novassa tuli ohjelma joskus kuukausi takaperin maria quzeninan juontamana, eräs nainen kertoi hänen jatkuvista enkeli tapaamisiensa järjestämisistä. jäin kuuntelemaan ohjelmaa bensa-asemalle enkä olisi millään halunnut nousta tankaamaan edes :) olen aina ollut kiinnostunut toisen maailman asioista. tällä palstalla kirjoittelee näköjään joku, jolla on vankkaa tietoa enkeleistä...miten löydät aina etsimäsi? Kuitenkaan en ole varma mutta ymmärsin näin ettei enkelit ole kuolleita ihmisystäviämme vaan henkimaailamn valo olentoja. onko näin?
miksi en ole koskaan saanut tavata enkeliä vaikka olen mielestäni avoin vastaan ottamaan sellaisen kokemuksen??
Olen lueskellut myös muunlaista kirjallisuutta maailman toisista tasoista ja ihmisen kehoista... kertokaa vielä sellainen juttu että onko ihminen joka tappaa toisen aina jokin langennut enkeli tai kadotukseen joutunut jäsen???
tämä palsta on mielenkiintoinen...jatketaan...
anu
miksi en ole koskaan saanut tavata enkeliä vaikka olen mielestäni avoin vastaan ottamaan sellaisen kokemuksen??
Olen lueskellut myös muunlaista kirjallisuutta maailman toisista tasoista ja ihmisen kehoista... kertokaa vielä sellainen juttu että onko ihminen joka tappaa toisen aina jokin langennut enkeli tai kadotukseen joutunut jäsen???
tämä palsta on mielenkiintoinen...jatketaan...
anu
Vastaukset 5
Vanhimmat
En kuunnellut tuota juttua.
Löydän etsimäni vai?
No haluan ja annan enkelien tulla luokseni ja kutsun niitä.
Siis ihminen kuolee,mutta sielu ei kuole.Kuitenkin sielu muistaa entiset kuolemansa.
Tämän takia on olemassa purku jossa puretaan entisten elämien aiheuttamat surut ja tuskat.
Enkeli on olento jonka Jumala on luonut tuokseen/avukseen/nouvonantajakseen.
Ihminen voi päästä enkeliksi, mutta sielulla täytyy olla paljon kokemusta takanaan entisissä elämissä.
Ihmisen sisimmässä on paha.
Tappaminen tarkoittaa että ihminen ei ole tarpeeksi käynyt "elämän koulua" paitsi jos sillä tappamisella pelastaa oman tai toverin hengen.
Viimeksi mainittu tarkoittaa että teet toiselle palveluksen.
Jokainen ihminen on jossain ja joskus tappanut jonkun.
...mitä sanoisit tai tekisit jos todella kohtaisit enkelin? Vai haluaisitko nähdä enkelin vain siksi että voisit kertoa nähneesi enkelin?
Eivät enkelit välttämättä vastaa pyyntöön, mikäli sen tekee itsekkäistä syistä, koska he ovat Jumalan/Taon/Logoksen tahdon alaisia. Syy miksi itsekkäisiin pyyntöihin ei yleensä vastata ovat mahdollisten väärinkäytösten välttäminen.
Tällaisiin selvityksiin siis olen ainakin itse törmännyt. Itsekään en tosin ole enkeleitä koskaan nähnyt, mutta tällaisiin tietoihin olen törmännyt lähinnä henkisen kirjallisuuden kautta
moi!
Olenhan minä miettinyt että mitä sitten jos näkisin/kokisin jotain sellaista...epätodellisuus valtaisi mielen ja ajattelisi ehkä tulleensa hulluksi..toisaalta rauhallinen kohtaaminen voisi ohjata minut takaisin polulle jolta olen eksynyt...kuitenkin totuuden etsiminen on kuulunut minun tehtävääni jo jonkin aikaa. Olen ehkä liian pelokas näkemään...kuitenkin uskon että suojelus enkeli kulkee kanssani. sen tunteminen herkistää minun mieltä. Jollain ihmeen tavalla selvisin pelon tunteesta joka minua kaivoi 2 vuotta. se vaan katosi.Ehkä se johtui muutostani uuteen kotiin mutta edellisessä asunnossa ahdistuin yksinäni.luulen että enkeli on rauhoittanut mieltäni.
Jotkut asiat vaan tuntuu oikeille ja palaset loksahtelevat kohdilleen pikku hiljaa kun olen alkanut etsimään minun totuuttani. Uutta tietoa..tosin voi olla virheellistäkin..on se, että joka ihmisellä olisi toisella tasolla siivet...tasojahan on monia joten en tiedä mutta minusta nämä henkilöt ovat vain heränneet enkeliensä siipien suojasta.(viitaten toisiin keskusteluihin unista)
Nämä asiat valtaavat minut uteliaisuudella ja haluan kurkistaa taas edemmäs...
Itsekin mietin, onko oikein kertoa tuosta näystä tai unesta..
Elikkä että teinkö sen itsekkäistä syistä vaiko puhtaasti siitä, että halusin tuon kokemuksen jakaa eteenpäin..
En ole verta ja lihaa-oleville läheisilleni sitä kertonut.. johonkin halusin sen purkaa.. ja tein sen anonyyminä.. en tiedä, oliko se oikein.
Tuli mieleen kun kerroit että selviydyit pelostasi, minulle sattui monta vuotta sitten sellainen tapaus kun olin lasten päiväkerhossa töissä ja lasten piti esiintyä kirkossa ja meidän ohjaajien kuului lukea raamatusta pieni pätkä.
Olen aina ollut esiintymis kammoinen tai paremminkin oikeen hysteerinen.
Muistan kun tuli sunnuntai ja mentiin kirkkoon. Sielä sain kuulla että kirkonmenot lähetetään suorana radioon.
Olin "kuolla" pelosta, esiintymiskammoni takia.
Istuin kirkonpenkillä kalpeana täristen ja melkein oksensin.
Laitoin kädet ristiin ja melkein itkien ruokilin voimia että selviän kunnialla tehtävästä.
En tiedä kauanko rukoilin mutta samalla kun tuli minun vuoroni nousta ylös ja mennä eteen saarnastuoliin lukemaan tunsin niinkun minut olisi kääritty "lämpimään pumpuliin" ja kaikki pelko oli samantien poissa!
Se oli aivan uskomaton tunne, joka jatkui koko loppupäivän!
Olin aivan varma että rukoukseeni vastattiin. Oliko se enkelin työtä vai ei sitä en osaa sanoa.