mun äiti kuoli synnytyksessä... 7 vuotta vanhempi isoveli kun olin 12v.. isä kun olin 13v.. mun perheestä on jäljellä enää vuotta vanhempi isosisko.. vaikka mulla onki ympärilläni ihmisii joita vois sanoo perheeks ni en oo silti unohtanu oikeeta perhettäni.. mun sisko on ku sillä ei olis koskaa ollukka veljee tai isää.. se ei koskaa puhu niistä..mäki vaikenin moniks vuosiks.. oikeestaan kukaan mun kavereista tai tutuista ei tiiä et mulla on ollu veli.. en tiiä mitä mun pitäs tehä.. kertoo niille vai olla kertomatta.. ne on kyl huomennu ettei kaikki oo ok koska oon ollu ärtyneempi kun tavallisesti, oon riidelly siskoni kaa, ollu enemmän yksin ja vaellellu päämäärättömästi.. mitä mun kannattas tehä? psykiatrit tai sellaset ei auta koska ne vaan saa mut raivostumaan ja entistä kireemmäks..
mitä tekis?
sekaisin
71109
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
niin kyllä se siitä..
mulla on ihmisii ympärillä.. joskus varmaan vähä liikaaki..
kavereillesi avoimesti tilanteestasi, ei siinä ole mitään hävettävää. Avaudu parhaille ystävillesi ja puhu puhumasta päästyäsikin äidistä, isästä, veljestä. Kerro hyvät ja huonot hetket, muistot kultaantuu ja tulet saamaan niistä paljon voimaa tulevaisuudessa. Kaikkea hyvää tulevaisuuteesi ja lämmin halaus.
Kannattaa ehdottomasti puhua asiasta kavereille. Et arvaakaan kuinka yksistään puhuminen näin kiperistä asioista auttaa.Kyllä kaverit ymmärtävät.
Sinulla on surullinen tarina.Minun isäni kuoli 2vuotta sitten,sen ymmärsin,vanha ja sairas.Tyttönikuoli yllättäen 9kuukautta sitten,sitä en ymmärrä,kun vähän yli 20vuotias otetaan pois.Surua on lievittänyt,kun olen puhunut sukulaisten ja tuttujen kanssa,joskus tuntuu,että olen puhunut liikaakin,mutta ei kukaan ole käskenyt lopettaa,ovat jaksaneet kuunnella.Puhu ja anna tulla kaikki mikä sua painaa.Aina on joku,joka kuuntelee.Tämä kirjoittelukin auttaa.Ulkoilukin auttaa,mutta minä olen siihen ainakin liian laiska.Älä jää yksin murehtimaan.Voimia sulle.
Minulla on aina auttanut puhuminen. Tällä hetkellä puren surujani erään nettituttavan kanssa jolla on samantyyppisiä ongelmia kuin minulla (ei sellaisia kuin sinulla).Vertaisryhmän tai ihmisen löytäminen on tosi tärkeää, koita saada juttuyhteys niihin ihmisiin jotka on kokenut jotain samaa.Joka tapauksessa ole avoin, mutta älä revi itseäsi, avoimuus voi olla myös pahasta, kaikki eivät ymmärrä.
kiitos neuvoista..