Elämä ilman sinua,
hyvälle tuoksuvaa tupakkaa.
Se on vaikeaa,
se on todella vaikeaa.
Tuoksut nenääni ja nuuhkin sinua.
Suljen silmäni ja nautin sinusta,
huumaat minut,
ja rintaani koskee.
Otanko sinut
vai jätänkö sinut?
Seitsemän piinaavan viikon jälkeen,
edelleen ikävöin sinua.
Ei, ei se ole helppoa!
On ehkä helpompi hengittää,
mutta tämä piinaava tuska,
se riipii rintaani,
koska ajattelen sinua joka päivä.
Verenpaine nousee ja päätä särkee,
hermot menee,
onko tässä järkee?
-------------------------------------------
Oletko sinä lopettanut tupakanpolton? Oliko sinulla nikotiinipurkka tai -laastari apuna vieroitusoireisiin? Jos ei, miten selvisit vai selvisitkö ollenkaan?
Tämä on yhtä tuskaa! Oikeasti, ilman purkkaa ja laastaria, sitkeästi, päättäväisesti vien tämän matkani tupakoimattomuuteen.
hyvälle tuoksuvaa tupakkaa.
Se on vaikeaa,
se on todella vaikeaa.
Tuoksut nenääni ja nuuhkin sinua.
Suljen silmäni ja nautin sinusta,
huumaat minut,
ja rintaani koskee.
Otanko sinut
vai jätänkö sinut?
Seitsemän piinaavan viikon jälkeen,
edelleen ikävöin sinua.
Ei, ei se ole helppoa!
On ehkä helpompi hengittää,
mutta tämä piinaava tuska,
se riipii rintaani,
koska ajattelen sinua joka päivä.
Verenpaine nousee ja päätä särkee,
hermot menee,
onko tässä järkee?
-------------------------------------------
Oletko sinä lopettanut tupakanpolton? Oliko sinulla nikotiinipurkka tai -laastari apuna vieroitusoireisiin? Jos ei, miten selvisit vai selvisitkö ollenkaan?
Tämä on yhtä tuskaa! Oikeasti, ilman purkkaa ja laastaria, sitkeästi, päättäväisesti vien tämän matkani tupakoimattomuuteen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
enkä ihan heti aio kyllä edes yrittää lopettamista...
Mua hermostuttaa kun kaikki hokee miten pahaa tupakka on ja mitä se aiheuttaa terveydelle. Minusta se on jokaisen oma asia haluaako polttaa vai olla polttamatta.
sen siitä pitäisi helpottaa.
Parin kuukauden jälkeen vois tuntua hyvältä ja kolmen kuukauden kuluttua ihmettelee että koskaan voi olla edes polttanut...
Vuoden jälkeen rupiaa miettimään että nyt on tupakki voitettu ja enhän mie ikinä uudestaan moiseen sorru, aivan hyvin vois yhden polttaa
Sitä tilaa pitää varoa :(
Ilman purukumia tai laastareita ihe puskin tuon tien, sitkeästi päättäväisesti. Ei siksi että olisi ilman mitään apukeinoja pärjätä vaan siksi että purukumi maistui kasalle vanhoja tumppeja =DD
Lisääntyikö sulla karkin ja purkan syönti tai söitkö ruokaa ja herkkuja enemmän?
On tämä vaikeaa. Pelottaa kun ensimmäisen viinalasin nautin, tuleeko retkahdus silloin.
kyllä joten eiköhän niitä herkkuja tullut napsittua
Viina on vaara, jos sitä voi pari kuukautta vältellä niin sitten miulla ainakaan ei tehnyt alkon kanssa vaikiaa... jos taas viina retkauttaa tupakillekin niin ei kun uudestaan ylös ja savuttomaksi...
Hyvä vinkki on aloittaa liikunta, aina kun tekee mieli tupakkia niin ei kun vain kävelylenkki (jos mahdollista, vaikka vaan talon ympäri) toimi miulla ainakin :) ja esti ihan pyöreäksi muuttumisen ;)
Voin kyllä yhtyä sydämestäni tuohon vaikeaa on-juttuun. Siitä on turha kenenkään tulla väittämän vastaan jos ei samassa tilanteessa ole ollut.
Mutta ei kun hammasta purren vaikka, yksi polttamaton tupakki kerrallaan
en viitsi tuota toista viestiäni poistaa niin jatkan tähän:
Tie on todella tuskainen ja käy helposti harhaan, siitä ei pidä masentua
Jokainen polttamaton tupakki on sekä terveydelle että rahapussille nannaa, näin se on ajateltava :)
Ja kyllä ovat tupakkiyhtiöt kultasuoneen osuneet tuotteessaan; lie ainut lailliseti myytäviä myrkkyjä joktka oikein käytettynä aiheuttavat elinikäisen riippuvuuden ja tappavat varmasti ja hitaasti :\
Ja kuka kerran on jäänyt koukkuun killuu siinä lopun ikäänsä vaikkei yhtään tupakkia polttas...
Oon polttanu..varmaan likemmäs kakskymmentä vuotta, paitsi muksuja odottaessa ja rintamaito aikana.Jätin savuttelemisen pois joku vuosi sitten ja olihan se aluksi...suoraan sanottuna pikkukuolema:)
Pinna paloi ja kaikki meni mönkään.Lähimmäiset hiippaili seinanvieriä pitkin kun räjähtelin milloin mistäkin.Tunteet ailahteli laidasta laitaan ja tunne oli melkein kuin olisi menettäny osan elämästä.
Purin kynnet ja jyrsin tekemisen puuteessa kaikkea muutakin.Oon laastareille allerginen joten lopulta ostin nikotiinipurkkaa.Se auttoi jonkinverran vaikka oli pahaa ja hikkailin jatkuvasti.
Siitä se pikkuhiljaa sitten lähti.Moni tuttu polttaa mutta se ei häiritse.Purkan puremisesta on jäänyt tapa, tosin nyt ihan tavallista jenkkiä vaan.
Mua auttoi ehkä eniten kun en päättänyt iäksi, se tuntuu jotenkin liian lopulliselta, lopettaa vaan päätin vain olla polttamatta.
Kannustimena vois mainita virkayskän loppumisen, punaiset posket ja paremman ihon ja nam, ruoka maistuu tosi hyvälle:D
Tsemppiä, varmaan onnistut:)
Viis vuotta sitten suurinpiirtein..syyskuun loppupuolella lämpimänä iltana...istuttiin miehen kanssa takaterassilla viskipullon juonenina ympäriämpäri humalassa..mitälie juhlittiin..kesän loppua kai. yhtäkkiä minä tuumasin, että huomenna alkaa mulla tupakkalakko elikkä lopetus..tupakkia oli puol askia jälellä ja siinä vaan vetelin viimesiä henkosia. Se loppu siihen!
Ei minkäänlaista vierotusoiretta n. 20 vuoden tupakoinnin jälkeen. Ei tullut kiloja, ei mitään tupakan tilalle. Puol vuotta meni..ja toinenkin ja kokonaista kaksi vuotta.
Sitten alkoi tuoksumaan hyvälle jokin kumma savu, jota ajattelin koko kevään ja viimein kesällä juhannuksena nappasin miehen suusta tupakan ja vetäsin henkoset...YÄK! *Köhh köhh.. Ysk* KÄÄK!!!! Savu suihkusi suusta, silmistä ja häkä huippasi huippua. PAHAA!
No seuraavan kerran loppukesästä taas tuo outo tuoksu alkoi huimaamaan päätä ja savut vetäistyäni haukoin henkeäni. Enkä minä piru usko jo! En!
Ostin oikein pienen askin..eikö minusta tuu enää polttajaa..poltin ja poltin, mutta vaan lauantaina saunan jälkeen ja olihan se pakko luovuttaa ja uskoa. Pahaa se on! Sitä tunnetta sitä vaan olinkin ikävöinyt, kun kesäiltana kaljapullon kanssa menee saunasta terassille istumaan ilta-aurinkoon.
Tupakka jäi. Melkein. Viime kesänä muutamana lauantaina nykäsin tupakan, mutta en ole tullut riippuvaiseksi. Enkä ole polttanut sen jälkeen.
Että tämmönen tarina mulla.