Koska joku ateistikin saattaa lukea ja loukkaantua tekstistäni, niin laitan tähän alkuun varoituksen: tämä on saarna (-;
Luullakseni muutkin ihmiset kuin minä luokittelevat joskus kanssa ihmisiä asteikolla pyhimys, oikea uskovainen ... huono uskovainen, jumalaton tai jotain tuonnepäin. Pyhimykseksi mulle kävisi esim. Äiti Teresa, siis hyvinkin esimerkillinen kristitty.
Mutta tuossa luokittelussa on monta vaaraa: ensiksikin siinä on se farisealaisuuden vaara, että sattuukin itse olemaan vaikka omasta mielestään huono uskovainen, mutta onpa sentään vielä jokunen jumalaton, jotka ovat alemmalla luokaalla. Toisekseen siinä taitaa unohtua, mihin Jumalan lapseus perustuu ja millaista se on. Voiko joku ihminen olla enemmän Jumalan lapsi ja joku toinen vähemmän?
Äiti Terasa oli esimerkillinen kristitty, misei vaikka pyhimykseksi tituleerattava, mutta ei hän voinut olla enempää Jumalan lapsi kuin tupakoiva baarissa krapulaansa kaljalla selvittelevä kristitty suomalaismies. Jälkimmäistä en toki sano esimerkilliseksi kaikissa suhteissa, mutta ei hän silti ole vähemmän Jumalan lapsi.
Tanssija Jukka Haapalaisen sanat eilisessä NYT:ssä olivat Jumalan lapsen sanoja korviini: "Uskon ikuiseen elämään ja ylösnousemukseen, kuten Raamatussa sanotaan. Uskon, että minullekin, syntiselle käy niin, enkä joudu helvettiin kärventymään."
Orpous voi olla monenkin tunne, kun on ajautunut etäälle Jumalasta. Nämä "orvot" tarvitsevat veljiä ja siskoja, jotka kertovat, että Isä rakastaa heitä, niinkuin rakasti tuhlaajapoikaansakin.
Pahimmillan Jumalan lapset ovat myyneet itsensä saatanan orjiksi. Mutta siihenkin on vapautus olemassa, sillä Jeesus on maksanut hinnan. Kiitos Jumalalle, "se on täytetty"!
Luullakseni muutkin ihmiset kuin minä luokittelevat joskus kanssa ihmisiä asteikolla pyhimys, oikea uskovainen ... huono uskovainen, jumalaton tai jotain tuonnepäin. Pyhimykseksi mulle kävisi esim. Äiti Teresa, siis hyvinkin esimerkillinen kristitty.
Mutta tuossa luokittelussa on monta vaaraa: ensiksikin siinä on se farisealaisuuden vaara, että sattuukin itse olemaan vaikka omasta mielestään huono uskovainen, mutta onpa sentään vielä jokunen jumalaton, jotka ovat alemmalla luokaalla. Toisekseen siinä taitaa unohtua, mihin Jumalan lapseus perustuu ja millaista se on. Voiko joku ihminen olla enemmän Jumalan lapsi ja joku toinen vähemmän?
Äiti Terasa oli esimerkillinen kristitty, misei vaikka pyhimykseksi tituleerattava, mutta ei hän voinut olla enempää Jumalan lapsi kuin tupakoiva baarissa krapulaansa kaljalla selvittelevä kristitty suomalaismies. Jälkimmäistä en toki sano esimerkilliseksi kaikissa suhteissa, mutta ei hän silti ole vähemmän Jumalan lapsi.
Tanssija Jukka Haapalaisen sanat eilisessä NYT:ssä olivat Jumalan lapsen sanoja korviini: "Uskon ikuiseen elämään ja ylösnousemukseen, kuten Raamatussa sanotaan. Uskon, että minullekin, syntiselle käy niin, enkä joudu helvettiin kärventymään."
Orpous voi olla monenkin tunne, kun on ajautunut etäälle Jumalasta. Nämä "orvot" tarvitsevat veljiä ja siskoja, jotka kertovat, että Isä rakastaa heitä, niinkuin rakasti tuhlaajapoikaansakin.
Pahimmillan Jumalan lapset ovat myyneet itsensä saatanan orjiksi. Mutta siihenkin on vapautus olemassa, sillä Jeesus on maksanut hinnan. Kiitos Jumalalle, "se on täytetty"!
Vastaukset 1
Vanhimmat
ollaan jollain tapaa syntisiä, aamen. Ketään "parempaa uskovaista" sen kummemmin loukkaamatta!