Olen havainnut ns. uskovien ajatusmaailmassa paljon kypsymättömyyttä ja suvaitsemattomuutta.
Uskovilla usko johtaa yleensä tuputtamiseen ja toisten ihmisten syrjimiseen sekä suvaitsemattomuuteen. Näistä on lukemattomasti esimerkkejä. Keskustelu on usein mahdotonta koska järjelle ja perustelluille näkemyksille ei anneta mitään arvoa. Vastaukset ovat tälläkin palstalla usein seuraavantyylisiä: "Sinä kiellät lunastuksen" , "Sinä kiellät ristin" , "Sinä pilkkaat jumalaa" . Näitä on kuultu todellakin kyllästymiseen asti ja se on todella turhauttavaa.
Asioita ei kyetä katsomaan asioina vaan ne suodatetaan sankkojen opinkappaleiden savustamien silmälasien läpi.
Samoin toimitaan muita elämänkatsomuksia arvioidessa, varsinkin kristittyjen piirissä:
Eräs buddhalaismunkki sanoi kristitylle että on ihan hienoa olla kristitty, mutta todennäköisesti seuraavassa elämässä olet jo päässyt paljon pitemmälle.
Uskon "myönteisistä vaikutuksista" puhutaan, mutta tiedostavatko uskovat miten paljon kielteistä he levittävät omalla toiminnallaan?
Jos puhutaan uskon hedelmistä niin todettakoon, että mikä tahansa aito vakaumus voi olla runkona myönteisten hedelmien syntymiselle. Ne ovat pääasiassa eettisen ajattelun luomuksia.
Lisäksi on muistettava, että uskon hedelmät eivät ole lähestulkoonkaan aina myönteisiä. Ihmiskunnan historia ja tämän päivän todellisuus kertovat siitä yllin kyllin. Ajatellaanpa vaikka kerettiläis- ja noitavainoja, ristiretkiä ja uskonsotia. Eri puolilla maailmaa käydään tälläkin hetkellä sotia, jotka ovat osaltaan uskonsotia. Hyvä esimerkki tästä on tämän päivän (1993) tilanne entisessä Jugoslaviassa. Vielä jos muistetaan esim. Salman Rushdien tappotuomiota ja naisten pääsyä aborttiklinikoille estäviä fundamentalistikristittyjä USA:ssa, niin eiköhän kielteiset hedelmät ala hahmottua.
Yksilötasollakin usko tekee ihmisen usein älyllisesti sokeaksi, ennakkoluuloiseksi, vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi ja tietenkin epätieteelliseksi (kts. Albert Ellis: Uskonto henkisenä sairautena, 1986). Liberaali uskonnollisuus on lähinnä emotionaalista lapsellisuutta
Itse pelkään sitä miten pitkälle ahdasmielisyys ja taikausko voivat mennä. Uskonnolliset lahkoliikkeet ovat uhka ja aiheuttavat ihmisille kärsimyksiä. Mielentasapainoa tulisi etsiä muualta kuin opinkappaleista ja ihmisen palvonnasta jumalana.
Uskovilla usko johtaa yleensä tuputtamiseen ja toisten ihmisten syrjimiseen sekä suvaitsemattomuuteen. Näistä on lukemattomasti esimerkkejä. Keskustelu on usein mahdotonta koska järjelle ja perustelluille näkemyksille ei anneta mitään arvoa. Vastaukset ovat tälläkin palstalla usein seuraavantyylisiä: "Sinä kiellät lunastuksen" , "Sinä kiellät ristin" , "Sinä pilkkaat jumalaa" . Näitä on kuultu todellakin kyllästymiseen asti ja se on todella turhauttavaa.
Asioita ei kyetä katsomaan asioina vaan ne suodatetaan sankkojen opinkappaleiden savustamien silmälasien läpi.
Samoin toimitaan muita elämänkatsomuksia arvioidessa, varsinkin kristittyjen piirissä:
Eräs buddhalaismunkki sanoi kristitylle että on ihan hienoa olla kristitty, mutta todennäköisesti seuraavassa elämässä olet jo päässyt paljon pitemmälle.
Uskon "myönteisistä vaikutuksista" puhutaan, mutta tiedostavatko uskovat miten paljon kielteistä he levittävät omalla toiminnallaan?
Jos puhutaan uskon hedelmistä niin todettakoon, että mikä tahansa aito vakaumus voi olla runkona myönteisten hedelmien syntymiselle. Ne ovat pääasiassa eettisen ajattelun luomuksia.
Lisäksi on muistettava, että uskon hedelmät eivät ole lähestulkoonkaan aina myönteisiä. Ihmiskunnan historia ja tämän päivän todellisuus kertovat siitä yllin kyllin. Ajatellaanpa vaikka kerettiläis- ja noitavainoja, ristiretkiä ja uskonsotia. Eri puolilla maailmaa käydään tälläkin hetkellä sotia, jotka ovat osaltaan uskonsotia. Hyvä esimerkki tästä on tämän päivän (1993) tilanne entisessä Jugoslaviassa. Vielä jos muistetaan esim. Salman Rushdien tappotuomiota ja naisten pääsyä aborttiklinikoille estäviä fundamentalistikristittyjä USA:ssa, niin eiköhän kielteiset hedelmät ala hahmottua.
Yksilötasollakin usko tekee ihmisen usein älyllisesti sokeaksi, ennakkoluuloiseksi, vanhoilliseksi, suvaitsemattomaksi ja tietenkin epätieteelliseksi (kts. Albert Ellis: Uskonto henkisenä sairautena, 1986). Liberaali uskonnollisuus on lähinnä emotionaalista lapsellisuutta
Itse pelkään sitä miten pitkälle ahdasmielisyys ja taikausko voivat mennä. Uskonnolliset lahkoliikkeet ovat uhka ja aiheuttavat ihmisille kärsimyksiä. Mielentasapainoa tulisi etsiä muualta kuin opinkappaleista ja ihmisen palvonnasta jumalana.
Vastaukset 9
Vanhimmat
mitä olen koskaan lukenut.
Olet todella tasapainoisen ja fiksun oloinen ihminen. Sinunlaisia pitäisi olla enemmän. Teehän paljon lapsia ja opeta heille terveet arvosi, muuten emme pääse taikauskoisa voitolle.
Kiitos.
Olisin voinut itsekin kirjoittaa täysin samanlaisen kirjoituksen (, jos olisin osannut).
maailmanlaajuisen äänestyksen siitä, kenen Jumala on se oikea. Sitten tämä tulisi kaikkien Jumalaksi. Näin voitaisiin estää paljon sotia ja inhimillisiä kärsimyksiä.
Joulupukin kanssa on muuten aivan sama tilanne; Japanilaiset ja jopa Korealaiset yrittävät omia MEIDÄN Joulupukkimme.
älyllistä epärehellisyyttä. Ne peustuvat primitiiviseen ajatteluun vuosituhansien takaa. Niillä ei ole mitään annettavaa nykypäivän ihmiselle. Päinvastoin - ne edustavat alkukantaisuuden lisäksi luonnottomuutta (siis sairasta ajattelua), valehtelua ja asioiden vääristelyä.
Olen itse väsynyt satuiluun vuosien varrella ja alkanut kysymään ja vaatimaan perusteluja yhä enempi asioille.
Havaitsin että elämästä voi oppia paljon ja ajattelussa sekä tietämyksessä voi kehittyä, kunhan siihen antaa itselleen luvan ja kykenee tietoa vastaanottamaan.
Usko johtaa usein jonkinlaiseen henkiseen sokeuteen. Se ei ole järjen työskentelyä vaan sen nukkumalähiö. Uskon ja uskonnon myötä moni urautuu henkisesti, eikä kykene enää ajattelemaan mitään joka ei sovellu sellaisenaan rajoittuneeseen ajattelumaailmaan.
Rajoittuneisuuden havaitsee jo siinä että uskovat tappelevat tulkinnoista ja siitä kuka on harhaopin tai pahan hengen vallassa. Vaikka kyse on uskosta, ei kyetä olemaan avomielisiä edes hieman omasta opista poikkeavia tulkintoja kohtaan. Jopa raamattuun uskovien uskovaisten keskustelu menee usein riitelyksi.
Tästä näkee että jotain täytyy olla vialla.
Suosittelen erästä kirjaa luettavaksi:
Tiede ja uskonto
(2001) Anders Engvist
Kirja tutkii uskontoa ja raamattua sekä sen ajanlaskun alun paikkeille jäänytta maailmankuvaa nykyajan tieteen näkökulmasta. Kirjassa käydään läpi kattavasti koko se todistusaineisto, jolla uskovaiset puolustavat raamattua. Kirjoittaja perustelee johtopäätökset viittauksilla alan asiantuntijoiden, lähinnä yliopiston professoreiden kirjoituksiin.
pehmeäkantinen, A5, 218 s.
ISBN 951-18-702-02,
kielteisiä kuin myönteisiä puolia.
Minusta suhde on tuttu 80%/20%. Siin 80% on negatiivista ja 20% positiivista.
"Jumalan olemassaolo ei ole järjen asia"
Mutta entäpä, jos uskosi on pelkkä ennakkoluulo, kuten käsitys että valkoiset ovat mustia parempia tai miehet naisia parempia tai että ne, joilla on silmälasit, ovat muita viisaampia? Uskonnollinen usko tarkoittaa lujaa luottamusta jonkin sellaisen olemassaoloon tai vaikutukseen, mistä ei ole saatavissa mitään todisteita. Se on uskoa ilman todisteita tai jopa vastoin todisteita.
Usko on periaatteessa mieletön asenne. Jollei asioista tiedetä mitään, uskolta puuttuvat järjelliset perusteet. Jos taas asiat tiedetään ja tunnetaan, ei ole mitään syytä vaatia pelkkää uskomista.
Kun tiedemies sanoo uskovansa, että uusi teoria on tosi, hän tarkoittaa silloin, että teoria on vahvasti perusteltu ja havainnot tai testit tukevat sitä. Kyse on rationaalisesta totena pitämisestä. Myös monet arkipäivän elämänkokemukseen perustuvat uskomuksemme edustavat sitä. Sen sijaan uskonnollinen usko - perusteeton, sokea usko - edustaa irrationaalista (=järjenvastaista) totena pitämistä.
"Mutta jumala on vajavaiselle ihmisjärjelle käsittämätön".
Tämä väite on jo sinänsä mieletön. Olemassaololause on mielekäs (tosi tai epätosi) vasta kun olemassa olevaksi väitetty olio/ilmiö on määritelty, kun sen ominaisuudet on annettu. "Käsittämättömyys" ei ole mikään ominaisuus. Se tarkoittaa samaa kuin lause: "ei kyetä määrittelemään". Väitetyn olion ominaisuuksista ei siis tiedetä mitään, eikä siis tiedetä edes mistä puhutaan. Todellakin; jos ainoa todisteemme on usko silloin emme voi edes tietää mihin uskomme!
Jumala on käsite. johon uskotaan vahvasti.
Itselläkin on uskovaista taustaa melko rankastikin. Asia josta hyvin vähän puhutaan, on uskovaisuuden aiheuttamat kielteiset puolet. Tavallisesti ei puhuta lainkaan. Usein uskoon tuleminen aiheuttaa jonkinlaisen syvän taantuman ihmisen ajatusmaailmassa kun halutaan "uskoa kuin lapsi" mutta siihen sekoittuu valitettavasti myös taantumista muiden tuomitsemishalussa ja kyvyttömyydessä avoimeen keskusteluun jossa kunnioitetaan ja (KUUNNELLAAN) vastakeskustelijaa aidosti ja rehellisesti. Uskovaisen "keskustelu" kun useimmiten on pelkkää tuputtamista ja uskon tyrkyttämistä.
En sanoisi että tämä on välttämättä väistämätöntä mutta hyvin yleistä se kuitenkin on. itsekin olen kokenut paljon tuomitsemista ja asioihini puuttumista kun olen ottanut etäisyyttä uskovaisiin ja liikkeisiinsä. saatetaan tekopyhästi sanoa esim. jostain harrastuksestani: "sehän on jokaisen omantunnon oma asia..." mutta kuitenkin kiristellään hampaita ja koko ajan nälvitään ja piikitellään asiasta kautta rantain kun ei uskalleta suoraan päin naamaa sanoa. tekopyhiä paskiaisia! Olen tässä pikkuhiljaa ruvennut panemaa välejä poikki kiihkohihhuleihin joilla ei ole omaa järkeä lainkaa tallella. Uskoa en koe menettäneeni mutta sellaista se ei enää tule koskaan olemaan että se kelpaisi näille paskatärkeille tekopyhille kusipäille! Näin on! Loppujen lopuksi merkittävän laajasta entisestä ystäväpiiristäni (uskovaisista) myönnän vain muutamien olevan normaailla järjenkäytöllä varustettuja ihmisiä jotka antavat muillekin vapauden uskoa tai olla uskomatta kuten haluavat. Suurin osa on uskonnollisia kaheleita jotka ovat menettäneet jossain vaiheessa järkensä ja lähimmäisen kunnioittamisen, mutta TÄYSIN sokeita omalle tyhmyydelleen...
...ja ruokkivat vielä toinen toistaan siinä tyhmyydessään...