Tsau!
Mitä olen nyt tätä palstaa seuraillut, niin aika usein kysellään kokemuksia rintojen pienennysleikkauksesta ja pohditaan, menisikö sellaiseen vai eikö menisi. Porukat vastaileekin viesteihin ihan kivasti. Ajattelin laittaa kuitenkin lisäksi tähän muutaman aatoksen omista kokemuksistani. Sellaisia juttuja, joita en itse ehkä hoksannut tai täysin sisäistänyt ennen leikkausta. Ja taustatietona sanottakoon, että mut leikattiin noin 2,5 kk sitten yksityisellä ja kuppi pieneni E:stä tonne pienehkön C:n paikkeille. No joo tässä niitä juttuja:
- Varaudu siihen, että toipuminen on pitkä prosessi. Itsellänikin se on vielä kesken. Vaikka varsinaisia kipuja ei olisikaan, haavanhoito VOI olla yllättävänkin raskasta, kuten itselläni. En osannut siihen täysin varautua vaan kuvittelin rallattelevani huoletta viimeistään kuukauden kuluttua leikkauksesta. No, mitään suuria ongelmia ei ole ollut, mutta esim. pientä vuotoa oli haavoista melkein 2 kk ja vielä muutama päivä sitten silikoniteippi teki tepposet ja rinnan alle hautui märkä kohta. Välillä olen ollut ihan paniikissakin noiden märkien kohtien kanssa (pitäiskö rasvata vai yrittää pitää kuivana, millä pitäis rasvata jos pitäis...pitäiskö suihkutella usein vai pahentaako se asiaa...), että kuivaako ne ikinä, mutta ilmeisesti se vain joillakin ottaa aikaa. Joka tapauksessa haavanhoito on tarkkaa puuhaa ja vie joskus aikaakin sekä aiheuttaa huolta. Tai siis näin VOI olla, ei välttämättä ole kaikilla tämmöistä tietenkään.
- Ole varovainen niiden teippien ja vastaavien kanssa. Itse hoksasin vasta liian myöhään, että teippi ärsytti ihoa ja ehkä osaltaan vaikutti siihen, että paikkojen kuivuminen vei niin kauan. Pidin vain tunnollisesti teippejä, kun lääkäri oli korostanut, kuinka tärkeää niitä oli pitää ja että aniharvoilla tulee mitään oireita niistä. Nyt kun olen lukenut näitä toisten juttuja, niin itse asialla aika monella on ollut ongelmia teippien kanssa. Lopulta oma iho alkoi mennä jo rakkuloille ja vasta silloin tajusin lopettaa niiden käytön. Sen jälkeen käytin vähän aikaa silikoniteippiä (lääkärin suosituksesta), mutta sekin sai siis aikaan pientä harmia. Kannattaa tuuletella haavoja ja antaa niiden olla ihan paljaana, jos yhtään tuntuu, että teipit kirvelee tms.
- Jos tulee ongelmia, on käytännöllistä, jos leikannut lääkäri on suht lähellä ja tarvittaessa voi käydä näyttämässä paikkoja. Itellä on leikkauspaikka aika kaukana ja joskus toivoin, että kun olisi ollut samassa kaupungissa, niin voisin yrittää saada ajan ja mennä näytille. Aina se ei tietenkään ole mahdollista.
- Varaudu siihen, että joudut nukkumaan selällään pari kuukautta... Oli ekat pari viikkoa raskasta ja tuli mukamas paikatkin kipeiksi, ennen kuin siihen sitten tottui.
- Varaudu siihen, että et saa nostella mitään raskaampaa noin kuukauteen. Itse olin jotenkin niin höhlä, että kuvittelin pärjääväni vuoden vanhan mukulan kanssa jo viikko leikkauksesta! Mitä lie päässä liikkunut... Vähänkö olikin sitten sumpliminen, että sain hoitoasiat järjestykseen. Kun nimittäin nostelemisesta ei tullut 2-3 viikkoon oikein yhtään mitään. Sitten oli pakko alkaa varovasti nostelemaan lasta ja kyllä se jo 3 viikon kuluttua sujuikin.
- Varaudu siihenkin, että tuntuu oudolta ensin se oma olemus. Tuntuu, että kaikki tuijottaa... Tai siin näin oli minun kohdallani. Valitsin itse sen tien, etten juuri kenellekään toimenpiteestä kertonut.
Lopuksi: nyt tää alkaa tuntua aikas ihanalta!! Kyllä kannatti, vaikka välillä olikin murehtimista näiden kanssa. Sairaalasta tietty olen aina välillä kysynyt ja jotain vastauksiakin saanut, mutta silti. Arvet on ja jää, mutta ei ne niin haittaa.
Tsemppiä!
Mitä olen nyt tätä palstaa seuraillut, niin aika usein kysellään kokemuksia rintojen pienennysleikkauksesta ja pohditaan, menisikö sellaiseen vai eikö menisi. Porukat vastaileekin viesteihin ihan kivasti. Ajattelin laittaa kuitenkin lisäksi tähän muutaman aatoksen omista kokemuksistani. Sellaisia juttuja, joita en itse ehkä hoksannut tai täysin sisäistänyt ennen leikkausta. Ja taustatietona sanottakoon, että mut leikattiin noin 2,5 kk sitten yksityisellä ja kuppi pieneni E:stä tonne pienehkön C:n paikkeille. No joo tässä niitä juttuja:
- Varaudu siihen, että toipuminen on pitkä prosessi. Itsellänikin se on vielä kesken. Vaikka varsinaisia kipuja ei olisikaan, haavanhoito VOI olla yllättävänkin raskasta, kuten itselläni. En osannut siihen täysin varautua vaan kuvittelin rallattelevani huoletta viimeistään kuukauden kuluttua leikkauksesta. No, mitään suuria ongelmia ei ole ollut, mutta esim. pientä vuotoa oli haavoista melkein 2 kk ja vielä muutama päivä sitten silikoniteippi teki tepposet ja rinnan alle hautui märkä kohta. Välillä olen ollut ihan paniikissakin noiden märkien kohtien kanssa (pitäiskö rasvata vai yrittää pitää kuivana, millä pitäis rasvata jos pitäis...pitäiskö suihkutella usein vai pahentaako se asiaa...), että kuivaako ne ikinä, mutta ilmeisesti se vain joillakin ottaa aikaa. Joka tapauksessa haavanhoito on tarkkaa puuhaa ja vie joskus aikaakin sekä aiheuttaa huolta. Tai siis näin VOI olla, ei välttämättä ole kaikilla tämmöistä tietenkään.
- Ole varovainen niiden teippien ja vastaavien kanssa. Itse hoksasin vasta liian myöhään, että teippi ärsytti ihoa ja ehkä osaltaan vaikutti siihen, että paikkojen kuivuminen vei niin kauan. Pidin vain tunnollisesti teippejä, kun lääkäri oli korostanut, kuinka tärkeää niitä oli pitää ja että aniharvoilla tulee mitään oireita niistä. Nyt kun olen lukenut näitä toisten juttuja, niin itse asialla aika monella on ollut ongelmia teippien kanssa. Lopulta oma iho alkoi mennä jo rakkuloille ja vasta silloin tajusin lopettaa niiden käytön. Sen jälkeen käytin vähän aikaa silikoniteippiä (lääkärin suosituksesta), mutta sekin sai siis aikaan pientä harmia. Kannattaa tuuletella haavoja ja antaa niiden olla ihan paljaana, jos yhtään tuntuu, että teipit kirvelee tms.
- Jos tulee ongelmia, on käytännöllistä, jos leikannut lääkäri on suht lähellä ja tarvittaessa voi käydä näyttämässä paikkoja. Itellä on leikkauspaikka aika kaukana ja joskus toivoin, että kun olisi ollut samassa kaupungissa, niin voisin yrittää saada ajan ja mennä näytille. Aina se ei tietenkään ole mahdollista.
- Varaudu siihen, että joudut nukkumaan selällään pari kuukautta... Oli ekat pari viikkoa raskasta ja tuli mukamas paikatkin kipeiksi, ennen kuin siihen sitten tottui.
- Varaudu siihen, että et saa nostella mitään raskaampaa noin kuukauteen. Itse olin jotenkin niin höhlä, että kuvittelin pärjääväni vuoden vanhan mukulan kanssa jo viikko leikkauksesta! Mitä lie päässä liikkunut... Vähänkö olikin sitten sumpliminen, että sain hoitoasiat järjestykseen. Kun nimittäin nostelemisesta ei tullut 2-3 viikkoon oikein yhtään mitään. Sitten oli pakko alkaa varovasti nostelemaan lasta ja kyllä se jo 3 viikon kuluttua sujuikin.
- Varaudu siihenkin, että tuntuu oudolta ensin se oma olemus. Tuntuu, että kaikki tuijottaa... Tai siin näin oli minun kohdallani. Valitsin itse sen tien, etten juuri kenellekään toimenpiteestä kertonut.
Lopuksi: nyt tää alkaa tuntua aikas ihanalta!! Kyllä kannatti, vaikka välillä olikin murehtimista näiden kanssa. Sairaalasta tietty olen aina välillä kysynyt ja jotain vastauksiakin saanut, mutta silti. Arvet on ja jää, mutta ei ne niin haittaa.
Tsemppiä!
Vastaukset 21
Vanhimmat
..lukea kokemuksistasi. Siis harmi ettei kaikki kohdallasi sujunut ihan kivuttomasti mutta niin kävi myös itselläni. Minulle oli myös yllätys miten paljon haavojen kanssa on saanut tehdä töitä. Ja parhaimmat sidosmateriaalit maksavat aika paljon! Teipit eivät ole olleet kohdallani ongelma, iho on kaikki teipit/sidokset sietänyt hyvin. Ongelmani oli ettei toinen haava mennyt millään kiinni, ja loppujen lopuksi selvisi että tulehdushan siihen olikin tullut. Tulehdusoireita ei vain ollut joten en osannut reagoida siihen heti vaan odotin ja odotin että haava paranisi. Olen myös kaikenlaisia hoitoja kokeillut, mm suihkutusta, ilmahoitoa ja erilaisia sidosmateriaaleja. Leikkauksesta runsaat kolme kuukautta ja nyt vasta haava kiinni. Eli KANSSASISARET!!! Älkää menkö juuri ennen kesää leikkaukseen, jos tulee ongelmia niin kesä on pilalla. Jos minut olisi leikattu vaikka toukokuussa niin koko kesä olisi mennyt pilallle, ei olisi päässyt uimaan, aurinkoakaan en olisi uskaltanut ottaa ettei haava haudu kuumuudessa yms.
Mutta kuten olen niin monesti täällä sivustolla hehkuttanut niin leikkausta en kadu päiväkään, vaikka etukäteen tietäisin kuinka paljon joutuu hommia tekemään paranemisen suhteen niin kaikki on ollut vaivan arvoista, niin ihanat rinnat mulla nyt on! Liivejä olen nyt ostanut vaikka kuinka paljon, löytyy varmaan melkein kaikki mahdolliset värit ja mallit. Ennen ostin muutamat liivit vuodessa ihan vain sen takia kun niistä joutui niin paljon maksamaan, nyt saa vaatekaupoista tarjouksella kympilläkin ihania liivejä. Uskomatonta...
Suosittelen leikkausta kaikille jotka tavalla tai toisella isoista rinnoista kärsivät, niin paljon leikkaus elämänlaatua parantaa. Mutta leikkaus on aina riski, pienennysleikkaus on loppujen lopuksi iso leikkaus, kestää tunteja ja nukutuskaan ei aina ole riskitöntä puuhaa.
Ja kuten alkuperäinen kirjoittaja kirjoitti, niin omasta kokemuksesta voin sanoa että on todella kätevää että leikkaava lääkäri on lähellä, olen leikkauksen jälkeen käynyt vaikka kuinka monta kertaa hänen vastaanotollaan kysymässä neuvoja ja haavaa näyttämässä. Minut siis leikattiin yksityisellä joten olen itse valinnut leikkaavan lääkärin ja leikkausajankohdan. Sama lääkäri leikkaa julkisellakin puolella mutta ripeämmin olen päässyt yksityisvastaanotolle kuin julkisella puolella polille.
Mutta onneksi on paljon myös niitä joilla ei ole ollut ongelmia lainkaan!
Kiitos kumpaisenkin kirjotuksista!
Itselläni on kunsultaatiokäynti kuukauden kuluttua ja toivon saavani ajan leikkaukseen alkusyksystä, niinkuin klinikka alustavasti lupaili... Toivottavasti!
Kiva lukea juttuja teiltä, joilla leikkaus on jo takanapäin, antaa ihanasti voimia.
Vaikka välillä pelottaakin ihan pirusti, uskon et se tulee olemaan sen arvosta!
Hyvää kesää ja ihanaa bikinikautta!=)
Juuri tälläistä infoa me "suunnitteilla" olevat kaipaamme. Tosi hyvä, rttä rehellisesti kerrotte,mitä ongelmia ilmenee ja miten meni,
Syvä kumarrus ja -Kiitos!!!
alko pelottamaan... ensi viikon leikkaus
Siis ei ollut tarkoitus pelotella ketään! Ainoastaan kertoa, että kannattaa henkisesti varautua siihen, että se ON iso leikkaus ja paraneminen vie aikansa. Ettei luulottele itselleen, että muutamassa viikossa on kaikki ohi. Useimmiten kaikki kuitenkin menee ihan hyvin! Niin kuin loppujen lopuksi itelläkin vaikka välillä tuntui hankalalta - mun ongelma vaan oli se, etten ollut etukäteen tajunnut varautua kaikkiin asioihin vaan mulla oli ehkä liian ruusuiset kuvitelmat siitä, miten nopeasti on täysin toipunut. Kyllä tämä kannattaa!
kaikki vaivan arvoista ja muutes parantuminen on niin yksilöllistä
...sillä saman koin itsekin; pienennysleikkaus olikin paljon suurempi operaatio kuin ensiksi kuvittelin. Haavojen kanssa (ilmankin tulehtumisia) meni kaksi kuukautta. Autolla ajaminenkin tuntui tosi hankalalta vielä monen viikon päästä leikkauksesta. Näistä asioista ei mielestäni alkukonsultaatioissa kerrottu ollenkaan. Mutta ei se mitään, olen silti todella tyytyväinen tähän olemisen sietämättömään keveyteen. Nyt on puoli vuotta takana ja kaiken maailman liikunnat, kantamiset yms. sujuvat hyvin. Mutta ei todellakaan kannata kesää vasten tätä tehdä...
Mä kävin julkisella puolella plastiikkakirurgin arviossa viime viikolla. Hän suositteli leikkausta, lievästä ylipainosta huolimatta. Samalla hän kertoi miten leikkaus tapahtuu, kertoi myös, että kipuja on leikkauksen jälkeen ja haavat saattavat myös tulehtuakin. Korosti kylläkin sitä, että tämä kaikki on yksilöllistä. Sairauslomaa on kuulemma viisi viikkoa. Sillä hetkellä ei mieleen tullut mitään kysyttävää, kun menin ihan sekaisin, kun kuulin, että pääsenkin leikkaukseen jo syksyllä.( Olin luullut, että julkisella puolella jonot ovat jopa parikin vuotta.) Jälkeenpäin mietin, että miten viisi viikkoa riittää jos tekee raskasta työtä, jossa joutuu esim. nostelemaan paljon ja kumartelemaan. Onneksi täältä voi lukea muiden kokemuksia asiasta ja kyselläkin voi, jos tulee mieleen jotain mikä ihmetyttää. Odotan jännityksellä syksyä ja innolla sitä, että pääsisin ostamaan uusia liivejä entisten hehtaarikokoisten tilalle.
Teen fyysisesti raskasta työtä, nostoja ym paljon. Leikkaava lääkäri kirjoitti kolme vkoa sairaslomaa, yritin puhua hieman enemmän mutta kirjoitti vain sen koska oli sitä mieltä että leikkauksesta toipuu kolmessa viikossa.
Olin eri mieltä, haavat auki en halunnut mennä töihin joten hain työterveydestä viikon lisää. Sen jälkeen sitten meninkin töihin ja onneksi oli ymmärtävät työkaverit niin ensimmäisen työviikon aikana katottiin mulle vähemmän raskaita töitä. Koska haavat siis ärtyivät niin loppujen lopuksi menin aukinaisilla haavoilla töihin.
Hellou!
Minulle tehtiin pienennysleikkaus vajaa kaksi kuukautta sitten, yksityisellä. Alkuperäistä 3,5vkon sairaslomaa jatkettiin vielä viikolla, fyysisesti raskaan työni takia. Olen todellakin tyytyväinen, että se on nyt tehty. En nähnyt oikeastaan enää mitään muuta vaihtoehtoa, ei enää yhtäkään kesää niiden hirveiden, painavien hinkkien kanssa. Rahasta juttu olikin oikeastaan kiinni, niinpä marssin pankkiin ja otin lainan. Arvet eivät häiritse, ne ovat osa minua, sisäpuolelta olisivat saaneet kyllä jäädä hieman alemmaksi :). Olen ikäni ollut alipainoinen, silti rintani olivat E kokoa, niskat jumissa ja jatkuvat päänsäryt, tuttu tarina.
Osasin mielestäni varautua aika hyvin leikkaukseen. Ostin kotiin paljon ruokaa yms. ettei tarvinnut vaivata muita kauppareissuilla. Muutenkin järjestelin kotona kaiken tarvittavan käden ulottuville. Voisin sanoa, että yllätyin ainoastaan siitä miten koviksi ja kipeiksi kyljet tulivat ja noista edellä mainituista sisäpuolen arvista( jälki riippuu paljolti rinnan alkuperäisestä muodosta ).
Parantuminen on tosiaan yksilöllistä, itse alan hiljalleen uskoa, että ehkä pahin on jo takana. Haavat ovat umpeutuneet siististä, eikä ole tullut kudosnestettä tai muutakaan eritteitää koko parantumisaikana. Arpien voitelun bepanthen voiteella aloitin kolmannen viikon kohdalla. Jos jokseenkin raskaita tavaroita kantelen päivän, tuntuu se kyllä vieläkin illalla, tai viimeistään seuraavana päivänä.
Muutama minua helpottanut vinkki:
- Uskon veden voimaan, eli vesi on mieto puhdistaja. Lämmin vesi lisää verenkiertoa ja pehmentää rupia, kuivunutta verta jne. niin lähtevät sitten hiertämästä.
- Autoillessa siirsin penkin lähemmäksi rattia, kun kädet ei nouse samalla tavalla, tämä auttaa.
- Nukkuessa kolme tyynyä, yksi pään alla ja toinen aina selän takana tukemassa puolikylkiasentoon. Kolmen viikon jälkeen pystyin vihdoin nukkumaan kyljelläni, sitä ennen tyynyt tukivat minut selästä niin, että sain jalat koukkuun sivulle, ja selän 45´kulmaan patjaan nähden.
- Suurin piirtein kaikki liivit painoivat uria ihoon, ja kun vielä ihon verenkiertokin on heikentynyt. Leikkasin fleese kankaasta kaikenlaisia palasia, mitä sulloin ja kiinnittelin micropore teipillä liivien sisään.
- Apteekista saa erilaisia teippejä, myös erityisesti herkälle iholle. Myös jos laittaa haavalle isomman sideharsopalan saa teipin (tai sellaista valkoista "teippilaattaa", joka on 10cm leveää rullana laatikossa) esim. alemmas jolloin eri kohdat ihosta joutuvat teipin rasittamaksi.
Ehkä vinkeistä oli jollekin jotain hyötyä, niitä voi muttei tarvitse kokeilla. Esittämäni "ohjeet" ja vinkit liittyvät omaan parantumiseeni. Pääasiassa kannattaa kuunnella oman lääkärin ohjeita ja käyttää maaalaisjärkeä.
Hellurei ja hyvää kesän odotusta sisters. c:
hei kaikki jo leikatut! kiinnostaa kun on nyt luettu näitä ongelmatapauksia (siis joilla haavat on tulehtuneet).
Tehtiinkö teille ns. ankkuriviilto? eli rinnan alle myös viilto? sillä mulle ei tehty,vaan pelkkä pystyviilto ja paranin todella nopeasti. (3viikkoa leikkauksesta pystyin nukkumaan vatsallani ja käymään uimassa)
lääkärini sanoi myös että saa rasvata vasta kun ruvet on kokonaan pois,siihen asti suihkuttelua 2krt päivässä. minkäänlaisia teippejä ei kotona ollessa ollut,vain ne joilla lähdin sairaalasta kotiin.
arvet ei enää näin vuoden päästä haittaa,jotenkin on tottunut siihen, mutta uimahallissa kyllä alussa tädit ja lapset tapitti ihmeissään...ajattelivat varmaan pahinta joten eivät ole kyselleet.
Mulla haava lähtee melkein kainalosta ja kiertää rinnan alta toiselle puolelle rintaa. Sitten on tietenkin pystyviilto keskeltä alhaalta nänniin ja nännin ympärys. Eli kai se on se ankkurijuttu. Tosi pitkästi on arpiviivaa.
Kysyisin sulta ja miksei muiltakin "vanhemmilta" tapauksilta, että milloin teillä arvet alkoi silminnähden huomattavasti vaalentua? Ainakin näin vajaat kolme kk leikkauksesta on vielä aikas punaiset arvet.
Mutta kuten sanottua, arvet ei niin haittaa. Kunhan kyselen. Mieluummin vaikka tällaiset kuin nyt on kuin ne entiset lollot.
Kävin muuten eilen ostoksilla. Aika huumaava tunne mennä sinne rintsikkarekkien luo ja huomata, että erilaista väriä ja mallia ja pitsiä on pilvin pimein JA NE SOPII (SIIS MAHTUU)!! Ja halpoja ovat myös.
kävin jälkitarkastuksessa 6kk jälkeen, ja lekuri sanoi että on alkanut jo pätkiä eli arvet vaalenee niin että ne katkeaa parin sentin pätkiksi ja siitä vaalenee. kuulemma toiset 6kk niin on jo aika vaaleat. nyt on kohta kulunut 10kk ja tosi vaaleat jo!
tämä mun leikkausmetodi on kuulemma ainakin töölössä kiellettyjen listalla,mutta kirurgin mielestä ankkuriviilto on ihan turha.
on joo ihanaa ostella nätin värisiä liivejä, ennenkuin sitä E kuppia oli tasan mustaa ja valkoista tai "mummoa". mutta mulla ainakin kaarituellisia tarttee ottaa D-kuppia,tuettomissa riittää C.
Nykyisinhän pitäisi kehittää metodeja ja tekniikoita ja yhä vaan viillellään niin mahdottomasti arpea. Miten joku "säästävä" leikkaustapa voi olla ns. kielletty? Kuka sinut leikkasi, tuo kiinnostaa kovasti, jos itselle olisi sopiva tapa.
kirurgini työskentelee myös töölössä, jossa kävin poistattamassa tikit. yleisöä haettiin joka puolelta katsomaan miten hyvää jälkeä tuli tällä tekniikalla.Voihan se olla että nykyään on jo hyväksytty menetelmä.
jos täällä saa mainita nimiä niin leikkaava lääkäri oli Jyri Hukki,Sairaala Laserissa Lauttasaaressa.
Pojalleni tehtiin kranio plastia ja Hukki leikkasi. Tosi mukava ja osaava kirurgi..;)
ja mielenkiintoinen huumorintaju...konsultaatiossa totesi että "ja sitten seuraavaksi rasvaimu" olin vähän aikaa häh???
leikkaa nykyään myös Ludwig oy:ssä jyväskylässä itselläni on siellä tehty rintojenpienennys ja sen teki Jussi Rintamäki
munkin mielestä mutta ainoa haittapuoli on tuo tunto. Se ei ole palautunut yhtään ja leikkauksesta on jo yli vuosi aikaa.........vieläkin toivoa elättelen.....
pelätä.Operaationi tehtiin keskiviikkona ja torstaina jo matkustin kotiin. ei vuotoa haavoista eikä juurikaan kipuja. eli mun kohdalla ei mitään ongelmaan. loistava fiilis!
15pv tulee tasan kuukausi kun minulle tehtiin rintojen pienennysleikkaus,jota en ole katunut päivääkään.Leikkaus meni hyvin ja paraneminen lähti aluksi käyntiin mukavasti(ei vuotoa tms.).Kipuja ei ollut.Kun tuli tikkien poisto aika niin rinnan alla olevat haavat eivät olleetkaan menneet kiinni."Nännipihat"ovat parantuneet täysin.Nyt on sitten haavanhoito käynnissä ja tällä viikolla olisi uusi arviokäynti sairaalassa.Näyttää jo siltä että haavat olisivat pikkuhiljaa menossa kiinni.Hoito ja toipuminen vaativat kärsivällisyyttä mutta kaiken kestää kun tietää mikä on lopputulos.Saa ostaa kaupoista nättejä liivejä ja paidatkin sopivat päälle!!!Ja ennen kaikkea niskakivut ovat poissa!!!!Mutta ehdottomasti suosittelen kaikille jotka ovat menossa leikkaukseen tai pohtivat siihen hakeutumista!!!Eikä leikkaukseen menoa kannata pelätä-itse pelkäsin kovasti ja ihan turhaan.