miten jatkaa

saanut kohtuuttoman surun kantaaksesi. Jossain he kuitenkin varmasti tälläkin hetkellä ajattelevat nätisti sinusta ja tietävät rakkaudestasi. Toivottavasti löydät elämääsi vielä uusia rakkaita ihmisiä, joista myös voi muodostua sinulle tärkeitä. Ja sinulla on ystäviä. Muista, että se että annat muidenkin ihmisten olla sinulle rakkaita ei vähennä sitä kuinka tärkeitä ja rakkaita ihmisiä sinulla on elämässäsi ollut. Ehkä jostain löytyisi tukiryhmä vastaavissa tilanteissa olleiden ihmisten kanssa. Vertaistuki auttaa monessa tilanteessa. Kevään tervehdyttävää voimaa ja pieniä ilon hetkiä

Miksi et saa muistaa? Mitä pahaa on muistamisessa? Minä tiedän ettet ikinä tule unohtamaan. Asiat haalistuvat kun et ajattele että minun on pakko unohtaa. Kun annat itsellesi luvan muistaa kaikki, kuin eilen tapahtuneet niin huomaat ettet muistakkaan enään yksityis kohtia.. Asiat muuttuvat ja laantuvat aika parantaa.
Mutta et koskaan unohda. Ihminen on rakennettu niin että ei unohda koskaan kaikkia.
Siis muista heidät hymyile heille ajattele niitä kauniita muistoja älä sitä onnettomuutta. Me kaikki täältä kerran lähdemme sinäkin. Miksi elää kuolleille joilla on oma elämänsä siellä toisessa tasossa. Anna heidän olla rauhassa. Elä ja nauti kun saat elää. Itsemurhan tehnyt ei pääse omaistensa luo. Silloin vasta alkaisi oma helvettisi josta sinulla ei ole mitään tietoa. Minä ehdottaisin että katselet ympärillesi ja nauttisit olostasi täällä elämässä mihin vanhempasi ovat sinut hankkineet. Et voisi sellaista surua heille tuottaa jonka jo itse olet kokenut.
Hyvää kevättä ja toiveikasta elämää...

Olen myös ajatellut erittäin paljon noita menetyksen aiheuttamia vaikutuksia liikenne onnettomuudenkin kokeneena. Jatkamisen jaksoitusta on ollut tehtävä ja olen ajatellut että aina eräs jakso kerralaan jonka jälkeen on aina muutos omassa elämässä. Tapahtuman sekä sen tunteen yrittäminen "poistaa" ei ole tarpeen, mutta tahdon mennä sen tunteen luo ja jaksottaa uusia asioita tekemiselle ja elämiselle muiden kanssa ja olen ottanut ne tuntemukset mukaan. Moni ei ole voinut olla ystäväni mutta moni on voinut jakaa sitä. On aivan uudet ihmiset olleeet apuna , entisistä ei ole ollut pitkään aikaan jakajiksi.

Lyhyidenkin hetkien voima on erittäin kantavaa ollut ja tiivis mukana olo nuorten elämässä.Toivon jaksoja joiden vaikutus voisi auttaa.

että haluat liittyä heidän seuraansa. Se nyt vain on, että niin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin joka tapauksessa. He varmaankin rakastivat elämää, eivätkä olisi halunneet kuolla. Eivät he haluaisi sinunkaan kuolevan vaan elävän iloisen elämän. Elämä on tässä hetkessä ja tulevaisuudessa, oli menneisyydessä mitä tahansa.

Kuten joku jo edellä sanoi, mitään ei pidä unohtaa. Ihmismieli pystyy tietoisesti poissulkemaan huolia, murheita jne, mutta ne tulevat mieleen silloin kun illalla menee nukkumaan. Jos jokin muistuttaa heistä, ajattele sitä lämmöllä ja ole iloinen siitä mitä koitte yhdessä. He kokivat vääryyttä enemmän kuin sinä, joka saat elää. Elämä on lahja elämänkatsomuksesta riippumatta. Älä heitä sitä pois.

Puhuminen auttaa, mutta surun joudut kuitenkin käsittelemään itse.

Kuulepa, itse suuren menetyksen kokeneena,voin sanoa,että elämä jatkuu.
Kaikki ei ole aina sitä miltä näyttää.

Luepa vaikka kirjoja aiheesta.Uusin se Tsunamista selvinneen miehen kirja,kun hän kertoo että KAIKESTA SELVIÄÄ (menetti perheensä ja vanhempansa).

Mikä on uskosi?uskotko kuoleman jälkeiseen elämään?toisiko se sinulle lohtua?
Älä pitäydy siinä minkä luulet tietäväsi vaan kuulostele.
Miksi sinä jäit mutta muut kuolivat?MIkä viesti siinä on?Mitä sinä voisit vielä tehdä elämälläsi?ONko elämä lahja?

Ajattele:he ovat odottamassa kun joskus tulet.Onko niin kiire? he ovat SIINÄ.Vierellä.Ei ole mitään hätää.ei heillä eikä sinulla.

SInulla on oma elämäsi.Mitä voit tehdä sillä?Mitä HALUAT ENITEN TEHDÄ tässä maailmassa elävänä?Toteuta haaveesi.elä!Tee kaikkea mitä haluat tehdä,lähdön aika tulee vielä,aiemmin kun luulitkaan,aika on niin nopea.

Ei elämä katoa mihinkään.emme voi ymmärtää sitä että läheiset eivät ole tässä meidän vierellämme enää jakamassa sitä.se on vääryys,siltä tuntuu.He ovat muualla.Mutta koska se menee näin,ja sinä tiedät että sinun vuorosi on joskus (ei vielä!),niin käytä tämä aika johónkin, auta muita,auta itseäsi.TIedätkö,muiden auttamisesta ja huomioimisesta voi saada elämän tarkoitusta.Se on hyvin syvällistä,pysähdy siihen.Auttamalla muita auttaa itseään.

oikeasti,ei ole mitään hätää.Mitään ei ole lopullisesti kadonnut.
Ole rauhassa.

Siis olit 18v ja naimisissa, ööö puhut lapsista monikossa eli niitä oli enemmän kuin yksi, miten tää nyt taas vaikuttaa niin hilseestä vetäistyltä että oikein mietityttää. Onks tää taas näitten teinien kokeiluja,"meneeks läpi" juttuja.