Mites toimia jos pariauhteessa toinen kokee toisen kivun ja siihen kuuluvat hoidot ja lääkkeet liian raskaaksi,eli jos toinen kokee että lääkkeiden syönti on turhaa etkä saa kumppanilta mitään tukea sairasteluun?!
Jos olet todella kipee ja taloudessa on auto mutta kumppani ei halua lähteä viemään sua päivystykseen,koska inhoaa sitä paikkaa??!!pitkä parisuhde on takana,mut leikkauksen jälkeen tuli sit ongelmat,vaikeeta mutta alkaa tuntuu siltä ett ei taida olla paljo vaihtoehtoi.hän kokee ett kaikki lääkkeet on kameita myrkkyjä.
puhuakin olen koittanut ja sairaalassakin sille on näistä kerrottu mut mikään ei tunnu auttavan.itse olen sitä mieltä jo että sormus kaivoon ja jos kumppania yleensäkkään enään haluan toivoisin hänellä myös olevan kokemusta
kipuihmisen elämästä.olis kiva tietää kokemuksia ja ajatuksia ja kertokaa ihmeessä mitä ootta mieltä???
Jos olet todella kipee ja taloudessa on auto mutta kumppani ei halua lähteä viemään sua päivystykseen,koska inhoaa sitä paikkaa??!!pitkä parisuhde on takana,mut leikkauksen jälkeen tuli sit ongelmat,vaikeeta mutta alkaa tuntuu siltä ett ei taida olla paljo vaihtoehtoi.hän kokee ett kaikki lääkkeet on kameita myrkkyjä.
puhuakin olen koittanut ja sairaalassakin sille on näistä kerrottu mut mikään ei tunnu auttavan.itse olen sitä mieltä jo että sormus kaivoon ja jos kumppania yleensäkkään enään haluan toivoisin hänellä myös olevan kokemusta
kipuihmisen elämästä.olis kiva tietää kokemuksia ja ajatuksia ja kertokaa ihmeessä mitä ootta mieltä???
Vastaukset 3
Vanhimmat
Jotenkin tarinassasi on jotain tuttua vaikkei mittakaava ole ehkä sama. Mutta olen huomannut kumppanissani myös samanlaisen tavan, voisiko sitä sanoa vähättelyksi sekä lisäksi siinä on jotain muuta.Luulen että taustalla on pelkoa tai jotain.
Päivystysjuttu on myös tuttu, olen itse ajanut itseni päivystykseen todella huonossa kunnossa vain siksi, ettei kumppaniani kiinnostanut lähteä koska siellä voi joutua jonottamaan. Myös lääkkeet herättävät usein tietämättömissä ihmisissä pelkoa ja epäluuloa ja ihan turhaan.
Pakko ottaa kantaa aiheeseen,minunkin mieheni oli jossain vaiheessa aivan raivona lääkkeiden käytöstä,mutta nyt hän on alkanut ymmärtämään että niitä on pakko syödä.Annostusta pienensin itse vähän ja enään en ole aivan pönttö sekaisin jos olen muistanut syödä kunnolla.Sit soittelin muutaman kerran yhdelle hyvälle kaverille ja hän sanoi että miehesi on varmaan huolissaan sinusta.no sit miekin aloin tajuun toistakin osapuolta asiassa.Nyt menee hyvin,mutta minulla on vaan se vika että kun olen ottanut sen viimeisen iltalääkkeen olis virtaa rakentaa vaikka talo,.vaikka se kyllä väsyttää,niin jostain kumman syystä en osaa mennä ajoisss nukkumaan,se täytyy nyt opetella ja pari iltaa on mennytkin jo ihan hyvin. mutta onhan toki olemassa paljonkin sellaisia ihmisiä jotka eivät tajua tätä lääkkeiden syöntiä.Mke olen alkanut valikoimaan kenen kanssa olen tekemisissä.ei oo helpoo jos ukko ei ymmärrä ja se on se läheisin ihminen jonka pitäis tuki antaa.
Koita jaksaa...ja jos mikään ei auta niin ei muuta kuin vinkkelit vastakkain ja eri suunta,koska jos joudut vaikka loppuikäs syömään lääkkeitä on aika vaikee tilanne.Mutta ratkaisun teet toki sinä itse.
Itselläni on jo yksi pitkä parisuhde takana ja kyllä mielestäni on muutenkin välittämisestä puutetta jos ei viitsi lähteä kuskaamaan hoitoon. Meillä myös oli niin ettei mies hyväksynyt lääkkeiden käyttöä, ei myöskään ymmärtänyt selkäsärkyä. Olin kirjaimellisesti kuolemaisillani ennen kuin hän vei minut ensiapuun-ja jätti sinne. Ei siinä suhteessa muutenkaan kunniotettu toisiamme suuresti.
Itse olen sitä mieltä että haen apua luontaislääkinnästä kun tilanne kestää hitaamman hoitotuloksen. Akuutit kivut olen jo oppinut hoitamaan "kovillä" lääkkeillä jotteivät ylly sietämättömiksi.
Nyt uudemmassa suhteessa mies auttaa ja koittaa ymmärtää kivun ja väsymyksen vaikka se ei aina helppoa ole. Mutta asiasta on keskusteltu kun on alkanut tunnelma kiristyä ja on päästy yhteisymmärrykseen. Esimerkkinä olen käyttänyt vaikka närästystä tai krapulaa, ei niitäkään tuntemuksia ymmärrä todeksi jos ei itse ole kokenut. Tällainen suhteutus toimii puhuttaessa ihmisen kanssa jolla on halua ymmärtää.
Ja varmasti puolisoilla on pelko tulevasta. Kun ei itsekään tiedä mihin kipu milloinkin kipuaa.
Tieto ei varmasti lisää tuskaa tässä tapauksessa. Oma mieheni on itse hakenut tietoa taudistani netistä. Ja kuuntelee avoimesti kun haen apua muusta kuin lääketieteestä vaikkei välttämättä usko niiden tehoon.
Voimia kaikille parisuhteessa ja -suhteettomuudessa kipuileville!