Ja kun antikristus tulee, yhdistytte vielä lisää. Luotatte ennenaikaiseen tempaukseen, ja kun sitä ei tule, alattekin pitää antikristusta Kristuksena. Siellä määytte vapaakirkolliset ja hellarit kunniaa samassa kirkossa muiden kanssa.
misteekäs yhdistyksestä se tuollainen tieto on tullakseen?
itse luterilaisesta kirkosta Vapaakirkkoon. Kun pieni seurakunta alkoi ahdistaa ja huomasimme, että opetus ei ollut raitista, me siirryimme hellareihin. Vapiksen ajoilta jäi paljon hyviä ystäviä ja nyt taas, silloin tällöin, piipahdan haistelemassa entisen srk:n hengen tuulia. Haluaisin palata vapikseen monista syistä. Yksi tärkein on sen organisaatio, joka on minusta parempi kuin hellareilla. Opetuksellisesti vapis ei paljoakaan poikkea hellareista. Kun vaihdoimme asuinpaikkaa, valitsimme silloin taas vapiksen, ihan vain paremman hengellisen ilmapiirin vuoksi. Kun palasimme takaisin, jatkoimme hellareissa. En ole hellari vain siksi, että se olisi ainoa oikea vaihtoehto, vaan siksi, että se on paikkakunnallani toistaiseksi paras srk.
Kyseessähän ei ole ainoastaan voiko vapis ja hellarit tehdä yhteistyötä vaan yhtä hyvin että voiko hellarit ja hellarit tai vapis ja vapis tehdä yhteistyötä.
Esimerkiksi vapaakirkollisuudessa kun ei ole selkeästi muotoiltua ja kaikkia vapaakirkon seurakuntia koskevaa oppirakennelmaa. Sanotaan että Raamattu on tunnustuksemme ja oppimme peruskirja jolla kaikki opetus on arvioitava, ja näinhän sen pitääkin olla, mutta Raamatun tulkinnoissa on pelivaraa ja sitten varsinkin painotuksissa että mitä korostetaan ja millä tavalla. Kaksi vapaaseurakuntaa voi siis olla opetukseltaan ja ilmapiiriltään keskenään aika poikkeavia paikkakunnasta riippuen.
Yhteisöhän muodostuu aina niistä ihmisistä ketkä siellä on ja millainen on se toimintakulttuuri joka tuon yhteisön sisälle on muodostunut, käsitelläänkö siellä rohkeasti ongelmat hyvässä hengessä vai onko puoluemielisyyttä ja kyräilyä, opetetaanko siellä rakastamaan kaikkia kristittyjä yli rajojen ja panostetaan yhteyteen, vai korostetaanko kauhean paljon tätä omaa.
Sama helluntaiseurakuntien ja yleensäkin muiden vapaiden suuntien kanssa. Nykyään on sitten jo niinkin että jonkun paikkakunnan luterilainen kirkko voi olla käytännössä helluntailaisempi kuin sen paikkakunnan helluntaiseurakunta. Olemme tottuneet arvostelemaan "kansankirkkoa" rituaaleista ja perinnäissäännöistä, mutta kyllä ne rituaalit ja perinnäissäännöt helposti muodostuu itsellekin. Ei hyvissä tavoissa ja totutuissa kaavoissa tietysti mitään pahaa olekaan, kunhan vaan osataan erottaa oma tapakulttuuri hengellisistä kysymyksistä, eikä sekoiteta niitä keskenään.
Hullunkurista on että joskus suhtaudutaan tapakulttuuriin ja äärimmillään vaikka penkkien järjestykseen tai kirkon ikkunaverhojen väriin kuin kyseessä olisi suurikin hengellinen kysymys, mutta hengellisiin kysymyksiin kuten anteeksipyytäminen ja antaminen saatetaan sitten suhtautua kuin ne olisi vain tapakulttuuria eikä keskeisiä kristillisiä kysymyksiä, joilla on suuri hengellinen merkitys. Tällaista se on. Täytyy aina muistaa ettei mikään asia parane arvostelemalla ja irvailemalla. On parempi rukoilla ja tarttua sitten asioihin kiinni, jos ne tarttumista vaativat, ottaa vaikeatkin kysymykset reilusti esiin ja tilata audienssi vanhemmiston puheille, kuin että jurnuttaa takanapäin ja tekee myyräntyötä.
Emme voi olla kaikkien kanssa samaa mieltä emmekä parantaa kaikkia seurakunnan omituisuuksia, mutta itsemme kohdalla voimme paljonkin vaikuttaa millaista asennetta seurakunnassa edustamme. Seurakunta on siitä mukava paikka että siellä on pakko oppia kohtaamaan omakin raadollisuutensa ja monessa kohtaa niellä kiukkunsa Jeesuksen tähden. Tällä tavalla kasvamme yhdessä ja opimme katsomaan kaikessa Jeesukseen joka on Herra.
Ollaan sitten erilaisia hellareina ja vapaakirkollisina - tai hellareina ja hellareina, vapaakirkollisina ja vapaakirkollisina - toisiamme kuitenkin saadaan siunata Jeesuksen nimessä. Yhteistyötä pitää tehdä siinä määrin kuin se suinkin on mahdollista. Voi olla että jonkun paikkakunnan vapis ei voi järjestää yhteistä kokousta jonkun toisen paikkakunnan vapiksen kanssa, jos kemiat ei mene yhteen niin sanotusti, mutta mitäpä siitä sitten, kunhan kummassakin paikassa rukoillaan toistemme puolesta ja toisiamme siunataan. Yksilökristitythän voivat järjestää kotikokouksia ja yhdessä rakentua, vaikka seurakuntien virallisissa suhteissa olisi hiertymää. Tämä on mielenkiintoista kun Jeesukseen katsotaan. Hän on.
Siunausta!