Usko ihmisen kuolemattomaan sieluun on hyvin yleinen. Tämä käsitys on kuitenkin sekä epälooginen että epäraamatullinen. Mm. Viljam Aittala (adv.) tekee kirjassaan Tavoitteena kuolemattomuus tämän asian hyvin selväksi. Vähemmän tunnettua lienee, että myös luterilainen piispa Aimo T. Nikolainen on perusteellisesti tutkinut aihetta kirjassaan Ihminen evankeliumien valossa ja päätynyt samaan lopputulokseen kuin Aittala: ihminen on kokonaisuus, jossa ei ole erillistä kuolematonta osaa. Ihmistä voidaan kuitenkin tarkastella eri näkökulmista; sielu on yksi näistä näkökulmista. Tämä käsitys näyttäisi olevan yleistymässä luterilaisen kirkon piirissä, ainakin teologien keskuudessa. Sen sijaan eräiden herätysliikkeiden, karismaattisten piirien ja ns. vapaiden suuntien keskuudessa oppi sielun kuolemattomuudesta on vielä hyvin yleinen.
Helvetti
Helvettiä pidetään vieläkin hyvin yleisesti kirjaimellisena kärsimyksen paikkana, vaikkakin yhä useammin painotetaan sen henkistä laatua: helvetissä tai kadotuksessa ihminen on lopullisesti erossa Jumalasta, ja tämä tietoisuus aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta. Toisaalta käsitystä helvetin (Gehenna) vertauskuvallisuudesta vastustetaan jyrkästi monissa yhteisöissä ja tällaisen ajatuksen esittäjät tuomitaan harhaoppisiksi. Näin siitä huolimatta, että jo yksinkertainen logiikka osoittaa opin ikuisesta kidutuksen paikasta järjettömäksi. Rajallisen elämänsä aikana kukaan ei ehdi tekemään niin paljon pahaa, että ansaitsisi siitä ikuisen kärsimyksen! On aivan selvää, että helvetti samoin kuin Ilmestyskirjassa mainittu tulinen järvi ovat vain ikuisen kuoleman - ei ikuisen kärsimyksen - vertauskuvia; ne ovat itse asiassa - kuten Raamattu sanookin - toinen eli lopullinen kuolema.
Monissa yhteisöissä käsitteet Tuonela (Haades), Helvetti (Gehenna) ja Tulinen järvi niputetaan yhteen ja puhutaan vain helvetistä tai kadotuksesta. Näin Suomessakin, huolimatta siitä, että suomalainen raamatunkäännös (1938) johdonmukaisesti kääntää vain Gehenna -sanan helvetiksi. Sitä paitsi, eikö juuri sana kadotus ole mitä sopivin kuvaamaan ikuista häviämistä, olemassaolon loppumista?
Toisaalta ajatus tulisesta helvetistä on saanut jotkut omaksumaan universalistisen näkemyksen, jonka mukaan Jumalan rakkaus koskee erotuksetta kaikkia. Tämän johdosta he ovat sitten menneet toiseen äärimmäisyyteen kieltäen koko helvetin (ja kadotuksen) olemassaolon ja uskoen kaikkien lopulta pelastuvan.
Taivas, maa ja paratiisi
Usein myös niputetaan yhteen käsitteet taivas, uusi maa ja paratiisi. Tämän johdosta herää kysymys: Miksi Jumala lupaa luoda uuden maan, jos kaikki menevät taivaaseen? Onko maa sama kuin taivas? Tai taivas sama kuin paratiisi? Ja lisäksi: keitä ovat ne, joita apostolit ja 'Kristuksessa kuolleet' taivaasta käsin hallitsevat?
Helvetti
Helvettiä pidetään vieläkin hyvin yleisesti kirjaimellisena kärsimyksen paikkana, vaikkakin yhä useammin painotetaan sen henkistä laatua: helvetissä tai kadotuksessa ihminen on lopullisesti erossa Jumalasta, ja tämä tietoisuus aiheuttaa tuskaa ja ahdistusta. Toisaalta käsitystä helvetin (Gehenna) vertauskuvallisuudesta vastustetaan jyrkästi monissa yhteisöissä ja tällaisen ajatuksen esittäjät tuomitaan harhaoppisiksi. Näin siitä huolimatta, että jo yksinkertainen logiikka osoittaa opin ikuisesta kidutuksen paikasta järjettömäksi. Rajallisen elämänsä aikana kukaan ei ehdi tekemään niin paljon pahaa, että ansaitsisi siitä ikuisen kärsimyksen! On aivan selvää, että helvetti samoin kuin Ilmestyskirjassa mainittu tulinen järvi ovat vain ikuisen kuoleman - ei ikuisen kärsimyksen - vertauskuvia; ne ovat itse asiassa - kuten Raamattu sanookin - toinen eli lopullinen kuolema.
Monissa yhteisöissä käsitteet Tuonela (Haades), Helvetti (Gehenna) ja Tulinen järvi niputetaan yhteen ja puhutaan vain helvetistä tai kadotuksesta. Näin Suomessakin, huolimatta siitä, että suomalainen raamatunkäännös (1938) johdonmukaisesti kääntää vain Gehenna -sanan helvetiksi. Sitä paitsi, eikö juuri sana kadotus ole mitä sopivin kuvaamaan ikuista häviämistä, olemassaolon loppumista?
Toisaalta ajatus tulisesta helvetistä on saanut jotkut omaksumaan universalistisen näkemyksen, jonka mukaan Jumalan rakkaus koskee erotuksetta kaikkia. Tämän johdosta he ovat sitten menneet toiseen äärimmäisyyteen kieltäen koko helvetin (ja kadotuksen) olemassaolon ja uskoen kaikkien lopulta pelastuvan.
Taivas, maa ja paratiisi
Usein myös niputetaan yhteen käsitteet taivas, uusi maa ja paratiisi. Tämän johdosta herää kysymys: Miksi Jumala lupaa luoda uuden maan, jos kaikki menevät taivaaseen? Onko maa sama kuin taivas? Tai taivas sama kuin paratiisi? Ja lisäksi: keitä ovat ne, joita apostolit ja 'Kristuksessa kuolleet' taivaasta käsin hallitsevat?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voitto Ramu pisti teikäläisiltä kerran suut tukkoon perinpohjaisella luennolla, jossa todisti Raamatulla teidän oppinne sielusta vääräksi. Ja paljonko voi luottaa Aittalaan, joka nostaa Whiten opetukset Raamatun rinnalle, tai Viroon, joka oli spiritismin harrastaja?
Aittala ja Nikolaiko ja vaikka kukako ovat niitä kaikkitietäviä tutkimuksineen. Usko siihen on oma valintasi.