Vanhustenhuollon taso kautta Suomen on niin surkeassa kunnossa, että jotain on tehtävä ja pian. Suomen rakentaneet ihmiset ovat heitteillä ja epäinhimillisissä oloissa, mutta maahanmuuttajille riitää kaikennäköisiä avustuksia, eikä heiltä edes vaadita minkäänlaista osallistumista yhteiskunnan hyvinvointiin. Päinvastoin lisää kuluja ja inhimillistä kärsimystä aihetuu heidän tuomastaan rikollisuudesta.
Nyt on laitettava asiat oikeaan järjestykseen ja saatava Suomen hyväksi elämäntyönsä tehdeinen ihmisten olot edes inhimilliseksi.
Nyt on laitettava asiat oikeaan järjestykseen ja saatava Suomen hyväksi elämäntyönsä tehdeinen ihmisten olot edes inhimilliseksi.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Mistä perimmiltään johtuu, että vanhushuolto on surkealla tolalla? Ovatko syypäitä siis päättäjät?
Kyllä, jokainen, joka päättää jättää omat vanhempansa ja lähisukulaisensa toisten hoidettavaksi mukavuussyistä tai tarpeesta saada tehdä RAHAA ja harrastaa.
Veroja maksetaan sen vuoksi, että on vanhuksia, jolla ei ole hoitamiseen pystyvää omaista. Mutta nykyisin kaikki katsovat, että yhteiskunnan on huolehdittava vauvoista, lapsista, työttömistä, sairaista ja vanhuksista eikä siihen itsellä ole juuri valvollisuutta mihinkään, veroista vaan nirsoillaan. Yhteiskunnan pitää lapsensaantiiässä hommata ehkäisyä ja lapsettomille lapsia.
Laskin juuri naapuritalon ukolle, että hänen veroillansa äitinsä asustaa vanhainkodissa vajaa kaksi viikkoa vuodessa, että poika saa illat pitkät kaljalla istua, matseissa käydä ja harrastaa. Sopii sitä sitten vanhainkodissa kerta viikossa käydä kauhistelemassa, että ompa ruoka huonoo ja seurustelu ala-arvoista.
Onhan se hyvä inttää ammattikorkeakoulunkäyneitä nirppoja muoria hoitamaan ja seurustelemaan, kun ei ole itsellä vanhushuollon pätevyyttä edes muorin kuistilta lunta lapioimaan. Niin ei sitten voi.
Todellisuudessa vanhusten heitteillejättö on tapahtunut useasti jo paljon ennen vanhainkotiin joutumista/pääsyä. Taivastelemalla vain omaatuntoa huolletaan ja sosiaalista mieltä näytellään - emmehän me, vaan yhteiskunta
Erittäin hyvä ja napakka vastaus..olen samaa mieltä..vaikka tuolla, alempana jorisinkin oman vastaukseni, mutta todella hyvä näkökulma sinulla.
Vai tarkoitatko että vanhukset ovat huonokuntoisia?
Totta..useat vanhukset ovat monisairaita ja heikkokuntoisia...johtunee mm. paljolti epäedullisesta perimästä ja epäterveistä elintavoista.
He eivät pysty enää käymään mm. kaupassa, elokuvissa, teatterissa, ravintoloissa, tanssimassa, taidenäyttelyissä, kampaajalla, kauneushoitolassa jne. loppumattomiin..eli eivät kykene elämään sitä normaalia terveen ihmisen elämää..jota me muut..terveemmät kykenemme tekemään.
Mutta sairaus on sellaista..sairaus heikentää elämänlaatua, aiheuttaa rajoitteita ja lopulta vie meidät itse kunkin hautaan. Elämä nyt vaan on sellaista...täältä ei kukaaan selviä hengissä.
Ihmiset menehtyvät useasta eri syystä. Yksi menee liikenneonnettomuudessa, toinen väkivaltarikoksen uhrina, kolmas hiipuu vuosikymmeniä ennnen poispääsyään, neljäs kuolee heti esim. aivoverenvuotoon..yllättäen ja äkkiarvaamatta..kenenkään osaamatta edes odottaa selaista.
Pitkäikäisten vanhusten kohtalona saattaa joskus olla se, että sairaudet kasaantuvat; kun yhtä hoidetaan tulee jo toinen sairaus. Sairaus voi aiheuttaa pysyviä vaurioita esim.aivojen niissä osissa jotka huolehtivat loogisesta ajattelusta, muistamisesta, kognitiivisista kyvyistä, fyysisestä liikkumisesta, puhumisesta, virtsaamisen tai ulostamisen tarpeen tunnistamisesta, pidätyskyvystä jne. Esimerkkejä löytyy tuhansittain.
Aivot ovatkin ihmisen tärkein elin - kun siellä jotain tapahtuu...vaikutukset ovat joskus - useinmiten - peruttamattomia ja pysyviä ja jopa eteneviä..riippuen tietysti itse sairaudesta.
Kuitenkin ja onneksi on myös näitä "vanhuksia", jotka elävät pitkään ja nimenomaan hyvän elämän. Sairauksia voi toki olla, mutta ne ovat hoidollisesti hallinnassa ja oireistot ovat helposti hoidettavissa..eivätkä ne rajoita henkilöiden normaalia elämää. He käyvät teatterissa ja ravintoloissa 90-vuotiainakin, hoitavat itse päivittäiset asiansa, selviytyvät kotona jopa ilman sen kummempia apuja lukuunottamatta ehkä vain ikkunoiden pesua ja verhojen vaihtoa tai muuta pientä.
Heidän toimintakykynsä yhtenä kannatinpalkkinaan voi toimia pysyvä, hyvin pitkäaikainen ja tiivis hoitokontakti yhteen ja samaan lääkäriin joka on mahdollistanut mahdollisimman hyvän hoidon siten, että lääkäri tuntee asiakkaansa sairaushistorian jo pitkältä aikaväliltä.
Usein sairaus on vain esim. sydämen toimintaan liityvää, mutta on hyvin hallinnassa sopivan lääkityksen ja seurannan turvin. Onnistuneen hoidon kulmakivenä toimii se, että lääkäri tuntee potilaansa ja osaa hoitaa tätä..tuntee sairauden historian ja kulun..eikä raha ole esteenä toteutettaessa esim. lääkehoitoa. Toinen merkitävä tekijä ennenkaikkea hyvän pitkän iän salaisuudessa - yksilötasolla - on elämänmyönteisyys, huumori ja vahvat suku-ja perhesiteet jotka antavat iäkkäälle ihmiselle hänen tarvitsemaansa emotionaalista turvallisuuden tunnetta. Samoin korkea sosiaalinen asema työelämässä on lujittanut itsetuntoa, vahvistanut myönteisiä minä-kokemuksia antaen siten henkistä kestävyyttä. Perintötekijöillä on myös vahva osuus asiassa. Usein nämä henkilöt pyrkivät itse aktiivisesti elämään enemmän sairautensa unohtaen..kun taas ns. valittajat ja narisijat..voivat kyllä elää pitkään, mutta elämänlaatu on ihan toisenlaista.
He ovat pessimistejä, näkevät kaikessa vain negatiivista ja heidän fyysiset oireensa mukailevat psyykkistä mielialaa. Mitä negatiivisempi olet, sitä ennemmän on fyysiä oireita ja mitä erilaisempia. Fyysiset oireet ja sairaudet usein ylikorostuvat ja saavat enemmän huomiota. Tämä ei tarkoita sitä, etteikö fyysiä oireita olisi, mutta positiivisesti elämään suhtautuvilla ne eivät ole ylikorostuneita.
Sitten taas jos puhumme vanhustenhuollon
hoidollisesta tasosta - niin siitä asiasta voidaan olla montaa eri mieltä..riippuen aina siitä mihin verrataan. Jos vertaamme vaikka Somaliaan, Kiinaan tai johonkin Afrikan maahan niin meidän vanhustenhuoltommehan on huippua. Entä jos vertaamme naapurimaahamma Ruotsiin? Onko siellä taso huonompaa vai parempaa..en tiedä. Riippuu siis aina siitä mihin verrataan ja mitä verrataan.
Esitetty: 25.10.2000 | Päivitetty: 26.10.2000
Juontaja / tuottaja: Maarit Tastula
Kovakouraista kohtelua, soittonappien piilotusta, pakkolääkitystä. Jopa 7000 vanhusta tulee päivittäin kaltoinkohdelluksi laitoksissa.
25.10.2000 TV2.
Tositarina eräästä suomalaisesta vanhainkodista: toimintakyvytön vanhus kirjoitti haparoivalla kädellään hätäviestin omaisilleen. Hän ilmoitti mieluummin hirttäytyvänsä kuin joutuvansa vielä kerran yöhoitajan kovakouraiseen käsittelyyn.
Yöhoitajan käytös oli ollut jo pitkään sekä esimiehen että muiden hoitajien tiedossa, mutta vasta kun omaiset veivät tämän viestin laitoksen esimiehelle, esimies puuttui asiaan.
Tutkimusten mukaan jopa 7000 vanhusta kohdellaan päivittäin kaltoin suomalaisissa hoitolaitoksissa. Mutta miksi kukaan ei puutu asiaan?
Vanhainkotien hoidon laatua 10 vuotta tutkineen Sirpa Syväsen mukaan useissa laitoksissa hallitsee ns. puuttumattomuuden kulttuuri. Kaltoinkohtelu nähdään, mutta sitä ei nosteta esiin työyhteisön sisällä. Esimiehet ja myös hoitohenkilökunta sanovat syyksi usein, etteivät he halua pahoittaa työtoverinsa mieltä.
Kyse ei ole läheskään aina rahasta ja resurssien puutteesta. Monessa köyhässä kunnassa hoito on vähistä rahoista huolimatta laadukasta.
Työyhteisöjen ilmapiiriä ja asenteita tutkiessaan Syvänen on huomannut, että rutiini ja liukuhihnamainen arki on turvallista myös monien hoitajien kannalta. Vanhusten kohtaaminen silmästä silmään on vaikeampaa kuin komeron siivous, lääkeruiskun pistäminen tai vaipan vaihtaminen. Tuskaisen vanhuksen vuoteen viereen istuminen vie enemmän energiaa.
http://www.yle.fi/punainenlanka/
Katkerien omaisten vihanpurkausta enemmänkin. Oliko tarkoituksesi olla ivallinen..jos oli siinä onnistuit, mutta miten se motivoi ketään, ivallisuus?
Kuten mainitsin; sairauksien oireita voidaan
lievittää, emotianaalista turvattomuutta ei, ei siten ja sillä lailla kuten luullaan.
Emotionaalinen turvattomuus juontaa ihmisen elämänhistoriasta..ei sitä pysty lieventämään vieressä istuva hoitaja. Kemiallisia keinoja emotionaalisen tuskan tai ahdistuksen lieventämiseen löytyy ja niitä käytetään jo inhimillisistä syistä. Hoitaja ei voi koskaan korvata omaisia sillä tasolla, ei hoitaja ole omainen..ei hänellä ole yhteistä tunnehistoriaa takanaan potilaan kanssa..se on vain omaisella..jos hänelläkään.
Yhteinen tunnehistoria sitoo ihmiset toisiina, sidos ei siis ole vain ja ainoastaan biologinen tai sosiaalinen sidos.
Jostain kumman syystä ihmisillä on sellainen käsitys, että yhteiskunnan eri hoivatasojen täytyisi korvata tai paikata tuota yhteistä tunnehistoriaa mikä ihmisten välillä on. Näinhän ei todellakaan ole asianlaita. Se ei ole yhteiskunnan tehtävä, ei sen hoivapuolen työntekijöiden vaan se on nimenomaan läheisten tehtävä; olla sitä luomassa ja rakentamassa ja lopulta myös kokea ja sietää sen purkautuminen joka tapahtuu läheisen poistuessa eli kuollessa. Tätä emotionaalista
tunnesidosta täytyy kyetä myös väljentämään, ottamaan etäisyyttä toiseen ihmiseen. Tämä tapahtuu vanhempien lasten itsenäistyessä ja perustettaessa omaa perhettä mm.
Vanhuksen ja sairaan elämänhistoriaa ei voida kääntää taaksepäin sitä muuntaen. Jokaisella on ainutlaatuinen yksilöllinen elämänkaarensa, oma persoonallisuutensa joka myötävaikuttaa siihen, miten elämisen ja myös sairauden/sairastumisen
kokee. Sillä ei ole mitään tekemistä hoitajien empaattisuuden tai epäempaattisuuden kanssa.
Kiire näkyy hoitotyössä ja kyynistää, mutta niin se tekee sen jokaiselle, ei hoitohenkilökunta ole mikään poikeus ihmisjoukossa jotka kykenisivät suurempaan psyykkiseen kuormitukseen kuin muutkaan.
Itse kukin voi miettiä omaa jaksamistaan työelämässä, verrata omia työskentelyolosuhteitaan, palkkaansa jne. esim. hoitajien vastaaviin.
Kuinka monella on työnantaja joka huolehtii työntekijän jaksamisesta, puolustaa ja tukee silloin kun tätä tarvitaan, palkitsee eri tavoilla tekijänsä, maksaa ja kustantaa virkistystoimintaa ja maksaa inhimillistä
palkkaa joka vastaa työn kuormittavuutta?
Kuinka monen työtä arvostetaan ja kunnioitetaan, kuinka moni saa tyydytyksen työstään, kokee onnistumisen tunteita ja mieltää työnsä tärkeäksi ja saa siitä suoraan kiitosta?
Miettikää itse kukin omaa työtään..oli se siten mitä muuta työtä hyvänsä, mutta ei siis hoitotyötä.
Sitten..kun olette miettineet sitä..miettikää sitä hoitajan työtä, siellä oman omaisenne hoitopaikalla..mitä se on ja minkälaista..
ja verratkaa omaa työtänne siihen.
Miettikää myös sitä, kuinka paljon omalla persoonallisuudellanne, tekemisillänne, sanomisillanne ja kaikella muulla olette osaltaan luomassa sitä toisen ihmisen työssä viihtymistä. Kaikki vaikuttaa kaikkeen, te sanotte ja teidän sanomisillanne on vaikutusta, uskokaa tai älkää, se voi motivoida, se voi musertaa, se voi latistaaa, se voi viedä motivaation tai se voi auttaa jaksamaan, sietämään, se voi auttaa monella eri tavalla...aivan kuten teidän työpaikallanne asiakkaiden antama palaute..tai työkaverin kevyt olalle taputus silloin kun on oikein vaikeaa.
Ivallisuudella ja repivällä arvostelulla ei ole koskaan saatu mitään hyvää aikaiseksi. Avoimella vuoropuhelulla, toisten kunnioituksella, arvostuksella ja positiivisuudella on rakentavampi vaikutus...aina.
Tämä sama viesti on jokoaisessa keskuistelussa, sinä Tastula fani! Koita löytää jotain omaakkín koskus!
Nyt saa nauraa oikein kunnolla..tarkoitin tietysti HUIPPUA :))
Vieläkin naurattaa...
http://www.gernet.fi/public/keskustelu/thread.zml?thread=121&start=0
Toimittajat ovat löytäneet taas ihmisten tunteita virittelevän aiheen. Me itse kukin kuolemme aikanaan.
Paljon parjastusta Koukkuniemestäkin tulee oikein myönteistä palautetta hyvästä koidosta, maukkaasta ruuasta jne. Monella siellä on huomattavasti parempi olla kuin kotonaan, omaisten hoidon varassa. Sellaisestahan ei juttua kannata tehdä.
Moni vanhus joutuu olemaan kotonaan aivan ammattitaidottoman kumppaninsa hoidon varassa. Siellä naapurapua antavalla ei ole sairaanhoitajan, sosiaalikurattorin, sosiaalihoitajan,lähihoitajan, laitosapulaisen, terapeutin yms. tutkintoja.
Näissä jutuissa on paljolti kysymys eri hoitoalan ammattilaisryhmien välisestä reviiritaistelussa. Normeja asettamalla pyritään poissulkemaan muut hoitohenkilöt. Eikä kymmeniä vuosia työssäoppineita ja työhönsä hyvin soveltuvia työntekijöitä noteerata laisinkaan, niille normienlaatijat antavat potkun persuksiin.
Kuntaväki alati on parkumassa, miten työ tulee kiireisemmäksi ja kiireisemmäksi. Ei tiedetä, että yrityssektorilla on tapahtunut aivan samalla tavalla. Onko televisio kuvannut kaupan kassoja, vaiheompelijoita, liukuhihnapakkaajia ja komponenttien kokoojia, jotka eivät edes pissille pääse. Työelämä on tullut kiireiseksi kaikkialla, monessa paikassa työaika painetaan niska limassa, kaverin kanssa saa puhua, kun kello soi ja puhe loppuu, kun kello soi.
Yrityksissä henkilö, joka tekee hyvää levyhitsaussaumaa, on hyvä hitsari ja työntekijä, vaikka ei olisi hitsauskoulutusta saanut päivääkään. Hyvä muurari on hyvä muurari, vaikkei olisi siihen ammattikoulutusta saanutkaan.
Valitettavasti paras on hyvän vihollinen. Jos jollekin normeerataan, se saadaan täytettyä. Se vaan on jostakin muusta pois, avohuollostako nyt.
Olisiko niin, ettei Koukkuniemessäkään ole liian vähän hoitajia, vaan siellä on liikaa vanhuksia. Ei oteta vuoteen lisää uusia, niin hyvä hoitotaso saadaan.
Maahanmuuttajille riittää kaikennäköisiä avustuksia, mutta niin riittää muillekin. Maahanmuuttajatkin joutuvat veroja maksamalla osallistumaan yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamiseen ja se sen säilyttämiseen kun ainakin heidän Suomessa syntyneet poikalapsensa joutuvat suorittamaan asevelvollisuuden.
On totta, että maahanmuuttajat tekevät rikoksia, mistä seuraa inhimillistä kärsimystä ja kuluja, mutta heidän tekemänsä rikokset ovat vain jäävuoren huippu valtavassa suomalaisten, usein kännipäissään, aiheuttamasta perheväkivallan, liikenneonnettomuuksien ja surmatöiden syntilistasta.
Suomikin on aikoinaan ollut hyvin köyhä ja poliittisesti levoton maa, kuten nykyisin ne kehitysmaat, joita Suomi nyt avustaa ja joista se ottaa pakolaisia. Suomalaiset saivat tuolloin apua ja se otettiin nöyränä vastaan, mutta nyt nyrpistelet nenääsi, kun suomalaiset tarjoavat vastavuoroisesti apuaan muille kansoille.
Suomi on YK:n jäsen ja se velvoittaa auttamaan eri tavoin heikommassa tilanteessa olevia maita. Vastavuoroisesti mekin voimme tällöin ottaa apua vastaan YK:lta, mikäli tilanne maassamme muuttuisi niin kriittiseksi.
Yhteiskuntamme huoltosuhde on maassamme hyvää vauhtia kääntymässä päälaelleen, kuten tunnettua. Mistä tällöin oletat löytyvän hoitajat ja resurssit yhä suuremmalle vanhusten joukolle ilman, että yhteiskuntamme muut osa-alueet eivät kärsisi?
Vanhusten hoito ei tällä hetkellä ole yleisesti nuorista kovinkaan kiinnostavaa ja se on ymmärrettävää, sillä alitajunnassaan he aistivat vanhustenhoidon tarkoituksettomuuden ja turhuuden. Ollaankin luisumassa tilanteeseen, jossa muut kuin maahanmuuttajat eivät viitsi rasvata vanhusten pyhitettyjä takamuksia epäkiitollisten ja narisevien omaisten katseiden alla.
Seuraa tilanne, jossa itsekin voit pahimmillaan joutua vanhainkotiin vietnamilaisen lääkärin ja irakilaisen hoitajan käsittelyyn. Purisitko tällöin kättä, joka sinua ruokkii vai nielisitkö perusteettoman ylpeytesi?
kohene,on tuo tulevaisuus.Mitä tulee maahanmuuttajiin ovat he älyltään ja juonittelukyvyiltään huomattavasti keskiverto suomalaisten yläpuolella,ja tekevät pimeesti suurimman osan hommista.Joten päättelen että,vain keskitason suomalaiset jatkavat tätä paskatyötä vanhusten parissa tulevaisuudessa.Se vaihtoehto mitä minä kannatan:vanhukset hoidetaan kotona hamaan tappiin asti.
Suomi on saanut? - Lainaa Amerikasta itsenäistymisen jälkeen, mutta sekin maksettiin takaisin viimeistä dollaria myöten.
Ja ns. pakolaisten veronmaksu taitaa olla melko vaatimatonta, kun työssä ei juuri olla vaan eletään erilaisilla yhteiskunnan tuilla.
Ja mitä tulee rikollisuuteen suhteutettuna eri ryhmien kokonaslukumäärään, se on erityisesti eräissä rikostyypeissä, kuten väkivaltarikokset, ryöstöt ja raiskaukset, moninkertainen suomalaisiin verrattuna. Ainoa poikkeus toiseen suuntaan oli työsuojelumääräysten rikkominen.