Suomeen on eri aikoina tullut porukkaa eri suunnilta.
Lähtien ensimmäisistä asukkaista, jotka tulivat pohjoisimpaan Lappiin Norjan rannikkoa pitkin läntisestä Euroopasta (Komsan kulttuuri).
Sitten tuli Suomusjärven-Askolan kulttuurin ihmisiä keskisestä Euroopasta (mikroliittikulttuurin jäänteitä) eteläiseen Suomeen.
Sitten tuli kampakeraamisen kulttuurin väestöä Venäjältä (ensimmäiset suomalais-ugrilaiset Suomessa), joka levisi keskiseen Lappiin asti.
Seuraavaksi tuli Viipuri-Kokkola-linjan eteläpuolelle indoeurooppalaista vasarakirveskansaa.
Mainitun linjan eteläpuolella vanha suomalais-ugrilainen väestö ja vasarakirveskansa sulautuivat yhteen vuosisatojen kuluessa (esihämäläiset). Linjan pohjoispuolella säilyi puhdas suomalais-ugrilainen väestö (esilappalaiset).
Pronssikaudella länsirannikolle saapui germaanista väestöä lännestä. Samoihin aikoihin itäinen Suomi oli Venäjällä vaikuttaneiden kulttuurien vaikutuksessa (mm. Ananjinon kulttuuri). Kenties Venäjältä saapui lisää väestöä sinne.
Ajanlaskun alun tienoilla Virosta alkoi saapua itämerensuomalaista väestöä lounaisrannikolle (varsinaiset suomalaiset), joka levittäytyi vuosisatojen kuluessa Hämeeseen, Karjalaan ja Pohjanmaalle.
Syntyivät Suomen perusheimot eli varsinaissuomalaiset, hämäläiset, karjalaiset ja kainulaiset (pohjalaiset).
Kansainvaellusaikana 500-600-luvuilla keskisestä Euroopasta lienee saapunut väestöä ainakin Satakuntaan ja Pirkanmaalle. Samoihin aikoihin Etelä-Pohjanmaalla kukoisti rikas kulttuuri, jolla oli läheiset yhteydet Pohjanlahden toiselle puolelle.
Viikinkiaikana 800-1050 pohjanmiehiä seikkaili Suomessakin. Ainakin Lapissa tiedetään norjalaisten käyneen, olihan Haalogaland aivan lähellä Suomen Lappia. Yksi viikinkien idän reiteistä kulki Suomen etelärannikkoa pitkin Laatokalle ja sieltä edelleen Venäjälle ja Lähi-Itään. Suuri viikinkikeskus Staraja Ladoga sijaitsi Laatokan etelärannalla, siis aivan karjalaisten naapurissa. Tällöin lienee karjalaisten geeniperimään tullut viikinkiverta.
Miksei myös päinvastaiseen suuntaan Lähi-Idästä ja Venäjältä Karjalaan.
Tuolloiseen Karjalaan kuului myös Savo eli nykyinen Mikkelin seutu.
Samoihin aikoihin Satakunta kuului ruotsalaiseen Ledung-järjestelmään.
1100-luvulla kilpailu Idän ja Lännen kristittyjen kirkkojen välillä kiristyi niiden välissä olleesta pakanamaasta. Ruotsalaiset tekivät ristiretkiä Suomeen ja alistivat Vakka-Suomen valtaansa.
1200-luvulla kilpailu kiristyi entisestään. Saksalaiset ja tanskalaiset ehtivät käydä ainakin Hämeessä ennen kuin se joutui Ruotsin valtaan. Karjala Lahtea myöten joutui Novgorodin valtaan ja karjalaiset aloittivat Lapin retkensä. Samoihin aikoihin myös kainulaiset/hämäläiset retkeilivät Lapissa.
1300-luvulla Ruotsi ja Novgorod sopvat ensimmäisen kerran rajoistaan. Karjala ja Pohjanmaa jaettiin kahtia. Ruotsin puolelle jääneestä Karjalasta kehittyi Savo. Ruotsin puolelle jääneestä Pohjanmaasta kehittyi omaleimainen Etelä-Pohjanmaa. Venäjän puolelle jääneestä Pohjanmaasta kehittyi Pohjois-Pohjanmaa ja Peräpohjola, jotka saivat paljon karjalaisvaikutteita väestöä myöten.
Raja Varkaudesta pohjoiseen merkittiin epäselvästi ja raja-alue oli kiistojen kohteena aina vuoteen 1595 asti, jolloin raja vedettiin suunnilleen Suomen nykyistä itärajaa pitkin Inarinjärveen asti. Nykyinen Pohjois-Karjala jäi edelleen Venäjän puolelle.
Savolaisexpansio alkoi 1400-luvun lopulla. Aluksi se kohdistui pohjoiseen, nykyiseen Pohjois-Savoon Venäjän puolelle rajaa.1500-luvulla savolaisia levittäytyi edelleen kohti pohjoista Pohjois-Savoon, Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaalle sekä länteen Keski-Suomeen, Pirkanmaalle, Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle. Pohjois-Savossa ja Kainuussa savolaiset tulivat lähes tyhjään maahan, jossa asusteli vain lappalaisia. Näin nämä maakunnat savolaistuivat täysin. Myös Keski-Suomessa savolaiset saivat hyvät asuinpaikat. Sitä vastoin muissa maakunnissa savolaiset törmäsivät vanhaan länsisuomalaiseen asutukseen ja asettuivatkin jokivarsien ja vesistöjen ylämaihin, erämaihin. Rannikot pysyivät vanhojen asukkaiden omistuksessa.
Savolaisexpansio jatkui 1600-luvulla Lappiin, Pohjois-Karjalaan, Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin sekä jopa Pohjois-Amerikkaan.
Pohjois-Karjalan vanha karjalainen väestö pakeni Venäjälle sen jouduttua Ruotsin valtaan.
Ruotsin vallan aikana Suomeen saapui lisää ulkomaalaisia; säätyläisiä, käsityöläisiä, sotilaita, mustalaisia, jotka hiljalleen sulautuivat alkuasukkaisiin. Venäjän vallan aikana Suomeen asettui yllättävän vähän venäläisiä.
Tässäpä suurin piirtein suomalaisten geneettisestä perimästä.
Lähtien ensimmäisistä asukkaista, jotka tulivat pohjoisimpaan Lappiin Norjan rannikkoa pitkin läntisestä Euroopasta (Komsan kulttuuri).
Sitten tuli Suomusjärven-Askolan kulttuurin ihmisiä keskisestä Euroopasta (mikroliittikulttuurin jäänteitä) eteläiseen Suomeen.
Sitten tuli kampakeraamisen kulttuurin väestöä Venäjältä (ensimmäiset suomalais-ugrilaiset Suomessa), joka levisi keskiseen Lappiin asti.
Seuraavaksi tuli Viipuri-Kokkola-linjan eteläpuolelle indoeurooppalaista vasarakirveskansaa.
Mainitun linjan eteläpuolella vanha suomalais-ugrilainen väestö ja vasarakirveskansa sulautuivat yhteen vuosisatojen kuluessa (esihämäläiset). Linjan pohjoispuolella säilyi puhdas suomalais-ugrilainen väestö (esilappalaiset).
Pronssikaudella länsirannikolle saapui germaanista väestöä lännestä. Samoihin aikoihin itäinen Suomi oli Venäjällä vaikuttaneiden kulttuurien vaikutuksessa (mm. Ananjinon kulttuuri). Kenties Venäjältä saapui lisää väestöä sinne.
Ajanlaskun alun tienoilla Virosta alkoi saapua itämerensuomalaista väestöä lounaisrannikolle (varsinaiset suomalaiset), joka levittäytyi vuosisatojen kuluessa Hämeeseen, Karjalaan ja Pohjanmaalle.
Syntyivät Suomen perusheimot eli varsinaissuomalaiset, hämäläiset, karjalaiset ja kainulaiset (pohjalaiset).
Kansainvaellusaikana 500-600-luvuilla keskisestä Euroopasta lienee saapunut väestöä ainakin Satakuntaan ja Pirkanmaalle. Samoihin aikoihin Etelä-Pohjanmaalla kukoisti rikas kulttuuri, jolla oli läheiset yhteydet Pohjanlahden toiselle puolelle.
Viikinkiaikana 800-1050 pohjanmiehiä seikkaili Suomessakin. Ainakin Lapissa tiedetään norjalaisten käyneen, olihan Haalogaland aivan lähellä Suomen Lappia. Yksi viikinkien idän reiteistä kulki Suomen etelärannikkoa pitkin Laatokalle ja sieltä edelleen Venäjälle ja Lähi-Itään. Suuri viikinkikeskus Staraja Ladoga sijaitsi Laatokan etelärannalla, siis aivan karjalaisten naapurissa. Tällöin lienee karjalaisten geeniperimään tullut viikinkiverta.
Miksei myös päinvastaiseen suuntaan Lähi-Idästä ja Venäjältä Karjalaan.
Tuolloiseen Karjalaan kuului myös Savo eli nykyinen Mikkelin seutu.
Samoihin aikoihin Satakunta kuului ruotsalaiseen Ledung-järjestelmään.
1100-luvulla kilpailu Idän ja Lännen kristittyjen kirkkojen välillä kiristyi niiden välissä olleesta pakanamaasta. Ruotsalaiset tekivät ristiretkiä Suomeen ja alistivat Vakka-Suomen valtaansa.
1200-luvulla kilpailu kiristyi entisestään. Saksalaiset ja tanskalaiset ehtivät käydä ainakin Hämeessä ennen kuin se joutui Ruotsin valtaan. Karjala Lahtea myöten joutui Novgorodin valtaan ja karjalaiset aloittivat Lapin retkensä. Samoihin aikoihin myös kainulaiset/hämäläiset retkeilivät Lapissa.
1300-luvulla Ruotsi ja Novgorod sopvat ensimmäisen kerran rajoistaan. Karjala ja Pohjanmaa jaettiin kahtia. Ruotsin puolelle jääneestä Karjalasta kehittyi Savo. Ruotsin puolelle jääneestä Pohjanmaasta kehittyi omaleimainen Etelä-Pohjanmaa. Venäjän puolelle jääneestä Pohjanmaasta kehittyi Pohjois-Pohjanmaa ja Peräpohjola, jotka saivat paljon karjalaisvaikutteita väestöä myöten.
Raja Varkaudesta pohjoiseen merkittiin epäselvästi ja raja-alue oli kiistojen kohteena aina vuoteen 1595 asti, jolloin raja vedettiin suunnilleen Suomen nykyistä itärajaa pitkin Inarinjärveen asti. Nykyinen Pohjois-Karjala jäi edelleen Venäjän puolelle.
Savolaisexpansio alkoi 1400-luvun lopulla. Aluksi se kohdistui pohjoiseen, nykyiseen Pohjois-Savoon Venäjän puolelle rajaa.1500-luvulla savolaisia levittäytyi edelleen kohti pohjoista Pohjois-Savoon, Kainuuseen ja Pohjois-Pohjanmaalle sekä länteen Keski-Suomeen, Pirkanmaalle, Satakuntaan ja Etelä-Pohjanmaalle. Pohjois-Savossa ja Kainuussa savolaiset tulivat lähes tyhjään maahan, jossa asusteli vain lappalaisia. Näin nämä maakunnat savolaistuivat täysin. Myös Keski-Suomessa savolaiset saivat hyvät asuinpaikat. Sitä vastoin muissa maakunnissa savolaiset törmäsivät vanhaan länsisuomalaiseen asutukseen ja asettuivatkin jokivarsien ja vesistöjen ylämaihin, erämaihin. Rannikot pysyivät vanhojen asukkaiden omistuksessa.
Savolaisexpansio jatkui 1600-luvulla Lappiin, Pohjois-Karjalaan, Ruotsin ja Norjan suomalaismetsiin sekä jopa Pohjois-Amerikkaan.
Pohjois-Karjalan vanha karjalainen väestö pakeni Venäjälle sen jouduttua Ruotsin valtaan.
Ruotsin vallan aikana Suomeen saapui lisää ulkomaalaisia; säätyläisiä, käsityöläisiä, sotilaita, mustalaisia, jotka hiljalleen sulautuivat alkuasukkaisiin. Venäjän vallan aikana Suomeen asettui yllättävän vähän venäläisiä.
Tässäpä suurin piirtein suomalaisten geneettisestä perimästä.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Ensinnäkään Ruotsista ei ole tullut pronssikaudella germaanista väestöä siitä yksinkertaisesta syystä, koska siellä ei ole asunut silloin vielä germaanista väestöä ...
Mistä tämä "germaani" dilemma oikein juontaa, jos Ruotsista on jotakin tullut niin ne on olleet näitä samoja Suomalaisia kuin muutkin väestöt ...
Arkeologiset esinetyypit osoittavat useita asutusvirtoja Suomesta Keski-Ruotsiin. Tämä selittänee mahdollsen länsisuomalaisten ja ruotsalaisten geneettisen läheisyyden??
Germaanisuus oli pronssikaudella varsin eteläistä:
Claes-Christian Elert:
Eteläisen Skandinavian kieli pronssikaudella:
Suomalais-ugrilainen, balttilainen, germaaninen, vai??
Julkaistu aiemmin: Studier i svensk språkhistoria 4 (utg. Patrik Åström), 1997,
Institutionen för nordiska språk, Stockholms universitet, 106 91 Stockholm..
Suuremman murteiden ja kielimuotojen erilaisuuden puuttuminen Skandinaviassa ja Pohjois-Saksassa puhutussa germaanisessa kielessä varhaisimpien säilyneiden kirjallisten näytteiden ajalta, noin 200-500 jKr., osoittaa hyvin vahvasti että germaanisia kieliä on puhuttu niin laajalla alueella vain lyhyen ajan. Myöhäisellä pronssikaudella, noin 700 eKr., tapahtui kulttuurin muuttumista, jolloin aikaisemmin puhutut kielet ovat voineet korvautua germaanisella kielellä.
Viimeisimmät tutkimukset jotka liittyvät suoraan ja epäsuorasti varhaisiin eroavaisuuksiin germaanisessa kielessä: 1. Indoeurooppalaisten kielten historiasta: Renref, Mallory, etc.. 2. Suomalaiset ja venäläiset tutkijat suomalais-ugrilaisten kielten esihistoriasta: Sammallahti 1995. 3. Eurooppalaisen väestön geneettinen ja maantieteellinen historia: Cavalli-Sforza 1994.
Milton Nuñezin ja Pavel Dolukhanovin laatimien mallien mukaan proto-uralilaisen kielen puhujat asuttivat aluetta joka ulottui periglasiaalista vyöhykettä pitkin Reiniltä itään ja myös Skandinaviaan. (Kartta 1.) Valloituksen tai suuremman demografisen tuottoisuuden seurauksena kieli ja mahdollisesti väestö korvautui proto-germaanisen kielen puhujilla. (Kartta 2.)
Itämeren alueen kielten yhteisenä piirteenä on nähty (K.Wiik 1995) substraatti tai jälkiä kontaktista suomalais-ugrilaiseen kieleen.
Tuoreimmat dna-tutkimukset osoittavat, että saamelaiset poikkeavat jyrkästi muista Skandinavian tai Suomen populaatioista. (Cavalli-Sforza 1994, Sajantila 1995) Suuren geneettisen välimatkan ja kielten läheisen yhteyden yhtäaikaisuus suomalaisten ja saamelaisten välillä tukee perinteellistä käsitystä kielen vaihtumisesta. Tämä ei ole ristiriidassa sen kanssa, että saamelaiset esiintyivät myöhäisinä metsästäjä/keräilijöinä.
Arkeologisilla, geneettisillä ja linqvistisillä perusteilla voidaan myöhäisen pronssikauden kieltä Skandinaviassa pitää suomalaisena tai balttilaisena, tai sitten molemmat kielet olivat edustettuina. Niin tai näin, voimme kuitenkin päätellä, että monimutkainen ja monipuolinen kielellinen tilanne on vallinnut subglasiaalisessa Euroopassa jääkauden jälkeen.
Tämä onkin luonnollista Etelä-Euroopan oltua asutettu kymmeniä tuhansia vuosia, ja Skandinaviankin jo 7-8 vuosituhatta ennen pronssikautta. Paremmin tunnettu kielellinen tilanne varhaisissa kulttuureissa, kuten eteläisessä Euroopassa ja Anatoliassa ensimmäisinä vuosituhansina eKr. näyttää kirjavan kuvion IE-kieliä ja ei-indoeurooppalaisia kieliä, joista useimpia puhuttiin rajoitetuilla alueilla. Samankaltainen tilanne lienee ollut vastaavissa oloissa eri puolilla maailmaa, -Skandinaviassakin. Eräät arkeologiset todisteet (Larsson 1986, Nordström 1992, Wigren 1987) ovat hyvin sen suuntaisia, että Ruotsin pronssikaudella on vallinnut samankaltainen kielien kirjavuus.
Linkit täällä: http://jumalasuomi.tripod.com/SCANDIA.HTM
Aivan, samoin unohdetaan myös sellainen pieni ykstyiskohta ...
Että jääkauden aikana ja sen jälkeen on jään reuna ollut Suomen kohdalla ja Ruotsi ollut jään alla ...
Tämä tekijä huomattiin kun Suomesta löytyi mammutin luita aikaudelta milloin piti olla jäätä pari kilometriä paksusti.
eli Suomi onkin ollut pitkiä aikoja ilman jää peitettä silloin Ruotsi oli täysin jään alla, täällä on liikkunut ihmisiä ja mammutteja ...
Kun jää alkoi vetäytyä Ruotsista, niin oli Suomi jo asuttuna.
Mannerjään keskushan oli Skandien vuoristossa Ruotsin ja Norjan rajamailla, jonne jää siis vetäytyi.
On siis luonnollista, että jää vetäytyi ensin Suomesta kuin pohjoisesta Ruotsista.
alemmuuden tuntosi ruotsalaisia kohtaan tulee?
Jääkiekko?
Miesten pituus?
Kauneus?
Älykkyys?
Varallisuus?
Itämaan kohtalo?
pakkoruotsi?
Kerro toki, Furman kuuntelee...
etkö tiedä että kaikki germaaniset kansat ovat kotoisin etelä skandinaaviasta tai tanskasta.
vasta puoli vuosisataa ennen ajanlaskun alkua germaaniset kansat alkoivat vallata keski eurooppaa.
mutta siinä olit oikeassa että pohjois ruotsi oli kyllä täysin suomalainen.
Vedenjakajan itäpuolella, melkein Perämeren kohdalla.
ei tieteessä nykyään puhuta mistään "germaanirodusta"
Et ilmeisesti itse tiedä, että germaanit on itä-euroopasta samoilta seuduilta kuin slaavitkin, ne on hyvin lähellä toisiaan ...
Joksu, tuo aloituksesihan oli - rehellisyyden nimissä - peräti poikeuksellisen ansiokas!
Re1:
Tuo yksityiskohta nimenomaan kiinnostaa suuresti. Mistä suosittelisit lisätiedon pumppaamista?
Re2:
Vaikuttanee kenties varsin teoreettiselta ja yleistetyltä otokselta historian oppitunnilta, mutta sitä se EI suinkaan ole. Omassa sukututkimuksessani totesin konkreettisesti omaanikin sukua lähteneen (="tunkeutuneen")täsmälleen tuohon aikaan Savosta Näsijärvelle & Ruovedelle.
Re3:
Yhtyy täydellisesti 30 vuotta sitten tehtyihin merkintöihini omasta suvustani:
"1550 Satakuntalaiset Turussa Juhana Herttuan luona valittamassa savolaisten (mm. Kekkonen, Makkonen ja oma sukuni) tunkeutumista parhaille maille Näsijärvelle."
"1564 ainakin 8 savolaista ruokakuntaa Näsijärven Ruovedellä."
Siis, Joksu, jatkossakin samaan tyyliin; vankkaa faktaa asiattomista narinoista huolimatta!
Kiitos erinomaisesta ja ytimekkäästä tietopaketista.