Luin Raamattua ja pohdiskelin hiljaisuudessani: Jeesushan kehotti ihmisiä rakastamaan lähimmäisiään kuin itseään ja antamaan anteeksi. Kun Juudas huomasi kavalluksensa jälkeen, että Jeesus aiotaan tuomita kuolemaan, hän katui tekoaan syvästi ja meni palauttamaan saamansa 30 hopearahaa ylipapeille ja vanhimmalle. "Tein väärin, kun kavalsin viattoman veren", Juudas sanoi. "Mitä se meitä liikuttaa? Omapa on asiasi." Silloin Juudas paiskasi rahat temppeliin, meni pois ja hirttäytyi.
Onko Juudas siten saanut tekonsa anteeksi? Hänhän oli kuitenkin virheitä tekevä ihminen - niinkuin me kaikki olemme.
Juudas ja anteeksianto?
mietteliäänä
23
715
Vastaukset
- mamabeard
Nämä tällaiset ovat asioita joihin helposti suhtaudumme oman mentaliteettimme mukaan.
Jyrkimmät uskovaiset, joilla on tapana korostaa lakia, ihmisen tekoja, parannusta ja "pyhitystä, jota ilman kukaan ei ole näkevä Herraa", sanovat oikopäätä että asia on päivänselvä, tietenkin Juudas meni helvettiin! Kun kaikki pitää perustella Raamatun sanalla, perustelu löytyy Joh.17:12. Sitten taas ne, jotka korostavat armoa, armoa ja vieläkin armoa, anteeksiantamusta ja laupeutta kaikkiin tilanteisiin, ovat varmoja tai ainakin lähes varmoja, että Juudas pelastui. Hänen täytyi pelastua, sillä Jumala on anteeksiantavainen, armollinen ja hyvä, toisin ei voi olla. Perusteluna Juudaan pelastuksen käytetään hänen katumusta ilmaisevia sanojaan Matt.27:4.
Viimeksi mainittujen mielestä edelliset ovat legalisteja ja ihmistekoihin keskittyjiä ja heidän suhtautumisensa Juudaaseen milteipä jumalanpilkkaa. Samoin suhtautuvat edelliset viimeksi mainittuihin. Heidän mielestä ne, joiden mielestä Juudas lopulta sai anteeksi ja pääsi kirkkauteen, ohittavat Jumalan pyhyyden ja katselevat asioita pelkästään inhimillisistä toiveista, tunteista ja humanistisesta lepertelystä käsin ja ovat, todennäköisesti, ihmisiä jotka kääntävät Jumalan armon irstaudeksi käsittämättä synnin vakavuutta.
Tällaisissa kysymyksissä olisi hyvä mennä nöyrästi Jumalan eteen ja tunnustaa: - Minä en tätä asiaa tiedä, Jumala, mutta Sinä sen tiedät.
Herra voi sitten kyllä antaa ymmärrystä, kunhan olemme valmiit tiedostamaan oman mentaliteettimme ja taipumuksemme tulkita Jumalan sanaa mieltymystemme mukaisesti, suostumme laskemaan omat henkilökohtaiset mielipiteet ristin juurelle ja pyydämme viisautta, valoa ylhäältä.
1. MITÄ RAAMATTU ASIASTA SANOO?
Näkemykseni on että Juudas joutui kadotukseen. Näkemys ei perustu ainoastaan yhteen vaan useisiin tapahtumaa koskeviin raamatunpaikkoihin. Juudas Iskariot mainitaan monessa kohtaa kavaltajaksi. Jeesus itse sanoi: Suunantamisellako sinä Ihmisen Pojan kavallat? Saatana laittoi Juudaan sydämeen ajatuksen Jeesuksen kavaltamisesta, Joh.13:2. Ei ole siis niin, kuten jotkut tahtovat selittää, että Jumala laittoi Juudaan sydämeen ajatuksen Jeesuksen kavaltamisesta, jotta Kirjoitukset toteutuisivat. Ajatus oli nimenomaan Saatanan synnyttämä ja hän (sielunvihollinen) käytti hyväkseen Juudaan heikkoa kohtaa, jotakin sellaista vilpillisyyden aluetta josta tämä ei uskovanakaan ollut tehnyt parannusta, ehkä kyseessä oli itsensä korostaminen, taipumus loukkaantua ja toimia äkkipikaisesti seurauksista välittämättä, ehkä yksinkertaisesti ahneus. Todennäköisesti kyse oli ahneudesta, mutta se tuskin on ainoa syy. Ahneuden lisäksi Juudas oli loukkaantunut Jeesukseen ja lihallisen mielenlaatunsa tähden alkoi katsella häntä inhimillisesti, kadottaen kosketuksen siihen mikä on jumalallista ja pyhää. Juudaan haluttomuus tehdä parannusta ja hänen väärä mielenlaatunsa oli maaperä johon Saatana otollisena hetkenä tarttui. Seuraukset olivat Juudaan henkilökohtaista elämää ajatellen katastrofaaliset.
Jos kysymme onko olemassa yhtään raamatunkohtaa jossa selkeästi sanottaisiin Juudaan kohtalo, selkeimmät raamatunkohdat ovat Apostolien teot 1:25 apostolien sanat, jossa nämä mainitsevat että "Juudas vilpistyi pois, mennäkseen omaan paikkaansa", sekä Jeesuksen sanat Joh.17:12 jossa Jeesus ylimmäispapillisessa rukouksessaan aivan selkeästi sanoo asian.
Nimenomaan näihin Jeesuksen omiin sanoihin perustan näkemykseni.
Apostolien teot 1:25 voitaisiin vielä tulkita että "Juudaan oma paikka" tarkoittaa: vaikka Juudas vilpistyikin pois ainoastaan Jumala tietää mikä hänen iankaikkisuuskohtalonsa lopulta on, jätämme asian Herran käsiin - siis: "oma paikka" tarkoittaa yksinkertaisesti että jokaisen kohtalo on se, minkä Herra oikeudenmukaisuudessaan ja armollisuudessaan pyhänä Jumalana hänelle määrää ja osoittaa, se on Jumalan asia.
Tulkintamalli on sinänsä raamatullinen, ainakin siinä mielessä että ihmisen valtaan ei ole annettu lausua kadotustuomiota, vain Jumala tietää kohtalomme, mutta mielestäni tässä tehdään väkivaltaa apostolien sanoille. Todennäköistä on että he tarkoittivat "omalla paikalla" kadotusta, vaikka eivät ryhtyneet Jumalan edessä lausumaan kadotustuomiota vaan jättivät asian Hänen käsiinsä. Joka tapauksessa apostolien käsitys asiasta oli että Juudas joutui hukkaan, kadotuksen alaisuuteen.
Jeesuksen sanat Joh.17:12:
"Kun minä olin heidän kanssansa, varjelin minä heidät sinun nimessäsi, jonka sinä olet minulle antanut, ja suojelin heitä, eikä heistä joutunut kadotetuksi yksikään muu kuin se kadotuksen lapsi, että kirjoitus kävisi toteen."
Mutta, kuten sanoin. Nämä on asioita jotka täytyy jättää Jumalan käsiin.
2. IHMISEN HENKILÖKOHTAINEN VASTUULLISUUS PYHÄN EDESSÄ.
Jos todellakin on kuten Jeesuksen sanat antavat ymmärtää, että Juudas Iskariot joutui helvettiin, asia nostaa esiin kysymyksen predestinaatiosta, ennalta määräämisestä. Olen käsitellyt asiaa kertoja ennenkin, nyt ainoastaan lyhyesti joitain tärkeimpiä näkökohtia.
Ensinnäkin, tämä on selvä fakta: Jumala ei ole KENENKÄÄN KOHDALLA ennalta määrännyt että juuri tämä ihminen joutuu kadotukseen.
Mitä sitten tarkoittavat Jeesuksen sanat kirjoitusten käymisestä toteen ja miksi Juudas joutui tuomittavaksi vaikka ainoastaan oli täyttämässä kirjoituksia joiden kuuluikin täyttyä?
Ennalta näkeminen ei ole sama asia kuin ennalta määrääminen. Voidaan ajatella että Jumala on edeltä nähnyt että Juudas tulee kavaltamaan Jeesuksen ja koska tietää asian edeltä Hän on sen edeltä myös ilmoittanut.
Jos ajatus menee yli hilseen ja johtaa liian vaikeiden asioiden pohtimiseen, joita emme rajallisuudessamme pysty käsittelemään, ehkä on hyvä ajatella yksinkertaisesti:
Jeesus käytti kavalletuksi tulemiseensa (ja näin ollen Kirjoitusten täyttämiseen) henkilöä josta näki, että tämä ihminen vilpillisyydessään tulisi joka tapauksessa käyttämään vapaata tahtoaan väärin.
Jumala ei siis jotenkin ikäänkuin arpomalla päättänyt että otetaanpa tuosta nyt joku opetuslapsista kavaltajaksi ja heitetään hänet sitten helvettiin. Vilpistyminen oli täysin Juudaan oma valinta ja hänellä olisi ollut mahdollisuus myös toisenlaiseen valintaan. Parannusta tekemättömänä ja väärää mielenlaatuaan puolustelevana, vilpillisenä uskovana hän ajautui petokseen ja joutui ulkopuolelle Jumalan perheväen yhteyden.
Katumusta on monenlaista. On katumusta Jumalan pyhyyden edessä, johon liittyy vilpitön nöyrtyminen, synnin tunnustaminen synniksi. Silloin katsomme Jeesukseen. Mutta on myöskin katumusta oman pelon tai pahoinvoinnin tähden. Kadumme jotakin tekoamme vain siksi koska siitä on itsellemme ikäviä seurauksia, emme niinkään siksi että olemme loukanneet Jumalaa. Tämä ei ole todellista katumusta vaan enemmänkin itsesääliä.
Todelliseen katumukseen yleensä löytyy myös todellinen vapautus.
Jumalan tahto ei ole ihmisen mielen pimentyminen ja itsemurha. On aivan selvää ettei Jumala tahdo sitä kenenkään kohdalla.
Tuskinpa Jumala siis tahtoi sitä Juudaankaan kohdalla joka ihmisenä oli Hänelle aivan yhtä rakas kuin kuka tahansa. Varmasti Jumalan tahto olisi ollut pelastaa ja armahtaa myös Juudas Iskariot. Mutta on ihmisiä jotka suhtautuvat Jumalan armoon hyvin kevyesti, ja omilla väärillä valinnoillaan kääntävät itse vapaaehtoisesti selkeänsä Herralle.
He voivat kyllä suullaan sanoa ja tunnustaa Jeesuksen, mutta elämän teot osoittavat että he ovat Hänestä luopuneet, ovat valinneet omien halujensa mukaisen elämäntavan. Sellainen on turmioon johtavaa itsepetosta, koska siitä puuttuu todellinen valinta Jeesuksen puoleen, kokosydäminen antautuminen Herralle, nöyrtyminen, oikea katumus ja parannus synninteosta, polvistuminen ristiinnaulitun edessä.
3. VAKAVA OPETUS.
Ainakin yhden asian Juudaan tapaus opettaa...
Mielestäni se opettaa suhtautumaan vakavasti syntiin, ylpeyteen ja ahneuteen. Kristitty on kutsuttu kuuliaisuuteen. Katsomaan Jeesukseen niin että Hän saa puhdistaa motiivimme, asenteemme, elämämme arvojärjestykset ja päämäärämme. Kun emme käy Jumalan kanssa kauppaa vaan tutkimme motiivimme Hänen sanansa valossa, ja niin päätämme rakastaa Häntä yli kaiken, on varmaa ettemme eksy. Hän itse pitää siitä huolen.
On vaarallista ajatella: voinhan minä tänään antaa himoilleni periksi, kyllä Herra minua ymmärtää, hän näkee kuinka voimakkaita kiusaukseni ovat ja kuinka vaikeaa minun on niitä vastustaa. Sitten huomenna pyydän taas anteeksi.
Jumala ei ole jokin automaatti mistä voimme vetää armoa ja anteeksiantamusta omin ehdoin niin kuin itseämme huvittaa.
"...ja ettei kukaan olisi haureellinen tahi epäpyhä niinkuin Eesau,
joka yhdestä ateriasta myi esikoisuutensa. Sillä te tiedätte,
että hänet sittemminkin, kun hän tahtoi päästä siunausta
perimään, hyljättiin; sillä hän ei löytänyt tilaa peruutukselle,
vaikka hän kyynelin sitä pyysi."
Hebr.12:16,17.
- - -
Uusi testamentti puhuu monessa kohtaa totuuden merkityksestä. Ne jotka mielistyvät valheeseen tulevat eksymään. Jumala sallii suuren eksytyksen, että että valitutkin (uudestisyntyneet kristityt, oikeat uskovaiset) eksyvät, jos mahdollista. Toki se on mahdollista, jos emme ole ottaneet Jumalan sanaa tosissamme.
Jeesukseen luottava on kuitenkin turvattu. Hän pitää kiinni totuudesta eikä suostu tekemään kompromisseja vääryyden kanssa. Hän ei repäise armoa irralleen kontekstista, näin sanottuna, vaan ymmärtää että armo on Kristuksessa ja elämä armossa merkitsee elämää Kristukseen liittyneenä, häneen yhä juurtuen.
Silloin elämme totuudessa ja pysymme Kristuksessa.- mietteliäänä..
Juudas kuitenkin katui, katui jopa niin syvästi, että hirttäytyi ja siten siis osoitti, ettei kestänyt omaa tekoaan. Hän otti itse itseltään hengen pois. Onko tämä kirjoihin kirjattu, siis että kavaltaja lähtee oman käden kautta?
Entäpä Pietari, miten hänen kolminkertainen Jeesuksen kieltäminen ymmärretään? tätä "suun antamista" Herralle on nykyisinkin yliin kyllin mutta vähemmän sentään sydämen uskoa. Minua on puhutellut Jeesuksen sanat, että "Ei jokainen, joka sanoo Herra, Herra, pääse taivasten valtakuntaan." Ja nämä näyttävät koostuvan uskovaisina itseään pitävistä ihmisistä:
Luuk. 13:26
"Silloin te rupeatte sanomaan: 'Mehän söimme ja joimme sinun seurassasi, ja meidän kaduillamme sinä opetit'."
Olemme liian herkkiä osoittelemaan toisiamme heikkouskoisina tai peräti täysin uskottomina, mutta apostolit kohdistivat yllättävän suuren osan kritiikistään niihin, jotka:
"likapilkkuina teidän rakkausaterioillanne julkeasti kemuilevat ja itseään kestitsevät. He ovat vedettömiä, tuulten ajeltavia pilviä, paljaita, syksyisiä puita, hedelmättömiä, kahdesti kuolleita, juurineen maasta reväistyjä", (Juud. 1:12).
Jotenkin vain tuntuu varmimmalta olla ketään tuomitsematta kadotustuomiolla, vaikka sellaista nykyisin kevyeksi ja halpa-arvoiseksi pelastukseksi haukutaankin!- Pähkylä
mietteliäänä.. kirjoitti:
Juudas kuitenkin katui, katui jopa niin syvästi, että hirttäytyi ja siten siis osoitti, ettei kestänyt omaa tekoaan. Hän otti itse itseltään hengen pois. Onko tämä kirjoihin kirjattu, siis että kavaltaja lähtee oman käden kautta?
Entäpä Pietari, miten hänen kolminkertainen Jeesuksen kieltäminen ymmärretään?Tämä on erinomainen kysymys!! :)
Se menee suoraan kristinuskon luihin ja ytimiin.
Mikä erotti Pietarin Juudaksesta sen jälkeen kun
molemmat olivat langenneet syntiin? - kysymys
johtaa suoraan myös siihen kysymykseen, pelastaako
minut itseni se, että kadun?
- Ja jos se pelastaa, niin milloin olen katunut
riittävästi?
Itse asiassa katuminenhan ei ole se, joka
ihmisen pelastaa. Jos katuminen jää vain
katumiseen, ihminen jää epäuskoon.
Ihmisen pelastaa usko Kristuksen sovitustyöhön.
Yksin usko.
Kun tunnustat syntisi Jumalalle, sinun katumisesi
määrä ei ratkaise saatko syntisi anteeksi,
vaan se, uskotko Jeesukseen syntiesi sovittajana.
Uskotko Jumalan Sanan lupaukset siitä,
että Kristus on kantanut maailman synnin.
Lutherkin katui aivan hurjan paljon aikoinaan
katolisena munkkina. hän oli tehnyt katumusharjoituksia
suorastaan polvet verillä, mutta ei löytänyt rauhaa.
Hänen omatuntonsa sai rauhan vasta, kun hän löysi Raamatusta,
että ihminen pelastuu yksin uskon kautta Kristukseen.
Juudaan ja Pietarin katumuksen erottaa toisistaan usko.
Kannattaa lukea mitä kirkon Tunnustuskirjat
sanovat Juudaksesta (ja Saulista) täällä:
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html
(kohdassa 2.LAKI ja 3.PARANNUS)
...ja täällä (toisen kappaleen keskeskellä):
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/puolustus/XII.html - mamabeard
Pähkylä kirjoitti:
Tämä on erinomainen kysymys!! :)
Se menee suoraan kristinuskon luihin ja ytimiin.
Mikä erotti Pietarin Juudaksesta sen jälkeen kun
molemmat olivat langenneet syntiin? - kysymys
johtaa suoraan myös siihen kysymykseen, pelastaako
minut itseni se, että kadun?
- Ja jos se pelastaa, niin milloin olen katunut
riittävästi?
Itse asiassa katuminenhan ei ole se, joka
ihmisen pelastaa. Jos katuminen jää vain
katumiseen, ihminen jää epäuskoon.
Ihmisen pelastaa usko Kristuksen sovitustyöhön.
Yksin usko.
Kun tunnustat syntisi Jumalalle, sinun katumisesi
määrä ei ratkaise saatko syntisi anteeksi,
vaan se, uskotko Jeesukseen syntiesi sovittajana.
Uskotko Jumalan Sanan lupaukset siitä,
että Kristus on kantanut maailman synnin.
Lutherkin katui aivan hurjan paljon aikoinaan
katolisena munkkina. hän oli tehnyt katumusharjoituksia
suorastaan polvet verillä, mutta ei löytänyt rauhaa.
Hänen omatuntonsa sai rauhan vasta, kun hän löysi Raamatusta,
että ihminen pelastuu yksin uskon kautta Kristukseen.
Juudaan ja Pietarin katumuksen erottaa toisistaan usko.
Kannattaa lukea mitä kirkon Tunnustuskirjat
sanovat Juudaksesta (ja Saulista) täällä:
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/s/kolmas.html
(kohdassa 2.LAKI ja 3.PARANNUS)
...ja täällä (toisen kappaleen keskeskellä):
http://www.nic.funet.fi/pub/doc/religion/christian/library/fi/tunnustuskirjat/puolustus/XII.html - Anonyymi
Mistä tiedät, että Juudas oli ahne? Juudashan ajatteli köyhiä. Se käy ilmi evankeliumitekstissä. Mistä tiedät, että Juudaksen tarkoitus oli pettää Jeesus? Jeesushan kehotti Juudasta itse tekemään sen minkä tämä aikoo tehdä pian. Ehkä Juudas kuvitteli saavuttavansa jotain muutosta, kun. Jeesus vangittaisiin, kansa olisi yhtenäisesti Jeesuksen puolella? Miksi Jeesus ei kieltänyt Juudasta? Juudas ei ehkä ymmärtänyt teollaan olevan sellaisia seurauksia, kuin sillä oli. Ja kun Juudas oli pettänyt Jeesuksen, puhutteli Jeesus Juudasta ystäväkseen. Miksi? Koska Jeesus todella piti Juudasta ystävänään. Ei kai hän muuten niin olisi sanonut. Juudas hirttäytyi, en tiedä kuinka nopeasti hän kuoli. Emme me tiedä mitä mitä juuri ennen kuolemaa Juudaksen ja Jumalan välillä tapahtui. Ei sitä tienneet apostolit, eikä meistä kukaan sitä tiedä. Mutta ei meistä kenenkään kannata ylentää itseämme omien tekojemme suhteen. Armosta me olemme pelastetut.
- Anonyymi
Anonyymi kirjoitti:
Mistä tiedät, että Juudas oli ahne? Juudashan ajatteli köyhiä. Se käy ilmi evankeliumitekstissä. Mistä tiedät, että Juudaksen tarkoitus oli pettää Jeesus? Jeesushan kehotti Juudasta itse tekemään sen minkä tämä aikoo tehdä pian. Ehkä Juudas kuvitteli saavuttavansa jotain muutosta, kun. Jeesus vangittaisiin, kansa olisi yhtenäisesti Jeesuksen puolella? Miksi Jeesus ei kieltänyt Juudasta? Juudas ei ehkä ymmärtänyt teollaan olevan sellaisia seurauksia, kuin sillä oli. Ja kun Juudas oli pettänyt Jeesuksen, puhutteli Jeesus Juudasta ystäväkseen. Miksi? Koska Jeesus todella piti Juudasta ystävänään. Ei kai hän muuten niin olisi sanonut. Juudas hirttäytyi, en tiedä kuinka nopeasti hän kuoli. Emme me tiedä mitä mitä juuri ennen kuolemaa Juudaksen ja Jumalan välillä tapahtui. Ei sitä tienneet apostolit, eikä meistä kukaan sitä tiedä. Mutta ei meistä kenenkään kannata ylentää itseämme omien tekojemme suhteen. Armosta me olemme pelastetut.
Jonkinmoisia Juudaita ollaan kaikki.
- mouse
Juudas ei saanut tekoansa anteeksi,koska a) hän kääntyi TÄYSIN Jeesusta vastaan b) teki Pyhän Hengen pilkan, se oli jo mahdotonta...
hän teki teon tietoisesti kääntämällä selän kun hänellekkin tarjottiin leipää ja viiniä( pelastus ).
ja toiseksi hän oli täysin paatunut, koska itse saatana oli mennyt häneen. "katumus" oli mitä luultavammin vain "voi harmi"-tapaus, ei niinkään aitoa Jumalaa kohtaan tehtyä rikkomuksen aikaan saamaa katumusta.Hän luuli, että kun hän tunnustaa kirjanoppineiden ja fariseusten edessä syntinsä, hän saa anteeksi -mutta niinpäs ei käynytkään.heitä kiinnosti vain saada kiinni Jeesus. sitä paitsi Juudas meni ihmisten eteen katumaan ja hänen sydämensä oli väärä herran edessä.- _piiperoinen_
Meinaat, että Juudaksen katuminen oli jotenkin huonompaa, "voi harmi"- katumista. Mielestäni ihminen, joka ei pysty elämään omien ratkaisujensa ja tekojensa kanssa ja sitten riistää itseltään hengen, katuu kyllä aika vahvasti. Kirjanoppineet ja fariseukset eivät mielestäni taas pitäneet tapausta syntinä, hehän saivat kaupankäynnin avulla pahan pojan kiinni, joka väitti olevansa Jumalan poika (me tiedämme toki, että olihan hän, mutta fariseukset pitivät sitä ihan jonain muuna).
Miksi Juudas olisi historian ainoa ihminen, joka ei olisi saanut syntiään anteeksi kaduttuaan ja anteeksi pyydettyään?
- enään saada
anteeksi kuoleena..
Itsemurha on teko jossa tapetaan itsensä ja samalla sanotaan minä en kaipaa anteeksi antoa..
Anteeksi voi saada vain jos on elossa..
Ja samalla tehdään synti jota ei voi perua..
Siksi saatana aja ihmisä itsemurhaan asti ettei hän voi saada anteeksi enään..- Mervi_
Tuossa ajattelutavassa on se syvällinen ongelma, että siinä pelastus perustuu katumiseen, eli ihmisen tekoon. Siinä pelastus on ihmisen ansio.
Ymmärrät ehkä paremmin mitä tarkoitan, jos kysyn mistä tiedät, mikä on sinun oma viimeinen syntisi, ja ehditkö katua sitä?
Tuollaisessa uskossa pelastuksesi lepää oman itsesi ja oman katumisesi varassa, ja se jos mikä on upottava suo. Kannattaa pyrkiä sellaiselle pelastuksen kalliolle, joka kestää. Kristus-kalliolle, jossa pelastutaan yksin uskon kautta Kristuksen ristintyöhön. Ja jossa tuo usko on alusta loppuun yksin Jumalan lahja.
Kristinusko ei ole kiikkulauta-uskonto, jossa pelastus perustuisi omaan katumiseen: lankean syntiin -> olen menossa helvettiin -> kadun -> olen menossa Taivaaseen -> lankean syntiin -> olen menossa helvettiin -> kadun -> olen menossa Taivaaseen jne.
Missä kohtaa tuota kehää olet menossa kun sydämesi pysähtyy?
Jeesus ei kuolemassaan vapauttanut meitä tällaiseen kauheaan noidankehään, vaan hän sovitti todellisesti kaikki syntimme ja koko syntisyytemme alusta loppuun saakka. Hän teki meistä pysyvästi täydellisiä yhdellä uhrilla ristinpuussa: "...sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hepr. 10:14)
Mitä jos sekunti ennen kuolemaa ajattelet pahaa jostakin sukulaisestasi? Synti kuin synti - ja jokaisen synnin palkka on kuolema.
Tosiasia on, että itsemurhan tehneen pelastumisesta emme tiedä yhtään sen enempää kuin "tavallisesti" kuolleen pelastumisesta. Sen, onko sydämessä usko ristiinnaulittuun, näkee vain Jumala. Ihminen näkee vain ulkokuoren. Ja uskosta huolimatta ihminen voi ajautua sellaisiin kärsimyksiin, joita hän ei kestä. Me kohtaamme täällä samat esim. mielisairaudet kuin uskosta osattomatkin.
Tällä en missään tapauksessa halua rohkaista ketään itsemurhan tekemiseen, sillä se on selvä synti Jumalan edessä. Eikä synnin kanssa voi koskaan leikitellä, eikä laskelmoida.
Mutta jälkeenpäin et juuri voi tehdä pahempaa tekoa kenellekään, kuin sanoa itsemurhan tehneen omaisille, että tiedät häneen menneen helvettiin. Ajat heidät epätoivoon, ja kerrot toisenlaisesta evankeliumista kuin mistä Raamattu kertoo.
Laki on lakia, ja sen kuuluu ajaa ihminen epätoivoon omien mahdollisuuksiensa suhteen, ei jättää mahdollisuutta omaan osuuteen pelastumisessa.
Ilman sellaista lakia, mitä Raamattu julistaa, ihminen jää pinnalliseen käsitykseen synnistä, ja sitä kautta usein kiikkulauta-uskoon. Ja ilman sellaista evankeliumia, mitä Raamattu julistaa, ihminen ei ymmärrä mitä on syntisen täydellinen vanhurskauttaminen ristillä. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden. - eipäs
Mervi_ kirjoitti:
Tuossa ajattelutavassa on se syvällinen ongelma, että siinä pelastus perustuu katumiseen, eli ihmisen tekoon. Siinä pelastus on ihmisen ansio.
Ymmärrät ehkä paremmin mitä tarkoitan, jos kysyn mistä tiedät, mikä on sinun oma viimeinen syntisi, ja ehditkö katua sitä?
Tuollaisessa uskossa pelastuksesi lepää oman itsesi ja oman katumisesi varassa, ja se jos mikä on upottava suo. Kannattaa pyrkiä sellaiselle pelastuksen kalliolle, joka kestää. Kristus-kalliolle, jossa pelastutaan yksin uskon kautta Kristuksen ristintyöhön. Ja jossa tuo usko on alusta loppuun yksin Jumalan lahja.
Kristinusko ei ole kiikkulauta-uskonto, jossa pelastus perustuisi omaan katumiseen: lankean syntiin -> olen menossa helvettiin -> kadun -> olen menossa Taivaaseen -> lankean syntiin -> olen menossa helvettiin -> kadun -> olen menossa Taivaaseen jne.
Missä kohtaa tuota kehää olet menossa kun sydämesi pysähtyy?
Jeesus ei kuolemassaan vapauttanut meitä tällaiseen kauheaan noidankehään, vaan hän sovitti todellisesti kaikki syntimme ja koko syntisyytemme alusta loppuun saakka. Hän teki meistä pysyvästi täydellisiä yhdellä uhrilla ristinpuussa: "...sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hepr. 10:14)
Mitä jos sekunti ennen kuolemaa ajattelet pahaa jostakin sukulaisestasi? Synti kuin synti - ja jokaisen synnin palkka on kuolema.
Tosiasia on, että itsemurhan tehneen pelastumisesta emme tiedä yhtään sen enempää kuin "tavallisesti" kuolleen pelastumisesta. Sen, onko sydämessä usko ristiinnaulittuun, näkee vain Jumala. Ihminen näkee vain ulkokuoren. Ja uskosta huolimatta ihminen voi ajautua sellaisiin kärsimyksiin, joita hän ei kestä. Me kohtaamme täällä samat esim. mielisairaudet kuin uskosta osattomatkin.
Tällä en missään tapauksessa halua rohkaista ketään itsemurhan tekemiseen, sillä se on selvä synti Jumalan edessä. Eikä synnin kanssa voi koskaan leikitellä, eikä laskelmoida.
Mutta jälkeenpäin et juuri voi tehdä pahempaa tekoa kenellekään, kuin sanoa itsemurhan tehneen omaisille, että tiedät häneen menneen helvettiin. Ajat heidät epätoivoon, ja kerrot toisenlaisesta evankeliumista kuin mistä Raamattu kertoo.
Laki on lakia, ja sen kuuluu ajaa ihminen epätoivoon omien mahdollisuuksiensa suhteen, ei jättää mahdollisuutta omaan osuuteen pelastumisessa.
Ilman sellaista lakia, mitä Raamattu julistaa, ihminen jää pinnalliseen käsitykseen synnistä, ja sitä kautta usein kiikkulauta-uskoon. Ja ilman sellaista evankeliumia, mitä Raamattu julistaa, ihminen ei ymmärrä mitä on syntisen täydellinen vanhurskauttaminen ristillä. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden.paljon sanoja, paljon syntiä.
no joo se siitä. mutta Pyhän Hengen pilkka on teko jota herra ei anna anteeksi. koska enäään on mahdotonta tehdä parannusta, koska on tullut TÄYDELLINEN täyskäännös ja pilkkaa Totuutta. jos vaelluksessa elämme jatkuvassa kilvoittelussa herran omina, silloin elämme armon varassa emme "kiikkulauta-suhteessa". yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. [ef. 4:%] - painoin väärin
eipäs kirjoitti:
paljon sanoja, paljon syntiä.
no joo se siitä. mutta Pyhän Hengen pilkka on teko jota herra ei anna anteeksi. koska enäään on mahdotonta tehdä parannusta, koska on tullut TÄYDELLINEN täyskäännös ja pilkkaa Totuutta. jos vaelluksessa elämme jatkuvassa kilvoittelussa herran omina, silloin elämme armon varassa emme "kiikkulauta-suhteessa". yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. [ef. 4:%]...
- Mervi_
eipäs kirjoitti:
paljon sanoja, paljon syntiä.
no joo se siitä. mutta Pyhän Hengen pilkka on teko jota herra ei anna anteeksi. koska enäään on mahdotonta tehdä parannusta, koska on tullut TÄYDELLINEN täyskäännös ja pilkkaa Totuutta. jos vaelluksessa elämme jatkuvassa kilvoittelussa herran omina, silloin elämme armon varassa emme "kiikkulauta-suhteessa". yksi Herra, yksi usko ja yksi kaste. [ef. 4:%]Juu, näin on, Pyhän Hengen pilkka on se,
mitä ei saa anteeksi: Jeesuksen armon hylkääminen
lopullisesti, niin että on kovettunut niin,
ettei enää kaipaa mitään armoa.
Ja kilvoitus kuuluu armahdetun syntisen elämään.
Näin on. Meidän tulee elää näin suuren armon
arvon mukaisesti.
Mutta pelastus: se on alussa, keskellä ja
lopussa täysin 100% Kristuksen ristintyössä.
Siksi se on niin ihana asia :)
Hyvää Pääsiäistä! - sovinto
Mervi_ kirjoitti:
Tuossa ajattelutavassa on se syvällinen ongelma, että siinä pelastus perustuu katumiseen, eli ihmisen tekoon. Siinä pelastus on ihmisen ansio.
Ymmärrät ehkä paremmin mitä tarkoitan, jos kysyn mistä tiedät, mikä on sinun oma viimeinen syntisi, ja ehditkö katua sitä?
Tuollaisessa uskossa pelastuksesi lepää oman itsesi ja oman katumisesi varassa, ja se jos mikä on upottava suo. Kannattaa pyrkiä sellaiselle pelastuksen kalliolle, joka kestää. Kristus-kalliolle, jossa pelastutaan yksin uskon kautta Kristuksen ristintyöhön. Ja jossa tuo usko on alusta loppuun yksin Jumalan lahja.
Kristinusko ei ole kiikkulauta-uskonto, jossa pelastus perustuisi omaan katumiseen: lankean syntiin -> olen menossa helvettiin -> kadun -> olen menossa Taivaaseen -> lankean syntiin -> olen menossa helvettiin -> kadun -> olen menossa Taivaaseen jne.
Missä kohtaa tuota kehää olet menossa kun sydämesi pysähtyy?
Jeesus ei kuolemassaan vapauttanut meitä tällaiseen kauheaan noidankehään, vaan hän sovitti todellisesti kaikki syntimme ja koko syntisyytemme alusta loppuun saakka. Hän teki meistä pysyvästi täydellisiä yhdellä uhrilla ristinpuussa: "...sillä hän on jo yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi täydellisiksi ne, jotka pyhitetään." (Hepr. 10:14)
Mitä jos sekunti ennen kuolemaa ajattelet pahaa jostakin sukulaisestasi? Synti kuin synti - ja jokaisen synnin palkka on kuolema.
Tosiasia on, että itsemurhan tehneen pelastumisesta emme tiedä yhtään sen enempää kuin "tavallisesti" kuolleen pelastumisesta. Sen, onko sydämessä usko ristiinnaulittuun, näkee vain Jumala. Ihminen näkee vain ulkokuoren. Ja uskosta huolimatta ihminen voi ajautua sellaisiin kärsimyksiin, joita hän ei kestä. Me kohtaamme täällä samat esim. mielisairaudet kuin uskosta osattomatkin.
Tällä en missään tapauksessa halua rohkaista ketään itsemurhan tekemiseen, sillä se on selvä synti Jumalan edessä. Eikä synnin kanssa voi koskaan leikitellä, eikä laskelmoida.
Mutta jälkeenpäin et juuri voi tehdä pahempaa tekoa kenellekään, kuin sanoa itsemurhan tehneen omaisille, että tiedät häneen menneen helvettiin. Ajat heidät epätoivoon, ja kerrot toisenlaisesta evankeliumista kuin mistä Raamattu kertoo.
Laki on lakia, ja sen kuuluu ajaa ihminen epätoivoon omien mahdollisuuksiensa suhteen, ei jättää mahdollisuutta omaan osuuteen pelastumisessa.
Ilman sellaista lakia, mitä Raamattu julistaa, ihminen jää pinnalliseen käsitykseen synnistä, ja sitä kautta usein kiikkulauta-uskoon. Ja ilman sellaista evankeliumia, mitä Raamattu julistaa, ihminen ei ymmärrä mitä on syntisen täydellinen vanhurskauttaminen ristillä. Ihminen pelastuu yksin armosta, uskon kautta, Kristuksen tähden.erottaa Jumalan rakkaudesta vain EPÄUSKO.
- Jubilee
Luulen että tällä kaikella on ollut tarkoituksensa jos Jeesus ei olisi lunastanut kaikkien ihmisten syntejä ristillä niin kukaan ei pääsisi taivaaseen.
- Anonyymi
Emmehän me voi nähdä Juudaksen sydämeen. Emme me tiedä mitä hänen sisimmässään oli. Ehkä Juudas vain yksinkertaisesti sai kokea Jeesuksen rakastavan häntä, ennen kuin kuoli. Tai ehkä ei. Emme tiedä.
- Anonyymi
> Onko Juudas siten saanut tekonsa anteeksi?
En tiedä, se on Jumalan käsissä ja uskon Hänen ratkaisevan oikein. Mutta, on myös hyvä muistaa, ikuinen elämä on luvattu vanhurskaille. Anteeksiannosta ei ole hyötyä, jos henkilö ei tule vanhurskaaksi.
"Ja nämä menevät pois iankaikkiseen rangaistukseen, mutta vanhurskaat iankaikkiseen elämään."
Mat. 25:46
" Sillä synnin palkka on kuolema, mutta Jumalan armolahja on iankaikkinen elämä Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Room. 6:23
http://www.kolumbus.fi/r.berg/Vanhurskaat.html Juudaksella oli katumus suurin piirtein ei todellista sydämen katumusta, ei saanut anteeksi sellaista, Pietari sai anteeksi hänellä todellisen sydämmen katumus.
Sellainen katumuksen saa anteeksi.Miten perustelet, ettei Juudas olisi katunut sydämestään? Miten sellainen ihminen sitten viskaisisi saamansa rahat menemään, tunnustaisi syntinsä ja hirttäisi itsensä?
- Anonyymi
kotipuun kommentti on raamatunVASTAINEN. Raamatussa sanotaan, että Juudas katui eikä Pietarin katumuksesta lausuta halaistua sanaa.
- Anonyymi
Kun vuosia sitten KHL-jääkiekkojoukkuetta kuljettanut lentokone törmäsi alkukiihdytyksen (ja lyhyen nousun?) jälkeen maahan, koneessa olleista henkilöistä jäi henkiin yksi pelaaja. Uutisissa näytettiin, kuinka tätä pahoin palanutta miestä vietiin paareilla kovalla kiireellä sairaalaan. En muista koskaan nähneeni ja kuulleeni mitään niin hirveää: mies sisään- ja uloshengitti tiiviissä tahdissa äärimmäisen tuskallisen kuuloisesti ähisten. Tuosta ähinästä siilautui ja välittyi televisioruudun kautta miehen yli-inhimilliset tuskat. Mies ei muistaakseni sitten elänytkään kuin vuorokauden.
Saatanallisen kristinuskon version mukaan Jumala tulee aikakausien lopulla tuomitsemaan ihmiskunnan enemmistön eli kymmeniä miljardeja ihmisiä sietämättömään, loppumattomaan ja päättymättömään kidutukseen, jossa jokainen saa kokea loputtomasti ja lakkaamatta vähintään yhtä suurta kipua kuin mitä tuo lentokoneturmassa karrelle palanut mies sai kokea muutaman tunnin ajan.
Ja samaisen saatanallisen kristinuskon version mukaan tämä on täysin OIKEUDENMUKAISTA, koskapa näin on "RAKASTAVA" JA "OIKEUDENMUKAINEN" Jumala hyväksi nähnyt.
Tämän kristinuskon version mukaan Jumala onkin itse asiassa ihmisolentojen kiduttamisesta yli kaiken nauttiva mielisairas psykopaatti eli Saatana. Vieläpä niin sairaalloisen kiero Saatana, että vaatii kutsuttavan itseään rakkaudeksi, pyhyydeksi ja vanhurskaudeksi. Eli tämän kristinuskon version mukaan Jumala on oikeastaan jopa perinteistä Saatanaakin saatanallisempi.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.2143419Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha242171- 242071
Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.901955Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?751617Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se241371- 81271
Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo361257Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan351217Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k61198