HS:n NYT-viikkoliite otti etusivun jutussaan 13.4. puheeksi kirkon erottamisen valtiosta Ruotsin tapaan. Tulipa sopivasti pääsiäislomalukemiseksi!
Takana oli kansanedustajien Irina Krohnin ja Rosa Meriläisen ehdotus, joka - tavallaan kyllä ei yllättävää - ei saanut kannatusta eduskunnassa. Kansanedustajat ovat liian herkkiä vaarantamaan uudelleenvalintaansa kajoamalla kirkkolaitokseen, johon sentään 70-80% suomalaisista kuuluu.
Mitä mieltä olette? Missä määrin kirkko ja valtio vielä ovat "naimisissa" keskenään? Sentään se muutos äskettäin tapahtui, ettei presidentti enää nimitä piispoja.
Ainakin hautaustoimilaissa kirkko ja valtio joutuivat keskenään pakkoliittoon. Laki oli syntyessään torso eikä miellyttänyt lopulta keitään osapuolia. Kirkko ja seurakuntalaiset närkästyivät pakkovelvoitteestaan haudata myös kirkkoon kuulumattomat, nuo "kirkollisveroa maksamattomat vapaamatkustajat". Pata-ateistit taas kiukuttelevat, että kirkkomaahanko tässä nyt sitten kuitenkin tulee papin aamenella kuopattavaksi.
Lopputulos kertoo lainsäätäjän kyvyttömyydestä löytää vanhasta valtiokirkkojärjestelmästä poikkeavia ratkaisuja. Kiusaus tehdä asiat "niin kuin on ennenkin tehty" oli lainsäätäjälle liian suuri.
Kirkon pakananhautausvelvoitetta perusteltiin alan ammattitaidon luontaisella keskittymisellä seurakunnille ja kustannustehokkuudella. Valtiokirkollisesta kirkkovaltiomentaliteetista ei päätös ainakaan saanut päättäjiä vierottumaan.
Krohnin ja Meriläisen toinen tärkeä pointti oli saada uskonnonopetus pois kouluista takaisin vanhempien vastuulle. Ruotsin mallin mukainen ei-tunnustuksellinen kaikkien uskontojen taustatieto-opetus, uskontotieto tulisi tilalle.
Kouluajoistani on jo aikaa. Joko koulujen pakkorukoiluista ja uskonnollisista aamunavauksista on luovuttu?
Takana oli kansanedustajien Irina Krohnin ja Rosa Meriläisen ehdotus, joka - tavallaan kyllä ei yllättävää - ei saanut kannatusta eduskunnassa. Kansanedustajat ovat liian herkkiä vaarantamaan uudelleenvalintaansa kajoamalla kirkkolaitokseen, johon sentään 70-80% suomalaisista kuuluu.
Mitä mieltä olette? Missä määrin kirkko ja valtio vielä ovat "naimisissa" keskenään? Sentään se muutos äskettäin tapahtui, ettei presidentti enää nimitä piispoja.
Ainakin hautaustoimilaissa kirkko ja valtio joutuivat keskenään pakkoliittoon. Laki oli syntyessään torso eikä miellyttänyt lopulta keitään osapuolia. Kirkko ja seurakuntalaiset närkästyivät pakkovelvoitteestaan haudata myös kirkkoon kuulumattomat, nuo "kirkollisveroa maksamattomat vapaamatkustajat". Pata-ateistit taas kiukuttelevat, että kirkkomaahanko tässä nyt sitten kuitenkin tulee papin aamenella kuopattavaksi.
Lopputulos kertoo lainsäätäjän kyvyttömyydestä löytää vanhasta valtiokirkkojärjestelmästä poikkeavia ratkaisuja. Kiusaus tehdä asiat "niin kuin on ennenkin tehty" oli lainsäätäjälle liian suuri.
Kirkon pakananhautausvelvoitetta perusteltiin alan ammattitaidon luontaisella keskittymisellä seurakunnille ja kustannustehokkuudella. Valtiokirkollisesta kirkkovaltiomentaliteetista ei päätös ainakaan saanut päättäjiä vierottumaan.
Krohnin ja Meriläisen toinen tärkeä pointti oli saada uskonnonopetus pois kouluista takaisin vanhempien vastuulle. Ruotsin mallin mukainen ei-tunnustuksellinen kaikkien uskontojen taustatieto-opetus, uskontotieto tulisi tilalle.
Kouluajoistani on jo aikaa. Joko koulujen pakkorukoiluista ja uskonnollisista aamunavauksista on luovuttu?
Vastaukset 6
Vanhimmat
tuota miettimään. Ruotsin perässä täällä joka tapauksessa tullaan. Odotetaan vaan mitä Ruotsissa tapahtuu ja sitten odotetaan se 10-30 vuotta.
Todella hienoa että muutama kansanedustakin jo lämpenee ajatukselle.
Mielestäni hautaustoimenkin saisi yksityistää.
Mielestäni on todella hölmöä, mafian-kaltaista toimintaa, että yhdellä yrityksellä (kirkko) on oikeus verottaa kaikkia muita suomen yrityksiä, vaikka yksikään yrityksen työntekijöistä ei kuuluisi kirkkoon.
Kirkko irti valtiosta. He pärjäävät kyllä yksityisten jäsenentensä maksamalla vuotuisella kirkollisverolla.
Taikka sitten minäkin haluan omalle yritykselleni saman oikeuden verottaa muita yrityksiä !
Jäi tästä se pointti uupumaan, että kirkon ja valtion liiton isoja esimerkkejä on kirkon vihkimäoikeus.
Avioliittoon vihkiminen on kirkossa tietenkin "hienoa" ja "niin kuin pitää" hääparin mielestä. Ei tule ajateltua, että se olisi muutakin kuin kaunis seremonia, nimittäin juridinen sitoumus, jolla on seurauksia lain edessä.
Nurinkurista on, että kirkko saa vihkiä ja siten yhdistää ihmiset. Sen sijaan kirkko ei saa erottaa - se on tuomioistuimen tehtävä.
Minkä pappi on vihkinyt, sen voi vain tuomari erottaa. Tässä valtio ja kirkko ovat yhä toisissaan sidoksissa. Useissa Euroopan maissa vain maistraatin vihkiminen on laillinen - sen lisäksi saa käydä kirkossa, mutta ei sen sijasta. Tässä avioparille tehdään juridinen sitoumus selväksi, ei vain sitä hörhelöä, huntua, hääkakkua ja papin kauniita sanoja.
Kirkkohäitä pidetään lähinnä sen vuoksi, että morsian saa pitää prinsessapukua ja huntua yllään sen yhden puoli päivää. Tämän vuoksi naiset kuuluvat kirkkoon ja samasta syystä miestenkin täytyy - ei sitä muuten kirkkoon naimaan pääsisikään. Raadollinen on kirkkoon kuulumisen perussyy.
Tuo pitää muuten täysin paikkansa.
Naimisiin menosta vielä sen verran, että siinä luvataan rakastaa toista myötä- ja vastoinkäymisissä, elämän loppuun asti. Mielestäni täysin edesvastuutonta ja hullua tuollainen lupaus. Joka toinen pari eroaa, ja loput kärsivät samassa liitossa riidellen loppuun asti. Todella harvinaiset poikkeukset (jotka aidosti rakastavat toisiaan) vahvistavat tietysti säännön. Poikkeukset poislukien todella edesvastuutonta ja älytöntä toimintaa.
NYTin jutussa väitettiin, että Ruotsissa ev.lutiin kuuluu noin 85% kuin Suomessakin. Eikö Ruotsissa luku ole kuitenkin noin 70%? Ja Suomessa tarkemmin ottaen 83? Mikä tarve näissä jutuissa on ilmoittaa epätarkasti jäsenlukuja? Halutaanko sillä luoda jotain kuvaa kirkosta vahvana yhteiskunnallisena toimijana ja ehkäistä mielikuvaa kuihtuvasta instituutiosta?