Hei. Kirjoitan sinulle, vaikka pitäisi lopettaa Sannalle aloittamani kirje. Tämä viikko on ollut hyvin erilainen kuin muut, jotka olen tänä syksynä elänyt. Olen nimittäin ollut yksin. Olen laittanut nukkumaan yksin, herännyt yöllä ja huomannut olevani yksinäni. Yritin piristää ihmettelevää sieluani laittamalla musiikin kovalle ja tanssimalla isolla sängyllämme, peilin edessä, ilkosillani. Nauroin omalle epätäydellisyydelleni, jonka peilistä näin. Minulla oli oikeasti hauskaa se hetki. Menin myös jokapäivä kävelemään. Toivoin tapaavani jonkun jonka kanssa puhua niitä näitä. En jätä kertomatta, että tapasin maanantaina pienen kissan erään vanhan ladon luona ja vein sille seuraavana päivänä lämmintä maitoa. Juttelin myös matkan varrella lehmille ja lampaille. Harjoittelin myös ääntäni parina päivänä, joka on jäänyt vähille valitettavasti. Mietiskelin, kuinka mukava olisi taas esiintyä ja jakaa tämä lahjani muiden kanssa. Paras palkka esiintymisestä ehdottomasti oli hymyilevät kasvot yleisössä. Ehkä menen ja laulan taas joku päivä. Olen myös miettinyt itseäni ja sitä kuka minä olen. Paljonko minusta on sitä mitä oletan muiden minulta haluavan, paljonko kopioitua, paljonko minua itseäni. Aion viettää ihanan viikolopun ja matkustan ehkä Geneveen.. Kirjoitan taas joskus. Anna
Viikkoni lyhyesti.
Anna
0139
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.