Tämä koko avautuminen, koska tuota oikeudenmukaisuutta ja oikeutta ja oikeaa täällä jaellaan siellä sun täällä asiaa sen suuremmin ajattelematta:
Lyhyesti ensin:
Sana oikeus tarkoittaa kolmea asiaa. Ensinnä se tarkoittaa sitä että esimerkiksi Suomen oikeus on tietyn sisältöinen. Toisekseen ilmaisu "minulla on oikeus" tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus johonkin, tietenkin oman maansa oikeuden mukaisesti. Kolmanneksi sana oikeus tarkoittaa tuomioistuinta.
Yhteiskunnassa on monia asioita, jotka koetaan jotenkin vääriksi. Tuloerot ovat niistä yksi selvin esimerkki ja helpoimmin todistettavissa. Suomessakin on ihmisiä, jotka saavat eläkettä monin kerroin enemmän kuin monet saavat palkkaa. Ja olipa kyse sitten rikkaasta tai köyhästä niin kaikki tietävät, että suuret tuloerot ovat yhteiskunnallinen tosiasia. Suomestakin löytyy, kuten jokaisesta maasta, ihmisiä joiden mielestä olisi kovin suotavaa että edellä mainittu tosiasia ei olisi tosiasia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tähän tosiasiaan muutosta haluavat ihmiset olisivat kaikki köyhiä tai tosiasian tosiasiani pitämistä kannattavat kaikki rikkaita. Mutta tosiasian muuttamista haluavat ihmiset ymmärtävät, että puolesta olevat voivat esittää perusteltuja ja järkeviä perusteluja kannalleen. Kuitenkin muutosta haluavat sanovat, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus (lyh. oikeudenmukaisuus) edellyttää, että vallitsevat olosuhteet muutetaan.
Lisään vielä sen, että oikeudenmukaisuus ei tarkoita samaa kuin lainkuuliaisuus. Jokin asia voi olla oikeudenmukainen olematta lainmukainen. Ja tietenkin myös päinvastoin; epäoikeudenmukainen asia voi olla lainmukainen. Oikeudenmukaisuudessa on siis kyse moraalisista säännöistä. Myöskään oikeudenmukaisuus ei aina tarkoita samaa kuin moraalisesti oikea. Jokin asia voi olla moraalisesti oikea mutta olisi väärin kutsua sitä oikeudenmukaiseksi. Tämä johtuu pelkästään siitä, että oikeudenmukaisuus on vain yksi moraalinen hyve kuten jalomielisyys sekä armeliaisuus. Voi olla jossain tapauksissa oikeudenmukaista tuomita henkilö loppu iäkseen vankilaan mutta voi olla, että jossain vaiheessa on moraalisesti oikein vapauttaa hänet sieltä. Tällöin armeliaisuuden hyve menee oikeudenmukaisuuden edelle. Jos tilanteessa on oikein toimia armeliaasti niin tällöin olisi outoa toimia oikeudenmukaisesti vain siksi että toimimme mielestämme oikeudenmukaisesti. Näin ollen vaikka tietäisimme mikä on oikeudenmukaista, emme välttämättä tiedä miten tulisi toimia. Moraalisesti oikeat asiat tulee siis toteuttaa. Jos jokin asia on oikeudenmukainen niin siitä voimme aina kuitenkin kysyä, että pitääkö niin tehdä. Tietenkin esimerkiksi verottajan toivomme toimivan nimenomaan oikeudenmukaisesti emmekä armeliaasti (muuta kuin ehkä itseämme kohtaan). Pääsääntöisesti kuitenkin toivomme yhteiskunnan toimivan nimenomaan oikeudenmukaisesti, mutta tietyissä asioissa muiden moraalisten hyveiden mukaan ja erityisesti moraalisesti oikein. Moraalisesti oikea toiminta on ainoa tavoiteltava tapa toimia.
Oikeudenmukaisen yhteiskunnan edellytyksinä pidetään ajatusta siitä, että ihmiset ovat jossain määrin itsekkäitä ja kateellisia. Mikäli kaikki ihmiset rakastaisivat toisiaan (tarkoittaen esim. kristinuskon ajatusta lähimmäisen rakkaudesta ja hyvyydestä) niin oikeudenmukaisuudella ei olisi tarvetta; ihmiset ajattelisivat aina ennen itseään muita. Lisäksi pitää ymmärtää se, että erilaisia esineitä, tavaroita tms hyödykkeitä on olemassa vain rajallisesti. Jos niitä olisi rajattomasti niin oikeudenmukaisuudesta ei tarvitsisi välittää koska kaikki saavat kaikkea juuri niin paljon kuin haluavat.
Emme myöskään voi väittää asioita epäoikeudenmukaisiksi tai oikeudenmukaisiksi tietämättä millä tavalla ks. asia on toteutunut muualla yhteiskunnassa. Ihmisen palkkaa ei voi sanoa epäoikeudenmukaiseksi ennen kuin tiedämme kuinka paljon muut (ainakin suurin piirtein)saavat samasta työstä palkkaa. Myöskään ääretön rikkaus ei ole epäoikeudenmukaista ennen kuin tiedämme kuinka rikkaita tai köyhiä ovat muut.
Nyt ei jaksa enempää... Ja jos joku jaksaa lukea loppuun niin jee.
Lyhyesti ensin:
Sana oikeus tarkoittaa kolmea asiaa. Ensinnä se tarkoittaa sitä että esimerkiksi Suomen oikeus on tietyn sisältöinen. Toisekseen ilmaisu "minulla on oikeus" tarkoittaa, että ihmisellä on oikeus johonkin, tietenkin oman maansa oikeuden mukaisesti. Kolmanneksi sana oikeus tarkoittaa tuomioistuinta.
Yhteiskunnassa on monia asioita, jotka koetaan jotenkin vääriksi. Tuloerot ovat niistä yksi selvin esimerkki ja helpoimmin todistettavissa. Suomessakin on ihmisiä, jotka saavat eläkettä monin kerroin enemmän kuin monet saavat palkkaa. Ja olipa kyse sitten rikkaasta tai köyhästä niin kaikki tietävät, että suuret tuloerot ovat yhteiskunnallinen tosiasia. Suomestakin löytyy, kuten jokaisesta maasta, ihmisiä joiden mielestä olisi kovin suotavaa että edellä mainittu tosiasia ei olisi tosiasia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että tähän tosiasiaan muutosta haluavat ihmiset olisivat kaikki köyhiä tai tosiasian tosiasiani pitämistä kannattavat kaikki rikkaita. Mutta tosiasian muuttamista haluavat ihmiset ymmärtävät, että puolesta olevat voivat esittää perusteltuja ja järkeviä perusteluja kannalleen. Kuitenkin muutosta haluavat sanovat, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus (lyh. oikeudenmukaisuus) edellyttää, että vallitsevat olosuhteet muutetaan.
Lisään vielä sen, että oikeudenmukaisuus ei tarkoita samaa kuin lainkuuliaisuus. Jokin asia voi olla oikeudenmukainen olematta lainmukainen. Ja tietenkin myös päinvastoin; epäoikeudenmukainen asia voi olla lainmukainen. Oikeudenmukaisuudessa on siis kyse moraalisista säännöistä. Myöskään oikeudenmukaisuus ei aina tarkoita samaa kuin moraalisesti oikea. Jokin asia voi olla moraalisesti oikea mutta olisi väärin kutsua sitä oikeudenmukaiseksi. Tämä johtuu pelkästään siitä, että oikeudenmukaisuus on vain yksi moraalinen hyve kuten jalomielisyys sekä armeliaisuus. Voi olla jossain tapauksissa oikeudenmukaista tuomita henkilö loppu iäkseen vankilaan mutta voi olla, että jossain vaiheessa on moraalisesti oikein vapauttaa hänet sieltä. Tällöin armeliaisuuden hyve menee oikeudenmukaisuuden edelle. Jos tilanteessa on oikein toimia armeliaasti niin tällöin olisi outoa toimia oikeudenmukaisesti vain siksi että toimimme mielestämme oikeudenmukaisesti. Näin ollen vaikka tietäisimme mikä on oikeudenmukaista, emme välttämättä tiedä miten tulisi toimia. Moraalisesti oikeat asiat tulee siis toteuttaa. Jos jokin asia on oikeudenmukainen niin siitä voimme aina kuitenkin kysyä, että pitääkö niin tehdä. Tietenkin esimerkiksi verottajan toivomme toimivan nimenomaan oikeudenmukaisesti emmekä armeliaasti (muuta kuin ehkä itseämme kohtaan). Pääsääntöisesti kuitenkin toivomme yhteiskunnan toimivan nimenomaan oikeudenmukaisesti, mutta tietyissä asioissa muiden moraalisten hyveiden mukaan ja erityisesti moraalisesti oikein. Moraalisesti oikea toiminta on ainoa tavoiteltava tapa toimia.
Oikeudenmukaisen yhteiskunnan edellytyksinä pidetään ajatusta siitä, että ihmiset ovat jossain määrin itsekkäitä ja kateellisia. Mikäli kaikki ihmiset rakastaisivat toisiaan (tarkoittaen esim. kristinuskon ajatusta lähimmäisen rakkaudesta ja hyvyydestä) niin oikeudenmukaisuudella ei olisi tarvetta; ihmiset ajattelisivat aina ennen itseään muita. Lisäksi pitää ymmärtää se, että erilaisia esineitä, tavaroita tms hyödykkeitä on olemassa vain rajallisesti. Jos niitä olisi rajattomasti niin oikeudenmukaisuudesta ei tarvitsisi välittää koska kaikki saavat kaikkea juuri niin paljon kuin haluavat.
Emme myöskään voi väittää asioita epäoikeudenmukaisiksi tai oikeudenmukaisiksi tietämättä millä tavalla ks. asia on toteutunut muualla yhteiskunnassa. Ihmisen palkkaa ei voi sanoa epäoikeudenmukaiseksi ennen kuin tiedämme kuinka paljon muut (ainakin suurin piirtein)saavat samasta työstä palkkaa. Myöskään ääretön rikkaus ei ole epäoikeudenmukaista ennen kuin tiedämme kuinka rikkaita tai köyhiä ovat muut.
Nyt ei jaksa enempää... Ja jos joku jaksaa lukea loppuun niin jee.
Vastaukset 13
Vanhimmat
Joo ei täydellistä oikeudenmukaisuutta voi nähtävästi ollakkaan saavutettavissa. Siis se on paradoksi. Mutta siihen suuntaanhan meidän olisi hyvä kuitenkin pyrkiä.
Se sitten riippuu ihan millä me mitataan ja mistä vinkkelistä me katsotaan.
Mitää asiaa tai ilmiötä, tiedettä... kun ei pysty käsittelemään rajattuna ilmiönä, vaan kaikki on johdannaista jostakin ja johtaa johonkin jne. Hyvyyttä ei pystyisi erottamaan jos ei olisi pahuutta jne.
Tämähän meni filosofoinniksi.
On väitetty, että hyvyyttä eikä pahuutta ole olemassakaan. Vaikka me ehkä tunnistamme tietynlaista hyvyyttä teoissa niin ne ovat vain opittuja moraalisia malleja. Hyvyys pitäisi voida määritellä jotenkin. Hyvyyden määrittely olisi yhtä vaikeaa kuin selittää syntymäsokealle, että mitä on keltainen.
Toisaalta on myös sanottu, että hyvyys on sitä että ihmiset kohtelevat toisiaan kuten toivoisivat itseään kohdeltavan. Tämän ajatuksen on kristinuskon lisäksi ilmaissut Kant. Hänen mukaansa "ihmisen on toimittava aina siten, että hänen toimintansa kantava ajatus voi periaatteessa tulla laiksi kaikkina aikoina."
Fysikaalisista ja matenmaattisistakaan asioista emme tiedä kaikkea. 2 2=4 ja monimutkaiset fysiikan kaavat voidaan todistaa oikeuksi. Mutta mitä ne fysiikan lait sitten ovat? Eivät ne ole välttämättä aistein havaittavia kappaleita. Samalla tavalla voi siis olla olemassa oikeudenmukaisuuden ja moraalisesti oikean toiminnan tieto. Fysiikan lait (gravitaatiolaki esim.) hyväksytään koska ne on järkevää hyväksyä. Kaikessa pohdinnassa pitää muistaa, että ihminen on ajatteleva, järkevä olio.
Et onnistu kiillottamaan feministien kilpeä, vaikka kuinka kirjoittaisit feminismipalstalle korulauseita oikeudenmukaisuudesta. Feministit jakavat ihmiset A ja B ryhmiin, joista A ryhmään kuuluvat naiset ja B ryhmään miehet. Feministit pyrkivät maksimoimaan A ryhmän edut ja minimoimaan haitat. B-ryhmään kuuluvien edut sen sijaan eliminoidaan ja haitat maksimoidaan. Siinä sulle vähän esimakua feministien "oikeudenmukaisuudesta" käytännössä.
Oikeudenmukaisuus (oikeamielisyys) on eräs yhteiskunnallisista hyveistä, muita hyveitä ovat käytännöllinen viisaus, rohkeus ja kohtuus, jos lisäämme tähän vielä henkiset hyveet (yksillölliset) uskon, toivon ja rakkauden, meillä on länsimaisen sivistyksen perusta. Platon on joskus sanonut, ettei yhteiskunnallisia hyveitä voi olla vain yhtä. Arvojen täytyy siis olla kaikkien samaan aikaan käytössä, muuten mitään hyvettä ei voida toteuttaa.
Yhteiskunnallisista hyveistä oikeamielisyys on hankala, sitä joskus kuvataan kolmen apinan joukkona. Yksi apinoista ei kuule, toinen ei näe, kolmas ei puhu, tämä kuvaa sitä ettei mikään ulkopuolinen tekijä voi oikeudenmukaisuuten pyrkivää häiritä. Toisaalta oikeudenmukaisuus ei toteudu, elleivät ihmiset voi puhua omasta puolestaan ja ellei heillä ole mahdollisuutta tulla nähdyksi itsenään ja heillä täytyy myös olla mahdollisuus kuulla itseään koskevien päätöksenteon perusteet.
Oikeudenmukaisuus on käsitteenä varsin kova arvo, koska se ei ota inhimillisiä tekijöitä huomioon, siitä puuttuu armon käsite. Oikeudenmukaisuuteen ei kuulu kaikille kaikkea tasapuolisesti, vaan kaikille ansionsa mukaan. Tämä ansiollisuus tekee termistä kimurantin, mikä on kenenkin mielestä ansiokasta. Minä voin ajatella olevani hyvinkin asiokas ja voin vaatia sen nojalla enemmän etuisuuksia, kuin toiset ovat saamassa. Toisten mielestä -luonnollisestikaan- ei oikeus silloin toteudu, siksi oikeudenmukaisuuteen pyrimisessä ei yksittäisten ihmisten tarpeet tule kuulluksi, tämä termi liittyy selkeästi yhteiskunnaliseen päätöksentekoon.
Naiasialiikkeeseen oikeudenmukaisuus liittyy oleellisesti, se on erittäin tärkeä yhteiskunnallinen arvo. Naisilla on oikeus tulla kuulluksi omine tarpeineineen. Naiset ovat oikeutettuja myös nähdyksi tulemiseen ja heillä on oikeus kuulla millä perusteillä heitä koskevia päätöksiä tehdään -voidakseen niihin vaikuttaa. Tämä on femininistisen liikkeen perusteema, se ajaa näitä oikeuksia -että oikeudenmukaisuus toteutuisi. Naistutkimus ja naisten elinolosuhteiden kartoitus auttavat havannoimaan ongelmia, myös naisille ja tietenkin yhteiskunnassa laajemminkin. Yhteiskunnallisten rakenteiden epäoikeudenmukaisuuteen puuttuminen on eräs tapa saada naisten ääni kuulumaan. Päätöksenteon perusteissa täytyy pystyä erottamaan, naisten yhteiskunnalliset roolit, naiseudesta. Nainen on siis muutakin, kuin puoliso ja äiti, sisar tai tytär.
Mikäli yhteiskunnassamme olisi vanhat Kreikkalaiset hyveet voimassaan, naisten ei tarvitsisi oikeudenmukaisuuden arvoa niin kovasti painottaa, koska viisaus, kohtuulisuus ja rohkeus olisivat pitäneet huolta myös oikeudenmukaisuuden toteutumisesta.
Ps. tuskinpa tästäkään mitään hyvää väittelyä saamme eikaiseksi, koska aihe on aika laaja. Vilpittömästi sanoin kuitenkin, kiitos kannustuksestasi.
..kirjoituksessasi menevät mielestäni sekaisin yksilö ja yhteiskunta, yhteiskunta ei ole sama asia kuin yksilö, ei yhteiskunnalla ole hyveitä, yksilöllä niitä voi olla..
..sen sijaan yhteiskunnallisessa päätöksenteossa voidaan noudattaa oikeudenmukaisuuden periaatteita, joista yksi on mainitsemasi ansainta eli kapitalistinen periaate, joka perustuu heikomman osapuolen riistoon, eikä ole mielestäni sivistysvaltioon kuuluva periaate ollenkaan..
..oikeudenmukaisuuteen nimenomaan kuuluu se, että kaikille kuuluu kaikkea tasapuolisesti, mutta se, miten tämä ratkaistaan on nähdäkseni yksi yhteiskunnallisen päätöksenteon suurista ongelmista..
..tähän asti oikeudenmukaisuuden periaatetta on toteutettu hyvinvointivaltio-ajattelun avulla, jonka mukaan ihmisille, jotka eivät kykene sairauden yms. syiden vuoksi osallistumaan tuotantoon on taattu toimeentulo, samoin vanhuksille, jotka eivät ikänsä takia pysty enää osallistumaan, on taattu toimeentulo valtion toimesta lainsäädäntöteitse, koska kapitalistia ei asia pahemmin kiinnosta..
..sitä en ymmärrä myöskään, miksi naisilla pitäisi olla jokin erityisoikeus oikeudenmukaisuuden suhteen, kyllä oikeudenmukaisuus koskaa kaikkia ihmisiä, myös kapitalistia..
Kuinka ihminen joka sanoo kannattavansa Marxlaista filosofiaa, voi väittää, ettei yhteiskunnallisia hyveitä ole olemassa? Tottakai yhteiskunnalla on sen perustalla olevat hyveet, näin on ollut asianlaita jo antiikin ajoista lähtien.
Ansio tässä merkityksessä, jossa minä sitä käytin ei ole taloudellinen vaan filosofinen termi. Ansiot eivät siis tarkoita kapitalistista riistoa vaan yleensä ansioita. Rikokseen syyllistynyt on ansainnut rangaistuksen. Lapselle kuuluu perushoiva, hän on tämän ansainnut. Ihmiset ovat oikeutettuja saamaan ansionsa mukaan yhteisestä hyvästä, joidenkin tarpeet ovat tärkeämmät, kuin toisten. Tasapuolisuus ei ole oikeudenmukaista, eikä aina edes järkevää. Kaikki eivät tarvitse esim. terveydenhuollon palveluja niin paljon, kuin toiset. Näitä palveluja ei heille tasapuolisuuden nimissä tyrkytetäkkään. Kaikilla täytyy toki olla mahdollisuus em. palvelujen käyttämiseen.
"Ansioiden mukaan" termi tarkoitaa lyhyesti siis sitä, että osalla ihmisistä on tarve saada tasoitusta, muihin verrattuna, koska heidän olosuhteensa sitä vaativat. Toisaalta osalla ihmisistä on mahdollisuus antaa henkilökohtaista panostaan yhteiskunnan hyväksi enemmänkin, heitä on tästä toiminnasta myös palkittava. Panos voi toki olla tieteellinen, taiteellinen tai myös taloudellinen.
Oikeudenmukaisuus on naisille tärkeä arvo, koska tämä arvo ei ole heidän kohdallaan toteutunut lainkaan siinä mitassa, kuin esimerkiksi ottamallasi kapitalistilla.
..ehkä suomen kieli pitäisi tarkistaa, ei ansio käyttämässsäsi merkityksessä ole järkevä, miten ihmeessä rikollinen voi ansaita tuomion, tuomio on yksinkertaisesti seuraus lain rikkomisesta..??
..eikä yhteiskunnalla edelleenkään ole hyveitä, vaan ihmisillä, toki yhteiskunnat vaihtelevat sen mukaan, miten hyvin ne ottavat ihmisten tarpeet huomioon, mutta sehän tästä vielä puuttuu, että yhteiskunta rinnastetaan johonkin kilttiin filosofisetään, kenties setä samuliin jopa..
..kyllä kapitalistisen filosofian mukaan jakautuminen yhteiskunnassa tapahtuu ansaitsemisen periaatteen mukaan, siis sen perusteella, miten erilaiset toimenpiteet ovat tuottoisia..
..tuo taas johtaa siihen, että joillakin aloilla rahaa tulee suokuokalla ja toisilla taas ei, siksi tarvitaan valtio tasaamaan tätä epäsuhtaa, tasoittamaan räikeitä eroja, jotka muutoin syntyisivät, ja tässä kohtaa törmätään juuri käsitteeseen oikeudenmukaisuus, miten tasata tätä eroa..
..kapitalistin lääke on tietenkin, ettei mitenkään, vaan kaikki kuuluu sille, joka on hillonsa ansainnut, umpiokapitalistille valtio on tietysti rosvo, joka häärii hänen kukkarollaan..
..tasapuolisuus ja oikeudenmukaisuus koskevat nimenomaan tulonjakoa, muu on toisarvoista hopinää markkinataloudessa, koska tulot ovat lähtökohta kaikelle muulle toiminnalle..
..tulojen tasaaminen on tärkeää myös koko järjestelmän toiminnan kannalta, kuten olen jo aikaisemminkin esittänyt, markkinatalous toimii paremmin, jos jokaisella on mahdollisimman paljon tuloja kuluttamiseen, siksi tuloerojen kasvattaminen ei ole järkevää..
..toisaalta kapitalisti tarvitsee myös jonkinlaisen kannustimen, jotta hänellä olisi motivaatio työntekoon, valitettavasti vain nykykapitalisti ei tee mitään hyödyllistä, pelaa vain pörssipelia ja tuhoaa valmista maailmaa..
"Yhteiskunnalliset hyveet" on aivan käypä termi, joskin hieman vanhahtava. Nykyisin hyve on korvattu käsitteellä arvo, joka lienee sinulle tutunpi? Yhteiskunnallisten hyveiden käsite on ollut länsimaisen yhteiskunnan perusta ja myös katollinenkirkko on nähnyt tarpeeliseksi korostaa näitä käsitteitä.
Asiota käytetään varsin yleisesti juuri siinä merkityksessä, kuin minä sitä käytin. Asio ei ole merkitykseltään arvoväritteinen siten, että siihen liittyisi ainoastaan myönteiset määreet. Käyttämäsi kieli on varsin köyhää, ellet ole kuullut "ansion" erilaisia merkityksiä.
Yhteiskunnallisia rakenteita on muitakin, kuin pelkästään kapitalismi-sosialismi akselilla.
Tulot eivät ole ihmiselämässä ainoa tekijä, tämän vuoksi oikeudenmukaisuus on huomattavasti laajempi käsite, kuin tulonjako. Ihmiselämän arvottaminen on tulonjaosta riippumaton. Ihmisarvoiseen kohteluun liittyy oikeudenmukaisuuden käsite vääjäämättä.
Poliittiseen kädenvääntöön en näe tarpeeliseksi kanssasi ryhtyä, käsityksesi yhteiskunnan rakenteista ovat niin omintakaiset, meillä ei ole yhteistä kieltä.
..minun puolestani yhteiskunnalliset hyveet saavat vaikka leijua ilmassa, jos joku sellaiset on keksinyt, ihmettelenpä vain missä ne ovat, elleivät ihmisissä, kenties ne ovat kätketyt johonkin arkistoon pyhäinjäännöksinä, joita vain korkeasti oppineet, asiaan vihkiytyneet tasa-arvon sisaret saavat tiettyinä aikoina vuodesta tietyin rituaalimenoin vilkaista..
..tottakai yhteiskunnallisia rakenteita on vaikka millä mitalla, keskityinkin tässä vain oikeudenmukaisuuden kannalta oleellisimpiin, mielestäni tuotanto jos mikä on keskeinen oikeudenmukaisuuden näkökulmasta, tuontantohan määrää ihmisen elämänolosuhteet, joten se on monessa suhteessa primaari..
..toki jokainen saa elää vaikka pyhällä hengellä, mutta mielestäni tulot nyt kumminkin ovat keskeisellä sijalla yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden vaatimuksissa, palstallakin päivittäin inistään naisen eurosta, lähinnä siitä, kuinka se on pieni, vaikka sen euron ansaitsemisesta ei ole kovin paljon keskusteltu..
..koska tässä ei tiettävästi ole tarkoitus kirjoittaa runoa, niin kieleni mahdollinen köyhyys ei liity asiaan mitenkään..
..poliittista kädenväätöä ainakin palstalla jankataan lähes päivittäin, kuinka naista sorretaan siellä naista sorretaan täällä, joten olisihan ihan kiva joskus keskustella jostakin asiasta eikä asian vierestä, kuten palstalla on tapana..
..juuh, ei meillä näy olevan yhteistä kieltä, sillä omasi on niin kummallinen, ettei sitä ymmärrä wanha erkkikään..
Yhteiskunta muodostuu ihmisistä. Yhteiskunnan omat arvot ovat niitä, joita yleensä enemmistö ihmisistä pitää oikeina sekä oikeudenmukaisina. Yhteiskunnan oma arvomaailma on heijastettavissa yhteiskunnan jäsenten omaan arvomaailmaan. Tappamisen ja varastamisen kieltäminen tuskin sotii kenenkään arvomaailmaa vastaan. Näin esimerkiksi oikeus olla tulematta tapetuksi on yhteiskunnan negatiivinen arvo. Negatiinen koska se ei edellytä keneltäkään tekemistä vaan tekemisestä pidättäytymistä. Suomen lainsäädäntö on tavallaan yhteiskuntamme arvomaailmaa. Kannattaa kuitenkin muistaa, että oikeudenmukaisuus on vain yksi moraalinen hyve, kuten aiemmin jo kirjoitin.
"..oikeudenmukaisuuteen nimenomaan kuuluu se, että kaikille kuuluu kaikkea tasapuolisesti,"
Hieman pitää olla eri mieltä tästä asiasta. Kaikille ei voida jakaa kaikkea tasapuolisesti. Ihmiset ovat eri tavalla ahkeria ja osaavia, kouluttautuneita ja kouluttautumattomia. On varmasti täysin yleisen oikeustajun mukaista, että ahkeralle maksetaan enemmän kuin laiskalle. Tietenkin on selvää, että samanlaisia tapauksia tulee kohdella samalla tavalla. Koska tuo ansiotulo on sinulle lähtökohta oikeudenmukaisuuteen niin pitäydyn siinä. Samanlaisten tapausten samanlainen kohtelu ei kuitenkaan tarkoita täsmälleen samanlaista kohtelua. On aivan sama maksetaanko palkka 100€ seteleillä vain 50€ seteleillä, ojennetaanko se vasemmalla vai oikealla kädellä. Lisäksi samanlaisen kohtelun vaikeutena ovat - ainakin kiistanalaisia - erilaiset verolliset ja verottomat edut. Autoedun arvostusta (verotuksellisesti) pidetään joskus eri arvoisena kuin vastaava verotuksellinen raha.
Lisäksi on vaikea sanoa, että minkälaiset tapaukset ovat samanlaisia. Mikäli koulutustaso olisi ainoa ratkaiseva tekijä niin AMK koulutus oli tae tiettyyn palkkaan, joka olisi kaikilla sama. Insinöörin ja sairaanhoitajan palkka tulisi olla sama. Mutta ihmiset ovat taipuvaisia arvottamaan asioita muutenkin kuin pelkällä koulutuksella.
Tuloerojahan valtio osaltaan jo tasoittaa. Progressiivinen verotus on tästä oiva esimerkki. Toisaalta vapaaseen yhteiskuntaan kuuluu myöskin se, että yhteiskunta ei puutu muulla osin kaupankäyntiin kuin takaamalla samat ja erityisesti reilut säännöt kaikille.
Huomaankin heti olevani Platonin kanssa osaltaan eri mieltä. Arvot eivät välttämättä voi olla voimassa samanaikaisesti. Ristiriita ilmenisi heti tuomioistuimessa. Rikollisia toivotaan kohdeltavan nimenomaan oikeudenmukaisesti (sen kaikissa merkityksissä) eikä esimerkiksi armeliaasti, poikkeuksena tietenkin erityisen ankarat tuomiot kuten elinikäiset sekä kuolemantuomniot. En myöskään voi nähdä tilannetta, jossa yhteiskunta kohtelisi jäseniään erityisesti rohkeasti tai rakastavasti oikeudenmukaisuuden sijaan tai edes samanaikaisesti. Ihmiset ovat taipuvaisia odottamaan yhteiskunnalta nimenomaan oikeudenmukaista kohtelua. Tietenkin pitää muistaa, että oikeudenmukaisuus on vain yksi moraalinen hyve ja kuten aiemmin kirjoitin niin yhteiskuntaa pitäisi kuitenkin rakentaa moraalisesti oikein eikä välttämättä aina oikeudenmukaisesti.
Olet oikeassa siinä, että oikeudenmukaisuus on peräti laaja käsite ja lisäksi kova arvo. Vielä -70luvulla oli lainmukaista tuomita Suomessa kuolemantuomio. Tuomio voitiin langettaa rintamakarkuruudesta. Varmasti sodan aikaan kyseistä tuomiota pidettiin oikeudenmukaisena. Muiden asettaessa henkensä alttiiksi ja monen jopa sen menettäessä pakenee joku paikalta osallistumatta maansa puolustukseen. Rintamakarkureita ei varmasti juurikaan arvostettu, oli heidän omat arvonsa sitten mitä tahansa. Toisaalta kaikkien mielestä ihmisen tappaminen on kuitenkin moraalisesti väärin. Tuollaisen tuomion täytäntöön panossa toimittiin siis ensisijaisesti oikeudenmukaisesti eikä moraalisesti oikein. Eihän ihminen, joka pitää tappamista moraalisesti vääränä voi mitenkään puoltaa kuolemantuomiota.
Oikeudenmukaisen yhteiskunnan periaatteista ja synnystä kertoo myös tarina anarkisesta yhteiskunnasta. Anarkiassa (tässä tapauksessa ks. valtion nimi) on kaikki sallittua. Tappaminen ja varastaminen ovat sallittuja, eivätkä kiellettyjä. Kuka vaan saa tappaa kenet tahansa mistä syystä haluaa tai vaikkapa ilman syytä. Jos joku on hankkinut perheelleen ruokaa varastoon on täysin mahdollista jonkun toisen varastaa ruuat. Tällaisessa yhteiskunnassa vallitsisi täydellisesti vahvimman laki. Jos oletamme, että Anarkian jäsenet ovat kuitenkin järkeviä ja ajattelevia ihmisiä niin voimme melko varmasti olettaa heidän alkavan miettiä, että ei ole kiva tulla tapetuksi koska vaan. Jopa vahvinkin on heikoilla nukkuessaan tai sairastuessaan. Voidaan olettaa, että Anarkiassa saatettaisiin päättää kieltää tappaminen. Samalla lailla voimme olettaa, että Anarkian jäsenet kokevat ikäväksi asiaksi sen, että heidän mahdolliset hyödykkeet voidaan varastaa koska vain. Kukaan ei pysty valvomaan esimerkiksi ruokavarastojaan 24h. Anarkian jäsenet päättäisivät siis yksissä tuumin myös kieltää varastamisen. Muita sääntöjä ei välttämättä tulisi. Huomattaisiin kuitenkin varsin nopeasti, että pelkät kiellot eivät tehoa toivotulla tavalla. Tarvitaan siis jokin valvova elin, ryhmä tms. joka huolehtii, että kieltoja ei rikota ja jos rikotaan on teolla seuraamuksia. Näin Anarkia alistuu valvovan instannsin alle ja muodostaa ensimmäiset oikeudenmukaisuuden periaatteet. Oleellista on myös, että Anarkian ihmiset ovat jossain määrin itsekkäitä ja esimerkiksi ruokaa ja muita hyödykkeitä on saatavilla vain rajallinen määrä. Kaikille ei voi riittää kaikkea yhtä paljoa.
Naisasialiikkeestä en nyt ehdi nyt kirjoittaa. Tosin mistään ainutlaatuisesta asiasta ei ole kyse. Eri ryhmien asiaa ajavia järjestöjä on käsittääkseni ollut jo antiikin Roomassa.
..ilmeisesti tässä pitää tehdä jonkinlainen jako eri sfääreihin, jakaa yhteiskunta kansalaisiin ja taloudelliseen tuotantojärjestelmään..
..oma näkemykseni lähtee siitä, että talous, yhteiskunnan toiminnallisuuden ylläpitäjä muodostaa arvoja, mitään kestäviä arvojahan ei voi muodostaa, jos niillä ei pystytä turvaamaan toimeentuloa..
..tuotanto siis luo paitsi tavarat ja palvelut myös pääosan yhteiskunnallisista arvoista, siitä mitä pidetään oikeana ja tavoittelemisen arvoisena..
..juuri talouden toiminnan turvaamiseksi täytyy siis olla oikeudenmukaisuudessakin mukana ansaitsemisen periaate, siitä sitten seuraa miten jakokysymykset ratkaistaan, jako tapahtuu sen mukaan, mitä kukin on ansainnut..
..arvot eivät ajattelussani noudata mitään demokratiaa, vaan ne ovat välineitä ja valintakriteerejä pysyä hengissä, saada toimeentulo..
..demokratia toimii tässä kehikossa vain talouden sallimissa rajoissa, siitä esimerkkinä oli suuri lama, jolloin jopa vasemmistoliitto puhui tyhjän kukkaron diktatuurista..
..demokratiaa voidaan toki käyttää tasoittamaan epätasa-arvoa, mutta ei nähdäkseni loputtomasti, kuten näyt päättelevänkin..
Tuomioistuimissa on mielestäni hyvinkin selvästi nähtävissä nimenomaan kaikkien yhteiskunnallisten hyveiden esiintyminen. Vanha tuomarin ohje on: "Mikä ei ole kohtuus, ei voi olla oikeuskaan". Nykyisin pyritään käytännöllisen viisauden avulla rakentammaan tuomiot niin, ettei ihmiset syrjäytyisi yhteiskunnasta. Rohkeutta vaatii tuomioiden antaminen siten, ettei media mylläkkä pääse ratkaisemaan -oikeuden sijaan. Oikeudenmukaisuuden käsittelitkin.