Hienoa tuon minä halusinkin kuulla kiitos,
Kirjoittanut: sydämmen.usko.pelastaa 6.4.2006 klo 22.54
Poista oma viesti
Koirankouluttaja 6.4.2006 klo 20.35
Taasko sinä pikku supikoiraseni täällä räksytät? Lukemisen ymmärryskin sinulla taas on kateissa kun näit jotain närästystä viestissäni.
Voi pientä, olet varmasti liian kovasti koittanut tulkita raamattua. Se taitaa olla vähän niinkuin paskaa pinnistäisi? Aina ei tule mitään ja silloinkin kun onnistuu niin tulos haisee pahalta.****
Minä oletinkin sinun tarttuvan syöttiin kiinni. Keräsin tuohon mukaan vielä sinun viisaat vastauksesi, että saat ihailla omia aivotuotteitasi, ennenkuin käyt uuden jutun kimppuun. Oletan sinun itsesi kommentoivan kun kerran olet niin taitava, Joten aloittakaamme. ole hyvä.
Antropologi Vincent Sarich ( Kalifornian yliopisto, Berkley ) kertoo olevansa humanisti. Hän uskoo lujasti tieteen kykyyn johdattaa meidät totuuteen. Hän on esittänyt seuraavan näkemyksen monta kertaa: "Meillä on uskon peli ja tieteen peli. Tosiasiassa nämä molemmat ovat uskon pelejä. Kummatkin ovat ihmisen tekemiä rakennelmia, joiden tarkoitus on autaa ymmärtämään hyvin monimutkaista maailmaa. Tiede on hyvin erikoislaatuinen uusi usko, joka olettaa, että itse usko voi olla itseään korjaavaa. Muihin uskoihin ei ole rakennettu itseään korjaavaa mekanismia. Ne ovat dogmaattisia. Tiedettä tekevät ihmiset voivat olla dogmaattisia, mutta silloin he unohtavat millaista tiede todella on. Se on jatkuvasti itseään testaavaa ja itseään korjaavaa uskoa. Usko liittyy ajatukseen, että tiede on keino, jolla voimme ymmärtää maailmaa ympärillämme".
Ei ole epäilystäkään siitä, että ne, jotka pitävät tiedettä raamatulliseen uskoon nähden ylivoimaisena, korostavat juuri tätä tieten itseään korjaava ominaisuutta. Raamatullinen usko luottaa jumalan erehtymättömään sanaan ja sen "näin sanoo Herra"- väitteeseen. Kristus väittää, että hän on tie totuus ja elämä. ( Joh.14:16). Raamattu väittää olevansa Jumalan sana lopullisessa muodossa. Nämä väitteet ovat joidenkin mielestä loukkaavia. He eivät joko ole kiinnostuneita lopullisesta totuudesta, he eivät pidä raamatun lopullista totuutta koskevasta opetuksesta tai eivät usko, että ihmisen on mahdollista tuntea lopullista totuutta.
Samalla esitän myös pari kysymystä 1) Kuinka joku voi tietää, ettei ole lopullista totuutta.
2)Kuinka voi päätellä, että Kristuksen sanat eivät ole lopullinen totuus?
Mitä kriteerejä tulisi käyttää Kristuksen sanojen arviointeihin ? Kristityillä on tälläinen kriteeri. Hän uskoo että Jeesus vahvisti kaikki väittensä ylösnousemuksellaan. Se jolla on valta kuoleman yli, hallitsee lopullista voimaa ja on lopullisessa totuudessa.
Tiedettä ja ramattua ei tarvitse asettaa ristiriita tilanteeseen. Sagan, Sarich ja monet muut ovat kuitenkin halunneet tehdä näin. Ajatus tiedemiehestä totuuden etsijänä on jotenkin romanttinen. Monet tiedemiehet sanovat kuitenkin, etteivät he ole kiinnostuneita totuuden löytämisestä. He ajattelevat kuten eräs höyrylaivayhtiön mainos, joka sanoo, että puolet huvista tulee perille pääsemisestä. He nauttivat etsimisestä. He eivät ole erityisen kiinnostuneita siitä, saapuvatko he perille. Ei ole suinkaan harvinaista kuullla tiedemiesten väittävän, että raamattu tuhoaisi tieteen. Ei ole mitään syytä tehdä tiedettä, jos omistaa jo totuuden. Tämä on eräs hassuimmista tekosyistä hylätä Jumalan sana.
En ole koskaan kuullut kenekään esittävän kaikkein tärkeintä tieteen olemukseen liittyvää kysymystä. Kun Sagan perustelee tieten ylivoimaisuutta maailman katsomuksena, hän viittaa historiallisiin tapauksiin, joissa tieteen itseään korjaava mekanismi on toiminut. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, onko tämä itseään korjaava mekanismi toiminut kerran , kahdesti, satakertaa tai tuhatkerta. Perus kysymyksiä ovat: Kuinka tehokas tiede on itseään korjaavana mekanismina? Kuinka hyvin se on keskimäärin onnistunut? Kuinka monta kaikista tieteen tekemistä virheistä tiede on itse korjannut?
Kun esitämme kysymyksen tällä tavoin on ilmeistä, että ei ole olemassa mitään keinoa tietää tieteen historiassa tehtyjen virheiden kokonaismäärää. Emme myöskään tiedä kuinka monta korjaamatonta virhettä tieteessä on tällä hetkellä. Jos tietäisimme niistä ne korjattaisiin. Siksi on mahdotonta tietää, kuinka hyvä tieteen itseään korjaava mekanismi on. Jos ei ole mitään keinoa tietää mekanismin luotettavuutta, emme voi koskaan tietää, onko tieteesen luottaminen totuuden lähteenä, hyvin viisas maailman katsomus vai hyvin typerä. Olemme kaikki sama mieltä siitä, että menetelmiensä perusteella tiede voi olla jonkinverran itseään korjaava. Emme kuitenkaan elä täydellisessä maailmassa.
Tieteen itseään korjaavaan olemukseen liittyy ajatus siitä, että kun tiedemies uskoo keksineensä jotain ainutlaatuista tai innovatiivista, hänen täytyy julkaista sekä tuloksensa että menetelmänsä. Hänen työnsä ei ole ainoastaan alistettu vertaisarvioksi kutsutulle prosessille, vaan julkistettu koko tiedeyhteisön arvioitavaksi. Tämä vaikuttaa hyvin terveeltä ja puhdistavalta prosessilta. Ihanteena se on sitä, käytännössä se ei kuitenkaan toimi.
Tiedemiehillä ei yksinkertaisesti ole aikaa tai rahaa tarkistaa muiden tiedemiesten tutkimuksia. Yliopistoissa työskentelevät tiedemiehet opettavat, ohjaavat opiskelijoita ja työskentelevät omien tutkimusohjelmiensa parissa. Heitä aja yhteisösä toimiva julkaise tai tuhoudu (publish or perish)- asenne. Heitä ei hyödytä millään tavalla vahvistaa tai osoittaa vääräksi jonkun muun tutkimuksia. Siitä ei tule mainetta ja mammonaa. Teollisuuden tutkijat ovat taas kiinnostunet siitä, mitä jää viimeiselle riville. Heidän täytyy olla tuotteliaita yrityksensä toimialoilla. Heillä ei ole aikaa tarkastaa muiden tiedemiesten tutkimuksia vain tarkastamisen ilosta tai todistaakseen että tiede on itseään korjaavaa. On olemassa poikkeuksia, mutta tavallisesti tilanne on tälläinen.
Että sellainen on se itseään tarkistava ja korjaileva tiede- uskonto. Annappa sitten muutama asiallinen kommentti, niin voimme tutkiskella asioita hyvässä yhteis hengessä, vai meneekö sormi suuhun.
Kirjoittanut: sydämmen.usko.pelastaa 6.4.2006 klo 22.54
Poista oma viesti
Koirankouluttaja 6.4.2006 klo 20.35
Taasko sinä pikku supikoiraseni täällä räksytät? Lukemisen ymmärryskin sinulla taas on kateissa kun näit jotain närästystä viestissäni.
Voi pientä, olet varmasti liian kovasti koittanut tulkita raamattua. Se taitaa olla vähän niinkuin paskaa pinnistäisi? Aina ei tule mitään ja silloinkin kun onnistuu niin tulos haisee pahalta.****
Minä oletinkin sinun tarttuvan syöttiin kiinni. Keräsin tuohon mukaan vielä sinun viisaat vastauksesi, että saat ihailla omia aivotuotteitasi, ennenkuin käyt uuden jutun kimppuun. Oletan sinun itsesi kommentoivan kun kerran olet niin taitava, Joten aloittakaamme. ole hyvä.
Antropologi Vincent Sarich ( Kalifornian yliopisto, Berkley ) kertoo olevansa humanisti. Hän uskoo lujasti tieteen kykyyn johdattaa meidät totuuteen. Hän on esittänyt seuraavan näkemyksen monta kertaa: "Meillä on uskon peli ja tieteen peli. Tosiasiassa nämä molemmat ovat uskon pelejä. Kummatkin ovat ihmisen tekemiä rakennelmia, joiden tarkoitus on autaa ymmärtämään hyvin monimutkaista maailmaa. Tiede on hyvin erikoislaatuinen uusi usko, joka olettaa, että itse usko voi olla itseään korjaavaa. Muihin uskoihin ei ole rakennettu itseään korjaavaa mekanismia. Ne ovat dogmaattisia. Tiedettä tekevät ihmiset voivat olla dogmaattisia, mutta silloin he unohtavat millaista tiede todella on. Se on jatkuvasti itseään testaavaa ja itseään korjaavaa uskoa. Usko liittyy ajatukseen, että tiede on keino, jolla voimme ymmärtää maailmaa ympärillämme".
Ei ole epäilystäkään siitä, että ne, jotka pitävät tiedettä raamatulliseen uskoon nähden ylivoimaisena, korostavat juuri tätä tieten itseään korjaava ominaisuutta. Raamatullinen usko luottaa jumalan erehtymättömään sanaan ja sen "näin sanoo Herra"- väitteeseen. Kristus väittää, että hän on tie totuus ja elämä. ( Joh.14:16). Raamattu väittää olevansa Jumalan sana lopullisessa muodossa. Nämä väitteet ovat joidenkin mielestä loukkaavia. He eivät joko ole kiinnostuneita lopullisesta totuudesta, he eivät pidä raamatun lopullista totuutta koskevasta opetuksesta tai eivät usko, että ihmisen on mahdollista tuntea lopullista totuutta.
Samalla esitän myös pari kysymystä 1) Kuinka joku voi tietää, ettei ole lopullista totuutta.
2)Kuinka voi päätellä, että Kristuksen sanat eivät ole lopullinen totuus?
Mitä kriteerejä tulisi käyttää Kristuksen sanojen arviointeihin ? Kristityillä on tälläinen kriteeri. Hän uskoo että Jeesus vahvisti kaikki väittensä ylösnousemuksellaan. Se jolla on valta kuoleman yli, hallitsee lopullista voimaa ja on lopullisessa totuudessa.
Tiedettä ja ramattua ei tarvitse asettaa ristiriita tilanteeseen. Sagan, Sarich ja monet muut ovat kuitenkin halunneet tehdä näin. Ajatus tiedemiehestä totuuden etsijänä on jotenkin romanttinen. Monet tiedemiehet sanovat kuitenkin, etteivät he ole kiinnostuneita totuuden löytämisestä. He ajattelevat kuten eräs höyrylaivayhtiön mainos, joka sanoo, että puolet huvista tulee perille pääsemisestä. He nauttivat etsimisestä. He eivät ole erityisen kiinnostuneita siitä, saapuvatko he perille. Ei ole suinkaan harvinaista kuullla tiedemiesten väittävän, että raamattu tuhoaisi tieteen. Ei ole mitään syytä tehdä tiedettä, jos omistaa jo totuuden. Tämä on eräs hassuimmista tekosyistä hylätä Jumalan sana.
En ole koskaan kuullut kenekään esittävän kaikkein tärkeintä tieteen olemukseen liittyvää kysymystä. Kun Sagan perustelee tieten ylivoimaisuutta maailman katsomuksena, hän viittaa historiallisiin tapauksiin, joissa tieteen itseään korjaava mekanismi on toiminut. Kysymys ei kuitenkaan ole siitä, onko tämä itseään korjaava mekanismi toiminut kerran , kahdesti, satakertaa tai tuhatkerta. Perus kysymyksiä ovat: Kuinka tehokas tiede on itseään korjaavana mekanismina? Kuinka hyvin se on keskimäärin onnistunut? Kuinka monta kaikista tieteen tekemistä virheistä tiede on itse korjannut?
Kun esitämme kysymyksen tällä tavoin on ilmeistä, että ei ole olemassa mitään keinoa tietää tieteen historiassa tehtyjen virheiden kokonaismäärää. Emme myöskään tiedä kuinka monta korjaamatonta virhettä tieteessä on tällä hetkellä. Jos tietäisimme niistä ne korjattaisiin. Siksi on mahdotonta tietää, kuinka hyvä tieteen itseään korjaava mekanismi on. Jos ei ole mitään keinoa tietää mekanismin luotettavuutta, emme voi koskaan tietää, onko tieteesen luottaminen totuuden lähteenä, hyvin viisas maailman katsomus vai hyvin typerä. Olemme kaikki sama mieltä siitä, että menetelmiensä perusteella tiede voi olla jonkinverran itseään korjaava. Emme kuitenkaan elä täydellisessä maailmassa.
Tieteen itseään korjaavaan olemukseen liittyy ajatus siitä, että kun tiedemies uskoo keksineensä jotain ainutlaatuista tai innovatiivista, hänen täytyy julkaista sekä tuloksensa että menetelmänsä. Hänen työnsä ei ole ainoastaan alistettu vertaisarvioksi kutsutulle prosessille, vaan julkistettu koko tiedeyhteisön arvioitavaksi. Tämä vaikuttaa hyvin terveeltä ja puhdistavalta prosessilta. Ihanteena se on sitä, käytännössä se ei kuitenkaan toimi.
Tiedemiehillä ei yksinkertaisesti ole aikaa tai rahaa tarkistaa muiden tiedemiesten tutkimuksia. Yliopistoissa työskentelevät tiedemiehet opettavat, ohjaavat opiskelijoita ja työskentelevät omien tutkimusohjelmiensa parissa. Heitä aja yhteisösä toimiva julkaise tai tuhoudu (publish or perish)- asenne. Heitä ei hyödytä millään tavalla vahvistaa tai osoittaa vääräksi jonkun muun tutkimuksia. Siitä ei tule mainetta ja mammonaa. Teollisuuden tutkijat ovat taas kiinnostunet siitä, mitä jää viimeiselle riville. Heidän täytyy olla tuotteliaita yrityksensä toimialoilla. Heillä ei ole aikaa tarkastaa muiden tiedemiesten tutkimuksia vain tarkastamisen ilosta tai todistaakseen että tiede on itseään korjaavaa. On olemassa poikkeuksia, mutta tavallisesti tilanne on tälläinen.
Että sellainen on se itseään tarkistava ja korjaileva tiede- uskonto. Annappa sitten muutama asiallinen kommentti, niin voimme tutkiskella asioita hyvässä yhteis hengessä, vai meneekö sormi suuhun.
Vastaukset 14
Vanhimmat
"Että sellainen on se itseään tarkistava ja korjaileva tiede- uskonto. Annappa sitten muutama asiallinen kommentti, niin voimme tutkiskella asioita hyvässä yhteis hengessä, vai meneekö sormi suuhun."
Siis haluatko samanlaisen copypasten vastaukseksi vai onko sinulla itselläsi joku omakin ajatus josta voidaan keskustella?
1) Kuinka joku voi tietää, ettei ole lopullista totuutta.
-Ei voikaan, kuten ei voi myöskään tietää, että on.
2)Kuinka voi päätellä, että Kristuksen sanat eivät ole lopullinen totuus?
-Ei mitenkään.
Eikä ole olemassa mitään tiede vs. usko vastakkain asettelua. Ne elävät käsi kädessä.
Pitäisikö meidän lopettaa lääkkeiden, energiamuotojen ym. kehittäminen koska tiede on väärin?
Kehittymällä voimme korjata ongelmat jotka maapalloa ravistelevat ja kontrolloida mahdollisia uhkakuvia.
Niin kauan kuin yksikin ihmisyksilö kärsii turhaan tällä pallolla, tiedettä ei pidä jarruttaa.
Kummaksun asennettasi, luulisi sinunkin toivovan parempaa maailmaa.
Eikä kyllä Jumalan sanakaan tee sitä. Jos sinä otat tietyt lasit päästä, niin sinäkin huomaat että evoluutioteoria kyllä yrittää vastustaa Jumalaa.
Tiede on hyvää, silloin kun se on asiallista, mutta evoluutioteoria ei ikinä kykene kertomaan totuutta siitä mistä elämä alkoi ja mihin ollaan matkalla. Jumalan sana kertoo kaiken, ja on totuudenmukainen, yritti sitä kuinka tahansa mollata ja väheksyä. Evoluutioteoria ei loppujen lopuksi todista mitään, Jumalan sana kertoo kaiken.
>-- huomaat että evoluutioteoria kyllä yrittää vastustaa Jumalaa.
Voi pikku supikoira kun olet taas väärässä! Ei evoluutioteoria voi yrittää mitään, se kun ei ole elävä olento. Toisekseen, eikö loogista olekin että kirjasi on väärässä, onhan se aikansa kuva?
> Tiede on hyvää, silloin kun se on asiallista
Heheh! Suomennettuna: "tiede on hyvää, kunhan rakas pieni raamattuni ei joudu huonoon valoon sen ansiosta".
> Jumalan sana kertoo kaiken, ja on totuudenmukainen
Ahaa, kerrotko vielä että mikä painos on se totuudenmukainen? Entä miten sen näkee että jokin on oikea painos ja toinen väärä? Miten huomaatte käännösvirheiden vaikutuksen?
> Evoluutioteoria ei loppujen lopuksi todista mitään
Hehehehheh. Vesi lentää silmistä kun nauraa sinun jutuillesi. Kun se oma usko on niiiin ihq että silmät ja korvat on tukossa ja lukossa ettei vaan mikään pääse vaikuttamaan. :D
"Tiede on hyvää, silloin kun se on asiallista, mutta evoluutioteoria ei ikinä kykene kertomaan totuutta siitä mistä elämä alkoi ja mihin ollaan matkalla. "
Noh, tuopa ei olekaan evoluutioteorian tavoite eikä tarkoitus. Evoluutioteoria ei ota kantaa elämän syntyyn maapallolle, eikä se ennusta ihmiskunnan tulevaisuutta, kuolemanjälkeisistä tapahtumista puhumattakaan.
Evoluutioteoria on biologinen oppi, joka tarkastelee eliölajien kehitystä. Havainnot luonnosta pitävät hyvin yhtä teorian kanssa, joten evoluutioteoria on yleisesti todettu paikkansa pitäväksi ja käyttökelpoiseksi teoriaksi.
"Tiede on hyvää, silloin kun se on asiallista"
Kaikki sinun kirjoituksiasi lukeneet tietävät kyllä että sinä vastustat aivan verisesti tiedettä mistään tosiasioista ja todisteista piittaamaatta, jos nuo todisteet ovat vähääkään ristiriidassa sinun fundamentalistisen raamatuntulkintasi kanssa. Sehän on juuri sitä tyypillistä uskis-logiikkaa - jos tosiasiat ja raamattu ovat ristiriidassa, niin sen ikävämpi tosiasioille!
Koska raamattu ei voi sisältää mitään virheitä, niin sitten tosiasiat ovat tietenkin väärässä ja niitä on muokattava (eli vääristeltävä) niin että ne ovat yhtä raamatun ilmoituksen kanssa. On aika hyödytöntä käydä mitään keskusteluja ihmisten kanssa joilla on tuollainen moraali ja logiikka...
Tuossa alhalla on kuitenkin evoluutioteorian nokkamiehiä jotka vastustavat raamattua, ja pilkkaavat Jumalan sanaa. Sagan on lausunnoissaan pilkannut Jumalan sanaa ja kreationisteja mennen tullen. Samoin Dawson pilkkaa Jumalaa ja älykästä suunnittelijaa, sen tähden minua kummeksuttaa kovasti uskovaiset jotka puolustavat evoluutioteoriaa, vaikka Jumala selvästi sanassaan antaa ymmärtää luoneensa ihmisen omaksi kuvakseen. Ei kaiketi Jumala ole mikään eläin. Eläin ei ymmärrä Jumalan sanaa ja puhetta. Paratiisissa olessaan ihminen puhui jaumalan kanssa ja antoi eläimille nimet. Sano yksikin eläin joka kykenee samaan.
***Tiedettä ja ramattua ei tarvitse asettaa ristiriita tilanteeseen. Sagan, Sarich ja monet muut ovat kuitenkin halunneet tehdä näin. Ajatus tiedemiehestä totuuden etsijänä on jotenkin romanttinen. Monet tiedemiehet sanovat kuitenkin, etteivät he ole kiinnostuneita totuuden löytämisestä. ***
Tiede on hyvä asia silloin kun sillä tutkitaan oikeita asioita, mutta jos se valjastetaan evoluutioteorian veturiksi niin silloin mennään pahasti metsään.
> Tiede on hyvä asia silloin kun sillä tutkitaan oikeita asioita, mutta jos se valjastetaan evoluutioteorian veturiksi niin silloin mennään pahasti metsään.
Eli siis edelleen sama virsi: "jos tiede ja raamattu ovat jostain eri mieltä on raamattu AINA OIKEASSA sillä onhan se Muuttumaton Totuus". Tämä näkyy joka vastauksessasi ja muuta on turha väittää.
Roomalaiskirje, 1. luku:
19 Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille.
20 Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan. Sen vuoksi he eivät voi puolustautua.
21 Vaikka he ovat tunteneet Jumalan, he eivät ole kunnioittaneet ja kiittäneet häntä Jumalana, vaan heidän ajatuksensa ovat käyneet turhanpäiväisiksi ja heidän ymmärtämätön sydämensä on pimentynyt.
22 He väittävät olevansa viisaita mutta ovat tulleet tyhmiksi,
23 ja he ovat vaihtaneet katoamattoman Jumalan kirkkauden katoavaisten ihmisten ja lintujen, nelijalkaisten ja matelijoiden kuviin.
...esim. "elämään" tahi "luontoon" voisi saada melkoista myllerrystä kirkkokunnissa,kö ?!?
Se omien hoksottimiensa käyttö nääs !?!
lol
;-)
Mitä ihmeen juttua siinä oli muka itseään korjaavasta uskonnosta?
Vastaukset kysymykseesi:
1) Kuinka joku voi tietää, ettei ole lopullista totuutta.
- Ei mitenkään.
2)Kuinka voi päätellä, että Kristuksen sanat eivät ole lopullinen totuus?
- Ei mitenkään.
Lainaamassasi jutussa selvitettiin, joskin kovin kummallisesti värittäen tapoja, miten tiede korjaa itseään. Tiedehän ei pyri antamaan lopullista totuutta asioista. Miksi. Koska lähtökohta on se, että se on mahdotonta. On vain mahdollista tutkia asioita ja tehdä niistä malleja, jotka toimiva tietyissä rajoissa riittävän hyvin. Ja pyrkimys on lisätä tietoa ja parantaa näitä malleja, mutta kukaan ei kuvittelekaan pääsevänsä koskaan kiinni ehdottomaan totuuteen.
On naurettavaa väittää, etteikö tieteen itseeän korjaavuus toimisi. Toimimattomilla teorioilla ei lennetä kuuhun, ei valmisteta lääkkeitä jne. Vai luuletko muka, että tietokoneesikin on itsestään syntynyt tai huijaritiedemiehen tekemää roskaa? Valitettavasti sekin on tieteellisen toiminnan tulosta.
Ja tiede ja maailmankatsomus ovat eri asioita. Ne eivät välttämättä liity toisiinsa ollenkaan.
Miten uskonto puolestaan korjaa itseään? Mihin otsikkosi oikein viittasi?
***Mitä ihmeen juttua siinä oli muka itseään korjaavasta uskonnosta?***
"""Antropologi Vincent Sarich ( Kalifornian yliopisto, Berkley ) kertoo olevansa humanisti. Hän uskoo lujasti tieteen kykyyn johdattaa meidät totuuteen. Hän on esittänyt seuraavan näkemyksen monta kertaa: "Meillä on uskon peli ja tieteen peli. Tosiasiassa nämä molemmat ovat uskon pelejä."""
Toveri antropologi Sarich on sitä mieltä että sekä luomisoppi että evoluutiotiede ovat uskon asioita enemmän tai vähemmän.
"""Kummatkin ovat ihmisen tekemiä rakennelmia, joiden tarkoitus on autaa ymmärtämään hyvin monimutkaista maailmaa."""
Sarich antaa ymmärtää että molemmat on rakennettu selittämään maailmaa, mailman katsomuksia
"""Tiede on hyvin erikoislaatuinen uusi usko, joka olettaa, että itse usko voi olla itseään korjaavaa."""
Sarich antaa ymmärtää, että tiede on ainut itseään korjaava usko
"""Muihin uskoihin ei ole rakennettu itseään korjaavaa mekanismia. Ne ovat dogmaattisia. Tiedettä tekevät ihmiset voivat olla dogmaattisia, mutta silloin he unohtavat millaista tiede todella on. Se on jatkuvasti itseään testaavaa ja itseään korjaavaa uskoa. Usko liittyy ajatukseen, että tiede on keino, jolla voimme ymmärtää maailmaa ympärillämme"."""
Eli voimme olle varmoja siitä, että evoluutiotiede on uskonto, siinä kuin muutkin maailmankatsomukset.
Miten evoluutioteoria ja fossiilitutkimus mielestäsi parantaa maailmaa. Minä en näe kaikkea yhtä mustavalkoisena kuin evolutiivisen maailmankuvan luojat yrittävät ihmisille toitottaa. Sinä olet eläin, ei sinulla ole tulevaisuutta, sinä vain vähänaikaa palloilet täällä ja haihdut lämpöhöyrynä ilmaan, ainoa tehtäväsi on olla geeni varastona, että evoluutio voisi edelleen kehittyä jne.
Miksi ja ketävarten evoluution pitäisi edelleen kehittyä?
Mikä on mielestäsi evoluution tulevaisuuden näkymät ?
***On naurettavaa väittää, etteikö tieteen itseeän korjaavuus toimisi. Toimimattomilla teorioilla ei lennetä kuuhun, ei valmisteta lääkkeitä jne. Vai luuletko muka, että tietokoneesikin on itsestään syntynyt tai huijaritiedemiehen tekemää roskaa? Valitettavasti sekin on tieteellisen toiminnan tulosta.***
Kuka pystyy kontrolloimaan tieteen itseään korjaavaa mekanismia ?
Eikö ole ensin havaittava virheet, ennenkuin on mahdollista korjata ne ?
Minä eroittaisin evoluutioteorian kokonaan omaksi pseudotieteeksi mitä se todellisuudessa onkin. Lääketiede pärjää paremmin ID- teorian alaisuudessa, sillä biologian alalla täytyy tutkijoiden jatkuvasti muistuttaa itseään havaitun informaation suunnitelmallisuutta katsellessaan, että nyt ei olla älykkään suunnittelijan kanssa tekemisissä, vaan kaikki on sattuman tulosta.
***Ja tiede ja maailmankatsomus ovat eri asioita. Ne eivät välttämättä liity toisiinsa ollenkaan.***
Oikea tiede onkin erossa maailmankatsomuksesta, mutta evoluutioteorian ympärillä pyörivillä on oma uskonnollinen maailmankatsomuksensa ja se työntää älykkään suunnittelijan syrjään, yrittäen speguloimalla selittää maailmankaikkeutta ja ihmisenä olemista.
***Miten uskonto puolestaan korjaa itseään? Mihin otsikkosi oikein viittasi?***
Yllä olevasta tekstistä sen pitäisi selvitä.
Olet niin ihanan voimakastahtoinen peräänantamaton mies, että en voi enää pidetellä tunteitani ja olla ihastumatta sinuun, SUP. Olisi ihana pitää vahvasta määrätietoisesta kädestäsi kiinni ja juoksennella kesäisillä kedoilla kanssasi...mmm...unelmoin sinusta...ota yhteyttä [email protected]
"Eli voimme olle varmoja siitä, että evoluutiotiede on uskonto, siinä kuin muutkin maailmankatsomukset. "
- Evoluutio ei ole suinkaan maailmankatsomus, vaan luonnossa esiintyvä prosessi.
"Miten evoluutioteoria ja fossiilitutkimus mielestäsi parantaa maailmaa."
- Evoluutioteoria ei suinkaan pyri parantamaan maailmaa. Evoluutioteoria vain ja ainoastaan selittää lajien kehitystä.
"Minä en näe kaikkea yhtä mustavalkoisena kuin evolutiivisen maailmankuvan luojat yrittävät ihmisille toitottaa. Sinä olet eläin, ei sinulla ole tulevaisuutta, sinä vain vähänaikaa palloilet täällä ja haihdut lämpöhöyrynä ilmaan, ainoa tehtäväsi on olla geeni varastona, että evoluutio voisi edelleen kehittyä jne. "
- Mitä mustavalkoista tuossa on. Sille en voi mitään jos totuus sinua ahdistaa.
"Miksi ja ketävarten evoluution pitäisi edelleen kehittyä? "
- Ei ketään varten. Ja mitä tarkoittaa evoluution kehitys? Evoluutio ei kehity vaan jatkuu niin kuin ennenkin.
"Mikä on mielestäsi evoluution tulevaisuuden näkymät ? "
- Evoluutio jatkuu tulevaisuudessa niin kuin on jatkunut tähän asti. (Sinänsä outo kysymys. Vrt: Mitkä on painovoiman tulevaisuuden näkymät?)