'Tieteellinen kreationismi' rappeutumisoppeineen sijoittuu teologisesti luterilaisissa tunnuskirjoissa määriteltyjen harhaoppien joukkoon. Tärkein ero luterilaisuuteen on syntiinlankeamuksen ja perisynnin asema maailmassa. Luterilaiset uskovat syntiinlankeamuksen vaikuttaneen ainoastaan ihmiseen ja ihmisen suhteeseen muuhun luomakuntaan. Onneksi papit ovatkin 'kreationismista' sanoutuneet irti, mutta mielestäni pitäisi selkeästi vielä varoittaa uskovia etteivät sotkeutuisi tälläisiin oppeihin.
Rappeutumisoppi johtaa kauheaan ja sovittamattomaan ristiriitaan kristinuskon perusteiden kanssa.
Täsmälliset perustelut löytyvät yksimielisyyden ohjeesta http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/1.html
"siten on erotettava toisistaan meidän luontomme, jonka Jumala on luonut ja jota hän ylläpitää mutta jossa synti asuu, sekä perisynti, joka asuu luonnossamme. Myös Pyhän Raamatun mukaan nämä kaksi on välttämätöntä ja mahdollista erottaa toisistaan opetuksessa ja uskossa."
Eli luonto itsessään ei ole turmeltunut vaan on yhä Jumalan luomus. Luonnossa pahuutta edustaa ainoastaan ihminen.
" Myös kristillisen uskomme tärkeimmät kohdat pakottavat pitämään voimassa tämän eron.
Ensimmäinen, luomisesta puhuva uskonkohta todistaa Raamatun mukaan, ettei Jumala ainoastaan ole luonut ihmisluontoa ennen lankeemusta, vaan että luonto vielä lankeemuksen jälkeenkin on Jumalan luomus: 5 Moos. 32. Jes. 45, Jes .54, Jes. 64. Ap.t. 17. Ilm. 4. "
"Näistä lausumista käy selvästi ilmi, että lankeemuksen jälkeenkin Jumala on ihmisen luoja, joka luo hänelle ruumiin ja sielun. Siksi ei turmeltunut ihminen ole täysin samastettavissa itse syntiin - muutoinhan Jumala olisi synnin luoja."
Eli koska Jumala on edelleen luoja ei luonto voi olla kristinuskon mukaan itsessään turmeltunut tai 'rappeutuva'.
Rappeutumisoppi johtaa kauheaan ja sovittamattomaan ristiriitaan kristinuskon perusteiden kanssa.
Täsmälliset perustelut löytyvät yksimielisyyden ohjeesta http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/1.html
"siten on erotettava toisistaan meidän luontomme, jonka Jumala on luonut ja jota hän ylläpitää mutta jossa synti asuu, sekä perisynti, joka asuu luonnossamme. Myös Pyhän Raamatun mukaan nämä kaksi on välttämätöntä ja mahdollista erottaa toisistaan opetuksessa ja uskossa."
Eli luonto itsessään ei ole turmeltunut vaan on yhä Jumalan luomus. Luonnossa pahuutta edustaa ainoastaan ihminen.
" Myös kristillisen uskomme tärkeimmät kohdat pakottavat pitämään voimassa tämän eron.
Ensimmäinen, luomisesta puhuva uskonkohta todistaa Raamatun mukaan, ettei Jumala ainoastaan ole luonut ihmisluontoa ennen lankeemusta, vaan että luonto vielä lankeemuksen jälkeenkin on Jumalan luomus: 5 Moos. 32. Jes. 45, Jes .54, Jes. 64. Ap.t. 17. Ilm. 4. "
"Näistä lausumista käy selvästi ilmi, että lankeemuksen jälkeenkin Jumala on ihmisen luoja, joka luo hänelle ruumiin ja sielun. Siksi ei turmeltunut ihminen ole täysin samastettavissa itse syntiin - muutoinhan Jumala olisi synnin luoja."
Eli koska Jumala on edelleen luoja ei luonto voi olla kristinuskon mukaan itsessään turmeltunut tai 'rappeutuva'.
Vastaukset 7
Vanhimmat
>
"siten on erotettava toisistaan meidän luontomme, jonka Jumala on luonut ja jota hän ylläpitää mutta jossa synti asuu, sekä perisynti, joka asuu luonnossamme. Myös Pyhän Raamatun mukaan nämä kaksi on välttämätöntä ja mahdollista erottaa toisistaan opetuksessa ja uskossa."
>Eli luonto itsessään ei ole turmeltunut vaan on yhä Jumalan luomus. Luonnossa pahuutta edustaa ainoastaan ihminen.
Täh???
Etkö tiedä, että tunnustuskirjan sana "luonnossamme" viittaa ihmisluontoon, eli ihmisen maalliseen, syntiseen olomuotoon? Se sana ei siis viittaa tunnustuskirjoissa ympärillämme olevaan luomakuntaan. Eli tunnustuskirjoissa kerrotaan, että ihmisessä on Jumalan luoma luonto, ja perisyntinen luonto, ja nämä kaksi ovat konfliktissa koko ajan keskenään.
Tunnustuskirjoissa ei siis väitetä, että olisi niin, että "luonto itsessään ei ole turmeltunut vaan on yhä Jumalan luomus. Luonnossa pahuutta edustaa ainoastaan ihminen." Tunnustuskirjoista käy itse asiassa ilmi, että koko luomakunta kärsii syntiinlankeamisesta.
Onhan se tietenkin varmaan hauskaa lainata ihmisluontoa käsittelevää kohtaa tunnustuskirjoista, ja sitten vaihtaa sanan merkitystä tarkoittamaan luomakuntaa, ja sitten väittää ties mitä. Lähtötilanne vain pahasti tällöin ontuu, kun sana tarkoittaa jotain muuta, kuin mitä keskustelun aloittaja kai kuvitteli, /ellei ollut trolli).
Tunnustuskirjan kohta kokonaisuudessaan, jota keskustelun aloittaja lainasi valikoiden:
"Vaikka perisynti on hengellisenä myrkkynä ja leprana - Lutherin sanaa lainataksemme - myrkyttänyt ja turmellut koko ihmisluonnon, niin ettei turmeltuneesta luonnostamme voi ottaa luontoa ja perisyntiä erilleen toisistaan ja asettaa niitä vierekkäin katseltaviksi, ne ovat silti kaksi eri asiaa. Turmeltunut luonto, turmeltuneen ihmisen olemus, ruumis ja sielu, eli ihminen itse Jumalan luomana olentona, jossa asuu tuo perisynti, joka turmelee luonnon ja olemuksen eli hänet kokonaan, ei ole samaa kuin perisynti itse, se joka asuu ihmisen luonnossa ja olemuksessa ja turmelee sen. Kuten lepran saastuttama ruumis ja ruumiissa oleva lepra ovat kaksi eri asiaa, jos sanoja käytetään niiden varsinaisessa merkityksessä, siten on erotettava toisistaan meidän luontomme, jonka Jumala on luonut ja jota hän ylläpitää mutta jossa synti asuu, sekä perisynti, joka asuu luonnossamme. Myös Pyhän Raamatun mukaan nämä kaksi on välttämätöntä ja mahdollista erottaa toisistaan opetuksessa ja uskossa.
Myös kristillisen uskomme tärkeimmät kohdat pakottavat pitämään voimassa tämän eron.
Ensimmäinen, luomisesta puhuva uskonkohta todistaa Raamatun mukaan, ettei Jumala ainoastaan ole luonut ihmisluontoa ennen lankeemusta, vaan että luonto vielä lankeemuksen jälkeenkin on Jumalan luomus: 5 Moos. 32. Jes. 45, Jes .54, Jes. 64. Ap.t. 17. Ilm. 4. "
Ihmisluontoahan tuo tarkoittaa tuossa. Ihmisessäkin erotetaan tuo Jumalan luoma perisynti.
Se että perisynti olisi siirtynyt ihmisen lisäksi muuhun luomakuntaan ei kuulu luterilaisuuteen.
Gnostilaiset harhaoppi, jonka mukaan koko luomakunta olisi paha todettiin harhaopiksi jo melkein 2000-vuotta sitten eikä sitä viitsitä edes kritisoida tunnuskirjoissa.
Perisynti ei turmele muuta luontoa kuin ihmisluonnon. Niinhän minä juuri aloituksessa totesin.
"Perisynti ei turmele muuta luontoa kuin ihmisluonnon. Niinhän minä juuri aloituksessa totesin."
"Ihmisluontoahan tuo tarkoittaa tuossa. Ihmisessäkin erotetaan tuo Jumalan luoma perisynti."
"Se että perisynti olisi siirtynyt ihmisen lisäksi muuhun luomakuntaan ei kuulu luterilaisuuteen."
Niin, ihmisluonnosta tunnustuskirjoissa viitatussa kohdassa puhuttiin, kuten sanoin, ei ympärillämme olevasta luonnosta. Ja kyllä, Luterilaiseen ajatukseen kuuluu se, että ihminen lankeamisellaan aiheuttaa myös tuhoa muulle luomakunnalle. Eli synti aiheuttaa turmiota siten myös muullekin, kuin ihmisille: myös ihmisten ympäristölle, ja sitä kautta muullekin luomakunnalle.
Foorumilla kirjoittavan "Lutheruksen" tekstit ovat alusta alkaen harhaoppia: ensimmäisessä viestissään tässä ketjussa luki mm. "Luterilaiset uskovat syntiinlankeamuksen vaikuttaneen ainoastaan ihmiseen ja ihmisen suhteeseen muuhun luomakuntaan."
Tuo ei pidä paikkaansa. Luterilaisuuteen kuuluu ajatus, että syntiinlankeemuksen tärkein merkitys oli ja on iIHMISEN JA JUMALAN VÄLISEN (suoran) SUHTEEN katkeaminen, ei todellakaan mikään ihmisen ja muun luomakunnan suhteen muutos.
(Se muutos, mikä tuli suhteessa luomakuntaan, oli, että ihminen tuli tekemisiin paratiisin ulkopuolisen eliöstön kanssa, ja ei ollut vastaavasti enää tekemisissä paratiisin eliöstön kanssa. Ihminenhän ei ollut ennen syntiinlankeemusta edes ollut tekemisissä mahdollisesti paratiisin ulkopuolisen elämän kanssa, jos sellaista edes oli.)
Menkää harhaoppeinenne toisille foorumeille ilakoimaan.
Mitäpä jos lukisit ne tunnuskirjat alusta loppuun ajatuksen kanssa. Siellä nimenomaan sanotaan että perisynti on se syntiinlankeamuksen seuraus. Ja perisynti vaikuttaa ihmisen luonnossa, ja vasta sitä kautta ympäröivään luomakuntaan.
Rappeutumisoppi on siten harhaoppia.