'Tieteellinen kreationismi' rappeutumisoppeineen sijoittuu teologisesti luterilaisissa tunnuskirjoissa määriteltyjen harhaoppien joukkoon. Tärkein ero luterilaisuuteen on syntiinlankeamuksen ja perisynnin asema maailmassa. Luterilaiset uskovat syntiinlankeamuksen vaikuttaneen ainoastaan ihmiseen ja ihmisen suhteeseen muuhun luomakuntaan. Onneksi papit ovatkin 'kreationismista' sanoutuneet irti, mutta mielestäni pitäisi selkeästi vielä varoittaa uskovia etteivät sotkeutuisi tälläisiin oppeihin.
Rappeutumisoppi johtaa kauheaan ja sovittamattomaan ristiriitaan kristinuskon perusteiden kanssa.
Täsmälliset perustelut löytyvät yksimielisyyden ohjeesta http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/1.html
"siten on erotettava toisistaan meidän luontomme, jonka Jumala on luonut ja jota hän ylläpitää mutta jossa synti asuu, sekä perisynti, joka asuu luonnossamme. Myös Pyhän Raamatun mukaan nämä kaksi on välttämätöntä ja mahdollista erottaa toisistaan opetuksessa ja uskossa."
Eli luonto itsessään ei ole turmeltunut vaan on yhä Jumalan luomus. Luonnossa pahuutta edustaa ainoastaan ihminen.
" Myös kristillisen uskomme tärkeimmät kohdat pakottavat pitämään voimassa tämän eron.
Ensimmäinen, luomisesta puhuva uskonkohta todistaa Raamatun mukaan, ettei Jumala ainoastaan ole luonut ihmisluontoa ennen lankeemusta, vaan että luonto vielä lankeemuksen jälkeenkin on Jumalan luomus: 5 Moos. 32. Jes. 45, Jes .54, Jes. 64. Ap.t. 17. Ilm. 4. "
"Näistä lausumista käy selvästi ilmi, että lankeemuksen jälkeenkin Jumala on ihmisen luoja, joka luo hänelle ruumiin ja sielun. Siksi ei turmeltunut ihminen ole täysin samastettavissa itse syntiin - muutoinhan Jumala olisi synnin luoja."
Eli koska Jumala on edelleen luoja ei luonto voi olla kristinuskon mukaan itsessään turmeltunut tai 'rappeutuva'.
Rappeutumisoppi johtaa kauheaan ja sovittamattomaan ristiriitaan kristinuskon perusteiden kanssa.
Täsmälliset perustelut löytyvät yksimielisyyden ohjeesta http://www.evl.fi/tunnustuskirjat/yo/1.html
"siten on erotettava toisistaan meidän luontomme, jonka Jumala on luonut ja jota hän ylläpitää mutta jossa synti asuu, sekä perisynti, joka asuu luonnossamme. Myös Pyhän Raamatun mukaan nämä kaksi on välttämätöntä ja mahdollista erottaa toisistaan opetuksessa ja uskossa."
Eli luonto itsessään ei ole turmeltunut vaan on yhä Jumalan luomus. Luonnossa pahuutta edustaa ainoastaan ihminen.
" Myös kristillisen uskomme tärkeimmät kohdat pakottavat pitämään voimassa tämän eron.
Ensimmäinen, luomisesta puhuva uskonkohta todistaa Raamatun mukaan, ettei Jumala ainoastaan ole luonut ihmisluontoa ennen lankeemusta, vaan että luonto vielä lankeemuksen jälkeenkin on Jumalan luomus: 5 Moos. 32. Jes. 45, Jes .54, Jes. 64. Ap.t. 17. Ilm. 4. "
"Näistä lausumista käy selvästi ilmi, että lankeemuksen jälkeenkin Jumala on ihmisen luoja, joka luo hänelle ruumiin ja sielun. Siksi ei turmeltunut ihminen ole täysin samastettavissa itse syntiin - muutoinhan Jumala olisi synnin luoja."
Eli koska Jumala on edelleen luoja ei luonto voi olla kristinuskon mukaan itsessään turmeltunut tai 'rappeutuva'.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.