Minua on viime aikoina pohdituttanut kysymys esikoisten eroamisesta kirkosta. Elän täällä syrjässä uutisista, eikä ajankohtaiset viestit tänne kuulu kuin hitaasti.
Ainakin hesalainen entinen tullihurtta puhuu aivan vakavasti hämäläisille tällaista.
Tämä japsiautojennmyyjä kyllä julkisuudessa kieltää näiden puheiden olemassaolon, mutta kahdenkesken sitten - normaaliin tapaansa kiemurrellen - myöntää sellaisten puheiden olemassaolon.
Tällaisista jutuista olisi sitten tehty viimeksi oikein paperitkin, kun nämä matkasaarnaajat oli yhdessä.
Olen miettinyt, että kuinka todellisia nämä jutut on?
Kuinka tosissaan ihmiset niitä sitten ottaa? Mitä mieltä olet, lähteekö koko joukko sitten yhtä jalkaa seuraamaan eroon pahasta ja jumalattomasta kirkosta ja perustaa yhden ja pyhän esikoisten joukon, kun japsiautojen myyjä torveen töräyttää?
Mitä mieltä olet?
El Bimbo
Ainakin hesalainen entinen tullihurtta puhuu aivan vakavasti hämäläisille tällaista.
Tämä japsiautojennmyyjä kyllä julkisuudessa kieltää näiden puheiden olemassaolon, mutta kahdenkesken sitten - normaaliin tapaansa kiemurrellen - myöntää sellaisten puheiden olemassaolon.
Tällaisista jutuista olisi sitten tehty viimeksi oikein paperitkin, kun nämä matkasaarnaajat oli yhdessä.
Olen miettinyt, että kuinka todellisia nämä jutut on?
Kuinka tosissaan ihmiset niitä sitten ottaa? Mitä mieltä olet, lähteekö koko joukko sitten yhtä jalkaa seuraamaan eroon pahasta ja jumalattomasta kirkosta ja perustaa yhden ja pyhän esikoisten joukon, kun japsiautojen myyjä torveen töräyttää?
Mitä mieltä olet?
El Bimbo
Vastaukset 8
Vanhimmat
Puheenvuorostasi heijastui aikamoinen ...
"Tullihurtta"
"japsiautojen myyjä"
"normaaliin tapaansa kiemurrellen"
Onko mister P_ _ _ _A todella sellainen kuin kuvauksestasi voi päätellä?
Ja siitä teidät tunnetaan, että te rakkauden keskenänne....?
Sanon kyllä suoraan, että jos esikoislestadiolaisista tulee jokin lahko, niin siinä vaiheessa minä lakkaan maksamasta jäsenmaksuani esikoisille.
Olen solidaarinen ev.lut. kirkolle. Sen suojissa on helppo kaikenlaisten pienten kristillisten ryhmienkin toimia.
Ruotsissa esikoislestadiolaiset ovat kuulema eronneet kirkosta. Jos tämä tapahtuu Suomessakin, niin se on heidän valintansa. Mutta ei minun.
Ehkä hakeudun sen jälkeen vanhoillislestadiolaisten pariin, joka seurakunta on lähinnä samanlainen kuin tämä nykyinen omani, esikoislestadiolaiset.
Masentavaa olla väestöreksiterissä.
Olla vapaa-ajattelijoiden kanssa samassa reksiterissä.
Sillä niin se on, että mitä enemmän kirkosta ihmiset eroavat, sitä enemmän vapaa-ajattelijat juhlivat, koska he pitävät kaikkia väestörekisteriin kuuluvia oman leirinsä jäseninä. Siis jumalattomina, ateisteina ja vapaa-ajattelijoina. Kaikissa tilastoissa he pitävät mm. helluntalaisia omina jäseninään.
Eipä silti: tunnen useita vapaa-ajattelijoita, jotka ovat ihmisinä erittäin rakastettavia.
Kun oikein ystävä ystävältä ajattelen, aika moni heistä on vapaa-ajattelija.
Inhoan hurskastelua ja kaikenlaista jeesustelua. Rakastan aitoja kristittyjä ja aitoja tunteita. Tähän asti olen luullut esikoislestadiolaisia aidoiksi kristityiksi. Muitahan en kovin hyvin tunnekaan.
Vanhoillisissa näyttää olevan paljon aitoa ja vilpitöntä kristillisyyttä, heissäkin. Että jos vanhoillisista erotettuja tulee esikoisiin, niin kyllä minä saatan olla sellainen, joka esikoisten toiminnan seurauksena vaihtaa leiriä ja menee vanhoillisiin.
Tälläkin palstalla on monta mainiota vanhoillista, joiden kristillisyys ei niin kaukaa liippaa omaani, ettenkö voisi tuntea heidän laillaan. Älkää silti kukaan vanhoillinen luulko, että vaihdan seurakuntaa, jos omani - esikoiset - pysyy kirkon piirissä.
Esikoisissa on sydämeni - vielä tällä hetkellä. Kirkosta eroaminen on minulle kuitenkin kriisi, paha kriisi.
Ei kai uutinen ole totta?
Jos vanhoillisetkin erovat kirkosta, niin sitten on vain kirkko, jossa vielä roikun.
Haluan olla kristitty, vaan en mikään "hui-hai hallelujaa".
Minäkin olen kuullut tuosta huhuja, vaikken todellakaa mikään aktiivi olekaan, sivusta vaan seuraillut mihin esikoisuus menossa. Toivotaan Aada, että asiasta päättävät ymmärtäisivät pysyä kirkossa. On varmaan hirveästi esikoislestadiolaisia, jotka eivät halua tuohon mukaan, eikä varmaan mitään kivaa seuraa, jos osa itsekunkun ystävistä lähtee mukaan lahkoon ja osa ei. Jos mä nytkin vieroksun tuota seurakuntaa niin vielä vähemmän sitten kiinnostaa edes kerran vuodessa käydä tilaisuuksissa, jos he eroavat kirkosta. Joku fiksu vois tehdä aloitteen niille lapin miehille, että ottakaa järki käteen.
Sinussa, Tzantta, on jotakin samaa kuin minussakin (jos tosin mitenkään identtisiä emme olekaan).
Kävin tänään ennakko-äänestämässä kirkollisvaaleissa. Jos olisi ollut esikois-ehdokas, olisin äänestänyt häntä. Nyt äänestin - paremman puuttuessa - naapurin miestä, jolle kirkko on aina ollut sydämen asia.
"Me emme ole lahko", opetti äitini meitä lapsia aina kotona. "Me olemme kirkon jäseniä ja kuulumme lestadiolaiseen herätysliikeeseen", hän sanoi. Tämä tieto vahvisti itsetuntoani. (Silloin tuntui tärkeältä olla samanlainen kuin muutkin).
Joskus 1950-luvun alussa joku nainen pyrki ensi kerran Suomessa papiksi. Muistan, miten hänestä tehtiin pilkkaa radiossa. Siellä oli kuunnelma miehestä, joka pyrki lentoemännäksi. Me kaikki kotona nauroimme kuunnelmalle.
Oli jotenkin itsetäänselvää, että naisen paikka oli kotona synnyttämässä ja hoitamassa lapsia. Ja miehet taas hoitivat virkoja, mm. papin virkaa.
Olen koulutettuna, lapsettomana, miehestäni eronneena virkanaisena kokenut usein olevani lestadiolaisuudessa kuin jonkinlainen outo lintu, jota ei siellä järin paljon ymmärretä.
Silti olen roikkunut siellä. Pidän ihmisistä, ja es.lest. sisaret ja veljet vaikuttavat minusta vilpittömiltä ja mukavilta.
Jos es.lest. seurakunta eroaa kirkosta, niin kyllä niin on, että he eroavat, mutta minä jään.
Vaikeina aikoina on kirkon suojissa ollut kristillisyyden hyvä olla.
Tähänkin asti me olemme kirkon suojissa eläneet omaa elämääme ja kirkko omaansa.
Etkö lukenut alapuolella olevaa kirjoitustani? Seurakunta ei kuulu kirkkoon, vaan yksityiset jäsenet. En ole kuullut, että kukaan olisi eroamassakaan kirkosta. Ei edes Ruotsissa tai Norjassa, vaikka itse jakavat ehtoollista, koska se tapahtuu kirkoissa vastoin Jumalan Sanaa.
Olipas mielenkiintoinen kysymys... Itsekin olen asiaa miettinyt. Valitettavasti en ole kuitenkaan päässyt "kärpäseksi katossa", jos tällaisista asioista on keskusteltu. Eihän sitä tiedä vaikka olisikin, mutta parempi varmaan olla levittelemättä huhuja, helposti tulee kärpäsestä härkänen. Helsingissä on alettu järjestää esikoislestadiolaisten yhteisiä ehtoollisia noin joka toinen kuukausi, mutta nämä tilaisuudet tapahtuvat eri kirkoissa ja ne toimittavat Suomen ev.lut. kirkon papit. Julkisesti on esitetty lausuntoja, joissa on toivottu tämän järjestelmän jatkumista, korostettu ehtoollisyhteyden merkitystä esikoislestadiolaisten seurakuntayhteydellä ja kehotettu kaikkia osallistumaan näihin tilaisuuksiin. Ei ole kuitenkaan kehotettu olemaan osallistumatta muihin ehtoollistilaisuuksiin.
Ymmärrän, että joillekin oikeanlaisten ehtoollistilaisuuksien saatavuus on ongelma, riippuen henkilön lähiseurakunnan tilanteesta. Minulle se ei ole onneksi ollut ongelma, ja olen voinut vapaasti osallistua oman seurakuntani (jossa ei mm. ole yhtään naispappia) ehtoollisjumalanpalveluksiin, sekä muiden lähikirkkojen vastaaviin tilaisuuksiin. Mutta koska kaikilla ei ole tällaista mahdollisuutta, on hyvä että tällainen mahdollisuus tarjoutuu näiden es.lest. omien tilaisuuksien kautta. Ehtoollinen on tärkeä osa kristityn uskonelämää, eikä pitäisi mennä pitkiä aikoja ehtoolliskäyntien välillä, ettei usko väsyisi. Siksi siis nämä tilaisuudet ovat mielestäni sinänsä hyviä.
Huonoksi ne kuitenkin muuttuvat siinä vaiheessa, jos aletaan korostaa, ettei muissa ehtoollistilaisuuksissa pitäisi käydäkään ja että ehtoollinen on jotenkin huonpmpi, jos siihen osallistuu sellaisia, joihin ei tunne Hengen yhteyttä. Tällainen asenne ei olisi sinänsä mitään uutta luterilaisuudessa, mutta minun mielestäni se on väärä. Mm. Amerikassa on luterilaisia kirkkoja (esim. Lutheran Church Missouri Synod ja Wisconsin Evangelical Lutheran Synod), jotka ovat tässä asiassa hyvin tiukkoja. Ja esim Moskovassa asuva amerikkalainen Missouri Synodin pappi ei ole siellä halunnut mennä esikoislestadiolaisten kanssa samaan ehtoollispöytään, koska ei ole varma esikoislestadiolaisten uskosta ja opista. Eli tällaista "tiedä vaikka tarttuisi..."-mentaliteettia löytyy muualtakin.
Jos esikoislestadiolaiset eroaisivat Suomen ev.lut. kirkosta, olisi siihen asiaan tietysti tehtävät myös henk.koht. ratkaisu, mutta se on sen ajan kysymys. Pidän mahdollisena, että itsekin eroaisin. Suomen ev.lut. kirkko on kuitenkin paljossa luopunut oikeasta raamatunmukaisesta opista. Mutta pidän myös mahdollisena, että en eroaisi, ainakaan nykyisessä tilanteessa. Itselläni ei ole mitään ongelmia Suomen ev.lut. kirkon kanssa, joten miksi ihmeessä eroaisin?
Kysymys ei ollut minulle asetettu, mutta en voi olla vastaamatta. Voin sanoa, että se on sinun laistesi pahanilkisten panettelua. Saman miehen väitetään käskeneen Lammilaisia äänestämään naista kirkkoherraksi. Sekin on täysin perätön juttu. Lisäksi, vaikka Ruotsissa ja Norjassa on alettu jakamaan ehtoollista omilla Rukoushuoneilla, eivät he silti ole eroneet kirkosta.Eikä Suomessa nytkään kukaan käske kuulua tai olla kuulumatta kirkkoon. Eikä seurakunta kuulu kirkkoon, vaan yksityiset ihmiset.
oikein on. Valaseppa, kun tunnut tietävän.