Yhtäkkiä en olekaan keski-ikäinen nainen, vaan olenkin NUORI, KUKKEA leski. Kuukausi kulunut. Osa suvusta jo miettimässä uutta miestä. Miksi kaikki pitää tapahtua tämän ajan hengessä nopeasti ja tehokkaasti. Antakaa mun surra!
Luulen, että leskimies on käänteissään nopeampi kuin leskinainen. Nainen on emotionaalisempi ja voi olla pitkänkin ajan itsekseen. Mies taas tarvitsee heti kainaloisensa ja "huoltajansa". Minulla on kova ikävä poismenneen rakkaani syliin, mutta sitä syliä ei enää ole.
Hyvät leskikamut. Miten nopeasti olette pystyneet "vaihtamaan" sylin toiseen? Miltä se tuntuu? Milloin se tuntuu? Koskettaminen...pelkkä ajatuskin...
Luulen, että leskimies on käänteissään nopeampi kuin leskinainen. Nainen on emotionaalisempi ja voi olla pitkänkin ajan itsekseen. Mies taas tarvitsee heti kainaloisensa ja "huoltajansa". Minulla on kova ikävä poismenneen rakkaani syliin, mutta sitä syliä ei enää ole.
Hyvät leskikamut. Miten nopeasti olette pystyneet "vaihtamaan" sylin toiseen? Miltä se tuntuu? Milloin se tuntuu? Koskettaminen...pelkkä ajatuskin...
Vastaukset 13
Vanhimmat
hei, tällä palstalla ei yleensä synny asiallista keskustelua. suosittelen sinulle liittymistä www.msn.fi keskusteluryhmään nimeltä 'winkut'. se on 'suljettu' ryhmä, jonne pääsee vain nuoret työikäiset lesket. sieltä saat varmasti tukea ja mukana on samoja asioita miettiviä leskiä.
Yritinpä käydä siellä mainitsemallasi keskustelupalstalla. Oli niin sekava sivu eikä löytynyt selvää rekisteröimis sivua. En tiedä moniko muu on jättänyt rekisteröinnin väliin sekavuuden ja monimutkaisuuden takia.
Minä ainakin jätin homman kesken sillä homma tuntui paisuvan eli piti tehä sitä ja tätä ja rekisteröityä sinne ja tänne enkä vieläkään päässyt niille sivuille.
Eli sama suomeksi pitää rekisteröityä tusionaan muita pälveluja joita ei halua päästäksesi niille sivuille. Ei kiitos. Jos on olemassa yksinkertaisempi systeemi niin kertokaa ihmeessä.
täällä. Suvulle neuvoisin antamaan piut paut. Olen ollut leski jo yli kymmenen vuotta, joten voin kertoa jotain omia kokemuksiani.
Olen huomannut saman, että miehet löytävät rinnalleen usein huomattavan nopeasti jonkun toisen. Naisen pitää saada ensin tottua tilanteeseen ja vasta sitten hän on valmis etsimään uutta.
Ensin alkuun koskettamisen kaipuu ja ikävä oli todella suuri. Sitten elämässä tilalle tulivat muut asiat, ne ikään kuin veivät kumppanin paikan. Uusi kumppani löytyi kolmen vuoden kuluttua, kun en sellaista enää osannut edes kaivata.
Kosketus tuntui huikealta ja läheisyyden tarve oli valtava. Oli ihanaa suukotella, olla lähellä ja halata. Seksikin maistui taivaalliselta. Hiljalleen suhde sitten tasaantui sellaiseksi tavalliseksi.
Vaikka olin nuori leskeksi jäädessäni, ajattelin ensin, että elämä on minun kohdaltani ohi, mutta aina löytyy uusia tilaisuuksia.
Voimia sinulle.
Sinulla on kaveri ja "ystävä" ainakin se suru. Kun ajattelet että se on sun ystäväsi niin pian juttelet sen kanssa ja voit alkaa etääntymäänkin siitä "ystävästä".
Ympäristö ja muut ihmiset luuelvat "auttavansa" kun sinulle tyrkytetän ulkopäin "heidän valitsemiaan" apuja ja ihmisäkin. Surun voittaminen on suurin mahdollisuus kasvaa ja itsenäistyä.
Kaikkea hyvää muistoillesi ja rauhan askelillesi,, kaduilla.
kaikki taplaa tavallaan...itse olin 24 kun jäin leskeksi,voit lukea tältä sivulta "minun tarina" niin minä selvisin ja aloitin uuden elämän.tsemppiä ja voimia!!
Minulla tulee kaksi vuotta toukokuussa siitä kun mies kuoli.
Ei minun sydämeen mahtuisi vielä ketään muuta.
Sehän on sinun arki mikä muuttui totaalisesti kun leskeksi jäit. Hyvää suku varmaan tarkoittaa kun koittaa saada sinut elämään mukaan. Sinä suret niin kauan kun sinusta tuntuu. Ei kukaan näe niitä pohjattomia yksinäisyyden hetkiä mitä sydämessäsi koet. Eivät ihmiset tiedä että itket sydämessäsi samalla kun ulkoisesti naurat.
Minulla on koira ja kissa ovella vastassa kun menen kotia, koira ihan halaa minua. Olenkin sanonut niille en selviäsi ilman teitä. Ne pitää elämässäni ryhtiä, on pakko mennä kotia kun ne odottavat.
Winkkuihin pääsee myös vanhemmat lesket! itse olen 53 ja leskenä alle 3v ja jäsenenä n,2v!Winkuissa saa aitoa vertaistukea,ei tarvitse pelätä irvailuja ja roskavastauksia!
melko tarkkaan 2v ennen kuin ihastuin, tuo nuori mies vei jalat altani pelkällä hymyllä, valitettavasti oli lyhyt tarina... Sitä ennen oli kyllä yrittäjiä mutta ei sytyttänyt.
En voi ymmärtää kuinka jotkut voivat uuteen suhteeseen kuukausien jälkeen, ehkä riippuu millainen suhde edesmenneeseen puolisoon oli.
Ja kuinka pian sattuu törmäämään hyvältä tuntuvaan ihmiseen.
Ehkä olen lopun ikääni yksin, koska olen vieläkin vaikka on kulunut jo yli 10v ja olen aika "nuori" vieläkin.
Tsemppiä ja vaikka ei uskois niin helpottaa elämä jossain vaiheessa
Minäkin menetin rakkaani kuolemalle vajaa kolme viikkoa sitten yhtäkkiä. Hirmuinen ikävä ja kaipaus. Suru ei surematta lähde pois. Uusi rakkaus/ystävä tulee ajallaan, jos on tullakseen, mutta tuskinpa se tähän "hätään" tulee. Pelottaa tuleva pääsiäisviikonloppu. Oli rakkaani kanssa lomasuunnitelmat valmiina viimeisimmälle kolmelle viikolle huhtikuussa. "Pipariksi" meni. Yritetään jaksaa...
Minäkin menetin rakkaani kuolemalle vajaa kolme viikkoa sitten yhtäkkiä. Hirmuinen ikävä ja kaipaus. Suru ei surematta lähde pois. Uusi rakkaus/ystävä tulee ajallaan, jos on tullakseen, mutta tuskinpa se tähän "hätään" tulee. Pelottaa tuleva pääsiäisviikonloppu. Oli rakkaani kanssa lomasuunnitelmat valmiina viimeisimmälle kolmelle viikolle huhtikuussa. "Pipariksi" meni. Yritetään jaksaa...
Mieheni kuolemasta on vajaa puoli vuotta.. Pitäisi elää, pitäisi jatkaa ja tällä useat tarkoittavat uutta miestä. Olen yrittänyt muutaman ihmisen kanssa, jotka ovat tuntuneet todella mukavilta, mutta en ole pystynyt. olen alkanut kavahtamaan kosketusta, syli on vain työtänyt pois luotaan. Ei se ole oikein minulle eikä tätä miestä kohtaan. Nyt päätin, etten enää edes yritä, en koskaan ainakaan näillä näkymin. Haluaisin vain mieheni syliin, vaikka se ei ole enää mahdollista. Hautaan pääsen viereen. En aio pettää miestäni tässä elämässä, se ei olisi oikein!
Vaimoni kuoli -04 keväällä yllättäen.
Tapasin netin kautta myös leskeksi jääneen saman ikäisen henkilön. Hän oli ollut vajaa 2 vuotta leskenä.
Jotenkin tuntui että pystyin käsittelemään suruani huomattavasti paremmin hänen kanssaan ja samalla huomasin että hänkin käsitteli suruaan minun kanssani.
Ensinmäisen vuoden aikana muistot tulivat useasti mieleen ja unissakin vaimoni vieraili silloin tällöin ja aiheutti hankalan tilanteen (seurustelin ja vaimo palasi). Asian huomasi myös rakastellessa, tuli yhtäkkiä tilanne etten pystynyt (muistot). Alussa kaikki tuntui oudolta oli pienet yksityiskohdat jota vertasin vaimooni oli erinlaiset tavat jne.
Nyt lähes 2 vuotta on kulunut ja enään ei ole sellaisia tuntemuksia kuin ensinmäisenä vuotena oli.
Yhteen asumista suunnitellaan mutta lapset ovat etusijalla, annetaan ajan näyttää kuinka käy.
Ehkä minulla oli tuuria kun löysin henkilön joka tiesi tarkalleen miltä minusta tuntuu ja osasi suhtautua asiaan.
Olen ollut useamman vuoden leskenä,mieheni teki itsemurhan!
Aluksi oli aivan hirveää mutta pikkuhiljaa elämä alkoi voittamaan.
Omien lasten takia oli pakko jaksaa,he kannustivat minua elämään.
Siitä olen kiitollinen tyttärelleni että hän minut patisti liikkeelle ja uuden rakkauden pariin.
Jokainen tietää itse milloin siihen on valmis,toinen aikaisin toinen myöhään.Elä mieti liikaa asioita,anna elämän viedä ja jonain päivänä huomaat että olet ihastunut ja ikävä entistä miestä on normaalia jokapäiväistä elämää mutta se ei enää hallitse sua.
Voimia ja aurinkoista kevättä sinulle!!!