Materialistinen käsitys maailmasta tuhoaa kaikki mahdollisuudet nähdä mitään tämän maailman ulkopuolista.
Tällä palstalla on ollut ihan mielenkiintoista keskustelua, ja pääosin varsin asiallistakin, mutta uskonnot&uskomukset-osaston alle kätkeytyvissä muissa osioissa on aikamoista kuraa suuri osa. Niin paljon turhaa juupas-eipäs väittelyä jossa varsinkin uskovaisia mollataan minkä ehditään.
Tuntuu siltä, että mikään todiste tässä maailmassa, tai tämän maailman ulkopuolelta ei riitä vakuuttamaan skeptisiä ihmisiä siitä että elämää on kuoleman jälkeenkin. Toisaalta, pitäisikö olla yllättynyt, jo raamattu sen osasi ilmoittaa, "vaikka kuolleet heräisivät saarnaamaan, eivät ihmiset siltikään uskoisi." Hyvänä esimerkkinä vaikka Pam Reynoldsin hyvin mielenkiintoinen tapaus.
Aina, korostan aina, pitää löytää jokin todiste siitä että kyseinen ilmiö saattaisi olla jotenkin mahdollinen (vaikkei olisikaan mahdollinen) tieteen puolelta. Itä-Savossa (lehti Itä-Suomessa) oli juttua erinäisiä viikkoja sitten Savonlinnan taivaalla nähdyistä valopalloista jotka kulkivat muodostelmissa, pyörivät paikoillaan ja katosivat sitten. Selitykseksi annettiin mm. venäläisiä vakoilusatelliitteja. Eivät satelliitit lennä parinsadan metrin korkeudessa muodostelmissa ja pysähdy sitten (sen tajuaa jokainen ihminen, myös tiedeuskovaiset), sitäpaitsi mitä ihmettä venäläiset vakoilisivat siellä? Olavinlinnan puolustuslaitteitako??!
Ihmisten on vain pakko saada joku, edes joku, tieteellinen selitys jotta materialistinen maailmankuva ei romahda. Tavallaan mielenkiintoista tämäkin, mutta silti kovin surullista.
Kuoleman jälkeisistä kokemuksista on valtavan paljon tietoa, itse olen kahlannut suurella mielenkiinnolla eri foorumit ja sivustot läpi ja löytänyt paljon itseäni askarruttavia asioita, kiitoksia ihmisille hyvistä linkeistä. Tuntuu nykyään vain niin kovin turhalta mainita jollekin tällaisista asioista, eivät he kuitenkaan usko. Ja loppujen lopuksi heiltä saa selityksen joka on rinnastettavissa tuohon vakoilusatelliitti-meriselittelyyn, eli sivuutetaan koko asia muutamalla hienolla tieteellisellä termillä ja unohdetaan se sen jälkeen - olisihan se katastrofi nykyiselle tieteelliselle maailmankuvalle jos pitäisi myöntää että kuoleman jälkeen olisikin elämää.
Tällä palstalla on ollut ihan mielenkiintoista keskustelua, ja pääosin varsin asiallistakin, mutta uskonnot&uskomukset-osaston alle kätkeytyvissä muissa osioissa on aikamoista kuraa suuri osa. Niin paljon turhaa juupas-eipäs väittelyä jossa varsinkin uskovaisia mollataan minkä ehditään.
Tuntuu siltä, että mikään todiste tässä maailmassa, tai tämän maailman ulkopuolelta ei riitä vakuuttamaan skeptisiä ihmisiä siitä että elämää on kuoleman jälkeenkin. Toisaalta, pitäisikö olla yllättynyt, jo raamattu sen osasi ilmoittaa, "vaikka kuolleet heräisivät saarnaamaan, eivät ihmiset siltikään uskoisi." Hyvänä esimerkkinä vaikka Pam Reynoldsin hyvin mielenkiintoinen tapaus.
Aina, korostan aina, pitää löytää jokin todiste siitä että kyseinen ilmiö saattaisi olla jotenkin mahdollinen (vaikkei olisikaan mahdollinen) tieteen puolelta. Itä-Savossa (lehti Itä-Suomessa) oli juttua erinäisiä viikkoja sitten Savonlinnan taivaalla nähdyistä valopalloista jotka kulkivat muodostelmissa, pyörivät paikoillaan ja katosivat sitten. Selitykseksi annettiin mm. venäläisiä vakoilusatelliitteja. Eivät satelliitit lennä parinsadan metrin korkeudessa muodostelmissa ja pysähdy sitten (sen tajuaa jokainen ihminen, myös tiedeuskovaiset), sitäpaitsi mitä ihmettä venäläiset vakoilisivat siellä? Olavinlinnan puolustuslaitteitako??!
Ihmisten on vain pakko saada joku, edes joku, tieteellinen selitys jotta materialistinen maailmankuva ei romahda. Tavallaan mielenkiintoista tämäkin, mutta silti kovin surullista.
Kuoleman jälkeisistä kokemuksista on valtavan paljon tietoa, itse olen kahlannut suurella mielenkiinnolla eri foorumit ja sivustot läpi ja löytänyt paljon itseäni askarruttavia asioita, kiitoksia ihmisille hyvistä linkeistä. Tuntuu nykyään vain niin kovin turhalta mainita jollekin tällaisista asioista, eivät he kuitenkaan usko. Ja loppujen lopuksi heiltä saa selityksen joka on rinnastettavissa tuohon vakoilusatelliitti-meriselittelyyn, eli sivuutetaan koko asia muutamalla hienolla tieteellisellä termillä ja unohdetaan se sen jälkeen - olisihan se katastrofi nykyiselle tieteelliselle maailmankuvalle jos pitäisi myöntää että kuoleman jälkeen olisikin elämää.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Niiden mielestä vaan ihminen on eläin. Ja tätä vastaan minä aion taistella loppuun saakka, vaikka kokemukset muuta osoittavatkin. Inhimillistän tämän maailman vaikka se olisi viimeinen tekoni...
Eläimet ovat myös kehittyviä olentoja. Niillä on myös sielu kuten ihmisillä mutta kehittymättömämmässä muodossa. Me olemme kaikki olleet joskus eläimiä. Kun olemme kerran ihmisiksi syntyneet niin emme synny enää eläimiksi mutta tässäsäkin "säännössä" on poikkeuksia kuten niin monessa muussakin
"Niillä on myös sielu kuten ihmisillä mutta kehittymättömämmässä muodossa." Miten niin kehittymättömämmässä myodossa? oletko tutkinut sielua jotenkin ja miten? Ihan jollain laitteilla? Katsomalla niiden auroja? Puhut ihan hihhuli uskomuksia.
Usko on kai vähän semmonen henkilökohtainen juttu. Siis joko uskot tai et. Totuus on myös vissiin sun oma totuus, ei kai kenenkään muun. Mitä sitä sitten haikailee että mitä muut uskoo tai ei usko. Aivan sama. Mulla on mun oma elämä. Pitäkööt muut omansa ja uskokoot mitä huvittaa.
Hyvä Gdrian, tämmöistä se on.
Totuuteen ja tietoon pitää vain kasvaa janon ja kyllästymisten kautta, sillä aikaa on luomakunnalle annettu, vaikka hoputtajat toisin uhkailevatkin.
Sellainen yksinkertainen kysymys kuin mitä usko on, tuottaa valtavasti vastausvariaatioita ja jätinää vaikka sillä on oma selkeä määritelmänsä.
Suurempi maailmankuva avautuu yksilöissä, joten tuskin mitään yleistä romahdusta tulee, vaan pelkkää muuttumista.
...on sattumalta mennyt ilmakupla aivoista läpi, kun taivaalla valoja näkyi? Mikisiköhän UFO:t sieppaa vain kouluttamattomia ja kylähulluina pidettyjä ihmisiä? Ps. Onkohan humanoideilla menossa "ruokatunti" kun viimeaikoina ei ole uusia valokuvia, lentelevistä lautasista juurikaan näkynyt, vaikka niiden määrä olisi pitänyt räjähdysmäisesti kasvaa, kamerakännyköiden yleistyttyä?