pikku hiljaa tänkin tytön voimat loppuvat, en jaksa enää puhua kellekkään..kirjoittamisen avulla puran oloani.olen tässä taas syvällä tätä kuilua..syvemmällä kuin koskaan ennen. tuntuu et jokainen päivä on liikaa. enää ei jaksa. tätä olen jankuttanut niin kauan kuin muistan. mutta nyt, nyt asiat ovat saamassa uutta suuntaa. en aio pakottaa itseäni enää jatkaamaan täällä, tiedän mun ei ole pakko jaksaa enää tätä ikuista taistelua. voitte sanoa että mua jää kaipaamaan perhe ym. että itsemurha ei ole ratkaisu, on se.. mulle ja monille muillekin keitä tiedän. tää on keino päästä henkisestä kivusta. mulla on tunne että pian tapahtuu. pian taivas saa uuden tähden ja pian minäkin pääsen rauhalliseen "olotilaan. tulen satuttamaan monia, niin se vaín menee.. mutta en voi sille mtn.
pienen tytön ajatuksia..
peto_90
152889
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
oletko varma että pääset parempaan paikkaan? koska toisen tappaminen on väärin ja ihan samallalailla itsensä tappaminen...
Hei, sinulla on vielä pitkä elämä edessäsi. Saat tuntea paljon rakkautta ja iloa. Saat antaa ja vastaan ottaa ihania asioita elämässäsi. Ikävät tunteet kasvattavat sisintäsi ja opit tuntemaan itsesi paremmin. Pian paistaa jo valo sisällesi ja saat tuntea sen lämmön. Sinulla on tehtävä tässä elämässä, älä heitä sitä hukkaan. Jaksa elää tämä hetki ja vaihe, äläkä luovuta. Sinulla on paljon annettavaa ja jaettavaa, josta on paljon apua toisille. Olet tärkeä sellaisena kuin olet. Älä lähde väärälle polulle. Osaat ja pystyt olemaan vahva. Se tunne kasvaa koko ajan. Anna rakkauden tulla suoraan sydämeesi. Olet rakastettu. Ja elämässäsi tulee tapahtumaan ihania asioita.
Musta tuntuu, että teikäläisen olisi pikkuhiljaa hyvä hurahtaa uskoon. Ihan sama mihin hihhulikerhoon liityt, mutta ne on pelastanut monia, niin alkon uhreja kuin narkkareitakin, miksei itsemurhaa hautovia skitsojakin...
Eipä ollut kovin lohdullinen viesti tuon toisen. No, halusin sanoa jotain kun kuulostat ihan oikeasti todella masentuneelta. Ymmärrän, kun on todella masentunut, niin ainoa lohdullinen ajatus on poismeno. Tuntuu vain kovin surulliselta jos noin kovin nuori ihminen päätyy riistämään hengen itseltään! Masennuksesta voi selvitä, aivan varmasti. Tiedän että sinusta saattaa tuntua, ettet kenties ikinä voi olla onnellinen, mutta ajan kanssa voi tulla sekin päivä.
Olet saattanut sairastua masennukseen, ja masennus on sairaus siinä missä mikä muu tahansa, tosin se voi vakavimmillaan johtaa kuolemaan. Masennusta voidaan hoitaa ja sen voi selättää kokonaan.
Sun ei ole pakko olla täällä ja se mitä teet elämälläsi on aivan sun ratkaistavissa. Mutta anna edes mahdollisuus elämälle ja onnellisuudelle - koska ne ovat elämän parhaita asioita=)Sä voit vielä kokea aivan mahtavia juttuja.
Ja asiat, vaikeatkin, voivat järjestyä.
Onko sulla ammattiapua?
No, en tiedä saiko kirjoitukseni sut ajattelemaan tai jaksamaan toivoa parempaa oloa.
Mutta lähetän sulle lämpimiä ja mukavia ajatuksia ja kenties NallePuhin lukemista. Se saa hymyilemään, edes.
Kyllä se angsti häviää kun pääset tuosta murrosiästä :)
Mene koulupsykologin juttusille tai kuraattorin...ohjaavat sinut tarpeen mukaan johonkin nuorten osastolle, jossa saat hoitoa. Ei sielläkään ole pakko heti puhua, jollei jaksa vaan voi levätä ja on ainakin turvassa, ettei voi tehdä mitään itselleen. Vanhempiesi lupaa siihen ei tarvita, jollet asiasta heille osaa puhua.
Netistä ei oikein apua tahdo saada vain lohdutusta ja se ei välttämättä riitä, jos oikein masentunut.
Kuule, olet vielä nuori ja murrosiässä. SIlloin usein potee elämäntuskaa.
Usko minua, itsemurha ei ole ratkaisu. VOit joutua vielä kamalampaan paikkaan eikä sieltä ole sitten paluuta. Hae keskusteluapua, soita auttavaan puhelimeen ihan ensiksi.
Kyllä se aurinko vielä pilkistää elämääsi, ihan varmasti. Siunausta ja voimia sinulle!
Jos et itsesi takia jaksa, niin muista kuitenkin läheisesi. Sullahan on velikin, haluatko sille elinikäiset traumat? Vanhempasi vanhenevat 20 vuotta sillä siunaamalla kun susta aika jättää. Itsekäs saa olla, mutta kannattaako se?
Itse lakkaisit vain olemasta.
Muiden täytyy elää kuolemasi kanssa elämänsä loppuun saakka.
Vaihda tyylisi täysin, ota vaikka koiranpentu ja ala käymään lenkillä sen kanssa. Se ainakin osaa näyttää rakkautensa avoimesti emännälleen, toisin kun mäntit omaiset jotka pitää kaiken sisällään, piilossa, mutta tallessa.
...Ja jätä nämä synkät sivut! ..esimerkiks vaikka meille, joilla oma lapsi on jo kuollut.
On hyvä, että kirjoitat ja tulet ulos kuorestasi. Tuli lämmin tunne otsikosta "pienen tytön ajatuksia.." En voi kysyä, että saanko rukoilla puolestasi, mutta niin minä teen. Sinä olet Taivaan Isälle rakas ja hän myös kuuntelee ja katselee sinua, luomustaan. Vielä jonain päivänä huomaat, että kaikki kärsimyksesi ovat muuttuneet ELÄMÄN VOIMAKSI. Tulkoon lohdutus ja apu runsaana elämäsi ylle. Jeesus siunatkoon sinua pieni tyttö!
Eipä sinun ole pakko jatkaa, jos et halua. Tosiasia vain on, että kuoleman jälkeen et pääse parempaan paikkaan. Kuoleman jälkeen ei ole mitään. Onhan sekin parempi kuin kärsimys, mutta mieti nyt vähän: oletko 16-vuotiaana kärsinyt niin paljon, ettet muka enää kestä? Varmasti kestät, jos yrität parhaasi.
"Ikuinen taistelu" helpottuu kummasti kun haistatat p**kat kaikelle. En tiedä mitä ongelmasi ovat, mutta asiat pitää laittaa oikeisiin mittasuhteisiinsa. Keskity itseesi, kaikki muu on itse asiassa yhdentekevää. Ulkoile, katso elokuvia, herkuttele, pelaa pelejä tai kuuntele hyvää musiikkia.
"Kupillinen hyvää teetä oikeuttaa elämän."
Hitto, kun olisin siellä Orivedellä. Sun juttus raapaisi aikas pahasti. Yläasteen opettajana mä olen törmänny moneen oppilaaseen, jolla on ollu samanlainen tilanne, kuin sulla. Mä katsoin sun viestihistorian ja ymmärtääkseni sulla on takana vanhempien avioero (oonko väärässä?). Ja jos sun poikaystävä on kuollu yliannostukseen, niinkuin kirjoitit, niin näissä jutuissa on jo todella paljon sellaista, että ei ihme, että masennus iskee. Orivesi paikkana ei varmaan ole mikään paratiisi masentuneelle. Mä en nyt pysty antaan muuta ohjetta, kuin sen, että hommaa itses lekurin tykö. Jos et vanhempien kanssa pysty puhumaan, niin yritä löytää opettajista joku, jolle voit avautua (tiedän, tuntuu pimeeltä idealta, mutta saattaa toimia). Mulle on tullu muutama oppilas huolineen ja mä näen asian siten, että mun velvollisuus on kuunnella ja yrittää auttaa. Olen 39-vuotias kahden lapsen isä ja hissan maikka Hämeenlinnasta. Toivottavasti tämä ei tule myöhässä.
Tuli vaan mieleen tuossa vielä se, miten lohdutonta voi vanhempien suru olla. Mun valvontaluokalta kuoli kaksi oppilasta syöpään ja varsinkin isien suru oli jotain käsittämätöntä. Ajattele, miten kamalaa se olisi itsemurhan seurauksena. Vanhemmat syyttäisivät itseään, ties vaikka tekisivät itsekin itsarin. Syövästä ei vanhemmat syytä itseään, mutta itsari on ihan toinen juttu. ÄLÄ JUMANKAUTA TEE SITÄ!
tuo on aika surullista luettavaa. kaikkee voi sattua koska vaan. mulla oli vuosi sitten mieletön masennus ja mäkin mietin itsemurhaa useasti. tuntu et kukaan ei välitä ja että elämä on mun kohdalla turhaa ja sisällötöntä.
no niinhän siinä sitten yhtäkkiä kävi, et aloin seurusteleen yhen pojan kaa, johon olin ihastunut. sekin piti musta. mä olin aivan hämmentynyt, kun se mitä mä toivoin, oli toteutunut. ja musta välitettiin.
me erottiin muutaman kuukauden kuluttua ystävinä, mutta en silit saanut koskaan sanottua sille, että sen välittäminen pelasti mut.
NIIN ETTÄ ÄLÄ HELEVETISSÄ LUOVUTA!!!!!!!!!
kuka tietää mitä sullekin voi vielä tapahtua... :)
AINA LÖYTYY JOKU IHMINEN, JOLLA ON ASIAT HUONOMMIN KUIN SINULLA. ETSI TÄLLAINEN IHMINEN KÄSIISI JA VIETÄ HÄNEN KANSSAAN VIIKKO -TAI EDES PÄIVÄ.
Elämä antaa sulle vielä paljon hyviä päiviä varmasti.