Pisti tuo otsake silmään, kyseltiin miten suhtautua läheisen kuoleman tai vastaavan surun kohdanneeseen. Oikea ratkaisu on tietysti ko. henkilön eristäminen yhteisöstä.
Ainoa oikea tapa käsitellä surua tai kaunaa, on puristaa se tiukaksi palloksi syvälle olemukseensa. Näin se on kuin uraanisauva ydinvoimalassa, loputon energian lähde.
Viha, kauna ja katkeruus, niistä ihmisen energia kumpuaa.
Nimim. kokemusta piisaa!
Ainoa oikea tapa käsitellä surua tai kaunaa, on puristaa se tiukaksi palloksi syvälle olemukseensa. Näin se on kuin uraanisauva ydinvoimalassa, loputon energian lähde.
Viha, kauna ja katkeruus, niistä ihmisen energia kumpuaa.
Nimim. kokemusta piisaa!
Vastaukset 1
Vanhimmat
Niin piisaa kokemusta täälläkin. Kokemuksen Syvällä Kurkkuäänellä kommentoin, että enpä haluaisi olla se ihminen, jonka päälle räjähdät epävakaa aine. Voi sijaiskärsijää, tuskin räjähdät kenenkään syyllisen päälle vihasi, kaunasi ja katkeruutesi vaan sen heikoimman lenkin, jonka "tappamisesta" kukaan ei tule sinua syyttämään tai peräti laittamaan edesvastuuseen.
Eristäminen on tehokas Inhimillinen Toimintatapa. Vallankäyttöä, myös tapa toimia pelottavan asian tai ihmisen kanssa. Muistathan, että näennäisesti sosiaaliset ja itsevarmat ovat pohjimmiltaan omaneduntavoittelijoita eikä heillä riitä empatiaa muita kuin itselle.
Ainoa vihaa, kaunaa ja katkeruutta tyydyttävä on lyödä sitä aiheuttavalta henkinen nenä verille heti eikä paiskoa sijaiskärsijää hamassa tulevaisuudessa. Ei tule kipeää möykkyä sisään, mutta tulee mustelmia. Vaan on se sen arvoista.
Jo muinainen Suomi-suota puskenut puskajussi sen tiesi. Kel onni on, se onnen kätkeköön, Kel suru on, se surun kätkeköön.