Onko kirkon jäsenillä tosiaan jokin kirkossakäyntipakko? Minusta riittäisi hyvin, jos kävisi vaikka kerran pari kuussa. Vaikuttaa välillä siltä, että mitään niin tärkeää ei voi olla, että pitäisi jättää kirkossa käynti väliin. Vaikka tulisi sukulaisia kylään, niin saavat olla keskenään sen aikaa, kun tunnollinen mormoniperhe käy kirkossa.
Mistä tämä johtuu?
Mitä tapahtuu, jos perhe jättää joskus menemättä kirkkoon?
Mistä tämä johtuu?
Mitä tapahtuu, jos perhe jättää joskus menemättä kirkkoon?
Vastaukset 11
Vanhimmat
Sitä paitsi, kastepuhuttelussa vaaditaan myöntävä vastaus siihen, aikooko tuleva jäsen käydä kirkon kokouksissa ja muissa tilaisuuksissa aktiivisesti.
...sen ymmärrän, että kirkossa käydää lujittamassa omaa uskoa, uudistetaan kasteen liittoa ja lujitetaan ryhmähenkeä, mutta mielestäni vaikkapa joka toisena sunnuntaina osallistuminen on hyvinkin aktiivista.
Kirkosta löytyy monia, jotka ovat kanssasi samaa mieltä ja toteuttavat tätä: siis käyvät ehkä keskimäärin kaksi kertaa kuussa sunnuntaina kokouksissa. Joillakin on sitä paitsi sellainen työ, joka rajoittaa aktiivisuutta melko lailla, eikä tätä ainakaan nykyään tuomita mitenkään.
Minun elämäntilanteeni mahdollistaa kirkossa käymisen joka sunnuntai. Minusta on mukava käydä ja käynkin mielelläni, mutta en tunne pahaa omaatuntoa jos jään joku kerta pois jostain syystä.
päätäsi siellä kastevedessä vähän pidemmän aikaa ensi kerralla. Kokeile alkuun vaikka kymmentä minuuttia.
virka joka vaatii minut paikalle joka Sunnuntai. Sijaisia on vaikea saada eikä ne tiedä mitä pitäisi tehdä. Minusta ei kyllä kuitenkaan tunnu mitenkään pakkopullalta. Iloitsen Sunnuntaista ja kirkkoon menosta joka Sunnuntai.
kirkossa on se jo melko paljon. Ei Jumala kirkossa käyntejämme laske, päin vastoin. Hän saattaa katsoa alvariinsa kirkossa kävijöiden touhut tekohurskaudeksi, jossa näytellään toinen toisille kuinka hyviä me ollaan.
Minun käsitykseni mukaan kirkossa ei juurikaan voi tehdä Herralle otollisia tekoja. Minä olen tuon Jeesuksen löytänyt siltojen alta ja juoppojen sekä muiden onnettomien kämpiltä, mistä nyt milloinkin.
Mutta ei siinä mitään, käykäähän kirkossa, olette silloin ainakin muusta pahanteosta pois.
Tuollaiset lupaukset kirkossa käymisestä ovat senverran naiveja, ettei ihmisen sellasia toiselle ihmiselle pidä ollenkaan mennä tekemään.
Turust
kyllä Jumalalla on kirkossa käymisen periaatteelle vissi tarkoitusperä. eihän Hän muuten olisi pistänyt pystyyn ajatusta paikallis-seurakunnasta.
yleensä aina, kun käyn kirkossa, saan sieltä jotakin matkaevästä mukaani. huomautan veljelle, että käyn myös silloin tällöin evluttilaisessa naapurikirkossa ja samanmakuiset eväät tarttuvat mekkoon sieltäkin.
Kunhan et alvariinsa ala kirkkoloissa laukkoomaan.
Pitähän sitä pyhäpäivinä löytyä aikaa perheellekin ja muulle laupeuden työlle. Minullakin on yli 80 vuotiaat appivanhemman tuossa n. 100 kilometrin päässä jotka kovasti ilahtuvat käynnistäni. Tuo kristillisyys kun on sellaista, että jos se oikein on, niin siinä harvemmin ehtii omaa autuuttaan ja erinomaisuuttaan pohdiskelemaan.
Mukava on taas kyllä herkutella lampaan paistilla ja samalla pohdiskella Jeesuksen ylösnousemuksen tuomaa kristikunnan ilosanomaa.
Turust
Ei pidä paikkaansa ainakaan, meillä :)!
Joskus voi tehdä pieniä virhearviointeja, silloin on tietysti itsetutkiskelun paikka kohdallaan.
Käskynä on, että pyhitetään sapatti.
Se ei taas merkitse sitä, etteikö "härkää voi ottaa pois kaivosta jos se sinne on tippunut yms.
Emme laske joka askelta sapattina.
Sukulaiset yleensä tietävät ja kunnioittavat toisen vakaumusta ja tapoja sekä ymmärtävät, että kirkossa käyminen on tärkeä asia, niin kuin lähimmäisetkin ovat.
Kaikenlainen liiallinen "intoilu" ei ole hyväksi missään asiassa, eikä kuulu ainakaaan meidän ajattelutapaan perheessämme.
Pakkoa ei ole, pakko on vain kuolla.
Se, että jos jättää menemättä kirkkoon, on jokaisen itsensä punnittavissa oleva asia.
Meille opetetaan kirkossa käynnin merkitystä siksi, koska me saamme sieltä hengen ohjausta
( riipuen tietysti asenteestamme )ja voimaa tuleville viikolle.
Noudatamme herramme käskyä pyhittää sapatti, oikealla tavalla. Sunnuntai on meidän perheelle juhlapäivä kerran viikossa ja se kasvattaa hengeellisyyttämme ja pitää poissa ajatukset maallisista asioista edes yhtenä päivänä viikosta,
On hienoa että on yksi erityinen päivä jolloin voi keskittyä erityisesti Jumalan palvelemiseen pyhienkirjoituksien tutkimiseen ja pyhänpäivän rauhoittumiseen ja saa rentoutua.
Sunnutait pitäisikin julistaa "rauhoitetuiksi" päiviksi, tässä ajanhulinan keskellä.
Hyvää kevättä sinulle! :)
kaupassa käyty pyhäpäivänä meidänkään perheessä, eikä liioin pärsiytetä ruohonleikkuria.
Turust
...mutta nykyään teen kyllä sunnuntaisin ihan mitä vaan. Tämän keskustelun herättämänä tajuan nyt, että en ole vuosiin pitänyt sunnuntaita millään tavalla erilaisena päivänä, paitsi että silloin suurin osa kaupoista on kiinni (-kele). Toisaalta funtsin näitä uskontojuttuja päivittäin, joten en koe mitään omantunnon ongelmia vaikka sunnuntaina ajelisin nurmikkoa taskumatti perstaskussa. Onneksi meillä on sellainen työnnettävä malli, jolla voi leikata pienessä kaasussakin. Jos olisi päältä ajettava, niin sitten se olisi rattijuopumus. En meinannut tätä uskoa, kunnes soitin poliisille ja kysyin asiasta. Poliisin ensimmäinen repliikki oli asian esittämisen jälkeen, että "onko näin tapahtunut" :-)