Että vaikka uskovat puhuvat armosta ja laista niin silti näen selvästi tilanteen jossa he monetkin elävät. He käytännössä toimivat niin että täyttävät sen osan lakia jonka pystyvät ja sen avulla ansaitsevat paikan päästä armon alle ja sen osan lakia jota ei pysty täyttämään he ovat armon alla. Omia laintäytöksiä ovat yleensä raittius,savuttomuus,pidättäytyminen esiaviollisesta seksistä,ei kiroile,ei käy tanssimassa,pukeudu himoja herättävästi,kuuntele esim maallista rockia. Ja taas sen osan jota ei pysty täyttämään hän on taas armon turvissa tekemässä syntiä. Näitä ovat mm. ylpeys,ahneus,riitaisuus ja toraisuus,anteeksiantamattomuus,valehteleminen,itsensä korottaminen ja muut sellaiset jotka eivät yleensä silmään näy helposti mutta ovat selvästi aistittavissa nykyajan seurakunnissa.
Miksi käytännössä on näin?
Huolestunut777
9427
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kenenkään ei tarvitsisi orjallisesti mitään lakeja noudattaa vaan avainkysymys on siinä miten lähellä olemme Jumalaa. Mitä enemmän aikaa annamme Jumalalle niin sitä enemmän mm. nämä hengen hedelmät näkyvät meissä. Se on jokseenkin suoraan verrannollista. Ei ihminen omassa tahdossaan pysty lopettamaan paheitaan ja himojaan vaan kun on etsitty ensin Jumalan valtakuntaa niin myös kaikki vapautukset meille hiljalleen annetaan.
synnin näkeminen toisten ihmisten, etenkin ns. ei-uskovaisten teoissa ja silmien ummistaminen oman elämän suhteen.
Opetukset kaikki pääsevät taivaaseen ja kerran pelastunut aina pelastunut ovat saaneet uskovat elämään kuin s... pellossa.
Kaikenlainen vastuu on heitetty omasta elämästä ja sen hallinnasta.
Ei kilvoitella ja olla Herran edessä ei käydä seurakunnassa sillä ne on laki tekoja.
Kaikki on luvallista.
No synnin seuraus kuitenkin kohtaa ennemmin tai myöhemmin.
Elämme lopun aikoja ja rakkaus totuuteen on kylmennyt.
Et ole itse yhtään sen parempi kuin se homo,narkki,irstas,homo. Jos olet rikkonut yhdenkin käskyn olet rikkonut koko lain ja ansainnut helvetin kadotuksen! Sinulla ei ole muutakuin Kristuksen täytetty työ turvanasi. Et voi muutakuin kehoittaa toista kelvotonta itsesi rinnalla turvautumaan Herran armoon! Vasta kun ymmärrät tämän voit oikealla tavalla rakastaa syntistä ihmistä! Et voi olla kenenkään kanssa mitään muutakuin kanssakulkija! Olet itse yhtä armahduksen tarpeessa kuin se "suuri rikollinenkin"
Nyt puhut Työmies asiaa!
Että on tullut seurakuntiin vimeisiä aikoja vääriä opettajia,,, jotka tarjoo väärän laista rauha,,, synnissä oleva uskovaiselle,,,, ja sen mukaan myöskin sulke niitä pois taivasta! Jos taas ehdottais että ei ole mitään armo,,,, vaella synnissä,,, niin syntyis hätä omasta sieluntilasta niin että alkaisivat anoa.No sitä nimittäis liian julma saarna ja lakihenkistä. Kyllä on niin että anova löytää! Ja saa vapautuxen joka on aivan ihana ja yliluonnollinen! Nimittäin me olemme kutsutut pyhityxeen! Pyrkikää pyhityxeen on anomista! Ja se joka totisesti usko Sanan! Anoo!!! Anokaa niin teille annetaan! Hyvä kysymys esitit tän päivän seurakunnalle !!! Mitä on mennyt pielen? ja on ollut kohta sata vuotta länsimaissa? Anotaan yhdessä pyhyyttä ja herätystä ettei kaikki on mennyttä?
(savis) !!!! !!!!
Tiedä sitten muista, kun en ihmisten sydämeen osaa kurkistaa, koska se kyky on vain Jumalan Hengellä, mutta omasta sisimmästäni osaan sanoa sen, että huomaan päivittäin sen, että minussa on edelleen jäljellä myös turmeltunut luonto. Koska tiedostan olevani edelleen syntinen, turvaudun vain ja ainoastaan Jeesuksen Golgatalla suorittamaan sovitustyöhön ja ylösnousemukseen.
Jos minussa meinaa fariseus eli omavanhurskaus nousta esille, niin käytännössä on tapahtunut, että Pyhä Henki paljastaa minulle syntisyyteni, jolloin tarraudun entistä lujemmin Jeesuksen armoon ja anteeksiantamukseen.
Jos jollain tavalla onnistun elämässäni, niin siitähän kuuluu kunnia Jeesukselle, sillä kaikki on loppujen lopuksi vain ja ainoastaan armoa.
Toivottavasti en koskaan muutu kivenheittäjäksi, sillä me kaikki olemme kurjia ihmispoloisia, jos vain haluamme sen tunnustaa, itse kuulun vain ryhmään armahdetut.
Uskon, että uskonelämä on tasapainossa silloin kun uskovalla on terve synnintunto, että armontunto.
Vaikka pyrinkin elämään Jumalan mielen mukaista elämää, niin silti pelastumiseni on ainoastaan kinni sitä, että Jeesus on minulle armollinen. Armoa en ikinä voi millään tavalla ansaita, eihän se silloin olisi enää mikään armo, vaan ansio, jollaista minulla ei ole Jumalalle esittää.
Armoa synnin päälle?
Armoa armon päälle, ei synnin päälle.
Ihme ruikuttajia.
Kyllä kai joku vastuu elämästään uskovallakin on?
Jos vaan kaikki on armosta niin miksi Paavali kehoittaa kilvoittelemaan.
Kyllä kaikki on tietysti armosta, mutta kilvoitus ja oma vastuu on jokaisen elämässään otettava.
Jos saarnaa että älä tee noin ja noin se koetaan heti lain alle työntämiseksi.
Siitä ei tietenkään ole kysymys vaan varoitus synnistä.
Outoa jos joku jonkun narkkarin ja varkaan kanssa kokee, että hän on yhtä epätoivoisessa tilanteesa.
Olet kuitenkin armahdettu ja sinulla on raamattu ja Jumalan lupaukset käytettävissä.
Toinen on kiinni synneissään ja ilman toivoa.
Olette tietysti yhtä rakkaita Jumalalle, mutta onhan teissä suuri ero.
Uskovainen on palastettu ja armahdettu, toinen on vielä synnin kahleissa ja ei pelastunut.
Sinun armahdettuna tulisi ottaa vastuuta omasta elämästäsi ja jopa neuvoa ja auttaa toista joka on synneissä kiinni.
Kaiki tietysti on armoa se on selvä, mutta verrata että olisi samassa veneessä narkkarin kanssa on silleen väärin, että toinen on pelastunut ja toinen ei.
Olette aivan eritasolla sen suhteen.
Kyse ei ole eriarvoisuudesta vaan siitä että toisella on avaimet auttaa toista.
Jos kokee olevansa vain armahdettu syntinen eikä osaa autta toista niin ei ole kyllä tajunnut valtuutuksista ja vastuusta jonka on saanut kun on tullut uskoon.
Et ole parempi, mutta olet vastuussa lähimmäisestäsi.
Oudostipa minut käsitit. Se, että totean olevani edelleen syntinen, ei tarkoita sitä, että rypisin synnissä tai kylpisin syntisyyteni vaahdoissa. Ihminen, uskovakin pysyy loppuun asti syntisen kirjoissa, vaikka synnin ei pidäkään uskovaa hallita. Jos olet päässyt kokonaan syntisen luontosi otteesta vapaaksi, onnittelen, silloin et tarvitse enää Jeesusta, vaan pärjäät omillasi. Itse tarvitsen Jeesusta elämäni loppuun asti. Jeesus on varsinkin uskovien Vapahtaja.
Otan vastuun elämästäni, enkä vieritä virheitäni toisten päälle, en edes Jumalaa syytä, jos lankean esim. mielen alueella, vaan tunnustan tehneeni syntiä kiertelemättä ja avoimesti.
Kyllä itsekin käsitän Jumalan Sanassa olevat ohjeet lähinnä avuksi matkalle, jotta voisin karttaa karikot, enkä ajautuisi haaksirikkoon. Pyrin säilyttämään puhtaan omantunnon ja uskon Jeesukseen, mutta kaikkeen siihen tarvitsen runsaasti Jumalan armoa! Kilvoitteluunkin tarvitsen armoa.
Muita, niitä, jotka eivät Jeesusta tunne, pyrin auttamaan sen mukaan kuin Jumala johdatusta antaa ja ymmärrystä minulle suo. En ole mielestäni antanut ymmärtää, että olisin samassa venessä sen kanssa, joka on ilman Jeesusta ja ilman toivoa. Olla armahdettu syntinen ja olla syntinen, on suuri ero. Juuri se, että tunnen Jeesuksen omana Armahtajanani, antaa minullekin mahdollisuuden ja oikeuden välittää evankeliumia niille, jotka eivät vielä Häntä tunne.
Lue kirjoituksestani vain se, jonka olen kirjoittanut, älä siihen lisää mitään omasta mielikuvituksestasi.
Jumalan armoa ja siunausta sinulle!