Miten syntinen pelastuu Kristuksen evankeliumin kautta? Haluaisin lukea käsityksiä ja oppeja vanhurskautuksesta (sovitus, lunastus, pyhitys) suhteesta uskoon ja mahd. "sakramentteihin"
Tuleeko uskova synnittömäksi uskoontultuansa niin ettei hän enää voi tehdä syntiä? Mitä on käytännön elämän pyhitys?
Mikä on Raamatun vastaus näihin kysymyksiin?
Tuleeko uskova synnittömäksi uskoontultuansa niin ettei hän enää voi tehdä syntiä? Mitä on käytännön elämän pyhitys?
Mikä on Raamatun vastaus näihin kysymyksiin?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Ensiksikin: onnittelut siitä, että Pyhä Henki on tuonut sinut näin pitkälle etsimään vastausta elämäsi tärkeimpiin kysymyksiin.. Olet hyvällä ja siunatulla paikalla.
Tässä muutama sana vastaukseksi:
Pelastumme yksin uskosta, yksin armosta ja yksin Jeesuksen Kristuksen ristillä suorittaman lunastustyön ansiosta.
Syntinen (SINÄ/MIINÄ) tarvitsee pelastuakseen tietoisuuden, että hänen syntinsä vievät hänet kadotukseen ilman Kristusta. Tarvitaan siis synnintunto. (Eihän omasta mielestään synnitön tarvitse Vapahtajaa.)
Ja sitten tarvitaan lapsenomainen usko ja luottamus siihen, että Kristus ristillä kuollessaan on sovittanut juuri meidän (SINUN/ MINUN) syntimme. Jo kaksituhatta vuotta ennen kuin synnyimme tähän maailmaan, on Jeesus nähnyt jokaisen syntimme ja sovitti meidät Jumalan kanssa, niin ettei meidän tarvitse kärsiä rangaistusta syntiemme tähden, koska ne on jo sovitettu.
Kahta kertaa ei rangaista samasta rikoksesta. Jos siis Kristus on jo kärsinyt puolestamme meille kuuluvan rangaistuksen, ei meidän enää tarvitse kuolla syntimme tähden.
Tästä voit saada tarkempaa tietoa (esimerkiksi miten uskoon tuleminen käytännössä tapahtuu) linkistä
http://www.greatcom.org/laws/finnish/
Niin kauan kuin elämme tässä maailmassa, joudumme toteamaan, että myös uskoon tulomme jälkeen teemme jatkuvasti syntiä ajatuksin, sanoin, töin ja laiminlyönnein.
Jeesus kyllä muuttaa pikku hiljaa koko vaellustamme, mutta täydellisiksi emme tule elinaikanamme. Synnittömiä olemme vasta taivaassa.
Meillä on kuitenkin puhdistustie, niin että voimme elää omatunto puhtaana.
Jeesus sanoi kiirastorstai-iltana pestessään opetuslastensa jalkoja: "Joka on kylpenyt, ei tarvitse muuta, kuin että jalat pestään, ja niin hän on kokonaan puhdas.”
Uskoon tullessamme meidät ikään kuin kylvetetään ”uudestisyntymisen pesulla”. Tulemme kokonaan puhtaiksi Jeesuksen ristillä vuotaneen veren tähden. Uskovina vaeltaessamme tarvitsemme kuitenkin päivittäin ja hetkittäin uutta puhdistusta (”jalkojen pesua”). Se tapahtuu tunnustamalla Jeesukselle rukouksessa vaikka ajatuksin, että olemme langenneet syntiin. Silloin auttaa Raamatun lupaus:
”Mutta jos me valkeudessa vaellamme, niin kuin hän on valkeudessa, niin meillä on yhteys keskenämme, ja Jeesuksen Kristuksen, hänen Poikansa, veri puhdistaa meidät kaikesta synnistä.
Jos sanomme, ettei meillä ole syntiä, niin me eksytämme itsemme, ja totuus ei ole meissä.
JOS ME TUNNUSTAMME SYNTIMME, ON HÄN USKOLLINEN JA VANHURSKAS, NIIN ETTÄ HÄN ANTAA MEILLE SYNNIT ANTEEKSI JA PUHDISTAA MEIDÄT KAIKESTA VÄÄRYYDESTÄ.” (1.Joh.1:7-9)
Meidän on myönnettävä, että toisinaan synti tuntuu ikään kuin riippuvan meissä kiinni. Pyhä Henki joutuu yhä uudestaan nuhtelemaan meitä. Siksi on syytä pitää omatunto herkkänä, niin että aina tarvittaessa olemme valmiit tekemään täyttä totta uskonelämässämme. Tämä on sitä pyhitystien kulkemista, jossa meitä vähitellen muutetaan Kristuksen kaltaisiksi.
Tunnustettuamme syntimme meille annetaan ne anteeksi. Voimme jatkaa vaellustamme omatunto puhtaana.
Uskossa vaeltaminen tarvitsee vahvistuakseen jokapäiväistä Raamatun sanaan syventymistä.
Jumala nimittäin puhuu Raamatun kautta omilleen, antaa ajatuksia ja oivalluksia, lohdutusta ja iloa.
Aluksi Raamattu voi tuntua vaikeaselkoiselta, mutta vähitellen Pyhä Henki antaa lisää ymmärrystä ja uusia oivalluksia. Jos et ole aikaisemmin säännöllisesti lukenut Raamattua, aloita mieluummin Uuden Testamentin puolelta evankeliumeista.
Siunausta elämäsi ja etsintääsi.
Kiitos siunaavista sanoistasi!
Olen kyllä itsekin jo jonkin matkaa uskontiellä kulkenut ja täytyy sanoa, että olen samoilla linjoilla kirjoituksesi kanssa. Viimeaikoina olen hämmästellyt lukiessani täällä netissä miten erilaisia käsityksiä kristittyjen piirissä on näistäkin ydinasioista.
Varmaan tuo syntikysymys herättää vielä keskustelua, koska toisille on kirkastunut se niin, ettei uskoontullut voi tehdä enää syntiä, jos hän on oikein tullut uskoon. Tästä seuraa taas se, että jos kokee niin kuin sinäkin tai minä, että synti riippuu meissä kiinni vielä uskovinakin, on koko uskomme kyseenalaistettu.
Olen ehkä ymmärtänyt jotakin väärin Sunin tai SofiaDaanin käsityksistä, tarkoittavatko he samasta asiasta puhuessaan samaa kuin minä tai sinä vai ajattelemmeko vain eri käsitteillä ja sisällöillä itseasiassa aivan samalla tavalla.
Siunausta sinullekin tutkisteluissasi!
Jos Paavali uskalsi tunnustaa Roomalaiskirjeensä seitsemännessä luvussa kärsivänsä syntisestä luonnostaan, niin sitä suuremmalla syyllä me voimme olla samaa mieltä hänen kanssaan.
Perisynti riippuu meissä ja haluaa hinnalla millä hyvänsä vastustaa kaikkea Jumalan toimintaa. Mutta Paavalikin tiesi vastauksen ongelmaan (Room.8):
"1 Niin ei nyt siis ole mitään kadotustuomiota niille, jotka Kristuksessa Jeesuksessa ovat.
2 Sillä elämän hengen laki Kristuksessa Jeesuksessa on vapauttanut sinut synnin ja kuoleman laista.
3 Sillä mikä laille oli mahdotonta, koska se oli lihan kautta heikoksi tullut, sen Jumala teki, lähettämällä oman Poikansa syntisen lihan kaltaisuudessa ja synnin tähden ja tuomitsemalla synnin lihassa,
4 että lain vanhurskaus täytettäisiin meissä, jotka emme vaella lihan mukaan, vaan Hengen.
37 Mutta näissä kaikissa me saamme jalon voiton hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut.
38 Sillä minä olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, ei enkelit eikä henkivallat, ei nykyiset eikä tulevaiset, ei voimat,
39 ei korkeus eikä syvyys, eikä mikään muu luotu voi meitä erottaa Jumalan rakkaudesta, joka on Kristuksessa Jeesuksessa, meidän Herrassamme."
Henkilökohtaisesti vältän sellaisten viestien lukemista, joiden kirjoittajien jo vanhastaan tiedän haastavan riitaa tai olevan hyvin jyrkkiä ja tuomitsevia toisia uskovia kohtaan. Heillä tuntuu olevan vain yksi totuus:heidän totuutensa, josta en aina ole samaa mieltä.
Siksi pidän viisampana olla lukematta tällaisia puheenvuoroja. Tunnen kyllä heikkouteni kiivastua hengessäni sellaista lukiessani...
Kun koet, että olet henkilökohtaisesti syyllinen Kristuksen syntiuhriin ja tunnet piston sydämessäsi sen johdosta, Hän tuo sinulle parantavan murheen ja aidon katumuksen ja aidon pelastuksen, jolloin voit sanoa ainoastaan; Herra armahda minua syntistä.
Koska kukaan ei voi tulla Jeesuksen luo, ellei hän synny uudesti ylhäältä, ahtaanportin taistelun kautta.
Termi ahdas portti on tullut paljon esiin viimeaikaisissa keskusteluissa. Se liitetään uskoontulemiseen ja uudestisyntymiseen sekä Totuuden Hengen saamiseen. Mitä tämä ahdas portti oikein merkitsee? Tiedän että Jeesus käytti tätä termiä opetuksessaan. Maailman tie on lavea tie, taivastie kapea. Maaiman tietä on helppo kulkea kun taas taivastietä vaivalloista. Suurin osa ihmisistä valitsee helpon tien, ei taivastietä.
Onko ahdas portti ihmispelon ja pilkan aiheuttama ahtaus tai luonnolliselle ihmiselle vaikea oman syntisyyden tunnustaminen?
Olen kuullut uskoontulotodistuksia, joissa ihminen ei kokenut mainittavaa synnintuntoa eikä mitään erityistä ongelmaa elämässään, mutta tunsi Jumalan hyvyyden vetävän puoleensa ja evankeliumi kirkastui sanan kuulossa niin, että usko syntyi. Entä jos tällainen henkilö ei voi sanoa ahtaan portin kokemuksestansa juuri mitään, onko hän silloin tullutkaan "oikein uskoon"?
Tällaiset uskoontulijat yleensä kertovat, että he myöhemmin saivat tulla kokemaan syntisyytensä jouduttuaan uskonelämässä lain alle tai lainalaiseen tilaan. Ehkä se oli sallittua heille juuri sitä varten. Tuliko siitä heille sitten ahdas portti?
Kysyt: "Mitä on käytännön elämän pyhitys?"
Saitkin vastauksia, jotka mielestäni perustuvat raamatun ilmoitukseen.
Usein meidän kristittyjen ongelmaksi nousee juuri tuo esittämäsi kysymys. KÄYTÄNNÖSSÄ uskon elämä ei ole mitään hurskastelua tai raamatun sanalla päähän lyömistä, vaan tässä ja nyt, ihmissuhteissamme kohtaamiemme ongelmien ja vaikeuksien kanssa kamppailua. Mikäli me niissä saavutamme "jalon voiton", silloin me pyhitymme.
Esimerkiksi nöyrtyminen puolison, lapsen tai ystävän edessä on sama kuin teemme sen Jumalan edessä. Pyhitys on parannuksen tekemistä synneistä, joista ylpeys on oiva esimerkki. Sen niska ei taivu pelkästään Jumalan edessä tekemämme katumusharjoituksen tuloksena. Jumala on tarkoittanut meidät elämään yhteydessä toisiin ihmisiin ja, että me heidän edessään toimisimme niin kuin tahtoisimme menetellä suhteessamme Jumalaan.
Jumala antaa NÖYRILLE armon. Raamatun sanan perusteella "armo tekee meissä työtään", eli pyhittää meitä, joten siitä vain nöyrtymään sen kaikkein hankalimman ja inhoittavimman ihmisen eteen. Nöytyminen ei kuitenkaan ole sitä, että mielistelisimme tai antaisimme periksi sellaisissa asioissa, jotka rikkovat Jumalan sanaa vastaan. Siunausta vaelluksellesi !
Kotiimme tuli kerran eräs uskovainen äiti kyläilemään vaimoni luona, tällä sisarella on tai oli silloin murrosikäinen tytär, joka kovin vastusti uskoa. Erään asian vuoksi heillä tuli ikävä riitakohtaus kodissamme, niin että jouduin nuhtelemaan tyttöä, josta hän riemastui vielä enemmän. Isännän oikeudella ajoin tytön pois kodistamme huutamasta suojellakseni omia pienempiä lapsiamme.
Jonkin ajan kuluttua tästä tapahtumasta minua alettiin vaatimaan, että on pyydettävä tältä tytöltä anteeksi käytöstäni. Mitä arvelet mitä olisi pitänyt tehdä?
Ajattelin kyllä itse, että tytön olisi pitänyt ymmärtää huono käytöksensä ja pyytää anteeksi minulta ja perheeltämme sekä äidiltänsä.
Menin kuitenkin tytön luo hänen kotiinsa ja keskustelin asiasta ja pyysin jopa omalta puoleltani anteeksi, mutta tyttö ei vieläkään ole sitä tehnyt. Minun puolesta asia saa olla ja olen antanut hänelle tietysti anteeksi niin, että voimme nykyisin kohdata aivan sujuvasti toisemme.
1.Kor.1:30
Mutta hänestä on teidän olemisenne KRISTUKSESSA JEESUKSESSA, JOKA ON TULLUT MEILLE viisaudeksi Jumalalta ja vanhurskaudeksi ja PYHITYKSEKSI ja lunastukseksi.
En tiedä olisinko kyennyt tilanteessasi toimimaan noinkaan esimerkillisesti.
Lapset ja varsinkin murkkuikäiset nuoret etsivät rajojaan. Itse asiassa he eivät ainoastaan etsi niitä, he suorastaan vaativat löytää ne. Ja elleivät löydä, he etsivät koko elämänsä. Tästä näemme surullisia esimerkkejä ympäri maailman.
Osoitit viisaasti tytölle niitä rajoja, joilla sinä perheenpäänä suojelet kotiasi ja lapsiasi. Kyllä käyttäytymisesti silloin ja varsinkin jälkeenpäin jäi tytölle mieleen. Olen vakuuttunut myös siitä, että tapahtuneella oli sekä oman perheesi kannalta, että tytön itsensä suhteen tulevaisuuteen asti ulottuvia seurausvaikutuksia.
Annoit myös esimerkin anteeksipyytämisestä, vaikka siihen ei ehkä olisi ollut edes aihetta. Sen sijaan näytit tytölle käytännössä mitä merkitsee rauhanrakentamisen(rauhantekijä) velvoite, jonka Jumalan sana mm. vuorisaarnassa meille asettaa. Uskon, että sinulla on toimiesi vuoksi rauha sydämessäsi.
Siunattua pääsiäisen aikaa sinulle ja koko perheellesi.