jälleen aion kertoa sinulle yrittäneeni.. ja jälleen joudun kertoa epäonnistuneeni. luulin että jos ilmaisen asiat suoraan sellaisina kuin ne ovat, olisi minulla vielä mahdollisuus. toisin kävi, kuten oikeastaan osasin odottaakin. en silti pääse tästä tunteesta. miksi jaksan uskoa vielä, että jonain päivänä kaikki on toisin? vaikka tiedän ettei niin tule käymään uskon siihen, jossain syvällä.. todella syvällä sisällä. tunteeni ovat liian vahvat kuihtuakseen pois helposti. miksi tämä ei ole jo ohi? joka hetki tunnen yhä vahvemmin etten pääse tästä.. joka hetki tunnen tämän kestävän kauemmin eteenpäin kuin mitä sitä on jo jatkunut ja se on liikaa. vaikka tämä tunne auttaakin minua jaksamaan, se ei ole mitään verrattuna siihen vapauteen joka minulla olisi jos pääsisin siitä. voisin jatkaa elämääni ja nähdä uutta, kokea uutta. mutta tämä vain jättää minut paikalleen.. en voi enää tavata ihmisiä, kun näen heidän paikallaan sinut. joka sanassa, joka eleessä, joka ilmeessä.. kaikessa. oli ihminen kuka tahansa. kuinka voisin luoda ihmisen kanssa kestävän ihmissuhteen, jos en näe häntä itseään. hylkään kaiken muun vuoksesi, vaikka en voi saada sinua. mitä tekisinkään jos saisin? onko minulla kohta enää mitään? haluaisin syyttää sinua ja sen varjolla kävellä ylitsesi, mutta en pysty edes siihen. vaikka tiedän, etten voisi edes vahingoittaa sinua sillä. vaikka voisinkin, niin juuri siksi sitä en tekisi.. nyt en tee sitä vain siksi koska tarvitsen sinua. en voisi elää jos vihaisit minua. en voisi elää jos minulla ei olisi edes niitä pieniä hetkiä kanssasi, vaikka ne eivät sinulle merkitsekään. vaikka olenkin sinulle kuin ilmaa, kuin kuka tahansa jonka kanssa vaihtaa pari sanaa, se merkitsee minulle liikaa. en enää voi laskea päiviä, en edes kuukausia, mutta jo nämä vuodet riittävät kuvaamaan.. nämä jotka olen jo tämän kanssa elänyt, niinkuin nekin jotka tulen elämään. ne tulevat vielä kertomaan totuuden, jota sinä et näe. näenkö edes minäkään?
Päiväkirjani...
CryingInTheShadows
1176
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Kauan itkin, tuskaani huusin, polvillani kerjäsin, iloitsin pienistä hetkistä jotka hänelle eivät mitään merkinneetkään. Jaksoin uskoa ja jokainen kerta petyin pahemmin.
Päivät eivät riittäneet, eivätkä kuukaudet kuvaamaan miten kauan siinä meni, että todella huomasin; se et ollut sinä, jonka takia jaksoin uskoa, koska silloin sydämeni ei olisi koskaan särkynyt...