Profetoimisen lahja seurakunnan jäännöksessä.
Ilmestyskirjan 12. luku paljastaa kaksi merkittävää vainon aikakautta. Ensimmäinen ulottui vuodesta 538 vuoteen 1798 (Ilm.- 12:-6,14; ks. tämän kirjan lukua 12), jona aikana Jumalalle uskolliset kristityt kärsivät ankaraa vainoa. Uudelleen, juuri ennen toista adventtia, Saatana hyökkää "naisen muita lapsia vastaan", seurakunnan jäännöstä vastaan, joka kieltäytyy luopumasta uskollisuudestaan Kristukselle. Ilmestyskirja luonnehtii uskollisia, jotka muodostavat jäännöksen, niiksi "jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:-17).
Myöhemmästä keskustelusta enkelin ja Johanneksen välillä ilmenee, että puhe 'Jeesuksen todistuksesta' tarkoittaa profeetallista ilmestystä ja sanomaa. *8
Ilmestyskirjan lopulla enkeli sanoo olevansa "sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm.- 19:-10, VKR), "sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija" (Ilm.- 22:-9, VKR). Näistä rinnakkaisilmaisuista käy selvästi ilmi, että juuri profeetoilla on 'Jeesuksen todistus.' *9 Tämä selittää myös enkelin lausuman, jonka mukaan "Jeesuksen todistus on profetian henki" (Ilm.- 19:-10, VKR), "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (KR).
Tästä tekstistä James Moffat kirjoitti: "'Jeesuksen (antama) todistus on profetian henki (muodostaa profetian hengen).' Tämä - - määrittelee erityisesti ne veljet, jotka omistavat Jeesuksen todistuksen, profeetallisen innoituksen haltijoiksi. Jeesuksen todistus on käytännössä samaa kuin se, mitä Jeesus todistaa (22:20). Se on Jeesuksen itseilmoitusta (Ilm. 1:1:n mukaan viime kädessä Jumalasta lähtenyttä), joka innoittaa kristittyjä profeettoja." *10
Näin ollen ilmaisu profetian henki voi viitata (1) Pyhään Henkeen, joka innoittaa profeettaa Jumalasta peräisin olevalla ilmestyksellä, (2) profetoimisen lahjan toimintaan tai (3) profetian välittäjään.
Profetoimisen lahja, Jeesuksen todistus "seurakunnalle profetiaa välittävän henkilön kautta" *11 muodostaa seurakunnan jäännökselle ominaisen piirteen. Jeremia kytkee tämän lahjan puuttumisen laittomuuteen. "Enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta" (Valit.- 2:-9). Ilmestyskirja osoittaa, että lopun ajan seurakunnalla on nämä molemmat erityisinä ominaispiirteinään: sen jäsenet "ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" - profetoimisen lahjalle (Ilm. -12:-17).
Jumala antoi Egyptistä lähteneelle "seurakunnalleen" profetoimisen lahjan organisoidakseen, opettaakseen ja ohjatakseen kansaansa (Ap.t-. -7:-38). "Herra toi Israelin Egyptistä, profeetta sitä johti, profeetta sitä paimensi" (Hoos.-12:-14). Ei näin ollen ole mikään yllätys havaita, että tämä lahja toimii myös niiden keskuudessa, jotka ovat mukana viimeisessä exoduksessa - paossa synnin saastuttamalta Maa - planeetalta taivaalliseen Kanaaniin. Tämä exodus, joka seuraa toista adventtia, on viimeinen ja lopullinen täyttymys Jesajan profetialle (11:11): "Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen kansansa jäännöksen."
Ilmestyskirjan 12. luku paljastaa kaksi merkittävää vainon aikakautta. Ensimmäinen ulottui vuodesta 538 vuoteen 1798 (Ilm.- 12:-6,14; ks. tämän kirjan lukua 12), jona aikana Jumalalle uskolliset kristityt kärsivät ankaraa vainoa. Uudelleen, juuri ennen toista adventtia, Saatana hyökkää "naisen muita lapsia vastaan", seurakunnan jäännöstä vastaan, joka kieltäytyy luopumasta uskollisuudestaan Kristukselle. Ilmestyskirja luonnehtii uskollisia, jotka muodostavat jäännöksen, niiksi "jotka ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" (Ilm. 12:-17).
Myöhemmästä keskustelusta enkelin ja Johanneksen välillä ilmenee, että puhe 'Jeesuksen todistuksesta' tarkoittaa profeetallista ilmestystä ja sanomaa. *8
Ilmestyskirjan lopulla enkeli sanoo olevansa "sinun ja sinun veljiesi kanssapalvelija, niiden, joilla on Jeesuksen todistus" (Ilm.- 19:-10, VKR), "sinun veljiesi, profeettain, kanssapalvelija" (Ilm.- 22:-9, VKR). Näistä rinnakkaisilmaisuista käy selvästi ilmi, että juuri profeetoilla on 'Jeesuksen todistus.' *9 Tämä selittää myös enkelin lausuman, jonka mukaan "Jeesuksen todistus on profetian henki" (Ilm.- 19:-10, VKR), "Jeesuksen todistajissa on profetoimisen Henki" (KR).
Tästä tekstistä James Moffat kirjoitti: "'Jeesuksen (antama) todistus on profetian henki (muodostaa profetian hengen).' Tämä - - määrittelee erityisesti ne veljet, jotka omistavat Jeesuksen todistuksen, profeetallisen innoituksen haltijoiksi. Jeesuksen todistus on käytännössä samaa kuin se, mitä Jeesus todistaa (22:20). Se on Jeesuksen itseilmoitusta (Ilm. 1:1:n mukaan viime kädessä Jumalasta lähtenyttä), joka innoittaa kristittyjä profeettoja." *10
Näin ollen ilmaisu profetian henki voi viitata (1) Pyhään Henkeen, joka innoittaa profeettaa Jumalasta peräisin olevalla ilmestyksellä, (2) profetoimisen lahjan toimintaan tai (3) profetian välittäjään.
Profetoimisen lahja, Jeesuksen todistus "seurakunnalle profetiaa välittävän henkilön kautta" *11 muodostaa seurakunnan jäännökselle ominaisen piirteen. Jeremia kytkee tämän lahjan puuttumisen laittomuuteen. "Enää ei opeteta Jumalan lakia, enää eivät profeetat saa näkyjä Herralta" (Valit.- 2:-9). Ilmestyskirja osoittaa, että lopun ajan seurakunnalla on nämä molemmat erityisinä ominaispiirteinään: sen jäsenet "ovat uskollisia Jumalan käskyille ja Jeesuksen todistukselle" - profetoimisen lahjalle (Ilm. -12:-17).
Jumala antoi Egyptistä lähteneelle "seurakunnalleen" profetoimisen lahjan organisoidakseen, opettaakseen ja ohjatakseen kansaansa (Ap.t-. -7:-38). "Herra toi Israelin Egyptistä, profeetta sitä johti, profeetta sitä paimensi" (Hoos.-12:-14). Ei näin ollen ole mikään yllätys havaita, että tämä lahja toimii myös niiden keskuudessa, jotka ovat mukana viimeisessä exoduksessa - paossa synnin saastuttamalta Maa - planeetalta taivaalliseen Kanaaniin. Tämä exodus, joka seuraa toista adventtia, on viimeinen ja lopullinen täyttymys Jesajan profetialle (11:11): "Sinä päivänä Herra jälleen kohottaa kätensä vapauttaakseen kansansa jäännöksen."
Vastaukset 4
Vanhimmat
Mitä viime lauantaisapattikokouksessa sitten profetoitiin?
Apu viimeisessä ahdingossa.
Raamattu osoittaa, että Jumalan kansa kokee maailmanhistorian viimeisinä päivinä saatanallisen lohikäärmeen vallan täyden vihan, kun tämä ryhtyy lopulliseen yritykseensä Jumalan kansan tuhoamiseksi (Ilm. -12:-17). Se tulee olemaan "ahdistuksen aika, jonka kaltaista ei ole ollut siitä alkaen, kun kansoja on ollut" (Dan.- 12:-1). Auttaakseen kansaansa selviytymään tästä aikakausien ankarimmasta ahdingosta, Jumala on rakkaudessaan antanut kansalleen vakuutuksen siitä, että se ei joudu olemaan yksin. Jeesuksen todistus, profetoimisen Henki, tulisi opastamaan sitä turvallisesti lopulliseen päämääräänsä - Vapahtajan kohtaamiseen toisessa adventissa.
Seuraava kuvaus valaisee suhdetta, joka vallitsee Raamatun ja Raamatun jälkeisen profetoimisen lahjan välillä: "Olettakaamme, että olemme lähdössä merimatkalle. Aluksen omistaja on antanut meille ohjekirjan, jossa hänen sanojensa mukaan on riittävästi ohjeita koko matkaa varten; niitä noudattamalla pääsisimme turvallisesti määräsatamaamme. Nostamme purjeet ja avaamme kirjamme seurataksemme sen ohjeita. Huomaamme, että kirjan tekijä antaa yleisiä periaatteita, joita matkan aikana tulee noudattaa, ja opettaa myös niin pitkälle kuin on käytännössä mahdollista, miten tulee toimia eri tilanteissa, joita voi ilmaantua matkan loppuun asti. Mutta kirjassa kerrotaan myös, että matkan loppuosa tulee olemaan erityisen vaarallinen. Rannikon muodot vaihtelevat myrskyjen ja lentohiekan vuoksi, mutta tätä loppumatkaa varten, kirjassa kerrotaan, on järjestetty luotsi. Hän tulee antamaan sellaisia ohjeita, joita olosuhteet ja vaaratilanteet edellyttävät, ja hänen neuvojaan tulee noudattaa. Kirjan ohjeiden mukaisesti saavumme matkamme loppuvaiheisiin, ja kirjan lupauksen mukaisesti luotsi nousee laivaan. Mutta hänen tarjotessa palveluksiaan jotkut laivan miehistöstä alkavat vastustaa häntä. 'Meillä on alkuperäinen ohjekirja,' he sanovat, 'ja se riittää meille. Me noudatamme sitä ja yksin sitä; emme halua kuunnella sinua.' Ketkä nyt noudattavat alkuperäisen ohjekirjan määräyksiä? Nekö, jotka torjuvat luotsin, vaiko ne, jotka ottavat hänet vastaan, niin kuin ohjekirja neuvoo? Ratkaiskaa itse." *12
Raamatun ajan jälkeen tulevat profeetat ja Raamattu
Profeetallinen lahja synnytti itse Raamatun. Raamatun ajan jälkeisinä aikoina se ei syrjäytä Raamattua eikä lisää siihen mitään, sillä Raamatun pyhien kirjoitusten kaanon on nyt suljettu.
Profetoimisen lahja toimii lopun aikana suuressa määrin samoin kuin se toimi apostolien aikana. Se pyrkii korottamaan Raamattua uskon ja elämän ohjeena, selittämään sen opetuksia ja soveltamaan sen periaatteita jokapäiväiseen elämään. Se on lujittamassa ja rakentamassa seurakuntaa ja tekemässä sitä kykeneväksi toteuttamaan Jumalalta saamaansa tehtävää. Profeetallinen lahja nuhtelee, varoittaa, opastaa ja rohkaisee sekä yksilöitä että seurakuntaa. Se suojelee seurakunnan jäseniä harhaopeilta ja liittää heitä yhteen Raamatun totuuksien perustalla.
Raamatun jälkeiset profeetat toimivat samaan tapaan kuin Naatan, Gad, Asaf, Semaja, Asarja, Elieser, Ahia, Mirjam, Debora, Hulda, Simeon, Johannes Kastaja, Agabus, Silas, Hanna ja Filippoksen neljä tytärtä, jotka elivät Raamatun aikoina mutta joiden todistukset eivät tulleet osaksi Raamattua. Sama Jumala, joka puhui niiden profeettojen kautta, joiden kirjoitukset ovat Raamatussa, innoitti näitäkin profeettoja. Heidän sanomansa eivät olleet ristiriidassa aiemmin muistiin merkityn jumalallisen ilmoituksen kanssa.
Profetoimisen lahja on ehkä laaja.
mm. puhuminen?
http://koti.mbnet.fi/teppov/armolahja.htm
Profetoimisen lahja
Profetoiminen tarkoittaa nimenomaan julistamista, ei ainoastaan "ennustamista". Profetoiva puhuu seurakunnan rakennukseksi, kehotukseksi ja lohdutukseksi, joskus myös nuhteluksi. Profetoiva soveltaa Jumalan sanaa tilanteeseen sopivalla tavalla.
"Vain yksin Jeesus":
-"Vain Jeesus riittää,kun kaiken peittää yö
ja sydän tuskan täyttämänä lyö.
Kun kuljen kautta korven pimennon,
vain Jeesus riittää,hän yksin luonain on.
-On luonain Jeesus,kun silmäin sulkeutuu
ja päärlyportit mulle avautuu.
On luonain hän,kun jätän tämän maan
ja Isän kotiin mä muutan ihanaan".