Raimo Mäkelä
Pääsenkö koskaan pistimestäni?
Apostoli Paavali kirjoittaa Toisessa kirjeessään korinttilaisille (12:1-10, osittain oma käännös):
”Minun on nyt ryhdyttävä kerskaamaan, vaikkei siitä olekaan hyötyä. Siirryn nyt Herran antamiin näkyihin ja ilmestyksiin itsestään. Tiedän erään ihmisen, joka on Kristuksessa. Neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai ruumiinsa ulkopuolella, sitä en tiedä. Sen tietää Jumala. Tiedän, että tämä ihminen - oliko hän ruumiissaan vai ilman sitä, sen tietää Jumala - tämä ihminen siis temmattiin paratiisiin, ja hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihminen ei saa lausua. Hänestä minä kerskaan, en itsestäni - paitsi heikkouksistani. Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Niin en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, minulle on annettu lihaani terävä seiväs, Saatanan enkeli pahoinpitelemään minua, etten ylpistyisi. Siksi olen kolme kertaa rukoillut Herralta, että pääsisin siitä. Hän sanoi minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Siksi kerskaan mieluimmin heikkouksista, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkouksista, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas.”
Paavalilla on kaksi vastakkaista kokemusta, hyvä ja paha, kuin eri henkilöiden kokemukset, niin kuin hän tekeekin eron pahaa kokevan itsensä ja hyvää kokeneen ”Kristuksessa olevan ihmisen” välillä. Kyseessä on kuitenkin sama henkilö, Paavali.
Hyvään kokemukseen sisältyi:
1) kolmanteen taivaaseen eli paratiisiin temmatuksi pääseminen
2) yli-inhimillisten sanojen kuuleminen
3) valtavat ilmestykset.
Kun Paavali sanoo: ”Temmattiin”, se tarkoittaa: ”Jumala tempasi.” Tempaaja eli hyvän tuottaja on Jumala.
Kokemukset olivat persoonallisia, eivät luonnonomaisia: Paavali kuuli Jumalan puhuvan. Jumala saattoi sanoa sellaista, mitä ei ole Raamatussa. Meitä kaikkia kuitenkin sitoo se, mitä Jumala on puhunut Raamatussa. Mitään muuta ilmoitusta Jumalasta meillä ei ole. Kirkkauden valtakunnassa, taivaassa saadaan Jumala nähdä. Silloin ei myöskään ole enää mitään syntiä varjostamassa pelastuneiden onnea. Jumalan kirkkaus täyttää kaiken ja kaikki. Paavalin kokemus kolmannessa taivaassa eli paratiisissa oli kuin esimakua tästä. Paavalin sanomaan hänen kokemuksensa ei suoranaisesti vaikuttanut, koska sellainen kokemus ei ole mahdollinen kaikille, mutta hänen sanomansa on tarkoitettu kaikille.
Kokemus oli tosi, ei kuviteltu.
Kokemukset olivat valtavia ja ylittivät jollakin tavalla maallisen, psykofyysisen kokemiskyvyn.
Ilmestykset toistuivat mutta eivät olleet jokahetkisiä. Luultavasti Paavali muisteli tätä kaikkea, kaipasi sitä, kiitti siitä.
Paavali piti tämän yhden erityisen kokemuksen omana tietonaan 14 vuotta ja olisi vienyt sen mennessään hautaan ja taivaaseen, ellei tilanne olisi muuttunut. Hän kertoi kokemuksensa vasta uuden tilanteen pakottamana: hänen perustamaansa Korintin seurakuntaan tulleet uudet opettajat, valheapostolit, kiistivät hänen hengellisyyteensä, koska häneltä heidän mielestään puuttuivat hengelliset ihmekokemukset, joita heillä mielestään oli ja joista he kerskaillen puhuivat muille. Ei ole kuitenkaan varmaa, oliko heillä todella sellaisia kokemuksia. Ne saattoivat olla ja mitä todennäköisimmin olivatkin sepitettyjä tarinoita eli valheita, jotka oli keksitty ihmisiin vaikuttamiseksi. Uskonnon ja Jumalan nimissä valehdellaan paljon. Hyvin hurskaiksi esittäytyvät ihmiset saattavat valehdella hyvin röyhkeästi. Se ei tietenkään korota Jumalan kunniaa vaan on ihmisen väline oman kunnian korottamiseksi toisten ja lopulta Jumalankin yläpuolelle. Valheapostoleiden kokemukset saattoivat olla peräisin jopa Saatanasta, vaikka he esittivät ne Jumalasta tulevina.
Paavali kertoi tämän tapauksen osoitukseksi siitä, että hänelläkin oli tällaisia apostolilta vaadittuja hyviä kokemuksia Herrasta. Hän ei kuitenkaan pitänyt niitä pääasiana. Niillä ei saanut rehennellä. Niiden merkitys saattoi myös haalistua ja rutinoitua usein kerrottuina. Niistä puhuminen saattoi automatisoitua, tulla kuin ulkoa opituksi ja nauhalta puhutuksi. Lisäksi Herralla on varaa antaa uusia kokemuksia, jopa entisiä parempia.
Paavalilla oli kuitenkin myös paha kokemus. Siihen sisältyi
1) jatkuva tunto omasta syntisyydestä ja pahuudesta eli lihasta
2) joskus tapahtunut erityinen kokemus, jolloin häneen iskeytyi kuin terävä seiväs
3) tästä aiheutuva jatkuva, hellittämätön kipu
4) tässä kaikessa Saatana vaikuttaa hänessä lähtemättömästi
5) heikkouden kokemus
6) loukkauksia, vaikeuksia, vainoja, ahdinkoja.
Myös pistimen saaminen omaan lihaan oli tosi kokemus ja tosi pysyvä olotila.
Paavali kuvaa pahoja kokemuksiaan paljon laajemmin kuin hyviä.
Paavali käyttää kahta osittain samaa merkitsevää sanaa. Toinen on kentron eli piikki: Apt 26:14: ”Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.'” 1 Kor 15:55: ”Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” Tämä on lainaus: Hoos 13:14: ”Pitäisikö minun päästää teidät tuonelan vallasta, vapauttaa teidät kuolemasta? Missä on mahtisi, kuolema, missä on pistimesi, tuonela? Ei enää ole säälin aika.” Toinen sana on skolops eli terävä seiväs, paalu (tässä 2 Kor 12:7). Sen suomennoksia ovat pistävä piikki (KR 1992) ja pistin (KR 1938).
Paavali ei sano, että piikki on hänen ruumiissaan (sooma), vaan että se on hänen lihassaan (sarx). Hän on edellä puhunut kaksi kertaa ruumiissa olemisesta ja käyttänyt siinä sanaa sooma, ei sanaa liha kuten tässä.
Lihalla on sekä VT:ssä että UT:ssä monia merkityksiä. Se tarkoittaa mm. ihmistä ruumiillisena olentona ja ihmisen ruumista Jumalan luomana. Silloin sen merkitys on neutraali tai oikeastaan myönteinen. Se tarkoittaa kuitenkin myös ihmistä syntisenä olentona, ihmisen syntistä luontoa, joka hänessä säilyy vanhurskauttamisen, uskoontulemisen ja uudestisyntymisen jälkeenkin. Uudestisyntymisessä ihminen saa uuden luonnon, mutta se tulee vanhan rinnalle ja sitä vastaan. Niiden välillä vallitsee päättymätön sotatila.
Liha ei ole vain eikä aina ollenkaan ruumiillisuutta. Ruumis (sooma) on Jumalan luoma. Lihaan sisältyy myös henki.
KR 1992 antaa ymmärtää, että kyseessä olisi ruumiillinen sairaus. Se on mahdollista mutta ei välttämätöntä. Paavali ei kerro pistimensä luonnetta. Siksi kukaan ei voi vertailla omaa pistintään siihen sanomalla Paavalin pistintä pikkuasiaksi hänen pistimensä rinnalla. Pistin voi olla sairaus, tuskallinen kipu, ahdistus, menetys, suru, ruumiillinen heikkous, särkynyt ihmissuhde, köyhyys, taloudellinen romahdus tai epävarmuus, epäonnistuminen omassa tai läheisten elämässä, työssä, elämäntehtävässä. Se voi olla myös jokin muunlainen kärsimys, näkyvä tai kätkössä oleva vamma. Pistimenä voivat olla myös muistot katkerista kokemuksista. Paavalille tässä yhteydessä pistimenä olivat nimenomaan seurakuntaan tunkeutuneet valheapostolit, jotka pyrkivät tuhoamaan kaiken hänen tekemänsä.
Kun Paavali sanoo: ”Minulle on annettu piikki lihaani”, se tarkoittaa: ”Jumala on antanut piikin.”
Paavalin lihassa eli syntisessä luonnossa on läsnä ja toimii itse Saatana enkelinsä eli lähettiläänsä välityksellä. Paavali ei ole pahan hengen vallassa eikä siis riivattu, mutta Saatana on todellisesti hänessä läsnä häntä pahoinpitelemässä eli rusikoimassa (KR 1938), nyrkein mukiloimassa. KR 1992 käyttää tässä sanaa kurittaminen, mutta Paavalin sana on siis toinen.
Saatanan enkeli pahoinpitelee Paavalia, jottei hän ylpistyisi siitä hyvästä, mitä hän on Jumalan yhteydessä kokenut. Hyvä voi kuitenkin kääntyä palvelemaan pahaa. Jumalan hyviä lahjoja voidaan käyttää pahoihin, itsekkäisiin, lihallisiin tarkoituksiin. Liha on siis myös ihmisen hengessä, ja sen ydin on ylpeydessä. Kiusauksena ja vaarana on ennen kaikkea itseriittoisuus: Jumalan hyvät lahjat peittävät ja syrjäyttävät hänet itsensä. Saatanan ja ihmisen pahuus ei ole koskaan pelkästään pahaa, sillä sen syntisetkin tunnistavat ja ainakin kokevat nahoissaan. Jotta paha olisi uskottavaa, siinä täytyy olla jotain hyvää, mikä vetoaa ihmisiin ja voittaa heidät puolelleen. Saatana harvoin kieltää Jumalaa. Yleensä Saatana muuttaa ja vääristelee Jumalaa mutta uskottelee, että hänen väännöksensä yhä on sama Jumala. Siksi Jumalan hyviin lahjoihin sisältyy aina vaara, ellei ihminen muista, että hän itse on syntinen ja lahjojen väärinkäyttäjä. Jumalan on siitä muistutettava Saatanan välityksellä. Se joka torjuu tämän tosiasian, torjuu oman syntisyytensä ja uskottelee olevansa jo synnitön.
Terävä seiväs tekee kipeää, kun sillä isketään ihmiseen.
Jumala antaa meille hyvän ja pahan. Jumala voi myös vapauttaa meidät kaikesta pahasta. Hän voi kääntää pahan palvelemaan hyvää. Hän ei käännä pahaa hyväksi, sillä paha on aina pahaa eikä koskaan hyvää, ja hyvä on aina hyvää eikä koskaan pahaa. Paha voi kuitenkin palvella hyviä tarkoituksia. Joosef sanoi veljilleen (1 Moos 50:20): ”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.”
Tällä on kuitenkin meidän puolellamme muuan ehto, jonka Paavali ilmaisee näin (Room 8:28): ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”
Sille, joka vihaa ja vastustaa Jumalaa eikä taivu hänen tahtoonsa, Jumala ei käännä pahaa palvelemaan hyvää, vaan paha jää vaikuttamaan vain pahaa. 1 Piet 5:5: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”
Jumala on Saatanaa ja kaikkea muuta pahaa voimakkaampi ja näiden yläpuolella.
Ihminen voi kuitenkin rukouksillaan myös kiusata Jumalaa. Juuri sellaiseen yllytti Saatana Jeesusta kiusatessaan häntä autiomaassa: ”Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ‘Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.' Jeesus vastasi hänelle: ‘On myös kirjoitettu: Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"(Matt 4:5-7.)
On Jumalan kiusaamista rukoilla, että 80-vuotias saisi 20-vuotiaan sydämen tai kohdun. 80-vuotias on elämänsä illassa, 20-vuotias sen aamupuolella. Jumalan tarkoitus ei ole, että me syntiset ihmiset eläisimme täällä maailmassa ikuisesti. Me kuolemme, ja siihen meidän on suostuttava. Jumala yksin tietää kuolemamme ajan. 20-vuotiaskin voi kuolla kesken elämänsä, mutta useimmilla 20-vuotiailla on vielä paljon elämää edessään. Jokainen 80-vuotias sen sijaan tietää, että hänen elämänsä pääosa ja useimmiten myös paras osa on jo eletty ja edessä on yhä enemmän vaivoja, yhä vähemmän tyydytystä ja sitten kuolema. Läheskään kaikki uskovatkaan eivät kuitenkaan sitä usko, vaikka he tietävätkin sen. Jeesus on voittanut kuoleman mahdin ja katkaissut sen piikin, mutta meidän on kuolema koettava, ennen kuin pääsemme ikuiseen elämään ylösnousemuksessa.
Kristityn tuntomerkki eivät ole taivaalliset kokemukset vaan kokemus pistimestä lihassa. Luther sanoi viisaasti tähän tapaan: ”Jos joku kerskuu sinulle suurilla hengellisillä kokemuksillaan, kysy häneltä, tunteeko hän ahdistuksen. Ellei tunne, älä usko häntä. Hän ei ole oikea profeetta.”
Pääsenkö koskaan pistimestäni?
Apostoli Paavali kirjoittaa Toisessa kirjeessään korinttilaisille (12:1-10, osittain oma käännös):
”Minun on nyt ryhdyttävä kerskaamaan, vaikkei siitä olekaan hyötyä. Siirryn nyt Herran antamiin näkyihin ja ilmestyksiin itsestään. Tiedän erään ihmisen, joka on Kristuksessa. Neljätoista vuotta sitten hänet temmattiin kolmanteen taivaaseen. Oliko hän silloin ruumiissaan vai ruumiinsa ulkopuolella, sitä en tiedä. Sen tietää Jumala. Tiedän, että tämä ihminen - oliko hän ruumiissaan vai ilman sitä, sen tietää Jumala - tämä ihminen siis temmattiin paratiisiin, ja hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihminen ei saa lausua. Hänestä minä kerskaan, en itsestäni - paitsi heikkouksistani. Vaikka tahtoisinkin ylpeillä, en olisi mieletön, sillä puheeni on totta. Niin en kuitenkaan tee, jottei kukaan ajattelisi minusta enempää kuin hän minusta näkee tai kuulee. Jotta nämä valtavat ilmestykset eivät tekisi minua ylpeäksi, minulle on annettu lihaani terävä seiväs, Saatanan enkeli pahoinpitelemään minua, etten ylpistyisi. Siksi olen kolme kertaa rukoillut Herralta, että pääsisin siitä. Hän sanoi minulle: "Minun armoni riittää sinulle. Voima tulee täydelliseksi heikkoudessa." Siksi kerskaan mieluimmin heikkouksista, jotta minuun asettuisi Kristuksen voima. Siksi iloitsen heikkouksista, loukkauksista, vaikeuksista, vainoista ja ahdingoista, joihin joudun Kristuksen tähden, sillä kun olen heikko, silloin olen voimakas.”
Paavalilla on kaksi vastakkaista kokemusta, hyvä ja paha, kuin eri henkilöiden kokemukset, niin kuin hän tekeekin eron pahaa kokevan itsensä ja hyvää kokeneen ”Kristuksessa olevan ihmisen” välillä. Kyseessä on kuitenkin sama henkilö, Paavali.
Hyvään kokemukseen sisältyi:
1) kolmanteen taivaaseen eli paratiisiin temmatuksi pääseminen
2) yli-inhimillisten sanojen kuuleminen
3) valtavat ilmestykset.
Kun Paavali sanoo: ”Temmattiin”, se tarkoittaa: ”Jumala tempasi.” Tempaaja eli hyvän tuottaja on Jumala.
Kokemukset olivat persoonallisia, eivät luonnonomaisia: Paavali kuuli Jumalan puhuvan. Jumala saattoi sanoa sellaista, mitä ei ole Raamatussa. Meitä kaikkia kuitenkin sitoo se, mitä Jumala on puhunut Raamatussa. Mitään muuta ilmoitusta Jumalasta meillä ei ole. Kirkkauden valtakunnassa, taivaassa saadaan Jumala nähdä. Silloin ei myöskään ole enää mitään syntiä varjostamassa pelastuneiden onnea. Jumalan kirkkaus täyttää kaiken ja kaikki. Paavalin kokemus kolmannessa taivaassa eli paratiisissa oli kuin esimakua tästä. Paavalin sanomaan hänen kokemuksensa ei suoranaisesti vaikuttanut, koska sellainen kokemus ei ole mahdollinen kaikille, mutta hänen sanomansa on tarkoitettu kaikille.
Kokemus oli tosi, ei kuviteltu.
Kokemukset olivat valtavia ja ylittivät jollakin tavalla maallisen, psykofyysisen kokemiskyvyn.
Ilmestykset toistuivat mutta eivät olleet jokahetkisiä. Luultavasti Paavali muisteli tätä kaikkea, kaipasi sitä, kiitti siitä.
Paavali piti tämän yhden erityisen kokemuksen omana tietonaan 14 vuotta ja olisi vienyt sen mennessään hautaan ja taivaaseen, ellei tilanne olisi muuttunut. Hän kertoi kokemuksensa vasta uuden tilanteen pakottamana: hänen perustamaansa Korintin seurakuntaan tulleet uudet opettajat, valheapostolit, kiistivät hänen hengellisyyteensä, koska häneltä heidän mielestään puuttuivat hengelliset ihmekokemukset, joita heillä mielestään oli ja joista he kerskaillen puhuivat muille. Ei ole kuitenkaan varmaa, oliko heillä todella sellaisia kokemuksia. Ne saattoivat olla ja mitä todennäköisimmin olivatkin sepitettyjä tarinoita eli valheita, jotka oli keksitty ihmisiin vaikuttamiseksi. Uskonnon ja Jumalan nimissä valehdellaan paljon. Hyvin hurskaiksi esittäytyvät ihmiset saattavat valehdella hyvin röyhkeästi. Se ei tietenkään korota Jumalan kunniaa vaan on ihmisen väline oman kunnian korottamiseksi toisten ja lopulta Jumalankin yläpuolelle. Valheapostoleiden kokemukset saattoivat olla peräisin jopa Saatanasta, vaikka he esittivät ne Jumalasta tulevina.
Paavali kertoi tämän tapauksen osoitukseksi siitä, että hänelläkin oli tällaisia apostolilta vaadittuja hyviä kokemuksia Herrasta. Hän ei kuitenkaan pitänyt niitä pääasiana. Niillä ei saanut rehennellä. Niiden merkitys saattoi myös haalistua ja rutinoitua usein kerrottuina. Niistä puhuminen saattoi automatisoitua, tulla kuin ulkoa opituksi ja nauhalta puhutuksi. Lisäksi Herralla on varaa antaa uusia kokemuksia, jopa entisiä parempia.
Paavalilla oli kuitenkin myös paha kokemus. Siihen sisältyi
1) jatkuva tunto omasta syntisyydestä ja pahuudesta eli lihasta
2) joskus tapahtunut erityinen kokemus, jolloin häneen iskeytyi kuin terävä seiväs
3) tästä aiheutuva jatkuva, hellittämätön kipu
4) tässä kaikessa Saatana vaikuttaa hänessä lähtemättömästi
5) heikkouden kokemus
6) loukkauksia, vaikeuksia, vainoja, ahdinkoja.
Myös pistimen saaminen omaan lihaan oli tosi kokemus ja tosi pysyvä olotila.
Paavali kuvaa pahoja kokemuksiaan paljon laajemmin kuin hyviä.
Paavali käyttää kahta osittain samaa merkitsevää sanaa. Toinen on kentron eli piikki: Apt 26:14: ”Me kaikki kaaduimme maahan, ja minä kuulin äänen sanovan heprean kielellä: 'Saul, Saul, miksi vainoat minua? Paha sinun on potkia pistintä vastaan.'” 1 Kor 15:55: ”Missä on voittosi, kuolema? Missä on pistimesi, kuolema?” Tämä on lainaus: Hoos 13:14: ”Pitäisikö minun päästää teidät tuonelan vallasta, vapauttaa teidät kuolemasta? Missä on mahtisi, kuolema, missä on pistimesi, tuonela? Ei enää ole säälin aika.” Toinen sana on skolops eli terävä seiväs, paalu (tässä 2 Kor 12:7). Sen suomennoksia ovat pistävä piikki (KR 1992) ja pistin (KR 1938).
Paavali ei sano, että piikki on hänen ruumiissaan (sooma), vaan että se on hänen lihassaan (sarx). Hän on edellä puhunut kaksi kertaa ruumiissa olemisesta ja käyttänyt siinä sanaa sooma, ei sanaa liha kuten tässä.
Lihalla on sekä VT:ssä että UT:ssä monia merkityksiä. Se tarkoittaa mm. ihmistä ruumiillisena olentona ja ihmisen ruumista Jumalan luomana. Silloin sen merkitys on neutraali tai oikeastaan myönteinen. Se tarkoittaa kuitenkin myös ihmistä syntisenä olentona, ihmisen syntistä luontoa, joka hänessä säilyy vanhurskauttamisen, uskoontulemisen ja uudestisyntymisen jälkeenkin. Uudestisyntymisessä ihminen saa uuden luonnon, mutta se tulee vanhan rinnalle ja sitä vastaan. Niiden välillä vallitsee päättymätön sotatila.
Liha ei ole vain eikä aina ollenkaan ruumiillisuutta. Ruumis (sooma) on Jumalan luoma. Lihaan sisältyy myös henki.
KR 1992 antaa ymmärtää, että kyseessä olisi ruumiillinen sairaus. Se on mahdollista mutta ei välttämätöntä. Paavali ei kerro pistimensä luonnetta. Siksi kukaan ei voi vertailla omaa pistintään siihen sanomalla Paavalin pistintä pikkuasiaksi hänen pistimensä rinnalla. Pistin voi olla sairaus, tuskallinen kipu, ahdistus, menetys, suru, ruumiillinen heikkous, särkynyt ihmissuhde, köyhyys, taloudellinen romahdus tai epävarmuus, epäonnistuminen omassa tai läheisten elämässä, työssä, elämäntehtävässä. Se voi olla myös jokin muunlainen kärsimys, näkyvä tai kätkössä oleva vamma. Pistimenä voivat olla myös muistot katkerista kokemuksista. Paavalille tässä yhteydessä pistimenä olivat nimenomaan seurakuntaan tunkeutuneet valheapostolit, jotka pyrkivät tuhoamaan kaiken hänen tekemänsä.
Kun Paavali sanoo: ”Minulle on annettu piikki lihaani”, se tarkoittaa: ”Jumala on antanut piikin.”
Paavalin lihassa eli syntisessä luonnossa on läsnä ja toimii itse Saatana enkelinsä eli lähettiläänsä välityksellä. Paavali ei ole pahan hengen vallassa eikä siis riivattu, mutta Saatana on todellisesti hänessä läsnä häntä pahoinpitelemässä eli rusikoimassa (KR 1938), nyrkein mukiloimassa. KR 1992 käyttää tässä sanaa kurittaminen, mutta Paavalin sana on siis toinen.
Saatanan enkeli pahoinpitelee Paavalia, jottei hän ylpistyisi siitä hyvästä, mitä hän on Jumalan yhteydessä kokenut. Hyvä voi kuitenkin kääntyä palvelemaan pahaa. Jumalan hyviä lahjoja voidaan käyttää pahoihin, itsekkäisiin, lihallisiin tarkoituksiin. Liha on siis myös ihmisen hengessä, ja sen ydin on ylpeydessä. Kiusauksena ja vaarana on ennen kaikkea itseriittoisuus: Jumalan hyvät lahjat peittävät ja syrjäyttävät hänet itsensä. Saatanan ja ihmisen pahuus ei ole koskaan pelkästään pahaa, sillä sen syntisetkin tunnistavat ja ainakin kokevat nahoissaan. Jotta paha olisi uskottavaa, siinä täytyy olla jotain hyvää, mikä vetoaa ihmisiin ja voittaa heidät puolelleen. Saatana harvoin kieltää Jumalaa. Yleensä Saatana muuttaa ja vääristelee Jumalaa mutta uskottelee, että hänen väännöksensä yhä on sama Jumala. Siksi Jumalan hyviin lahjoihin sisältyy aina vaara, ellei ihminen muista, että hän itse on syntinen ja lahjojen väärinkäyttäjä. Jumalan on siitä muistutettava Saatanan välityksellä. Se joka torjuu tämän tosiasian, torjuu oman syntisyytensä ja uskottelee olevansa jo synnitön.
Terävä seiväs tekee kipeää, kun sillä isketään ihmiseen.
Jumala antaa meille hyvän ja pahan. Jumala voi myös vapauttaa meidät kaikesta pahasta. Hän voi kääntää pahan palvelemaan hyvää. Hän ei käännä pahaa hyväksi, sillä paha on aina pahaa eikä koskaan hyvää, ja hyvä on aina hyvää eikä koskaan pahaa. Paha voi kuitenkin palvella hyviä tarkoituksia. Joosef sanoi veljilleen (1 Moos 50:20): ”Te kyllä tarkoititte minulle pahaa, mutta Jumala käänsi sen hyväksi. Hän antoi tämän kaiken tapahtua, jotta monet ihmiset saisivat jäädä henkiin.”
Tällä on kuitenkin meidän puolellamme muuan ehto, jonka Paavali ilmaisee näin (Room 8:28): ”Me tiedämme, että kaikki koituu niiden parhaaksi, jotka rakastavat Jumalaa ja jotka hän on suunnitelmansa mukaisesti kutsunut omikseen.”
Sille, joka vihaa ja vastustaa Jumalaa eikä taivu hänen tahtoonsa, Jumala ei käännä pahaa palvelemaan hyvää, vaan paha jää vaikuttamaan vain pahaa. 1 Piet 5:5: ”Jumala on ylpeitä vastaan, mutta nöyrille hän antaa armon. Nöyrtykää siis Jumalan väkevän käden alle, niin hän ajan tullen korottaa teidät. Heittäkää kaikki murheenne hänen kannettavakseen, sillä hän pitää teistä huolen.”
Jumala on Saatanaa ja kaikkea muuta pahaa voimakkaampi ja näiden yläpuolella.
Ihminen voi kuitenkin rukouksillaan myös kiusata Jumalaa. Juuri sellaiseen yllytti Saatana Jeesusta kiusatessaan häntä autiomaassa: ”Paholainen vei Jeesuksen pyhään kaupunkiin ja asetti hänet temppelimuurin harjalle. Hän sanoi Jeesukselle: ‘Jos kerran olet Jumalan Poika, niin heittäydy alas. Onhan kirjoitettu: Hän antaa enkeleilleen käskyn. He kantavat sinua käsillään, ettet loukkaa jalkaasi kiveen.' Jeesus vastasi hänelle: ‘On myös kirjoitettu: Älä kiusaa Herraa, Jumalaasi.'"(Matt 4:5-7.)
On Jumalan kiusaamista rukoilla, että 80-vuotias saisi 20-vuotiaan sydämen tai kohdun. 80-vuotias on elämänsä illassa, 20-vuotias sen aamupuolella. Jumalan tarkoitus ei ole, että me syntiset ihmiset eläisimme täällä maailmassa ikuisesti. Me kuolemme, ja siihen meidän on suostuttava. Jumala yksin tietää kuolemamme ajan. 20-vuotiaskin voi kuolla kesken elämänsä, mutta useimmilla 20-vuotiailla on vielä paljon elämää edessään. Jokainen 80-vuotias sen sijaan tietää, että hänen elämänsä pääosa ja useimmiten myös paras osa on jo eletty ja edessä on yhä enemmän vaivoja, yhä vähemmän tyydytystä ja sitten kuolema. Läheskään kaikki uskovatkaan eivät kuitenkaan sitä usko, vaikka he tietävätkin sen. Jeesus on voittanut kuoleman mahdin ja katkaissut sen piikin, mutta meidän on kuolema koettava, ennen kuin pääsemme ikuiseen elämään ylösnousemuksessa.
Kristityn tuntomerkki eivät ole taivaalliset kokemukset vaan kokemus pistimestä lihassa. Luther sanoi viisaasti tähän tapaan: ”Jos joku kerskuu sinulle suurilla hengellisillä kokemuksillaan, kysy häneltä, tunteeko hän ahdistuksen. Ellei tunne, älä usko häntä. Hän ei ole oikea profeetta.”
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minulla on sellainen mielikuva tai muistikuva jostakin lukemastani että Paavali olisi ollut murhaaja?
Onko kukaan muu ajatellut asiaa tältä kantilta?
joka käänsi jeesuksen sanomiset päälaelleen.
jeesus pyrki vapauttamaan ihmisiä kaiken maailman säännöksistä ja ajattelemaan asioita omilla aivoilla. ku jeesus oli kuollu paavali toi säädökset takas.
pidän myös todennäkösenä että jeesus ei ees ois halunnu ittestään ajateltavan jumalana. jeesus ilmeisesti oli vain suuri ajattelija ja ihmiset liitti jälkeenpäin siihen kaiken maailman myytit neitseellisestä kuolemasta, ylösnousemuksesta, jumalan pojasta ym.
näin saatiin uskonto. kristinusko. helluntailaisuus erikseen rakentuu eritoten paavalin ajatuksista.
ei se noin mene.
hienot perustelut edelliseltä kirjoittajalta, panin hiukan paremmaksi ja lisäsin muutaman höpön lisää.
perustelu voisivat olla hieman parempiakin mutta hellareille tällaiset perustelut ovat jo tosi vakuuttavia, niin että höpöhöpö vaan kaikille.
hellari ole. Höpö, höpö, kaikkea sinä luulet. Kaikkea sitä, en sano kuin, että höpö, höpö. Pistäppä paremmaksi!
Mielummin kerskaan hyvällä kuin pahalla. Tuon toivoa kuin vien toivoa.
Kaikilla ei ole pistintä lihassa, mutta kaikki pelastuvat vain yhdellä tavalla, Jeesuksen Kristuksen armosta.
Yksikään ei täällä ja tässä muodossa tule täydelliseksi, mutta jokainen Jeesukseen uskova kehittyy ja täydellistyy.
Mielenkiintoista on tutkia sanaa ja löytää loputtomia, uusia ja ajatuksia herättäviä löydöksiä. Me vain olemme sen verran vajavaisia, että kaikesta emme pääse perille ja kaikki asiat eivät meille aukea. Siitä huolimatta, tutkia kannattaa, sillä Raamattu on jakuva uuden lähde.
Kiitos sinulle tuosta kirjoituksesta, jonka toit meille jokaiselle mietittäväksi.
Erittäin hyvästä sekä varsinkin Raamatullisesta kirjoituksesta.
Yhdyn täysin viimeisiin sanoihin:
"Kristityn tuntomerkki eivät ole taivaalliset kokemukset vaan kokemus pistimestä lihassa. Luther sanoi viisaasti tähän tapaan: ”Jos joku kerskuu sinulle suurilla hengellisillä kokemuksillaan, kysy häneltä, tunteeko hän ahdistuksen. Ellei tunne, älä usko häntä. Hän ei ole oikea profeetta.”
joka kerron Jeesuksen parantaneen minut useamman kerran kuoleman vakavasta taudista. Olen käynyt suuret ahdistukset ja olen saanut kokea ihmeparantumiset ja muutkin ihmeet.
Se, että kerron niistä tapahtuu sen tähden, että toivottomat saavat toivoa.
Kuitenkin minä olen arka arvostelemaan, eikä minussa ole noita ehdottoman varmoja mielipiteitä, kuka on oikea uskovainen ja kuka ei. Jeesus opetti minut rakastamaan kaikkia lähimmäisiäni ja viestitämään heille Hänen rakkauttaan ja Hän kielsi minulta tuomion lausumisen. Hän ilmoitti, että antakaa lusteen kasvaa viljan kanssa samassa pellossa ja että ei ole meidän tehtävämme ketään ajaa poissa, ei yhden yhtäkään. Hän käski rakastaa sairasta ja tervettä samalla rakkaudella. Minun ei tarvitse katsoa kenenkään syntiin, vaan minä katson ihmiseen synnin sisällä. Ihminen vapautuu synnistään ja taakoistaan uskomalla Jeesukseen ja Jumala on se, joka kasvun määrää.
Henkien erottamisenlahjankin olen saanut ja kykenen erottamaan silloin, kun se tarpeellista on, mistä hengestä mikäkin tulee. Lihanhenki on määräävä näilläkin palstoilla, mutta se ei merkitse sitä, etteikö Jumala tuntisi edeltä omiansa ja olisi valmistanut syntisille pelastuksen.
On monta Jeesuksen nimeä mainitsevaa, mutta liha on joka kuljettaa.
On monta Jeesuksen nimessä toimivaa, jotka osittain, keskenkasvuisuutensa takia, lihanhenkeä välillä ilmaisevat.
On monta Suomessa syyttömästi tuomittua, vajavaista julistajaa, jotka kuitenkin Herra lähetti Hänen tekojaan tekemään.
Ei yhden yhtään täydellistä, ei ainoatakaan, palvelijaa, ole Jumalalla, täälä maanpäällä, mutta monta jotka palavasti haluavat Häntä palvella.
Toinen arvostelee henkiä, sillä hänellä on lahja sitä tehtävää varten. Onko teillä henkienerottamisen lahja, jos ei ole niin älkää arvostelko, vaan rakastakaa. Rakkaudella voitetaan.