Äärimmäisen harva meistä TODELLA uskoo. Nimittäin uskoo niin paljon, että panisi ainoat pari penninkiä antaneen köyhän lesken tavoin alttiiksi koko elämisensä.
Jos OIKEASTI uskoisimme siihen, mitä puheissamme höpötämme hädästämme "pelastaa sieluja" ja siihen että saamme tulevassa elämässä palkkamme myös hyvistä töistä, olisimme valmiit "antamaan Jeesukselle", ei vain elämämme, vaan myös koko rahapussimme saadaksemme yhdenkin sielun pelastettua tai edes ruokittua. Mutta ei: huudamme kyllä kurkku suorana Herra, Herra! mutta annamme kuitenkin hänen työhönsä samoin kuin lähimmäistemme auttamiseksi vain sen verran kuin katsomme itsellämme olevan varaa. Tässä asiassa olemme kyllä perin järkeviä, olimmepa sitten muuten kuinka järjettömiä tahansa.
Jos OIKEASTI uskoisimme siihen, mitä puheissamme höpötämme hädästämme "pelastaa sieluja" ja siihen että saamme tulevassa elämässä palkkamme myös hyvistä töistä, olisimme valmiit "antamaan Jeesukselle", ei vain elämämme, vaan myös koko rahapussimme saadaksemme yhdenkin sielun pelastettua tai edes ruokittua. Mutta ei: huudamme kyllä kurkku suorana Herra, Herra! mutta annamme kuitenkin hänen työhönsä samoin kuin lähimmäistemme auttamiseksi vain sen verran kuin katsomme itsellämme olevan varaa. Tässä asiassa olemme kyllä perin järkeviä, olimmepa sitten muuten kuinka järjettömiä tahansa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
uskoisi olemattomiin?
Raamatussa Jeesus kehoitti maksamaan kymmenykset.
Se on hyvä tapa aloittaa antaminen, sen ei luulisi olevan kenellekkään ylivoimaista.
Sitten kun on kokeillut ja huomannut vuoden päästä aloittamisesta 10 prosentin antamisen olleen siunaavaa voi jo alkaa maksaa enempikin.
Siinä antamisessa usko kasvaa kun huomaa siunausten ja kylvämisen lain toimivan.
Empä usko olevan mahdotonta ajatella että antaisin kaikki rhani vaikka lähetystyöhön.
Kyllä uskon Herran olevan voimallinen maksamaan ja pitämään huolen seuraavaan tilipäivään asti ja jopa siunaamaan satakertaisesti.
Mutta koska raamattu opettaa vain kaiken satosi parhaimmista vain 10 prosentin antamisesta niin en taida jos en saa erityistä varmuutta jotta tulisi antaa.
Roisaalta jos tarvitsen enempi rahaa tiedän että jos kylvän enempi niitän enempi.
Joka runsaasti kylvää hän runsaasti niittää.
Uskossa kasvaminen ja uskonaskeleiden ottaminen on jännittävää.
Jeesus elää ja hän näkee ja vastaa kylvöömme ja rukouksiimme.
uskomisestaan? Vanha kansanviisaus sanoo "tyhjien tynnyreitten kolisevan eniten".
höpötystä, kielilläpuhumista yms. mongertelua.
Sitähän se on. Tunnustuksellinen uskomus olemattomiin.
Höpötystä. Tai sitten sunistelua, jeesustelua, jossa keskivertoa kyvyttömämpi henkilö saa olemattoman vehkeensä seisomaan.
Täällä niitä riittää, entiset ja tulevat entiset sefut, ritarit, rillipäät.
Vapaana, ilman asianmukaista lääkehoitoa.
antavien köyhien leskien hengenheimolaisiin. Onhan toki sellaisiakin: yleensä kilttejä ja vaatimattomia ihmisiä, joita supersaarnaajat eivät juuri taida muutoin arvostaa kuin juhlapuheissaan ja kolehdin kartuttajina.
Se juuri vihaksi pistääkin, että moni kiltti, yksinkertainen mummeli antaa melkein viimeiset vellirahansa ennen seurakunnan hyväksi tekemänsä testamentin tekoa "Jumalan valtakunnan työhön" samaan aikaan kun supersaarnaajat ajelevat mersulla tai amerikan raudalla ja asuvat loistohuviloissa koska Herra on niin ihanasti siunannut heitä.
Ohoh. Unohtuiko antaa kunnia Jumalalle äskeisessä kirjoituksessani?
Jos viisi vuotta sitten jou olisi ehdottanut että anna kaikki rahasi Herralle se olisi ollut varmaankin liikaa minulle.
Nyt kun on nähnyt Herran uskollisuuden kun on maksanut kymmenyksiä ja usko hänen armostaan on kasvanut, niin voisi moinen onnistuakkin siis antaminen,
Siitä kiitos ja kunnia Jumalalle joka on hyvä ja uskollinen ja raamatulle joka toimii.
Toisaalta minun antamistani ei voi laskea Lesken rovon mitaksi mitenkään.
Olen töissä ja tiedän tilipussin tulevan ja pariviikkoa rahatonna ja vaikka pastossa nyt ei pitäisi olla mahdotonta.
Me länsimaiset uskovat voisimme antaa ja saada niin paljon.
Kumpa rahan antamisesta köyhille ja uskovien projekteihin tulisi tapa meillä.
Saisimme niittää ajan myötä taloudellisia siunauksia itsellemme ja kristillinen työ menisi eteenpäin.
Rikkaille saarnaajille ei tietenkään ole jätkeä antaa.
Jeesus elää ja vaikuttaa.
Hänen lupauksensa on niin ja Aamen.
Kunnia Jumalalle joka on hyvä ja uskollinen.
Armollinen rakastava isä.
Eli oletko varma siitä ettei kukaan anna "puutteestaan", eli että ei olisi vara edes uhrata, tai etteikö jotkut tee jopa suuria lainojakin, että voivat jopa avustaa niitä joilla ei ole "mitään".
Olen kyllä kanssasi melkoisen samoilla linjoilla, eli uhrataan "liiastaan", eikä Aabrahamin tavoin Iisakkia.
Meidän on ehkä vaikea toisten elämää "valvoa" uhraamisen suhteen, mutta kyllä sen näkee avustusten suhteen, kun on tällästä tuohua vuodet tehnyt.
Melko selkeeksi on kuva tullut näistä avustajista, ketkä auttavat hädässä olevaa, tietää jopa kaukaa kenen puoleen kääntyä.
Herra kyllä siunaa iloista antajaa, vaikka joskus tuntus vaikeelta uhrata sellaista, josta ei todella tahtoisi luopua, kun lihallisestikin on tärkeää.
kuin, että olen melko varma että myös poikkeuksia suuntaan jos toiseenkin löytyy. Kautta aikojen on ollut ihmisaiä jotka ovat uskonsa ja aatteensa vuoksi olleet valmiit suuriinkin uhrauksiin. Heitä on toki myös tänään, meidän aikanamme. Olen kuitenkin melko vakuuttunut että suurimpaan osaan ihmisistä, myös uskovien titteliä kantavista, väitteeni pätee. - Mikäli olen väärässä, se on minun häpeäni mutta kunniaksi uskoville.
tärkein usko on Jeesuksen Kristuksen USKO,joka meille on ylhäältä annettu.Siis antakoon kukin "pennejänsä"sen mukaan ,missä määrin omistaa ylhäältä saatua uskoa.Usko,toivo ja rakkaus.Vaikka antaisin koko omaisuuteni,mutta minulla ei ole rakkautta,(sitäkin saa ylhäältä,kun anoo)niin kaikki minun tekoni on vain pelkkää kilinää ja helinää.
olen aina ollut samalla linjoilla tämän asian suhteen!!
vaikka joku kipeästi tarvitsisi apua,niin ei sitä keneltäkään tule! sitten kokouksissa paahdetaan kuinka on autettava lähimmäistään ja siellä nyökytellään,mutta kun astutaan ulos kirkoista,niin jopas järki,synti astuu kuvioihin.Kuinka paljon olisi Suomessakin köyhiä joita voisi jokainen auttaa,on alkoholisteja jotka asuvat kaduilla,on raiskattuja lapsia ja nuoria kaduilla,on perheväkivallan uhreja-heikkoja naisia jotka on joutuneet vuosia elämään matkalaukku-elämää ukon piinan vuoksi ja seksiin painostamisen vuoksi-koditon olin minäkin vuosia eikä kukaan auttanut,kukaan ei kysynyt miten jaksan.Yhtä ainutta ystävää lukuunottamatta.Sillä olin niin taitavasti peitellyt tuskani että sitä ei monikaan nähnyt mutta ihmettelen kuinka kukaan ei aistinut...tosin eräs ihminen aisti.
kerran aamulla aikaisin sain tekstiviestin häneltä.siinä luki: Huomenta! tässä aamuteetä juon ja mietin,mitähän sinulle Oikeesti mahtaa kuulua?
Hän näki ja tunsi sydämeni.edes sukulaiseni eivät ole kiinnostuneet kuulumisistani.
enkä sitäpaitsi odotakaan keneltäkään mitään.
On surullista toisaalta olla yksin sisarusjoukossa,yksin,sivullinen.se on surullista.se tekee surulliseksi kun kukaan ei oikeesti välitä.koska kukaan ei heistä voi tietää mitä on elää ilman kotia.vuosia.matkalaukkuelämää.
ihminen joka ei kykene asettumaan toisen olosuhteisiin,niin silloin ei ole paljoakaan yhteistä.jos tunneäly puuttuu niin kaikki puuttuu.tätä mieltä minä olen!
Sanasi sattui minunn siksi, koska minun kohdalla sinä olet täysin oikeassa. *häpeää*
Olit uskossa tai et, mutta Jumala puhutteli minua kauttasi. Kiitos!
Herra armahda mua! Meillä on harvoin rahaa syödä ja jos on rahaa, niin satsaamme heti jääkaapin täyteen, ettemme nälkää näkisi. Sinun työllesi Herra minä en ole antanut omastani, sillä pelko siitä, että näemme koko perhe nälkää, estää minua satsaamasta ja panostamasta Sinun työllesi Herra. Vahvista minun uskoani Isä Jeesuksen nimessä....
"vähäväkisiltä ihmisveljiltäni". Sanani sattuivat taas tietysti niihin, joita niiden ei pitänyt satuttaa. Ne taas, joille sanani olivat tarkoitettuja ja joita ne vähän olisivatkin saaneet satuttaa, eivät lotkauta korvaansakaan.
Sinä sanoit sen, minkä minun piti kuullakkin ja sinä sanoit sen niin, että se todella laittoi minut miettimään asioita.
Kiitän Jumalaa sinusta, sillä sinä todella kuuntelit mitä Jumalalla oli asiaa ja sanoit sen, niin kuin Jumala halusi sen esille tuoda!
Ole siunattu rakas ystävä!
paikallaan muttei minulla olisi mitään oikeutta lisätä sanoillani kenenkään mahdollista ahdistusta - ei uskonnollista eikä muutakaan. Ei kukaan ole meikäläiselle sellaista lähetystehtävää antanut.
Hyvää Pääsiäistä ja kevättä, joka tapauksessa!